Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat lapsettomuuden parhaat puolet? Miksi kannattaa olla mieluummin lapseton kuin vanhempi?
Kommentit (145)
Ei tarvitse olla tekemisissä toisten eritteiden kanssa.
Ei tarvitse olla raskaana ja synnyttää.
Ei tarvitse tehdä asioita pakosta.
Ei tarvitse asioida kaiken maailman viranomaisten ja muskaritätien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista näistä huonoista puolista huolimatta haluan kuitenkin yhden lapsen. Perheeni ja läheiset ihmiset ovat minulle tärkein asia maailmassa. Vaikka lapsettomana olisi enemmän rahaa ja aikaa matkusteluun, harrastamiseen, sisustamiseen ym. nautin kuitenkin kaikkein eniten perheen kanssa vietetystä ajasta ja haluan vuorollani perustaa oman pienen perheeni mieheni kanssa. Ihan samalla tavalla kisumisuni ovat aiheuttaneet paljon huolta ja rahanmenoa sairauksineen ja tarpeineen, mutta myös tuoneet elämääni niin paljon iloa ja rakkautta, että sitä ei voi rahassa mitata. En mistään hinnasta haluaisi olla kissaton, enkä myöskään jäädä lapsettomaksi.
- Ei raskauteen ja synnytykseen liittyviä terveys- ja kuolemanriskejä.
+ Lapsettomille tulee herkemmin mm. rinta- ja kohtusyöpää
- Kroppa ei vaurioidu raskaudesta ja synnytyksestä.
+ En olisi tiennyt alapääjumpan tärkeyttä ilman synnytyksiä
- Rahat riittävät kaikkeen paljon paremmin.
+ Rahalla ei saa rakkautta
- On mahdollista asua keskustampana tai väljemmissä neliöissä.
+ Ei meillä olisi yli 80 neliöö kahteen pekkaan (nyt siis 220)
- Parisuhde ei mene viemäristä alas.
+ Ei niin, parantuu vaan
- Kotona säilyy rauha ja järjestys.
+ Kotona nytkin pari taksvärkkiläistä, toinen haravoi pihan ja toinen kiillottaa kaakelit
- Työpäivän jälkeen ei odota toinen työ lastenhoitajana tai "arjen pyörittäjänä".
+ Toisia asioita tekee mielellään rakkaidensa eteen
- Vapaa-aika on aidosti vapaata aikaa.
+ Kuulostaa tylsälle
- On mahdollista harrastaa, oppia ja ajatella vapaammin ja syvällisemmin.
+ Mihis se lasten myötä katoaisi?
- On parempaa seuraa muille ihmisille.
+ Tarkoitat itsekkäämpää, niinkuin joku jo totesi
Ei tarvitse olla tekemisissä toisten eritteiden kanssa.
-Toisten eritteiden? Et puhu nyt vieraista ihmisistä.
Ei tarvitse olla raskaana ja synnyttää.
-Et koe tunne-elämyksiä.
Ei tarvitse tehdä asioita pakosta.
-Kuka pakottaa?
Ei tarvitse asioida kaiken maailman viranomaisten ja muskaritätien kanssa.
-Ei tarvikaan, kukaan ei pakota.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla tekemisissä toisten eritteiden kanssa.
Ei tarvitse olla raskaana ja synnyttää.
Ei tarvitse tehdä asioita pakosta.
Ei tarvitse asioida kaiken maailman viranomaisten ja muskaritätien kanssa.
Tästä huomaa miten erilaisia me ollaan. Musta on ihana hoitaa vauvaa (kakkavaippoineen kaikkineen), raskaus ja synnytys on ikimuistoisia vaiheita elämässä ja musta on ihana asioida "muskaritätien" kanssa. Eipä silti, on lapsettomuudessakin puolensa, mutta näitä syitä ei oikein voi yleistää, vaan jokaisella on oma kokemuksensa asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten lapsettomien jutut alkavat pyöriä omituisesti vain oman minän ympärillä.
Siksi heitä ei juuri enää olekaan tuttavapiirissä. Kolmikymppisissä eikä ehkä nelikymppisissäkään eroa ei huomaa. Mutta näin viisissäkymmenissä sen huomaa.
Ei kukaan jaksa niitä minä-minä-minä -juttuja loputtomiin. Ei varmaan edes ne toiset lapsettomat. Ei se matkailu ja itsensä ainainen viihdyttäminen tuo lopullista sisältöä elämään.
Ei se tutkimustyökään, puhumattakaan jostain alemman tason toimistotöistä. Ei lapsettomuutta korvaa mikään pseudo-oleminen. Sen verran elämiä olemme, että lisääntyminen on perusasia olemassaolon oikeutukselle.
Sinä voit olla semmoinen eläin, joka oikeuttaa olemassaolonsa lisääntymällä, mutta minä olen semmoinen eläin, jolla on tosi kivaa ihan lisääntymättäkin. :)
T. Jo 50 vuotta tällä tiellä
P.S. Onko minä-minä-minä -jutuilla ja minunlapsi-minunlapsi-minunlapsi -jutuilla jokin olennainen ero?
Epäitsekkyys ei ole sama asia kuin omista lapsista puhuminen. Vaan lapset opettaa sulle sitä epäitsekkyyttä. Hienosti meni kirjoittajan pointti ohi.
Vierailija kirjoitti:
- Ei raskauteen ja synnytykseen liittyviä terveys- ja kuolemanriskejä.
- Kroppa ei vaurioidu raskaudesta ja synnytyksestä.
- Rahat riittävät kaikkeen paljon paremmin.
- On mahdollista asua keskustampana tai väljemmissä neliöissä.
- Parisuhde ei mene viemäristä alas.
- Kotona säilyy rauha ja järjestys.
- Työpäivän jälkeen ei odota toinen työ lastenhoitajana tai "arjen pyörittäjänä".
- Vapaa-aika on aidosti vapaata aikaa.
- On mahdollista harrastaa, oppia ja ajatella vapaammin ja syvällisemmin.
- On parempaa seuraa muille ihmisille.
1. Synnyttämättömillä on suurempi riski moniin naisten syöpiin, ykkösenä rintasyöpä. Synnyttämättömät naiset myös kuolevat nuorempina.
2. Kroppa vaurioituu juuri enemmän siitä, että kuukautiset ovat joka hetki. Naista suojaa raskaudet ja imetysaika monilta ns. naistentaudeilta loppupeleissä. Mutta, jos tarkoitat ihan ulkonäöllisiä seikkoja, niin sitten tietysti raskaana ollessa voi tulla raskausarpia jne.
3. Mihin kaikkeen? Mihin sitä nyt haluaa rahansa käyttää. Minulle on ilo panostaa lapsiini, heidän koulunkäyntiinsä ja harrastuksiinsa. Ihan riittää minun tarpeisiini ne jämät sitten :D Jos on köyhä ja nämä ovat valintakysymyksiä, että ostaako uuden talvitakin vai onko lapsen leirikoulurahaa, niin sitten.... En katso, että teen mitään "uhrauksia".
4. Varmasti näin, jos keskusta-asuminen on prioritteettina. Lapsiperheen kokoinen asunto Helsingin keskustasta maksaa totisesti enemmän kuin yksinelävän tai pariskunnan.
5.Lapsettomat eroavat enemmän kuin lapsiperheissä erotaan. Näin, jos kyseessä on avioliitto. kts Tilastokeskus
6. Säilyy varmasti paremmin kuin lapsiperheessä. Tämän allekirjoitan täysin. Eri asia haluaako sitä täydellistä järjestystä elämäänsä.
En nyt jaksa loppun asti, mutta mistä päättelet, että olisit parempaa seuraa? Minun kokemukseni juuri päinvastoin lapsettomat (näin viisikymppisenä) ovat ihan kauheaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mieheni isän veli ja sisko sekä miehen äidin sisko ovat lapsettomia. Ikää heillä on jo reilusti (yli kuuskymppisiä ja seitsemänkymppisiä). Rahaa on ihan kivasti ja tietenkin vapaus elää juuri siten kuin itse haluaa.
Juhlapyhinä miehen äidin sisko on usein töissä (sairaanhoitaja ja elää yksin). Ehkä välttelee sillä yksinäisyyden tunnetta. Toisaalta tykkää kyllä tulla kylään juhlapyhiksi siskonsa luo, jonne me yleensä kokoonnutaan koko lähisuku.
Miehen isän veli tykkää kaikista sukutapaamisista ja kylästelee tiheään vähän kaikkien luona. Tykkää kovasti lapsista ja aina antaa jotain pikku lahjoja tai karkkia. Elää myös yksin. Viettää lomansa vapaaehtoistyössä Bangladeshissa ja matkustaa sinne omalla kustannuksellaan joka vuosi. On opettaja ammatiltaan.
Miehen isän sisko on parisuhteessa, mutta hänellä ei ole lapsia. Miehellään on kaksi aikuista lasta edellisestä suhteesta. Heillä on valtavasti eläimiä eli koiria, kissoja, hevosia ja kanoja. Aikaisemmin oli muitakin eläimiä, mutta nyt on jo ikää, joten enää on vain nuo jäljellä. Sisko oli jo aika vanha, kun miehen löysi, joten luulen, että ikä tuli vastaan lastenhankinnan kanssa. Ei enää ehtinyt.
Ja noilla muilla luulen, että elämä on vain mennyt siten, ettei perhettä ole tullut perustettua. Ei ole sitä oikeaa kumppania tullut vastaan ja jääneet sitten lopulta yksin. Ihania ihmisiä ovat kaikki ja lapsirakkaita.
Eli mä sanoisin, että tuo vapaus ja vapaus myös rahojen käytön suhteen on varmasti ne edut lapsettomuudesta. En tiedä, mitä he itse ajattelevat nyt lapsettomuudestaan. On kuitenkin sellainen asia, mistä ei ole helppo jutella. Yksinäisiä eivät siinä mielessä ole, että meillä on läheiset välit ja suku pitää hyvin yhteyttä ja nähdään usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koen itseni maailman rikkaimmaksi ihmiseksi omistamalla tämän perheen joka minulla on, mutta jos minulla ei sitä olisi, ei olisi myöskään sen mukana tuomaa huolta ja murhetta, että jos jollekin jotain sattuu. Eli se jäisi pois. Toki tulis monta muuta surua sen sijaan.
Mitä suruja lapsettomaan elämään muka liittyy?
Jos on lapseton, niin ei sitten ole mitään suruja? Ei koskaan?
Olen huomannut, että lapsettomat kokevat enemmän surua omien vanhempien kuolemasta. Jatkumo katkeaa ilmeisesti. Perheelliset näkevät elämän jatkuvuuden lastensa kautta.
Väitit, että elämääsi tulisi monta surua lisää, jos sinulla ei olisi lapsia.
Mitä nämä ylimääräiset surut ovat?
Se, onko ihmisellä lapsia vai ei, ei vaikuta siihen, miten hän suree omien vanhemiensa kuolemaa. Se on persoonallisuuskysymys. Suoraan sanottuna aika omituinen ajatus, ettei vanhemman kuolema tuntuisi yhtä pahalta, jos on itse lisääntynyt!
Lapsettomuus on suuri suru! Ellei olisi, miksi adoptiojonot olisivat niin tolkuttomat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä voisi verrata koiran omistamisen hyötyihin ja haittoihin.
Jos koira on, niin se maksaa, sitoo, vaatii, teettää työtä.
Jos koiraa ei ole, pääsee halvemmalla/helpommalla.
Ja menettää mitä? Sen tietää vain koiranomistaja, jota koira kotona häntää heiluttaen odottaa ja joka tulee viereen sohvalle köllöttämään, rapsutuksia odottamaan. Ei sitä voi kertoa tai kuvailla, sen voi vain itse jokainen kohdallaan kokea, sen rakkauden, pyyteettömyyden, ehdottomuuden.
Vierailija kirjoitti:
Tätä voisi verrata koiran omistamisen hyötyihin ja haittoihin.
Jos koira on, niin se maksaa, sitoo, vaatii, teettää työtä.
Jos koiraa ei ole, pääsee halvemmalla/helpommalla.
Ja menettää mitä? Sen tietää vain koiranomistaja, jota koira kotona häntää heiluttaen odottaa ja joka tulee viereen sohvalle köllöttämään, rapsutuksia odottamaan. Ei sitä voi kertoa tai kuvailla, sen voi vain itse jokainen kohdallaan kokea, sen rakkauden, pyyteettömyyden, ehdottomuuden.
Mulla on kyllä koirakin, jonka koen aika riesaksi ja vituttaa että sellainen tuli lasten pyynnöstä otettua. Kissakin löytyy, siitä tykkään. Ei voi todellakaan verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Ei raskauteen ja synnytykseen liittyviä terveys- ja kuolemanriskejä.
- Kroppa ei vaurioidu raskaudesta ja synnytyksestä.
- Rahat riittävät kaikkeen paljon paremmin.
- On mahdollista asua keskustampana tai väljemmissä neliöissä.
- Parisuhde ei mene viemäristä alas.
- Kotona säilyy rauha ja järjestys.
- Työpäivän jälkeen ei odota toinen työ lastenhoitajana tai "arjen pyörittäjänä".
- Vapaa-aika on aidosti vapaata aikaa.
- On mahdollista harrastaa, oppia ja ajatella vapaammin ja syvällisemmin.
- On parempaa seuraa muille ihmisille.
1. Synnyttämättömillä on suurempi riski moniin naisten syöpiin, ykkösenä rintasyöpä. Synnyttämättömät naiset myös kuolevat nuorempina.
2. Kroppa vaurioituu juuri enemmän siitä, että kuukautiset ovat joka hetki. Naista suojaa raskaudet ja imetysaika monilta ns. naistentaudeilta loppupeleissä. Mutta, jos tarkoitat ihan ulkonäöllisiä seikkoja, niin sitten tietysti raskaana ollessa voi tulla raskausarpia jne.
3. Mihin kaikkeen? Mihin sitä nyt haluaa rahansa käyttää. Minulle on ilo panostaa lapsiini, heidän koulunkäyntiinsä ja harrastuksiinsa. Ihan riittää minun tarpeisiini ne jämät sitten :D Jos on köyhä ja nämä ovat valintakysymyksiä, että ostaako uuden talvitakin vai onko lapsen leirikoulurahaa, niin sitten.... En katso, että teen mitään "uhrauksia".
4. Varmasti näin, jos keskusta-asuminen on prioritteettina. Lapsiperheen kokoinen asunto Helsingin keskustasta maksaa totisesti enemmän kuin yksinelävän tai pariskunnan.
5.Lapsettomat eroavat enemmän kuin lapsiperheissä erotaan. Näin, jos kyseessä on avioliitto. kts Tilastokeskus
6. Säilyy varmasti paremmin kuin lapsiperheessä. Tämän allekirjoitan täysin. Eri asia haluaako sitä täydellistä järjestystä elämäänsä.
En nyt jaksa loppun asti, mutta mistä päättelet, että olisit parempaa seuraa? Minun kokemukseni juuri päinvastoin lapsettomat (näin viisikymppisenä) ovat ihan kauheaa seuraa.
En nyt jaksa oikoa kaikkia virheellisiä käsityksiäsi, mutta mainittakoon nyt, että parisuhdetyytyväisyys tutkimusten mukaan todennäköisesti romahtaa lasten syntymisen seurauksena. Raskaus ja synnytys ovat myös todellisia riskejä naiselle ja todennäköisesti vaarallisinta, mitä tupakoimaton nuori nainen on siihenastisessa elämässään tehnyt. Laskeumat, vatsalihasten erkanemat ja repeämät aiheuttavat paljon muutakin haittaa kuin esteettistä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä voisi verrata koiran omistamisen hyötyihin ja haittoihin.
Jos koira on, niin se maksaa, sitoo, vaatii, teettää työtä.
Jos koiraa ei ole, pääsee halvemmalla/helpommalla.
Ja menettää mitä? Sen tietää vain koiranomistaja, jota koira kotona häntää heiluttaen odottaa ja joka tulee viereen sohvalle köllöttämään, rapsutuksia odottamaan. Ei sitä voi kertoa tai kuvailla, sen voi vain itse jokainen kohdallaan kokea, sen rakkauden, pyyteettömyyden, ehdottomuuden.
Minulla ei ole koiraa, ja tiedän kyllä, mitä menetän. Luuletko, etteivät ei-koiranomistajat tiedä, minkälaista koirasta huolehtiminen on? Lapsuudenperheessäni oli koira, ja sen perusteella tiedän, ettei se ole minua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ihmettä tämä "hauska kerrottava" oikein tarkoittaa? Eletään lasten ja lastenlasten kautta ja kerrotaan joutavia yksityiskohtia ja sattumuksia heidän elämästään?
Varmaan niitä superhassunhauskoja "lasten suusta" -juttuja tai "kerttuirmeli piirsi tussilla telkkarin pilalle" -sattumia. Voi hitsin vitsin kun lapsettomana jää moisista hauskuuksista paitsi, kyynel!
Juu, ei tietenkään ole pakko tehdä mitään lapsen hyvinvoinnin eteen. Saattaapi kyllä käydä niin, että lapsi otetaan aika äkkiä huostaan, jos ei tee.
Vittu mitä kommentteja. :D
Itse olen kasvanut ja muuttunut valtavasti vanhemmuuden myötä (4 lasta). Olen oppinut tuntemaan itseäni paljon paremmin. Olisin luultavasti ihan eri ihminen ilman perhettä. Sitä, mihin suuntaan olisi elämä vienyt ilman perhettä, on mahdotonta tietää.
Kyllä lapset ovat kaikki erillisiä ihmisiä, omia persooniaan, joihin täytyy tustutua ja joilta voi oppia valtavasti. Perhe on yhteinen matka. Mutta voi kai perhemäisen yhteisön / yhteisöjä muodostaa muidenkin kuin puolison ja biologisten lasten kanssa?
Perhe vie valtavasti aikaa ja rahaa. Lapsettomalla on kaikki se aika ja raha käytettävissään. Mihin sitten käyttääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se aito merkityksellisyys ja palkitsevuus tulee juuri lapsista. Useimmille meistä, mutta toki varmasti on poikkeuksia.
Tuolta voi tietysti tuntua, mutta pidemmän päälle lisääntyminen on hyvin ontto lähde merkityksellisyyden kokemuksille. Tulee mieleen ilmaisu "pienin yhteinen nimittäjä".
Ei se lisääntyminen biologisessa mielessä ole juttu... vaan se kaikki, mitä lapset tuovat muassaan.
Lapsettomat helposti ajattelevat jotain kakkavaippoja ja ärsyyntyvät jostain uhmakohtauksesta tuttavanhsa luona käydessään. Se on puhdasta pintatasoa. Elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa. Niin paljon olen lapsettomia katsonut, että uskallan näin provokatiivisesti sanoa.
Lapsi on jotain ihan muuta kuin pyykinpesu ja ruokailurytmi! Mutta se on turha selittää ja jokainen tekee omat valintansa, totta kai.
Niinpä. Lapsi on ylimääräiset silmät ja kädet mun kodissani, aka tuholainen. Mun koti on mun yksityisaluetta jossa haluan olla turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla raskaana ja synnyttää.
-Et koe tunne-elämyksiä.
Tuolla argumentilla voi perustella myös, miksi kannattaa tulla raiskatuksi. Olet taas yhtä tunnekokemusta rikkaampi!
Vierailija kirjoitti:
Epäitsekkyys ei ole sama asia kuin omista lapsista puhuminen. Vaan lapset opettaa sulle sitä epäitsekkyyttä. Hienosti meni kirjoittajan pointti ohi.
En ole tähän vajaan 40v ikään mennessä tavannut yhden yhtä lapsellista, jolla se mainostettu epäitsekkyys ulottuisi yhtään pidemmälle kuin siihen omaan lapseen (useilla ei toki siihenkään).
Se, että entisen minäminä-elämän sijaan elämä on minminä-munlapsetmunlapset ei ole tippaakaan epäitsekkäämpää kuin lapsettoman väitetty minäminäelämä. Yhden ainoankaan lapsellisen epäitsekkyys ei ulotu lapsetonta pidemmälle muiden ihmisten, eläinten tai luonnon suhteen - päinvastoin!
Jos ennen on oltukin vaikka luonnonystäviä niin sen tilalle tulee munlapsimunlapsi, tai jos ennen on annettu ovella tietä mummoille niin nyt ne jyrätään lastenvaunuilla. Ja niin edelleen. Muille ihmisillä ei ole vanhemmille enää mitään muuta kuin välinearvo, jos he voivat palvella sitä munlapsea. Kaikki muut ovat arvottomia häiriötekijöitä, jotka jyrätään armotta jos he sattuvat sen munlapsen tielle. Ihan riippumatta siitä mikä on hyväksi yhteisölle tai ihmiskunnalle tai naapurustolle, tai onko se "joku muu" itsekin lapsi - ainoa mikä merkitsee on se munlapsimunlapsi. Siinä on mahdoton nähdä mitään epäitsekkyyttä.
Ikävä kyllä 99% vanhemmista muuttuu tällaisiksi itsekkyyden ruumiillistumiksi heti kun raskautuvat. Ja pahinta näissä on, kun itsekkyyden kuplassaan kuvittelevat vielä olevansa epäitsekkäitä... Hyi helvetti mitä porukkaa.
Sinä voit olla semmoinen eläin, joka oikeuttaa olemassaolonsa lisääntymällä, mutta minä olen semmoinen eläin, jolla on tosi kivaa ihan lisääntymättäkin. :)
T. Jo 50 vuotta tällä tiellä
P.S. Onko minä-minä-minä -jutuilla ja minunlapsi-minunlapsi-minunlapsi -jutuilla jokin olennainen ero?