Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat lapsettomuuden parhaat puolet? Miksi kannattaa olla mieluummin lapseton kuin vanhempi?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se aito merkityksellisyys ja palkitsevuus tulee juuri lapsista. Useimmille meistä, mutta toki varmasti on poikkeuksia.
Tuolta voi tietysti tuntua, mutta pidemmän päälle lisääntyminen on hyvin ontto lähde merkityksellisyyden kokemuksille. Tulee mieleen ilmaisu "pienin yhteinen nimittäjä".
Ei se lisääntyminen biologisessa mielessä ole juttu... vaan se kaikki, mitä lapset tuovat muassaan.
Lapsettomat helposti ajattelevat jotain kakkavaippoja ja ärsyyntyvät jostain uhmakohtauksesta tuttavanhsa luona käydessään. Se on puhdasta pintatasoa. Elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa. Niin paljon olen lapsettomia katsonut, että uskallan näin provokatiivisesti sanoa.
Lapsi on jotain ihan muuta kuin pyykinpesu ja ruokailurytmi! Mutta se on turha selittää ja jokainen tekee omat valintansa, totta kai.
Nyt täältä sivustalta on kommentoitava.
Mitä ihmettä tarkoitat sillä, että "elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa"? Minä en takuulla kokisi lapsiperhe-elämää rikkaampana kuin omaani, mutta sinä pidät. Mutta oletko sinä jokin auktoriteetti ja yleinen mittapuu tässä asiassa vai puhutko kenties vain omasta puolestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhteen sanaan kiteytettynä: vapaus
Toisaalta vapaampi vanhempana voi olla monella tapaa, kun on lapsia. Ne huolehtivat, auttavat, nytkin vanhin poikani järjestää joulun perheineen. Jo kauan olen ollut todella vapaa. Vapaus on minulle sitä, että tiedän minusta aidosti välitettävän. Verisiteet ovat useimmiten ne vahvimmat.
Eli miten se vapaus elämänkulussa mitataan. Vanhustyössä toimineet kertovat, että huonoimmassa asemassa on usein se lapseton ihminen.
Nyt taas luettiin aloitus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se aito merkityksellisyys ja palkitsevuus tulee juuri lapsista. Useimmille meistä, mutta toki varmasti on poikkeuksia.
Tuolta voi tietysti tuntua, mutta pidemmän päälle lisääntyminen on hyvin ontto lähde merkityksellisyyden kokemuksille. Tulee mieleen ilmaisu "pienin yhteinen nimittäjä".
Ei se lisääntyminen biologisessa mielessä ole juttu... vaan se kaikki, mitä lapset tuovat muassaan.
Lapsettomat helposti ajattelevat jotain kakkavaippoja ja ärsyyntyvät jostain uhmakohtauksesta tuttavanhsa luona käydessään. Se on puhdasta pintatasoa. Elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa. Niin paljon olen lapsettomia katsonut, että uskallan näin provokatiivisesti sanoa.
Lapsi on jotain ihan muuta kuin pyykinpesu ja ruokailurytmi! Mutta se on turha selittää ja jokainen tekee omat valintansa, totta kai.
Nyt täältä sivustalta on kommentoitava.
Mitä ihmettä tarkoitat sillä, että "elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa"? Minä en takuulla kokisi lapsiperhe-elämää rikkaampana kuin omaani, mutta sinä pidät. Mutta oletko sinä jokin auktoriteetti ja yleinen mittapuu tässä asiassa vai puhutko kenties vain omasta puolestasi?
Juuri näin. Kyllä minä ainakin tiedän, että lapsiperhe-elämä on 90 % jotakin aivan muuta kuin kakkavaippoja. Mutta se 90 % on ihan yhtä arvotonta kuin se 10 %:kin. Minun elämäni olisi paljon nykyistä köyhempää, jos minulla olisi lapsia.
Mitkä ovat parhaat puolet siinä, ettei ota kotiinsa asumaan vierasta alkoholistia kadulta? No paras puoli on tietenkin siinä, ettei kodissa asu vierasta alkoholistia.
Vastaavasti lapsettomuuden paras puoli on se, ettei ole lasta.
Minä koen itseni maailman rikkaimmaksi ihmiseksi omistamalla tämän perheen joka minulla on, mutta jos minulla ei sitä olisi, ei olisi myöskään sen mukana tuomaa huolta ja murhetta, että jos jollekin jotain sattuu. Eli se jäisi pois. Toki tulis monta muuta surua sen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus on/olisi ihanaa. Toki on ihanaa olla äitikin, mutta ymmärrän myös lapsettomia. Minulla on yksi jo aika iso lapsi ja en aio lisää hankkia. Lapsen kasvaessa olen saanut mm. lisää aikaa harrastaa, hoitaa parisuhdetta, jää rahaa itsensäkin lellimiseen ym.
Olkaa hyvä, shoot me down
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se aito merkityksellisyys ja palkitsevuus tulee juuri lapsista. Useimmille meistä, mutta toki varmasti on poikkeuksia.
Tuolta voi tietysti tuntua, mutta pidemmän päälle lisääntyminen on hyvin ontto lähde merkityksellisyyden kokemuksille. Tulee mieleen ilmaisu "pienin yhteinen nimittäjä".
Ei se lisääntyminen biologisessa mielessä ole juttu... vaan se kaikki, mitä lapset tuovat muassaan.
Lapsettomat helposti ajattelevat jotain kakkavaippoja ja ärsyyntyvät jostain uhmakohtauksesta tuttavanhsa luona käydessään. Se on puhdasta pintatasoa. Elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa. Niin paljon olen lapsettomia katsonut, että uskallan näin provokatiivisesti sanoa.
Lapsi on jotain ihan muuta kuin pyykinpesu ja ruokailurytmi! Mutta se on turha selittää ja jokainen tekee omat valintansa, totta kai.
Nyt täältä sivustalta on kommentoitava.
Mitä ihmettä tarkoitat sillä, että "elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa"? Minä en takuulla kokisi lapsiperhe-elämää rikkaampana kuin omaani, mutta sinä pidät. Mutta oletko sinä jokin auktoriteetti ja yleinen mittapuu tässä asiassa vai puhutko kenties vain omasta puolestasi?
Ei ole mitään yleistä mittapuuta. Ihan omaan tuttavapiiriini nojaten näitä lausun. Olen kuusikymppinen. Olen vain todennut, että ne, joilla on lapsia ja lapsenlapsia elävät monipuolisemmin kaikin tavoin. Juhlapyhinä tämä oikein korostuu, mutta ihan arjessakin on aina hauskaa kerrottavaa heillä toiseen tapaan kuin lapsettomilla. Nämä jälkimmäiset lähinnä valittelevat erinäisiä vaivojaan.
Varmasti on poikkeuksia, en sitä sano. Minulla on kuitenkin niin laaja tuttavapiiri, että uskallan tällaisen yleistyksen tehdä.
-olen itse lapseton eli ei oma lehmä ojassa tässä keskustelussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Ei raskauteen ja synnytykseen liittyviä terveys- ja kuolemanriskejä.
- Kroppa ei vaurioidu raskaudesta ja synnytyksestä.
- Rahat riittävät kaikkeen paljon paremmin.
- On mahdollista asua keskustampana tai väljemmissä neliöissä.
- Parisuhde ei mene viemäristä alas.
- Kotona säilyy rauha ja järjestys.
- Työpäivän jälkeen ei odota toinen työ lastenhoitajana tai "arjen pyörittäjänä".
- Vapaa-aika on aidosti vapaata aikaa.
- On mahdollista harrastaa, oppia ja ajatella vapaammin ja syvällisemmin.
- On parempaa seuraa muille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se aito merkityksellisyys ja palkitsevuus tulee juuri lapsista. Useimmille meistä, mutta toki varmasti on poikkeuksia.
Tuolta voi tietysti tuntua, mutta pidemmän päälle lisääntyminen on hyvin ontto lähde merkityksellisyyden kokemuksille. Tulee mieleen ilmaisu "pienin yhteinen nimittäjä".
Ei se lisääntyminen biologisessa mielessä ole juttu... vaan se kaikki, mitä lapset tuovat muassaan.
Lapsettomat helposti ajattelevat jotain kakkavaippoja ja ärsyyntyvät jostain uhmakohtauksesta tuttavanhsa luona käydessään. Se on puhdasta pintatasoa. Elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa. Niin paljon olen lapsettomia katsonut, että uskallan näin provokatiivisesti sanoa.
Lapsi on jotain ihan muuta kuin pyykinpesu ja ruokailurytmi! Mutta se on turha selittää ja jokainen tekee omat valintansa, totta kai.
Nyt täältä sivustalta on kommentoitava.
Mitä ihmettä tarkoitat sillä, että "elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa"? Minä en takuulla kokisi lapsiperhe-elämää rikkaampana kuin omaani, mutta sinä pidät. Mutta oletko sinä jokin auktoriteetti ja yleinen mittapuu tässä asiassa vai puhutko kenties vain omasta puolestasi?
Ei ole mitään yleistä mittapuuta. Ihan omaan tuttavapiiriini nojaten näitä lausun. Olen kuusikymppinen. Olen vain todennut, että ne, joilla on lapsia ja lapsenlapsia elävät monipuolisemmin kaikin tavoin. Juhlapyhinä tämä oikein korostuu, mutta ihan arjessakin on aina hauskaa kerrottavaa heillä toiseen tapaan kuin lapsettomilla. Nämä jälkimmäiset lähinnä valittelevat erinäisiä vaivojaan.
Varmasti on poikkeuksia, en sitä sano. Minulla on kuitenkin niin laaja tuttavapiiri, että uskallan tällaisen yleistyksen tehdä.
-olen itse lapseton eli ei oma lehmä ojassa tässä keskustelussa
Omassa tuttavapiirissäni asia on kyllä täysin päinvastoin. Tosin minun tuntemani lapsettomat taitavat miltei kaikki olla lapsettomia omasta vapaasta tahdostaan.
Mitähän ihmettä tämä "hauska kerrottava" oikein tarkoittaa? Eletään lasten ja lastenlasten kautta ja kerrotaan joutavia yksityiskohtia ja sattumuksia heidän elämästään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän kaikista näistä järkisyistä huolimatta suurin osa ihmisistä kuitenkin hankkii lapsia? Samalla tavalla kuin suurin osa äänestää porvareita ja kuitenkin valittaa kuinka köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. En ymmärrä ihmisiä, omituisia otuksia...
Vierailija kirjoitti:
Minä koen itseni maailman rikkaimmaksi ihmiseksi omistamalla tämän perheen joka minulla on, mutta jos minulla ei sitä olisi, ei olisi myöskään sen mukana tuomaa huolta ja murhetta, että jos jollekin jotain sattuu. Eli se jäisi pois. Toki tulis monta muuta surua sen sijaan.
Mitä suruja lapsettomaan elämään muka liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmiten lapsettomien jutut alkavat pyöriä omituisesti vain oman minän ympärillä.
Siksi heitä ei juuri enää olekaan tuttavapiirissä. Kolmikymppisissä eikä ehkä nelikymppisissäkään eroa ei huomaa. Mutta näin viisissäkymmenissä sen huomaa.
Ei kukaan jaksa niitä minä-minä-minä -juttuja loputtomiin. Ei varmaan edes ne toiset lapsettomat. Ei se matkailu ja itsensä ainainen viihdyttäminen tuo lopullista sisältöä elämään.
Ei se tutkimustyökään, puhumattakaan jostain alemman tason toimistotöistä. Ei lapsettomuutta korvaa mikään pseudo-oleminen. Sen verran elämiä olemme, että lisääntyminen on perusasia olemassaolon oikeutukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koen itseni maailman rikkaimmaksi ihmiseksi omistamalla tämän perheen joka minulla on, mutta jos minulla ei sitä olisi, ei olisi myöskään sen mukana tuomaa huolta ja murhetta, että jos jollekin jotain sattuu. Eli se jäisi pois. Toki tulis monta muuta surua sen sijaan.
Mitä suruja lapsettomaan elämään muka liittyy?
Jos on lapseton, niin ei sitten ole mitään suruja? Ei koskaan?
Olen huomannut, että lapsettomat kokevat enemmän surua omien vanhempien kuolemasta. Jatkumo katkeaa ilmeisesti. Perheelliset näkevät elämän jatkuvuuden lastensa kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se aito merkityksellisyys ja palkitsevuus tulee juuri lapsista. Useimmille meistä, mutta toki varmasti on poikkeuksia.
Tuolta voi tietysti tuntua, mutta pidemmän päälle lisääntyminen on hyvin ontto lähde merkityksellisyyden kokemuksille. Tulee mieleen ilmaisu "pienin yhteinen nimittäjä".
Ei se lisääntyminen biologisessa mielessä ole juttu... vaan se kaikki, mitä lapset tuovat muassaan.
Lapsettomat helposti ajattelevat jotain kakkavaippoja ja ärsyyntyvät jostain uhmakohtauksesta tuttavanhsa luona käydessään. Se on puhdasta pintatasoa. Elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa. Niin paljon olen lapsettomia katsonut, että uskallan näin provokatiivisesti sanoa.
Lapsi on jotain ihan muuta kuin pyykinpesu ja ruokailurytmi! Mutta se on turha selittää ja jokainen tekee omat valintansa, totta kai.
Nyt täältä sivustalta on kommentoitava.
Mitä ihmettä tarkoitat sillä, että "elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa"? Minä en takuulla kokisi lapsiperhe-elämää rikkaampana kuin omaani, mutta sinä pidät. Mutta oletko sinä jokin auktoriteetti ja yleinen mittapuu tässä asiassa vai puhutko kenties vain omasta puolestasi?
Ei ole mitään yleistä mittapuuta. Ihan omaan tuttavapiiriini nojaten näitä lausun. Olen kuusikymppinen. Olen vain todennut, että ne, joilla on lapsia ja lapsenlapsia elävät monipuolisemmin kaikin tavoin. Juhlapyhinä tämä oikein korostuu, mutta ihan arjessakin on aina hauskaa kerrottavaa heillä toiseen tapaan kuin lapsettomilla. Nämä jälkimmäiset lähinnä valittelevat erinäisiä vaivojaan.
Varmasti on poikkeuksia, en sitä sano. Minulla on kuitenkin niin laaja tuttavapiiri, että uskallan tällaisen yleistyksen tehdä.
-olen itse lapseton eli ei oma lehmä ojassa tässä keskustelussa
No, minä olen viisikymppinen, ja oman tuttavapiirini perusteella voin kertoa sinulle, että sinun tuttavapiirisi jutut kuulostavat aika köyhiltä. Miten oletkin osannut kerätä ympärillesi juuri sellaisia lapsettomia, jotka vain valittelevat vaivojaan? Ja miten se nyt onkaan...sinä olet lapseton...valitteletko sinä vaivojasi sen sijasta, että sinulla olisi aina hauskaa kerrottavaa vai oletko ihan poikkeustapaus? :)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten lapsettomien jutut alkavat pyöriä omituisesti vain oman minän ympärillä.
Heh. Tällä tavoin ajattelevalle lisääntyjälle se lapsi on vain egon jatke. Ihmiset ovat itsekeskeisiä. Ei se oman lapsen asioista hössöttäminen ja lapselle omistautuminen ole yhtään sen epäitsekkeempää kuin omista tekemisistään kertominen ja arvojensa mukaisille teoille omistautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koen itseni maailman rikkaimmaksi ihmiseksi omistamalla tämän perheen joka minulla on, mutta jos minulla ei sitä olisi, ei olisi myöskään sen mukana tuomaa huolta ja murhetta, että jos jollekin jotain sattuu. Eli se jäisi pois. Toki tulis monta muuta surua sen sijaan.
Mitä suruja lapsettomaan elämään muka liittyy?
Jos on lapseton, niin ei sitten ole mitään suruja? Ei koskaan?
Olen huomannut, että lapsettomat kokevat enemmän surua omien vanhempien kuolemasta. Jatkumo katkeaa ilmeisesti. Perheelliset näkevät elämän jatkuvuuden lastensa kautta.
Väitit, että elämääsi tulisi monta surua lisää, jos sinulla ei olisi lapsia.
Mitä nämä ylimääräiset surut ovat?
Se, onko ihmisellä lapsia vai ei, ei vaikuta siihen, miten hän suree omien vanhemiensa kuolemaa. Se on persoonallisuuskysymys. Suoraan sanottuna aika omituinen ajatus, ettei vanhemman kuolema tuntuisi yhtä pahalta, jos on itse lisääntynyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koen itseni maailman rikkaimmaksi ihmiseksi omistamalla tämän perheen joka minulla on, mutta jos minulla ei sitä olisi, ei olisi myöskään sen mukana tuomaa huolta ja murhetta, että jos jollekin jotain sattuu. Eli se jäisi pois. Toki tulis monta muuta surua sen sijaan.
Mitä suruja lapsettomaan elämään muka liittyy?
Puhun omasta elämästäni ja mulle se lapsettomuus olisi sellainen suru, että tuskin olisin enää hengissä. Yksinäisyys, rakkaudettomuus (mies ei riitä siihen rakkauteen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koen itseni maailman rikkaimmaksi ihmiseksi omistamalla tämän perheen joka minulla on, mutta jos minulla ei sitä olisi, ei olisi myöskään sen mukana tuomaa huolta ja murhetta, että jos jollekin jotain sattuu. Eli se jäisi pois. Toki tulis monta muuta surua sen sijaan.
Mitä suruja lapsettomaan elämään muka liittyy?
Jos on lapseton, niin ei sitten ole mitään suruja? Ei koskaan?
Olen huomannut, että lapsettomat kokevat enemmän surua omien vanhempien kuolemasta. Jatkumo katkeaa ilmeisesti. Perheelliset näkevät elämän jatkuvuuden lastensa kautta.
Väitit, että elämääsi tulisi monta surua lisää, jos sinulla ei olisi lapsia.
Mitä nämä ylimääräiset surut ovat?
Se, onko ihmisellä lapsia vai ei, ei vaikuta siihen, miten hän suree omien vanhemiensa kuolemaa. Se on persoonallisuuskysymys. Suoraan sanottuna aika omituinen ajatus, ettei vanhemman kuolema tuntuisi yhtä pahalta, jos on itse lisääntynyt!
En ollut tuo joka sulle vastasi. Itselle vanhempien kuolema (isä jo kuollut) olisi olankohautus.
Vierailija kirjoitti:
- Ei raskauteen ja synnytykseen liittyviä terveys- ja kuolemanriskejä.
- Kroppa ei vaurioidu raskaudesta ja synnytyksestä.
- Rahat riittävät kaikkeen paljon paremmin.
- On mahdollista asua keskustampana tai väljemmissä neliöissä.
- Parisuhde ei mene viemäristä alas.
- Kotona säilyy rauha ja järjestys.
- Työpäivän jälkeen ei odota toinen työ lastenhoitajana tai "arjen pyörittäjänä".
- Vapaa-aika on aidosti vapaata aikaa.
- On mahdollista harrastaa, oppia ja ajatella vapaammin ja syvällisemmin.
- On parempaa seuraa muille ihmisille.
Hyvä lista. Lapseton elämäntapa on monin tavoin parempi kuin lapsiperhe-elämä... myös vanhempien mielestä!
Ei se lisääntyminen biologisessa mielessä ole juttu... vaan se kaikki, mitä lapset tuovat muassaan.
Lapsettomat helposti ajattelevat jotain kakkavaippoja ja ärsyyntyvät jostain uhmakohtauksesta tuttavanhsa luona käydessään. Se on puhdasta pintatasoa. Elämän kokonaisuus on aivan varmasti rikkaampaa. Niin paljon olen lapsettomia katsonut, että uskallan näin provokatiivisesti sanoa.
Lapsi on jotain ihan muuta kuin pyykinpesu ja ruokailurytmi! Mutta se on turha selittää ja jokainen tekee omat valintansa, totta kai.