Miten suhtautuisit jos oma perheesi suosisi ex-miestä eron jälkeen?
Kaikki siis pintapuolisesti ok, ei isompia ongelmia perheen sisäisesti. Kunnes... Eron jälkeen en ole saanut yhtäkään kutsua vanhemmilleni, vaikka parisuhdeaikana kutsuja sateli säännöllisesti. Paitsi että eksää kuitenkin kutsutaan ajoittain ja häneen ollaan yhteyksissä. Jopa exäni ihmettelee tätä minulle, virne naamallaan. Jos harmittelen että on epäreilua että ex-puolisoa kutsutaan mutta itseä ei, niin kutsua ei edelleenkään tuu. Mutta saa kiertoteitä pitkin kuulla miten taas eksän kanssa nähty ja touhuttu sitä sun tätä. Minulle vastataan että he saavat nähdä ketä haluavat. Tämä eksän kutsuminen ja minun kutsumattomuus on levinnyt jopa muutamiin muihinkin omiin sukulaisiini. Onneksi ei kaikkiin. Olen äimän käkenä.
Viime yhteydenotossani ilmaisin että tilanne ei ole enää minulle ok. Olen kuitenkin lapsi, verisukua ja mielestäni minun tulisi olla etusijalla ainakin jossain määrin. Vastauksena oli vihaista palautetta ja sanojeni vääristelyä. Tilannetta jatkunut lähes vuoden ja alan luhistua henkisesti, enkä tiedä miten ratkaista tämän suuntaan tai toiseen.
Olisitteko vastaavassa tilanteessa erittäin loukkaantuneita ja tuntisitte itsenne petetyksi perheenne puolelta?
Vai olisiko tämä teille ihan ok tilanne?
Miten toimisitte?
Kommentit (18)
Ei totta kirjoitti:
Provo.
Jos vuosi takaperin joku olisi väittänyt tälläistä en olisi itsekään uskonut että jollain voi olla tällaista. Ihan aito elämäntilanne. Usko tai älä, ei ole provo.
-AP
Mulle kävi noin. Suurin petos ikinä, varsinkin kun eksäni oli ollut uskoton minulle ja olisin tarvinnut vanhempiani.
Katkaise välit. Siinähän ihmettelevät. Vanhempani pilasivat maineeni sukulaisten silmissä. Minua ei uskota kun kerron miten asiat ovat. Haistakoot p----
Mikäs teidät erotti? Joskushan oma lapsi saattaa tehdä niin paskamaiset temput puolisolleen, että sen ex kutsutaan ihan myötätunnosta potunnostoon.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs teidät erotti? Joskushan oma lapsi saattaa tehdä niin paskamaiset temput puolisolleen, että sen ex kutsutaan ihan myötätunnosta potunnostoon.
Exän mt-ongelmat, oli ollut hoidossa ennen suhdettamme ja sai sen aikanakin lähetteen pidempään hoitojaksoon muttei suostunut menemään. Enkä kyllä minäkään puoltanut silloin. Vaikka ongelmia tuli hänen puoleltaan usein täysin turhasta ja arvaamattomasti.
Pieniä ja keskisuuria erimielisyyksiä liikaa. Tyhjensi mm minun pankkitilini vielä ennen eroa ja varasti rahani. Pelaili ihmissuhde-pelejä myös selkäni takanana, jota mahdollisesti tehnyt onnistuneesti nyt perheeni suhteen. Mutta olin minäkin ajoittain ilkeä takaisin, kun en osannut ottaa kaikkia henkisiä iskuja mukisematta vastaan. Taisin muutaman fyysisenkin iskun saada. Sanotaan diplomaattisesti että ei vain sovittu yhteen.
En ole perheelleni kertonut kuin jäävuoren huipun eroon johtaneista syistä. Koska elekieli kertoo heti ettei kiinnosta jos juttelen aiheesta pidempään.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi noin, katkaisin välit.
Samoin täällä. Välit on poikki.
Itse laitoin välit poikki. Turhaan pahoitat mielesi, he ovat "puolensa valinneet". Eikä se oli sinun puoli. Niin hullulta kuin tuntuukin. Eipä monikaan uskonut, kun omalta osaltani kerroin, miten vanhemmat ja sisarukset ja jopa monet minun kautta häneen ystävystneet ihmiset pitivät exään yhteyksiä, ei minuun. Yritin kyllä aluksi, mutta parempi omaa hyvää ajatellen luovuttaa ja lopettaa yrittämästä.
Tosin, kävipä niin, että exäni löysi uuden naisen ja lopetti saman tien yhteydenpidon vanhempiini ja sisaruksiini. Sitten nämä alkoivat kysellä kuulumisiani ja vointini perään ja halusivat pitkästä aikaa tavata. Ei enää kiinnostanut. Tuli jo harvinaisen selväksi, minkä verran he minusta välittivät.
Miten vanhempasi kehtaavat tehdä noin. Olet kuitenkin heidän lapsi ja sukulainen toisin kuin exäsi.
Vierailija kirjoitti:
Tosin, kävipä niin, että exäni löysi uuden naisen ja lopetti saman tien yhteydenpidon vanhempiini ja sisaruksiini. Sitten nämä alkoivat kysellä kuulumisiani ja vointini perään ja halusivat pitkästä aikaa tavata. Ei enää kiinnostanut. Tuli jo harvinaisen selväksi, minkä verran he minusta välittivät.
Mietin juuri tätä skenaariota aiemmin päivällä. Jos ei nyt tule järkiinsä, tai yksinkertaisesti ovat järjissään mutta ei kiinnosta, turha myöhemminkään tulla katumapäälle jos exä löytää uuden kumppanin eikä enää halua tai "voi" olla tekemisissä heidän kanssaan.
Olen niiiin surullinen. Toisaalta parempi että sai tietää oman asemansa tässä vaiheessa kuin elää illuusiossa.
-AP
Seisoisin varmaan peilin edessä ja yrittäisin ymmärtää mitä minun pitäisi itsessäni kehittää.
Vierailija kirjoitti:
Miten vanhempasi kehtaavat tehdä noin. Olet kuitenkin heidän lapsi ja sukulainen toisin kuin exäsi.
Mitä sillä on merkitystä? Kyllä sivistynyt ihminen sympatiseeraa sitä, joka tilanteessa sen ansaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on merkitystä? Kyllä sivistynyt ihminen sympatiseeraa sitä, joka tilanteessa sen ansaitsee.
Jos nyt unohdetaan kuka on syyllinen ja kuka syytön. Harvoin sellaista tilannetta erossa edes on.
Sivistyneellä vanhemmalla ei vastuuta olla oman lapsensa tukena niin hyvässä kuin pahassa? Itsellä ollut harhakuvitelma että jokainen lapsi voi aina luottaa että saa vanhemmiltaan tukea ja turvaa. Jopa yli niiden järjellisten rajojen. Eikä päinvastoin.
Eikä se poista sitä etteikö voisi sympatiseerata myös exää. Minua ei haittaa pätkääkään vaikka näin tekisivät exälleni, kunhan marssijärjestys olisi minä ensin sitten exä.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Seisoisin varmaan peilin edessä ja yrittäisin ymmärtää mitä minun pitäisi itsessäni kehittää.
Sama täällä. Av-mammoille tosin vieraampi toimintamalli.
nykyvanhemmille pitäisi lasten saanti asettaa luvanvaraiseksi
Ei olisi ok minulle.