Höh :( Kihlattuni ei haluakaan, että lähden ulkomaille. Mulla on

herran pieksut! Onko minussa jotain vikaa kun en kylla edes sylkaisisi siihen suuntaan missa tuo iljetys on, saatikka sitten etta tekstailisin sille? Mutta muru ei kanna kaunaa, vaan jaksaa muistella entisia "hyvia aikoja" Vaikka murua kustiinkin silmaan ihan alusta lahtien, ei kanna kaunaa. Jess!!

että missään olosuhteissa mikään ei ole enää mahdollista ja että mä olen oikeassa parisuhteessa, johon ei mahdu muita eikä koskaan häntä. Käskin jatkaa avioliittoa, kun kerran vaimo antoi anteeksi. M pyysi minulta anteeksi mutta mä en vastannut antavani anteeksi. Ainoa myönteinen, mitä mä vastasin, oli vastaus kysymykseen, että eikö meidän suhde ollut aika antoisa suhde. Olihan se, ja se voisi olla nyt hauska muisto menneisyydestä ilman sitä oheispaskaa, mitä siihen liittyi. Ja kyllä, mä pyysin, että hän ei enää ota minuun yhteyttä. ap

"Jätä minut rauhaan, en halua kuulla sinusta enää ikinä", toistuvasti?

Niillä on niin kova tarve miellyttää ja todistella olevansa villejä ja vapautuneita seksin ylipapittaria, joten eihän aikuinen mies voi näistä helpoista ja kaikkeen suostuvista herkkupaloista kieltäytyä. MIES 45

että naisella ei voi olla omia tarpeita? Mihin ihmeen KAIKKEEN suostuvista puhut? Mitä se kaikki on?

Ensin suurin osa vastustelee, mutta kun osaa vetää oikeista naruista ja kyseenalaistaa heidän käsitystään itsestään villeinä seksipetoina ja etenkin kun tajuaa viitata jonkinlaiseen seksuaaliseen rajoittuneisuuteen, niin johan se B-rappu lävähtää tarjolle.

Sanoisin, että se menee 60/40. 40% oppii nauttimaan anaaliseksistä, 60% ei, mutta nämäkin nuoret naiset silti suostuvat antamaan. Sillä tarve miellyttää on valtava.

Itse asiassa olen kerran puhunut ympäri kaksostytöt kolmen kimppaan. Vieläkin alkaa sykkiä, kun muistan ne tytöt nuolemassa toisiaan.

MIES 45

Miten menee siellä ulkomailla? Kaipaatko jo Suomeen?

Millainen oli matka? Mahtuiko kaikki tarvittava matkalaikkuihin?



Kuulimisia kaipaillaan :)

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1769711/hei_tohinan_…



mut taitaa ihmiset olla siihen jo täysin kypsiä, ehkä se tajus jo miten rasittava se on.

<a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1769711/hei_tohinan_…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1769711/hei_tohinan_…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1769711/hei_tohinan_…; mut taitaa ihmiset olla siihen jo täysin kypsiä, ehkä se tajus jo miten rasittava se on.

Miten menee?

Miksi vastasit tähän ketjuun?

joku kyseli mitä murulle kuuluu, ja ajattelin olla kiltti ja linkittää siihen keskusteluun minkä muru itse eilen avasi.

Anteeksi kamalasti.

Taisi unohtua kotimaa ja kotiväki?

Pääasiassa tehtäviin ja ihmisiin tutustumista ovat nämä alkuajat. En kaipaa yhtään Suomeen. En ehdi. Ostelen täällä, mitä puuttuu. Tällä hetkellä mä yritän tunnustella ja vetää rajaa, mikä kuuluu työhön ja mikä on vapaa-ajan viettoa työporukassa. Kun pitäisi vähän nukkuakin:) Ihmiset ovat ihania ja ovat ottaneet minut hienosti vastaan. Pelkäsin, että en osaa hommiani, mutta sellaista tilannetta ei ole vielä tullut. "Emännöin" jo yhden tilaisuuden. Tahti on niin nopea ja mun aikani täällä niin lyhyt, että tuntuu, että en ehdi ainakaan pitkästyä. Tosin tällainen sunnuntai-ilta yksin asunnolla on vähän yksinäinen. Kieltäydyin ravintolaillisesta tänään ja mietin, oliko se virhe.

ap

Miten menee siellä ulkomailla? Kaipaatko jo Suomeen? Millainen oli matka? Mahtuiko kaikki tarvittava matkalaikkuihin? Kuulimisia kaipaillaan :)

Etkö mitään kaipaa Suomesta? Tai ketään? Tule taas kertomaan.

Taisi unohtua kotimaa ja kotiväki?

Tottakai on ikävä rakasta ja kavereita ja kaikkea, mutta ei liikaa. Ei ehdi. Enkä mä täällä edes ole kovin pitkään, joten ei tule piehtaroitua ikävässä. On varmasti mukavampi kuitenkin olla se, joka lähtee, eikä se, joka jää. En muistanutkaan, miten ihanaa on vaihtaa ympäristöä ja tavata ihan uudet ihmiset. Vielä kun mun esimieheni lähtee takaisin, niin vielä parempi.

Pitäkää huolta mun miehestäni - kurissa ja nuhteessa :)

ap

Taisi unohtua kotimaa ja kotiväki?

Sellaista elämä on. Mä lähdin 3 kk:n työmatkalle Länsi-Eurooppaan 4 kk sen jälkeen, kun löysin elämäni rakkauden luultuani jo etten löydä sitä koskaan. Nähtiin joka toinen viikonloppu ja soiteltiin joka päivä. Ikävä oli kamala, mutta kyllä rakkaus kesti, koska oli kestääkseen. Sitä paitsi monien puolisot on säännöllisesti monta viikkoa kerrallaan työmatkoilla ulkomailla. Nykyään se on yleistä muillakin kuin merimiehillä. :)

jää kotiympyröihin. Mies ei voi nyt lähteä mukaan. Onko takertuvuutta, jos ei halua olla puolisostaan erossa muutamaa kuukautta? Vai onko se ihan luonnollista? Ja onko mulla jotain mietittävää, kun mä olisin valmis lähtemään häiden alla pois? Vaikea kysymys.

ap

voi olla sytä harkita uudelleen koko avioliittoa! silloinhan se mies vasta takertuva onkin, etkä pääse minnekään :( Mikä miehen oikea syy on, sekö, että tapaat siellä jonkun paikallisen donjuanin? Kyllä hänen pitäisi kyetä luottamaan sinuun ja suhteeseenne.

On ihan tosi lyhyt aika. Sehän hujahtaa ohi ennenkuin ehtii kissaa sanoa. Varsinkin jos on mielenkiintoista tekemistä. Jos tuon pituinen erossa olo vieraannuttaa, niin ei todellakaan ole naimisiin menon arvoinen suhde. Kyllä te ehditte sitten olemaan loppuelämänne yhdessä, eli mikä ihmeen epätoivonen tarve on olla koko ajan toisen kyljessä kiinni? Et sinä sotaan ole menossa, ja netti on keksitty.

T. En ole nähnyt poikaystävääni puoleen vuoteen, mutta suhde on läheisempi kuin koskaan.

Meillä oli juttutuokio, joka sisälsi miehekästä kiukuttelua. Mies haluaa, että mä en halua lähteä, mutta hän ei halua käskeä mua jäämään. Hän haluaa, että mä haluan jäädä.

Selitin, että tämä tilaisuus on siksi mulle tärkeä, että mä en ole oikeastaan koskaan ollut se paras tärkeissä, oikeissa asioissa. Olen ollut hyvä ja keskinkertainen. Miehen mielestä se ei pidä paikkaansa, koska mä olen aina ollut nätein ja tavoitelluin tyttö. Mitä väliä sillä on? Mitä siitä jää käteen? Oleminen ei ole tekemistä eikä siitä jää jälkeä tai muistoja. Nyt mut on valittu isosta joukosta ja mä olen päihittänyt jopa sen aivokääpiön, joka antaisi vuoden palkkansa ja Volkkarinsa päästäkseen sijastani. Ja joka sanoi työpaikan juhlissa, että mä olen saanut duunini perseelläni! Nyt mä saisin näyttää, lähinnä itselleni kuitenkin. En menisi tekemään mitään ihmeellistä (en keksi mitään uutta enkä pelasta ihmiskuntaa tuholta), mutta se olisi henkilökohtaisesti tärkeää.

Keskustelun päätteeksi mies soitti mulle yhden biisin. Mä ajattelin ensin, että se oli romanttinen ele, mutta tajusin, kun kuuntelin, että se oli uhkaus siitä, miten mies aikoo jatkaa elämäänsä. Mä sanoin, että se on sitten hänen valintansa ja minä teen omani, mikä johti onneksi anteeksipyyntöön.

Onkohan niin, että nuoremmat miehet (vaikka ei me nyt niin nuoria enää olla) ovat suhteessa enemmän ottamassa kuin antamassa? En tiedä. Osaanhan mäkin olla itsekäs ja itsekeskeinen.

ap

Ei mtn uutta?

Meillä oli juttutuokio, joka sisälsi miehekästä kiukuttelua. Mies haluaa, että mä en halua lähteä, mutta hän ei halua käskeä mua jäämään. Hän haluaa, että mä haluan jäädä.

Selitin, että tämä tilaisuus on siksi mulle tärkeä, että mä en ole oikeastaan koskaan ollut se paras tärkeissä, oikeissa asioissa. Olen ollut hyvä ja keskinkertainen. Miehen mielestä se ei pidä paikkaansa, koska mä olen aina ollut nätein ja tavoitelluin tyttö. Mitä väliä sillä on? Mitä siitä jää käteen? Oleminen ei ole tekemistä eikä siitä jää jälkeä tai muistoja. Nyt mut on valittu isosta joukosta ja mä olen päihittänyt jopa sen aivokääpiön, joka antaisi vuoden palkkansa ja Volkkarinsa päästäkseen sijastani. Ja joka sanoi työpaikan juhlissa, että mä olen saanut duunini perseelläni! Nyt mä saisin näyttää, lähinnä itselleni kuitenkin. En menisi tekemään mitään ihmeellistä (en keksi mitään uutta enkä pelasta ihmiskuntaa tuholta), mutta se olisi henkilökohtaisesti tärkeää.

Keskustelun päätteeksi mies soitti mulle yhden biisin. Mä ajattelin ensin, että se oli romanttinen ele, mutta tajusin, kun kuuntelin, että se oli uhkaus siitä, miten mies aikoo jatkaa elämäänsä. Mä sanoin, että se on sitten hänen valintansa ja minä teen omani, mikä johti onneksi anteeksipyyntöön.

Onkohan niin, että nuoremmat miehet (vaikka ei me nyt niin nuoria enää olla) ovat suhteessa enemmän ottamassa kuin antamassa? En tiedä. Osaanhan mäkin olla itsekäs ja itsekeskeinen.

ap

Ei mtn uutta?

kertomasi mukaan tuo olisi kuitenkin todella iso juttu sinulle - miksi mies ei sallisi sitä sinulle?

Mies on itsekäs ja pikkumainen, lapsellinen. Jos hän ei ymmärrä, miksi tuo työkomennus on sinulle tärkeä niin ehkä kannattaisi antaa miehen mennä...

Muutama kuukausi on todella lyhyt aika ja mieshän voisi tulla senkin aikana sinua tapaamaan - viikonloppu ulkomailla on ihan kivaa parisuhteessa.

Lähde hyvä ihminen! Kadut myöhemmin jos et lähde.

tällä hetkellä mua pelottaa, että mies tulkitsisi lähtöni niin, että en kunnioita hänen toiveitaan ja kävelen ulos suhteesta. Mies voisi tosiaankin tulla vaikka viikottain mun luokseni. Ei me täällä kotonakaan kaikkia iltoja yhdessä vietetä. En tiedä, mikä häntä pelottaa. Mutta jos mä kieltäydyn tarjouksesta, tuskin saan enää toista.

ap

kertomasi mukaan tuo olisi kuitenkin todella iso juttu sinulle - miksi mies ei sallisi sitä sinulle?

Mies on itsekäs ja pikkumainen, lapsellinen. Jos hän ei ymmärrä, miksi tuo työkomennus on sinulle tärkeä niin ehkä kannattaisi antaa miehen mennä...

Muutama kuukausi on todella lyhyt aika ja mieshän voisi tulla senkin aikana sinua tapaamaan - viikonloppu ulkomailla on ihan kivaa parisuhteessa.

Lähde hyvä ihminen! Kadut myöhemmin jos et lähde.

Muutamaa vi**uiluviestiä lukuun ottamatta.

Onko av tullut kiltimmäksi?

Kaukana kotoa on paljon vaikeampi olla uskollinen varsinkin jos on riippuvainen seksistä.

Kumpi on arvokkaampi, parisuhde vai muutama kuukausi ulkomailla?

Siskoni sitten alkoi uudestaan seurustella saman miehen kanssa myöhemmin ja nykyään ovat onnellisesti naimisissa ja toinen lapsi tulossa..

Mutta ite en lähtis. Niin vaikka ymmärrän että tilanne ois mielenkiintoinen..

itse olin 2kk ulkomailla melkein heti naimisiin menon jälkeen. miehelle se kävi erittäin hyvin. Ehkä siihen vaikutti myös sekin että miehenikin on työskennellyt ulkomailla ja luotamme toisiimme.