Lue keskustelun säännöt.
Höh :( Kihlattuni ei haluakaan, että lähden ulkomaille. Mulla on
10.01.2013 |
tilaisuus tehdä jonkin aikaa töitä ja oleilla ulkomailla ennen ensi kesää. Olin vasta tekemässä päätöstä ja asian piti olla ihan ok kihlatulleni. Tänään hän sanoikin, että ei halua olla erossa niin pitkää aikaa eikä halua, että mä lähden. En minäkään halua erossa olla, mutta se olisi mukava tilaisuus ja mä tarvitsisin juuri sellaista nyt. Me ollaan menossa naimisiin tänä vuonna.
Mitä sä ajattelisit minuna? Tekisitkö juuri niin kuin itse haluat vai sopeutuisitko miehen toiveisiin?
Kommentit (425)
Mies on kyllä ilmaissut, että elää ankeita aikoja, mutta ei ole mitenkään painostanut. Mä ilmoitin heti, että en aio liittyä huoltojoukkoihin, vaan peli jatkuu vasta, kun pääsen kunnolla mukana kokoonpanoon.
ap
Sehän on ollut kai pakosti tauolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on kyllä ilmaissut, että elää ankeita aikoja, mutta ei ole mitenkään painostanut. Mä ilmoitin heti, että en aio liittyä huoltojoukkoihin, vaan peli jatkuu vasta, kun pääsen kunnolla mukana kokoonpanoon. ap
Sehän on ollut kai pakosti tauolla?
Ei tarvi ihmetellä jos mies menee sitten vieraisin kun ei saa kotona.On naisella suu ja kädetkin.
Muru on luotu flirttaamaan ja viettelemään ja hakemaan jännitystä.
Poikaystävä vaikuttaa kivalta ja kärsivälliseltä mieheltä joka ansaitsee tavallisen naisen eikä mitään seurapiiriprinsessaa.
Muru on luotu flirttaamaan ja viettelemään ja hakemaan jännitystä.
Poikaystävä vaikuttaa kivalta ja kärsivälliseltä mieheltä joka ansaitsee tavallisen naisen eikä mitään seurapiiriprinsessaa.
Kihlattu vaikuttaa mieheltä joka haluaa hallita puolisoaan.
Siinä olet ehkä oikeassa että tavallisempi nianen olisi hänellä sopivampi, sellainen joka viihtyisi kotona jne....
Mutta poikkis nyt haluaa sen näteimmän ja tavoitelluin itselleen, ja haluaa tätä hallita ja määräillä.
Toinen manipuloi seksillä, ja toinen haluaa määrätä mitä toinen saa tehdä ja missä saa käydä...
terve suhde.
Olet vaan niin totaalisen raukkis, ettei sinusta ole naista sanomaan kihlatullesi, ettet halua mennä naimisiin vaan sysäät vastuun hänelle viestittelemällä sinut raiskanneen (!) pettäjä-pelimiehen kanssa ja häipymällä ulkomaille, jossa on joku hoitosi myös. Kuinka alas voi nainen vajota? Kuinka vähän voi nainen itseään, ja sitä mukaa muita kunnioittaa?
Säälin Muru erittäin paljon kihlattuasi ja toivon, että sinussa olisi naista jättämään hänet reilusti siten, että hänellä olisi joskus mahdollista solmia rakastava, tasavertainen ja LUOTTAMUSTA SISÄLTÄVÄ suhde johonkin tervepäiseen naiseen.
Oikein hävettää olla nainen kun lukee näitä Murun juttuja, uh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaahan se ymmärtämään, miten eri tavoilla asioihin voi suhtautua. Varmasti kuulostan myös lapselliselta; kun kirjoittaa pelkästään tunnepohjalta, ilmaisu on lapsenomaista. Järjen ääni kuuluu sitten muualla, toivottavasti:) Asuntoa meidän ei ole pakko hankkia ennen häitä. Joka tapauksessa jättäisin etsimisen vaivan välittäjälle ja kävisimme vain katsomassa ehdokkaita. Mies ei ole uhannut lopettaa suhdetta, jos mä lähden. Hän nyt vain on tässä asiassa vähän vauva ja potee jo etukäteen ikävää. Tosin hän itse oli syksyllä pitkään kiinni omissa projekteissaan eikä paljon kotona näkynyt. Mä en ole enää nuori tyttö, joten myös minun on tehtävä ne omat projektini tässä vaiheessa. Myöhemmin voi olla hankalampaa. Nämä voivat olla niitä viimeisiä itsekeskeisyyden vuosia. Se tuntuu kuitenkin hankalalta, koska mulla on koko ajan tunne, että mä olen jollain tavalla velkaa, että mun pitää hyvittää tekemisiäni tasatakseni meidän suhteen. ap
Eikä edes lapsiin; taidat nyt hieman dramatisoida ;)
Aikaa sinulla on vaikka kuinka.
Terv. 46-vuotias kahden murkun äiti, jolla on edelleen kaiken maailman omia projekteja
Auttaahan se ymmärtämään, miten eri tavoilla asioihin voi suhtautua. Varmasti kuulostan myös lapselliselta; kun kirjoittaa pelkästään tunnepohjalta, ilmaisu on lapsenomaista. Järjen ääni kuuluu sitten muualla, toivottavasti:) Asuntoa meidän ei ole pakko hankkia ennen häitä. Joka tapauksessa jättäisin etsimisen vaivan välittäjälle ja kävisimme vain katsomassa ehdokkaita. Mies ei ole uhannut lopettaa suhdetta, jos mä lähden. Hän nyt vain on tässä asiassa vähän vauva ja potee jo etukäteen ikävää. Tosin hän itse oli syksyllä pitkään kiinni omissa projekteissaan eikä paljon kotona näkynyt. Mä en ole enää nuori tyttö, joten myös minun on tehtävä ne omat projektini tässä vaiheessa. Myöhemmin voi olla hankalampaa. Nämä voivat olla niitä viimeisiä itsekeskeisyyden vuosia. Se tuntuu kuitenkin hankalalta, koska mulla on koko ajan tunne, että mä olen jollain tavalla velkaa, että mun pitää hyvittää tekemisiäni tasatakseni meidän suhteen. ap
Eikä edes lapsiin; taidat nyt hieman dramatisoida ;) Aikaa sinulla on vaikka kuinka. Terv. 46-vuotias kahden murkun äiti, jolla on edelleen kaiken maailman omia projekteja
Eikä voi keskittyä pelkästään itseensä enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehelläsi aiempia kokemuksia siitä, että on jäänyt yksin kun likkakaveri lähtee kuukausiksi muualle? Jos on ja ne ovat ikäviä, sitten ymmärrän yskän. Toisaalta - mitäs ukkosi tekis silloin kun ei vielä seurustellut , ei sinun eikä kenenkään muunkaan kanssa, kai hänellä muitakin vapaa-ajanharrastuksia on ollut kuin baareissakiertely ja naistenaurattaminen. Jos ei ollut tai ei löydy muuta, niin nosta kytkintä.
Monta kuukautta ilman tapaamista on varmaan aika ikävä keissi, mutta ei mahdoton todellakaan ja häiden allahan tuollainen irtiotto nimenomaan kannattaakin tehdä. Siinä punnitaan yhtä ja toista tärkeää.
Mies on kyllä ilmaissut, että elää ankeita aikoja, mutta ei ole mitenkään painostanut. Mä ilmoitin heti, että en aio liittyä huoltojoukkoihin, vaan peli jatkuu vasta, kun pääsen kunnolla mukana kokoonpanoon. ap
Sehän on ollut kai pakosti tauolla?
Ei tarvi ihmetellä jos mies menee sitten vieraisin kun ei saa kotona.On naisella suu ja kädetkin.
Jaa että mies pitää hoidella tilanteessa kuin tilanteessa?Onhan sillä miehelläkin kädet!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muiden vastauksia sanoisin, että lähde. Se voi jäädä kaihertamaan mieltäsi jos et lähde nyt kun on vielä mahdollisuus (oletan ettei lapsia ole vielä)...
muiden vastauksia sanoisin, että lähde. Se voi jäädä kaihertamaan mieltäsi jos et lähde nyt kun on vielä mahdollisuus (oletan ettei lapsia ole vielä)...
Poikkis on halunnut ja yrittänyt mutta Muru ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muru on luotu flirttaamaan ja viettelemään ja hakemaan jännitystä. Poikaystävä vaikuttaa kivalta ja kärsivälliseltä mieheltä joka ansaitsee tavallisen naisen eikä mitään seurapiiriprinsessaa.
Kihlattu vaikuttaa mieheltä joka haluaa hallita puolisoaan. Siinä olet ehkä oikeassa että tavallisempi nianen olisi hänellä sopivampi, sellainen joka viihtyisi kotona jne.... Mutta poikkis nyt haluaa sen näteimmän ja tavoitelluin itselleen, ja haluaa tätä hallita ja määräillä. Toinen manipuloi seksillä, ja toinen haluaa määrätä mitä toinen saa tehdä ja missä saa käydä... terve suhde.
Miten se on edes mahdollista?
Hyvin pystyy myös keskittymään omiin projekteihinsa ja omaan itseensä perheestä huolimatta - ei ehkä silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta sitten taas vähän myöhemmin.
Pientä suhteellisuudentajua, hyvät naiset; jos vaikka panostaa täysillä kotiäitiyteen vaikkapa jopa 10 vuotta ja odotettavissa oleva elinaika usein 85 vuotta, niin kyllä sitä omaa aikaa riittää. Elämä ja ulkomaankomennukset eivät todellakaan lopu avioliittoon ja lapsiin.
Menkääpä sanomaan tuo "Eikä voi keskittyä pelkästään itseensä enää ikinä" tai "Jos on lapsia ei voi lähteä yksin ulkomaille töihin" Hillary Clintonille tai Tarja Haloselle ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehelläsi aiempia kokemuksia siitä, että on jäänyt yksin kun likkakaveri lähtee kuukausiksi muualle? Jos on ja ne ovat ikäviä, sitten ymmärrän yskän. Toisaalta - mitäs ukkosi tekis silloin kun ei vielä seurustellut , ei sinun eikä kenenkään muunkaan kanssa, kai hänellä muitakin vapaa-ajanharrastuksia on ollut kuin baareissakiertely ja naistenaurattaminen. Jos ei ollut tai ei löydy muuta, niin nosta kytkintä. Monta kuukautta ilman tapaamista on varmaan aika ikävä keissi, mutta ei mahdoton todellakaan ja häiden allahan tuollainen irtiotto nimenomaan kannattaakin tehdä. Siinä punnitaan yhtä ja toista tärkeää.
Sitähän ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Mun nykyinen pomoni tuskin tarjoaa mulle seuraavaa keikkaa, jos nyt kieltäydyn. Ja jos me perustetaan perhe, aion mä olla paikalla, vaikka tuskin olen kotiäitinä kymmentä vuotta.
Mä toivon, että miehen haluttomuus asiassa ei johdu epäluottamuksesta vaan ikävästä, koska mä olen kyllä osoittanut olevani luottamuksen arvoinen. Se toisi ikävän sävyn mukavaan asiaan.
ap
Hyvin pystyy myös keskittymään omiin projekteihinsa ja omaan itseensä perheestä huolimatta - ei ehkä silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta sitten taas vähän myöhemmin. Pientä suhteellisuudentajua, hyvät naiset; jos vaikka panostaa täysillä kotiäitiyteen vaikkapa jopa 10 vuotta ja odotettavissa oleva elinaika usein 85 vuotta, niin kyllä sitä omaa aikaa riittää. Elämä ja ulkomaankomennukset eivät todellakaan lopu avioliittoon ja lapsiin. Menkääpä sanomaan tuo "Eikä voi keskittyä pelkästään itseensä enää ikinä" tai "Jos on lapsia ei voi lähteä yksin ulkomaille töihin" Hillary Clintonille tai Tarja Haloselle ;)
Ei minua ole luotu viettelemään eikä kihlattuni pyrkimys ole hallita minua. Mielipiteet eivät ole määräämistä. Enkä mä ole määrättävissä. Ja mä olen ihan tavallinen nainen. En myöskään manipuloi seksillä. Seksi on mulle paitsi mukavaa kahdenkeskeistä yhdessäoloa myös tapa osoittaa rakkautta, tässä suhteessa.
Eroa en todellakaan suunnittele! En ole menossa tapaamaan "entistä hoitoani". Se ei liity yhtään mihinkään. Mielestäni en myöskään häivy suhteesta, kun menen tekemään töitä. Ihan rauhassa minua saa silti hävetä, jos siltä tuntuu. Se viestittely oli itse asiassa hyvä ratkaisu, kehtaan myöntää. Ikävä muisto latistui hiukan pienemmäksi ja merkityksettömämmäksi. En kuitenkaan aio sitä jatkaa. En usko, että saisin miksi-kysymyksiini vastauksia eikä mulla muita ole enää jäljellä.
ap
"Mä kerroin, miten juttu oikeasti meni, mistä me keskusteltiin jne. Mun mieheni sanoi, että kaikki on hyvin, mutta mun pitää vielä puhua hänelle. Enkä mä saanut lähteä mukaan sinne, minne alunperin piti mennä yhdessä käymään. Ok, ymmärrän, koska se kaveri saattaa olla siellä, mutta tuntui se kuitenkin pikkuasian paisuttelulta, mutta mä teen nyt niin kuin helpointa on enkä ala kiukuttelemaan."
vs
"Mielipiteet eivät ole määräämistä. Enkä mä ole määrättävissä."
Olisi kuitenkin ollut minulta tyhmää lähteä silloin sinne, kun tilanne oli kesken eikä mieheni halunnut mua paikalle. Se oli enemmän mun mieheni meno eikä mun, joten mä jäin suosiolla kotiin, vaikka mitään "vaaraa" ei ollutkaan. Ainoa syy oli mieheni tunteet. Ja ne olivat tärkein asia silloin.
ap
"Mä kerroin, miten juttu oikeasti meni, mistä me keskusteltiin jne. Mun mieheni sanoi, että kaikki on hyvin, mutta mun pitää vielä puhua hänelle. Enkä mä saanut lähteä mukaan sinne, minne alunperin piti mennä yhdessä käymään. Ok, ymmärrän, koska se kaveri saattaa olla siellä, mutta tuntui se kuitenkin pikkuasian paisuttelulta, mutta mä teen nyt niin kuin helpointa on enkä ala kiukuttelemaan." vs "Mielipiteet eivät ole määräämistä. Enkä mä ole määrättävissä."
näin ne alistetut naiset aina keksivät selityksiä, selityksiä, selityksiä.. Se oli mun vikaa, oli viisainta näin, mies tietää mitä tekee, ksoka rakastan ja kunnioitan teen kuten mieheni toivoo...
Mulla on painolastia, tapahtumia ja tekoja, joita ilman olisi ollut kevyempää. Terapeuttini sanoo, että mulla on lupa olla se, joka oikeasti olen, ja pudottaa matkan varrelle asiat, joita en voi enää muuttaa. Niiden ei tarvitse hänen mielestään määrittää mun persoonaani.
Ennen olin pinnallinen, itsekeskeinen, ikuisia juhlia viettävä hetkessä eläjä. Terapeuttini sanoo, että jos mä olen sellaiseksi syntynyt, enkä sillä ole vahinkoa aiheuttanut, on mulla lupa olla sellainen jatkossakin. Hänestä mä olen hyvinkin syvällinen ihminen (100 €/h). Tuota on ollut vähän vaikea sulatella. Kuka haluaa olla sellainen ihminen? Synkät mietiskelijät ja ahdistuneet vastuunkantajat ovat paljon suuremmassa suosiossa ihmisyyden maailmassa. Onhan mua täälläkin moitittu pinnallisuudesta, yksinkertaisuudesta ja vastuuttomuudesta.
Häitä on mahdoton enää perua, enkä sitä edes halua. Meidän tahti on ollut kovin nopea, mutta uskon, että ratkaisut ovat oikeita. Lapsiasian kanssa en kuitenkaan kiirehdi, niitä ei nyt tule vähään aikaan, eikä niitä hankita suhteen rakentajiksi.
ap