Tapaan miehen tosi hienossa paikassa ulkomailla. Vinkkejä, please!

Välimatka on entisellään eli aika pitkä. Julkisilla kestää puuduttavan kauan ja joskus käytän osan matkasta taksia. Tapaamme miehen luona tai jossain muualla, mutta en ole vielä kutsunut miestä luokseni. Hän kyllä tietää, missä asun.



ap.

Olemme siis olleet aina hänen luonaan, mutta mies on vihdoin tulossa kyläilemään. Tässä vaiheessa se ei tunnu kovin isolta jutulta, koska yhdessä olemisemme on jo niin selviö. Mies tietää, että olen köyhä ja että elän sen mukaisesti. Onneksi hän ei itsekään leveile rahoillaan.



ap.

Koskas teillä hääkellot kumahtelevat, vai onko vähän liian aikaista kysellä??

Mutta luulen, että jonkinlainen virallistaminen on edessä, jos tätä menoa jatkuu. Mies puhuu siitä jo melkein päivittäin. Ihan kamalan tarkkoja yksityiskohtia en sitten aio kertoa täällä, koska joku saattaisi tunnistaa. Monenlaista asiaa on tietysti vielä mietittävä ja käytännön järjestelyjä suunniteltava, mutta uskon, että meistä tulisi hyvä pari. Oli tosi kiva kuulla, että yksi miehen kaveri oli sanonut tavattuaan meidät, että miehen täytyy ehdottomasti pitää kiinni minusta. Ehkä siinä oli sellaista yleistä keski-ikäisten ihmisten rakkauden ihasteluakin, mutta omasta mielestänikin olemme jo nyt hyvä pari.



ap.

Itse olen meistä kahdesta se, joka epäröi vielä. Mies pohtii jo muun muassa sitä, missä ja miten asumme, jos menemme naimisiin. Hän haluaisi vielä lisää lapsiakin, vaikka ymmärtää kyllä, että niitä ei ehkä ihan helposti saa tässä iässä. Olen muutenkin yrittänyt toppuutella. Mutta heidän piireissään ihmisillä on yleensä useampia lapsia, joten siinä mielessä varmaan ihan ymmärrettävää, että hän on puhunut asiasta.



Kyllä se kaveri oli varmaan ihan vilpittömästi iloinen rakastumisestamme. Ihmiset näyttävät muutenkin katsovan suopeasti, kun liikumme käsi kädessä ja mies suukottelee vähän väliä poskilleni.



ap.

En kylläkään ole kertonut täällä ihan kaikkea, mikä voisi selventää. Joka tapauksessa joitakin asioita on pitänyt vääntää melkein rautalangasta. Miehen mielestä esim. se on erikoista, että minä en suomalaisena pidä mistään talviurheilusta. Minua ei siis saa minnekään laskettelupaikkaan. Eikä kaikilla tietenkään ole sijoitusasuntoja, mutta moni tässä iässä on ainakin yhdessä asunnossa kiinni, myös Suomessa, vaikkei olisi mitään rahoja perinytkään.



ap.

Nyt on selvinnyt, että minun pitäisi sisustaa tulevaa kotiamme, jos ja kun se hankitaan. Mies ei ehdi eikä kuulema ole niin kiinnostunutkaan. Ajatus on tietysti tavallaan ihan kiva, mutta tuntuu niin oudolta, että menisin käyttämään toisen ihmisen rahoja isoihin hankintoihin.

Muutakin mietittävää olisi ihan hirveästi.

ap.

Toivottavasti asiat teillä hyvin?

Pukkaa vaan huolet takaisin sinne mistä tulivatkin ;)

Me täällä odotellaan Suomen lomaa ja omaa saunaa!

Nyt on kosteat ja koleat säät, niin mikään ei tuntuisi ihanammalta kuin saunan lämpö!

Lapset tietenkin odottavat myös joulun tuloa,

itse en ole oikein jouluihminen ollenkaan.

Oletko joulunaikaan Suomessa vai miehen kanssa?

t. muuttaja

Olen kyllä stressannut joulusta, koska pitää tavata niin monta miehen sukulaista kerralla. Varmaan hermoilen turhaan, mutta ei tälle mitään mahda. Mies puolestaan on ollut mielettömän kiireinen monta viikkoa ja toivon, että meillä on vuodenvaihteessa mahdollisuus vähän hengähtää ja olla kaksisteenkin.



Makoisia löylyjä joulusaunassa! :)



ap.

Hei ap, oletko linjoilla? Olisi kiva kuulla mitä kuuluu!

Ja olen siis ollut kerran naimisissa. Kiitos toivotuksista. Onhan tämä yllättävä tilanne, kun en ole yhtään odottanut tapaavani ketään. Tai tietysti olen tavallaan toivonut, että tapaisin jonkun, mutta se on tuntunut mahdottomalta. Kaikki miehet ovat naimisissa tai muuten mahdottomia tapauksia. Nytkin kyllä olen melko varma, ettei tästä mitään tule.



Siltä mieheltä tuli jo tässä aamulla taas viesti, että voisimmeko tavata tänään. En ole vielä vastannut.



ap.

Sen miehen perhe ei ole ihan niin pelottava uusien tietojen perusteella. Heillä on ihan selvästi vastuullinen ote asioihin. Mutta ei tämä tilanne nyt tietystikään ole lähelläkään sitä, että joutuisin heitä tapaamaan.



ap.

Asuin nuorempana keski-euroopassa ja tapasin mielenkiintoisia miehiä, jotka monet oli suomalaisesta näkökulmasta korkeammista taustoista ja varakkaitakin monet. Nyt harmittaa kun nuoruuden jännityksen takia jätin kutsuja käyttämättä, olisi pitänyt olla rohkeampi.



Älä siis tee samaa virhettä ja arvosta itseäsi liian matalalle. Mies on sinusta kiinnostunut ja haluas että viihdyt hänen seurassaan.

Miehet osaa olla myös todellisia herrasmiehiä, joten jos joku tilanne on uusi sano asiasta niin hän varmasti hienovaraisesti neuvoo.

Enjoy ja onnea!

Jos viihdyt miehen kanssa, mene tapaamaan. Voihan sitä silti olla hieman pidättyväinen, ts. ettei heti tee selväksi että haluaa intiimin suhteen hetipaikalla.



Mutta olipa kiva lukea tätä juttua.

Yleensä kyllä tunnen, että pärjään missä tilanteissa tahansa, mutta sitten kun siinä on toinen ihminen, niin tuntuu, että on jotenkin tarkkailun alla. Tavallaan tietysti onkin, ainakin jos toinen on tosissaan liikkeellä. Nyt en kyllä tiedä, mitä tuleman pitää, kun vielä on muutama perusasiakin epäselvä. Jos se mies on joku kesäleski tai muuten varattu, niin lopetan tietystikin heti tapailun. Mutta kyllä hän tänäänkin lähetteli useita viestejä ja vaikutti jotenkin vapaalta.



Se perhe onneksi vaikuttaa nyt vähän helpommalta niiden lisätietojen valossa. He ovat kyllä etuoikeutettuja ja tehneet monessa sukupolvessa kaikenlaista hienoa, mutta jotenkin he nyt vaikuttavat tältä etäisyydeltä ihan järkeviltä ihmisiltä, jotka eivät ajattele vain itseään.



ap.

Olen hirveä pessimisti. Tälle miehelle en onneksi ole näyttänyt sitä, mutta toisaalta en ole muutenkaan avautunut juuri ollenkaan. On ollut niin hämmentävää, että joku vain lyöttäytyy seuraani ja alkaa pitää yhteyttä. Alkavatko pitkät ja hyvät ihmissuhteet yleensäkään näin? Tai ainakaan enää tässä iässä?



Silloin kun ensimmäisen kerran tapasimme, luulin muuten, että se mies oli liikkeellä vaimonsa kanssa, koska siinä lähettyvillä pyöri joku nainen. No hän ei ollut edes tuttava, vaan he vain juttelivat siellä. Tuli mieleen tällainen yksityiskohta, vaikka eihän siitä ole vasta kuin muutama viikko.



ap.

Kukaan ei pysty sulle sanomaan, onnistuuko tuo suhde vai ei. Mutta etkö voi ajatella, että olet tavannut miehen, joka on menestynyt elämässä jollain osa-alueella ja osoittaa hänelle siitä tervettä ihailua? Tuskinpa se mies on etsimässä itsensä kaltaista menestyjää, jos kerran olette tavanneet ihan randomina. Jos hän oikeasti on sellaisista piireistä, kuten olet kertonut niin sieltä varmaan olisi joku sopiva tytsy löytynyt,mutta ilmeisesti ei ole löytynyt, kun kerran sua tapailee. Kuka tahansa mies kuitenkin haluaa, että nainen ihailee ja arvostaa.

palailee vielä tähän asiaan...

Minulla tuo lapsuuden ympäristö tuntui raskaalle, ei niinkään se yltiöuskonnollisuus, vaan ennen muuta se, että se minulle nykyisin edustaa henkistä laiskuutta - sitä että ollaan jämähdetty yksiin samoihin kaavoihin ja eletään niin ettei 'nähdä muuta maailmaa eikä ihmisiä siellä'. Meillä myös oli lapsuudessani taloudellisesti tiukkaa, mutta pahemmalta edelleen tuntuu se henkisen pääoman puute. Aikuisena ei ole oikein ollut mitään jaettavaa / keskusteltavaa, ja siksi esim. poikaystävän vieminen lapsuuden kotiin oli aina vaikeaa. Minulla kävi niin, että löysin hyvän miehen, ja olemmekin olleet yhdessä jo 16 vuotta.

Mieheni on sattumoisin ulkomaalainen, ja minun tapauksessani se on ollut asioita helpottava tekijä, kun vanhempieni / sukuni luona hän on aina sen verran ulkopuolinen, ettei heti ymmärrä kaikkia sosiaalisia viestejä eikä kaikkia sen porukan omituisuuksia, mitkä minua ahdistavat.



Ole kuitenkin armollinen itsellesi, jos tuntuu että mies on liian paljon toiselta planeetalta, ei kannata laskea liian paljon tämän suhteen varaan. On kovin raskasta, jos koko ajan on sellainen olo, että täytyisi ola jotain muuta kuin on. Mutta älä anna tilaisuuden mennä ohi vain sen takia, että jotenkin ajattelet toisten arvottavan sinua taustastasi käsin. Luota ja arvosta itseäsi aidosti, se on ihmisessä niin vahva ominaisuus, että sellaisesta ihmisestä on helppo aidosti pitää ja sellaista ihmistä rakastaa!

Anna palaa, jos siltä tuntuu! Tsemppiä!

Yritän ajatella noin ja muutenkin vähän positiivisemmin.



En varmaan näe sitä miestä viikonloppuna ja tajusin juuri, että minulla on jo nyt ikävä. Ilmeisesti alan olla ihastunut.



ap.

Olen oikeastaan useinkin ajatellut, että haluaisin jutella vaikka jonkun psykologin kanssa, mutta en ole tiennyt, miten edetä.



Kukaan ei kyllä uskoisi, miten epävarma olen, koska annan kuulemma rauhallisen ja itsevarman vaikutelman. Voi tietysti olla, että sekin puoli minussa on.



ap.

Olipa taustasi mikä tahansa, eli älä sitä mieti. Pidä kiinni hänestä ja anna suhteelle mahdollisuus. Jos miehestä löytyy joku perustavanlaatuinen vika, niin ehdit kyllä vielä dumppaamaan hänet. Mutta ana nyt ensiksi mennä.