Mistä pelottavasta jutusta sinulle jäi traumat lapsuudessasi?

Esim. kohta, jossa oli joku kauhean iso hämähäkki tai ainakin tuntui, jossakin luolassa??



Sitten ihan elävästä elämästä, kun heräsin yöllä joskus alle kouluikäisenä ja kuljin tottuneesti talon poikki kohti vanhempieni huonetta, niin yhtäkkiä näin edessäni hahmon ja luulin sen olevan äitini, en siis siinä vaiheessa pelännyt yhtään. Mutta kun sanoin "äiti" niin ei vastausta ja vielä toisenkin kerran niin ei kuulunut mitään. Juoksin ihan säkkipimeässä vanhempieni huoneeseen, jossa molemmat kuorsasivat rauhassa. Jäi näihin päiviin asti vallalla oleva pimeän pelko. En voisi yöllä lähteä sängystä kulkemaan pimeässä.HUI! Aina joku pieni valon kajo oltava, vaikka vessassa.

Löysin viisi vuotiaana isäni roikkumasta hirttoköydessä, muistan vieläkin miten isä sinersi ja kähisi minua hakemaan saksia. Meni "pupu pöksyyn" itsarin kanssa.



Lisäksi oli muitakin itsemurhayrityksiä.

Äiti oli myös kauniisti ripustanut posliininukkeja huoneeni seinälle - narulla kaulasta. Se ei auttanut nukkepelkooni.

Onko äidilläsi mielenterveysongelmia?

mutta nukkien ripustaminen ei liittynyt niihin. Oli vain kätevin paikka sitoa ripustinnaru joka laittaa koukkuun. Ei tajunnut että sellainen pelottaa lasta.

Mutta jos traumoista puhutaan niin se on äitini aiheuttamista pienin. En laittanut näitä juttuja viestiini sillä halusin pitää ketjun humoristisena. ;)

kuin muillakin, mm. Hiidenvirta-sarjaan liittyen jne.



Mutta tässä pari



-Olin ala-asteikäinen, kun meidän lähimetsään hirttäytyi lähistöllä olevan vanhustentalon asukki. Kerkis muutaman päivän olla siellä metsässä narunjatkona.. Muistan vaan kun kaikki hulluna puhu että sillä mummelilla "oli muurahaisia suussa"..! Meni kauan, ennenkuin uskalsi mennä sinne metsään leikkimään jne



-Toinen juttu sattui kans ala-asteella koulun pihalla, juutuin pää edellä lumikasaan tehtyyn tunneliin. Kädet kroppaa vasten, enkä olis päässy irti, jossei neuvokkaat koulukaverit olis hoksanneet ja kiskoneet mua pois. Hyi v.. vieläkin tulee kylmä hiki kun aattelee.. Siitä varmaan johtuu mun ahtaanpaikan kammo.

Näin kerran "Varokaa heikkoja jäitä"-videon, ja eksyin sen jälkeen vielä Harmainvallan keikalle. Se oli kamalaa.

V! Kohtaus kun nainen sellaisessa arkussa elävänä heitettiin avaruuteen, ei herranjumala muistan sen ikuisesti! Sairasta, ällöttävää, pelottavaa. Ei tainnut olla ihan lapsille sopiva ohjelma, kaverin luona katsottiin..

[quote author="Vierailija" time="16.02.2012 klo 08:03"]

 Vanhempien riidat ja isän alkoholinkäyttö sen sijaan aiheutti monia mieleen pelottavana jääneitä tilanteita.[/quote]

Samaa mieltä

Hei, 26. Mä näin varmaan saman dokumentin leukemiaa sairastavasta tytöstä, ja pelkäsin aina että saan leukemian ja joudun kamaliin hoitoihin.Ja kuinkas kävikään, aikuisiällä sitten sairastuin siihen.Johtuikohan tuosta ohjelmasta mutta ne luuydinpunktiot otti todella koville.

Hei täällä kans yks Max und Moritz traumainen!! :D Luettiin saksan ryhmän kanssa teos alkuperäiskielellä ja olin kyllä jo yläasteella mutta jotenkin se vaan jäi kummittelemaan mieleen ja ajattelin jo silloin etten ymmärrä miten tuo voi olla saksalainen klassikko lastensadusta.

Luin 9-10v. pikkutyttönä kaikki Grimmin sadut ja niistä tuli kyllä useampaankin uneen väkivaltaisia kuolemia:(

Kaveri päästi kamalan pierun hississä jo pohjakerroksessa ja vitoseen oltiin menossa. Luultiin molemmat, että tukehdutaan kuoliaiksi. Hirvee hissipelko on jääny.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2011 klo 23:07"]- sellainen dallastyyppinen sarja jossa pääosanainen joutui krokotiilin syömäksi

- kun ekalla pakotettiin syömään kylmät silakkapihvit loppuun

- kun ekalla pakotettiin esiintymään joulujuhlassa koko koulun edessä

- pikkukakkosen heikko jää varoitus

- älä hyppää tuntemattomaan veteen tai halvaannuttaisi varoitus

Näistä ainoastaan tuo ensimmäinen ei vaikuta elämääni tällä hetkellä.

[/quote]

Hahahaa se nainen oli se Tara muotitalo tai joku, mutta selvisi hengissä, meni kauneusleikkauksiin ja kosti ex-miehelleen ja ystävälleen

Isoäitini veli kuoli kun olin 6vuotias. Vanhempani eivät tulleet hautajaisiin, mutta minä olin mukana. Kirkossa olikin isosetäni arkussa ja arkku oli auki.

Isoäitini raahasi minut vainajan viereen ja se oli kamalaa. Muistan että silmissä sumeni ja seuraavaksi heräsin isoisäni sylissä kirkon ulkopuolelta.

Isoisä oli todella vihainen isoäidille. Me emme menneet enään kirkkoon vaan odottelimme muita ulkona.

Loppujen lopuksi en tiedä kumpi oli kamalampaa kuolleen näkeminen äkkiarvaamatta vai se isoisän viha isoäitiä kohtaan.

Rescue 911 tv ohjelma ja varsinkin se tunnusmusiikki siinä alussa.

Ollessani noin 4-5 vuotta, menimme ystäväni kanssa naapuritaloon kylään vanhemman pariskunnan luokse. Mies ei ollut kotona. Hämärä muistikuva on siitä, kun mies tuli ilmeisesti kotiin, huomasi kenkämme eteisessä ja lähti etsimään meitä vihaisena. Nainen sanoi, että ei täällä ole ketään. Menimme sängyn alle piiloon ja mies oli tosi vihainen. Muistan, kun murehtisin siellä ollessamme että nyt se näki kenkämme eteisessä ja löytää meidät. Mies näki meidän sängyn alla piilossa ja pääsimme turvallisesti lähtemään, mutta vauhdilla. Enempää en muista. Pahoittelut sekavasta kirjoituksesta, mutta olin niin pieni tuolloin joten muistikuvien perusteella kirjoitin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2011 klo 21:28"]

mutta juuri tuo sama ohjelmanpätkä toi minullekin kamalat traumat ja pakkoajatukset vuosikausiksi!!!!!! Oliko siinä jotkut lapinvaatteet ihmisillä? Mikä ihme tuo ohjelma mahtoi olla, tai tuo kohtaus siitä? Se oli tosi kamala. Isä varmaan se oli, joka veti köydestä, jonka mukana tuli vain jalka... muistaako joku muukin?

.

Joku ohjelma oli missä lapsi meni, -naurulla köytettynä(ilmeisesti turvaksi?), johonkin luolaan ja sieltä vedettiin takaisin vain jalka....

Minä olen vuosimallia -73 ja mieleeni on jäänyt sama kohtaus. Muistaakseni se mies oli lapsen isä ja jollain tapaa ilkeä sille lapselle ja pakotti hänet sinne luolaan.

Katsoin lapsena tappajahai- videot ja mm Kingin sen koira- elokuvan. Haita en pelkää mutta vieläkin tietty kammo koiria kohtaan on. Katsoimme koko perhe yhdessä aina näitä muitakin kauhuleffoja. En käsitä mitä vanhempien päässä liikkui.

Minäkin olen yllättänyt vanhempani kesken seksin pari kertaa. Samaten löysimme isämme pornolehtiä, joissa oli ahdistavia s/m- kuvia. Saksilla leikeltyjä sukupuolielimiä?? Niiden pornolehtien katselu jollain tapaa sekoitti pääni. Olen nyt todella epäseksuaalinen.

Lapsuudesta on useampikin trauma mutta voimakkain on edelleen se etten osaa nukkua makuuhuoneen ovi auki ja yläkerrat, näin pienenä paljon painajaisia yläkerrassa ja meillä oikeasti kummitteli siellä.

Tosin ostimme talon jossa on yläkerta ja siellä ei ole ovea. Tosin koira nukkuu portaiden alapäässä että kun koira on rauhassa, olen minäkin.

Vanhemmat serkkuni pelottelivat Noitien käsikirjalla (siis se kirja, missä oli kaikkia kummitusjuttuja yms. kuvituksin, kannessa pääkallon kuva). Olin ehkä 5-vuotias. Lapsena nukuin vuosikausia valot päällä, ja vielä nykyäänkin tulee joskus nukkumaanmennessä ne kummitustarinat mieleen (olen 26 :D).

Ruohometsän kansa-elokuva videolta... Olin noin viisivuotias ja edelleen elokuvan kuolemaan viittaava symboliikka ja väkivaltaisuus aiheuttavat ahdistuneen olotilan.

Mä kuulin joskus pienenä, kun naapurintäti kertoi mun äidille unestaan, jossa vessassa hänen vetäessä pyttyä sieltä nousi kädet, jotka alkoi vetää häntä pyttyyn. Pelkäsin sen kuultuani vuosia vessan vetämistä js vedin vessan ja äkkiä ryntäsin ulos sen vedettyäni.

Joskus ala-asteaikoinani meillä oli koulun liikuntatunti uimahallissa ja kaksi luokkamme poikaa alkoi vetää minua jaloista altaan matalasta päästä kohti syvää. Eivät he pitkälle vetäneet enkä esim joutunut kokonaan uppeluksiin mutta muistan edelleen sen paniikin.

Siitä on jäänyt selkeästi muutama käytösmalli, esim kun olen vedessä, minuun ei saa koskea, oli kyseessä amme, järvi tai meri, varsinkaan jalkoihin. Saan pahan paniikkireaktion myös kun liikkumistani rajoitetaan, esim jos kädet ovat sivullani enkä saa niitä liikkumaan ja ihan perus ahtaanpaikankammo.

Tuskinpa nekään pojat ikinä edes kovasti miettivät päähänpistoaan saati nykyään edes muistaisivat tapahtumaa. Traumatisoiva tilanne voikin olla ihan uskomattoman pieni tai lyhytkestoinen tapahtuma, mutta niin vahva että siitä on parin kymmenen vuoden jälkeenkin vahvat muistikuvat.