Mistä pelottavasta jutusta sinulle jäi traumat lapsuudessasi?

jossa lopussa paloi talo ja sielä olevat nuket. Se oli kammottava.



Traumoja en saanut, mutta hirveä pelottavaa oli lukea salaa serkkujen kanssa mummolassa kahta kirjaa, joissa kerrottiin noidista, kummituksista, vampyyreistä jne.



Kotielämästä olisin voinut saada traumoja, mutta jostain syystä en saanut, onneksi niin

Traumoja en saanut, mutta hirveä pelottavaa oli lukea salaa serkkujen kanssa mummolassa kahta kirjaa, joissa kerrottiin noidista, kummituksista, vampyyreistä jne.

just tuo mainitsemani Noidan käsikirja?

#34

siis se M. Jacksonin video. Hui.

Traumoja en saanut, mutta hirveä pelottavaa oli lukea salaa serkkujen kanssa mummolassa kahta kirjaa, joissa kerrottiin noidista, kummituksista, vampyyreistä jne.

just tuo mainitsemani Noidan käsikirja?

#34

Nuo oli sellaisia normaalia isompia kirjoja, liekö jonkun kirjakerhon liitteenä mummolaan tulleita. Voi hitsi kun muistaisin niiden nimet...

Traumoja en saanut, mutta hirveä pelottavaa oli lukea salaa serkkujen kanssa mummolassa kahta kirjaa, joissa kerrottiin noidista, kummituksista, vampyyreistä jne.

just tuo mainitsemani Noidan käsikirja?

#34

Nuo oli sellaisia normaalia isompia kirjoja, liekö jonkun kirjakerhon liitteenä mummolaan tulleita. Voi hitsi kun muistaisin niiden nimet...

Eli minulle tehtiin selkäydinpunktio lapsena ja minua kiinnipitämässä oli mm lempihoitajani. Tuon jälkeen meni jonkun aikaa ennen kuin opin luottamaan ylipäänsä aikuisiin. Lääkäreihin en luota vieläkään.

Joskus kerhossa oli vierailevana esiintyjänä joku teatteriryhmä. Esittivät jotain lääkärisketsiä, jossa 1 näyttelijän vatsasta kiskottiin monen metrin pituinen lapamato. Joku sukkahousuista tehty viritelmä, mutta tuo kohtaus syöpyi mieleen ja sen jälkeen pelkäsin että itsellänikin on lapamatoja vatsassani. Olin tuolloin ehkä 5v.

joka kertoi leukemiaa sairastavasta tytöstä. Muistan erityisesti kohdan jossa tytölle tehtiin selkäydinpunktio (vai miksi sitä sanotaankaan) Siinä oli vissiin 6 hoitajaa pitämässä kirkuvaa pientä tyttöä aloillaan kun lääkäri työnsi valtavaa neulaa hänen selkärankaansa.

Vieläkin ahdistaa ajatella sitä.

Pelkäsin pitkään että sairastuisin leukemiaan.

mutta n. 5-vuotiaana olin äidin kanssa sirkuksessa, jossa juopunutta esittävä klovni kiipesi trapetsille. Alkoholistien lapsena suojeluvaistoni heräsivät varsin dramaattisesti, eikä äidin rauhoittelu riittänyt, vaan sirkuksen henkilökunta oli tullut avuksi tyynnyttelemään... Nyt tämä jo hymyilyttää :)

Asuttiin sähkölinjan päässä olevassa mökissä, jossa ukkosella syöksi tulta pistorasioista, se oli pelottavaa, ukkonen aiheutti myös pieniä tulipaloja. Yhä pelkään ukkosta.



"Mustalaisilla" peloteltiin myös ja yhä he tuntuvat jotenkin mystisiltä.

Ehdottomasti pelottavin juttu oli Twin Peaks-sarja! En uskaltanut nukkua ilman valoja. Lisäksi pelkäsin sitä samaista liekkikättä jossa tuli se kammottava naurukin vielä. Ja "varokaa heikkoa jäätä", se tunnari oli ja on edelleen ihan karmiva.



Naikkonen nyt jo 28.-v

En koskaan tykännyt katsoa jänniä ohjelmia. Meidän 8v. pojalla jäi traumat Lego Indiana Jones ps3 pelistä. Halusikin myydä pelin pois. Eli traumoja kyllä jää. Ei Cars 2 ollut sopiva minun mielestäni alle 7v.

Eli minulle tehtiin selkäydinpunktio lapsena ja minua kiinnipitämässä oli mm lempihoitajani. Tuon jälkeen meni jonkun aikaa ennen kuin opin luottamaan ylipäänsä aikuisiin. Lääkäreihin en luota vieläkään.

Joskus kerhossa oli vierailevana esiintyjänä joku teatteriryhmä. Esittivät jotain lääkärisketsiä, jossa 1 näyttelijän vatsasta kiskottiin monen metrin pituinen lapamato. Joku sukkahousuista tehty viritelmä, mutta tuo kohtaus syöpyi mieleen ja sen jälkeen pelkäsin että itsellänikin on lapamatoja vatsassani. Olin tuolloin ehkä 5v.

joka kertoi leukemiaa sairastavasta tytöstä. Muistan erityisesti kohdan jossa tytölle tehtiin selkäydinpunktio (vai miksi sitä sanotaankaan) Siinä oli vissiin 6 hoitajaa pitämässä kirkuvaa pientä tyttöä aloillaan kun lääkäri työnsi valtavaa neulaa hänen selkärankaansa.

Vieläkin ahdistaa ajatella sitä.

Pelkäsin pitkään että sairastuisin leukemiaan.

kyseessä oli Mirja Pyykön "Osasto 10" -dokumentti, jota on sittemmin pidetty suurena journanilsmin kunnianhetkenä, joka muutti lasten syöpähoidon Suomessa. Pyykkö sanoi myöhemmin, että kun hän oli yrittänyt haastatella osaston ylilääkäriä, tämä oli todennut hänelle että "etkö sinä ymmärrä, ei näitä kannata hoitaa, ei näistä koskaan tule veronmaksajia". Ohjelma oli varmaan tarpeen ja hyvä jos siitä oli hyötyä, mutta minulle se aiheutti lähes parinkymmenen vuoden ahdistusputken ja pahoja pakko-oireita, kun yritin niiden avulla välttää erilaisiin tauteihin sairastumista. Näin ohjelman kun olin itse 10. Se esitettiin ihan alkuillasta, eikä kukaan tajunnut, ettei se sopinut lapsille.

Se jonkun muun mainitsema ohjelma, jonka lopussa talo paloi ja siellä oli sisällä nukkeja, oli viimeinen osa tuota jonkun muunkin mainitsemaa hiidenvirta-sarjaa. Jos siitä onnistui näkemään vain tuon nukkekohdan, se oli varmaan tosi ahdistava, mutta jos oli nähnyt juonen niin silloin nukkejen palaminen oli varmaan jo helpottavaa.

Ei meilläpäin tuo Noidan käsikirja ketään pelottanut. En tiiä, jotenkin tuntuu että me oltiin pentuina jotenkin normaalia paranormaalimpia.



öh.. Mutta pelkäsin meidän "kylähullua" eli juoppoa entistä poliisia. Pelkäsin myös mummolan naapuria, juoppoa myös. Kai heidän arvaamaton käytös pelotti.

Enää en kyllä humalaisia tai juoppoja pelkää, kumpienkin kanssa on tullut työskenneltyä (opiskeluaikaan baarimikkona, ja jossain vaiheessa olin katkaisuklinikan kaltaisessa paikassa töissä).



Joo, mutta joo! Muistan joskus penskana kun olin puhaltamassa ilmapalloa ja se räjähti naamalleni. Pelkään edelleen ilmapallojen räjähtämistä. Muutenkin säikähtäessäni saan joko paniikkikohtauksen tai alan jakelemaan iskuja ja potkuja. =D



Mutta muutoin sitten ei tullut penskana eikä nytkään pelättyä mitään. Ilmapallot vain hirvittävät. =DD

Idiootit eivät voineet tarkistaa että nukun ennen kun aloittivat hommat.

Traumoja aiheutti kun jouduin kuuntelemaan vanhempieni seksi ääniä Idiootit eivät voineet tarkistaa että nukun ennen kun aloittivat hommat.

tämän viestin lukevat ne mammat, joiden mielestä on ihan ok paneskella äänekkäästi lasten kuullen "koska se on ihan luonnollista".

kiusattu koulussa. Mutta kun näyttivät tämän dokumentin luokassa, niin oli ollut hiljaista ja kiusaaminen loppui. Huh, olin myös syvästi järkyttynyt tästä ohjelmasta. Mitähän tytölle tänä päivänä kuuluu ?

joka kertoi leukemiaa sairastavasta tytöstä. Muistan erityisesti kohdan jossa tytölle tehtiin selkäydinpunktio (vai miksi sitä sanotaankaan) Siinä oli vissiin 6 hoitajaa pitämässä kirkuvaa pientä tyttöä aloillaan kun lääkäri työnsi valtavaa neulaa hänen selkärankaansa.

Vieläkin ahdistaa ajatella sitä.

Pelkäsin pitkään että sairastuisin leukemiaan.

Vieläkin muistan jotkut kuvat siitä. Pelkäsin pitkään mm. sitä, että nukkuessani suuni voi olla auki ja pahat henget pääsevät lentämään sisään. Noidan käsikirjassa oli joku tällainen juttu.



Pelkäsin pitkään myös sitä, että Suomeen tulee sota. Kuulin isäni ja isoveljeni keskustelun katkelman, jossa he puhuivat Nostradamuksen ennustuksista, kuinka "Pohjola tuhoutuu maan tasalle". Asia ahdisti minua todella. Lisäksi kuulin radiosta jonkun kauhean raportin kidutuksista, jossa joku (kai näyttelijä?) kirkui tuskissaan. Pelkäsin siis sotaa ja sitä, että meidän perhe viedään kidutettavaksi. En kuitenkaan puhunut asiasta kenellekään, vaikka äitini kyseli, miksi olen niin huolestuneen oloinen.

Mutta ei siitä tainnut minulle varsinaisia traumoja tulla.



Uskovainen alaluokkien opettaja (1-3) kyllä aiheutti traumoja kun pelotteli piruilla ja kuumilla paikoilla pikkulapsia! Nykyään tuollaiset fundamentalistit joutuisivat varmaan hoitoon.

En ole ihan varma mikä ohjelma oli kyseessä, mutta pahimman vuosia kestäneen pelon (jonka pystyn edelleen itsessäni tunnistamaan) toi jonkun alkuillan hupisarjan (Kivikasvot tai 7 seinähulla veljestä tms.) kohtaus jossa ihminen muuttui ihmissudeksi. Vuosiin en uskaltanut katsoa itseäni peilistä pimeällä kun pelkäsin muuttuvani ihmissudeksi. En siis oikeasti ajatellut että niin kävisi, mutta silti sydän hakkasi enkä sinne peiliin katsonut. Edelleen tunnen tuon fiiliksen yöllä vessassa käydessäni.



Noidan käsikirja oli myös paha. HYI! Mutta niin mielenkiintoinen.



Hei, me lennetään! -ohjelmassa oli kohtaus, jossa nunna vetäisee kitarallaan pois tippaletkun potilaasta ja se potilas vääntelee naamaansa kuoleman kourissa. Näin sen kohtauksen silmissäni usein vuosia. Hädin tuskin uskalsin katsoa saman kohtauksen uudelleen aikuisena. Ei se nyt näyttänyt yhtään pahalta.

kammottavaa röyhtäisijää, oli joku Speden juttuja, röyhtäisijä oli Simo Salminen. Mut ei siitä traumoja jäänyt.



Eräästä tapahtumasta sen sijaan jäi ikuinen pimeiden ikkunoiden pelko, joka edelleen aika paha. Eikä siihen liity sen kummenpaa kuin sisko, naapurin tyttö ja muovinen joulupukin naamari.



Verhot on aina oltava ikkunoiden edessä kun ulkona on pimeetä.



Me ei saatu katsoa lapsena mitään kamalia elokuvia yms. Kaverit katso jo ihan nuorena (6-7v) jotain moottorisahamurhaajia yms. Ekan Bondi-leffankin näin kun olin jo viidennellä. Siihen mennessä vanhemmat ei ollut antaneet lupaa katsoa niitä, mutta kerran setä oli meitä viikonlopun vahtimassa ja vuokrasi yhden ja katsottiin se. Sen jälkeen saatiin katsoa muutkin vanhempien seurassa.

mutta kyllähän me pentuna sitten kiljuen juostiin rantasaunalta kotiin, kun ensin oli tuota kirjaa lutettu ym. ;) Googlailin ja se toinen mainitsemani kirja oli Mysteerien maailma.