Mistä pelottavasta jutusta sinulle jäi traumat lapsuudessasi?

ja helvetillä pelottelu(vanhemmat himouskovia)

mut ei sentää tungettu tommoseen pätsiin kuin salkkareis matleena... mut henkistä väkivaltaa

uskonnolla harjoitettiin ja edelleen ku käyn vanhemmillani puhuvat kaikkia jeesusjuttuja ja kuinka kuolema voi korjata yhtäkkiä ja jos ei oo asiat kunnos ylöspäi nii tulee kuumat oltavat.

Se helvettiin joutuminen on aina pelottanut:(

Se jonkun muun mainitsema ohjelma, jonka lopussa talo paloi ja siellä oli sisällä nukkeja, oli viimeinen osa tuota jonkun muunkin mainitsemaa hiidenvirta-sarjaa. Jos siitä onnistui näkemään vain tuon nukkekohdan, se oli varmaan tosi ahdistava, mutta jos oli nähnyt juonen niin silloin nukkejen palaminen oli varmaan jo helpottavaa.

Oliskohan sama ohjelma kyseessä joka minulle 80-luvulla aiheutti melkoisia pelkotiloja. En muista sarjasta muuta kuin että joku souti jollain järvellä ja sitten talon jossa nukeilta putoili kyyneleitä. Hyi kauhistus!

Olin pienenä seurakunnan kerhossa. Olin kuullut muutaman kerholaisen puhuvan, että kerhotalon katolla on joskus ollut mies, joka on vaaninut lapsia, hypännyt sieltä kimppuun tms. Pelkäsin aivan hirveästi mennä sinne kerhoon!! En kuitenkaan kehdannut vanhemmilleni sanoa miksi, he luulivat (ja luulevat varmaan vieläkin), että vaan ujostelin niin paljon muita lapsia. Joka kerta kerhoon mennessä pälyilin sinne katolle päin ja aina odotin, että isä tulee hakemaan minut sisältä, vaikka monet lapsista odottivat vanhempiaan siinä kerhon pihassa. Tästä ei nyt aikuisena enää ole kyllä traumoja.



Toinen oli kun olin ehkä 9-vuotias. Meidän lähimetsän laidalla oli ambulansseja, poliiseja jne. Joku kavereistani sanoi, että metsästä oli kannettu ihmisen ruumis. Tämän ihmisen polkupyörä jäi siihen metsän laitaan. En uskaltanut mennä tuohon metsään hyvin pitkään aikaan tuon jälkeen. Pelkäsin, että sinne metsään voi noin vain kuolla (?). Se pyöräkin oli siinä metsän laidassa pitkään, kiersin sen kaukaa ja ajattelin aina "tuo on sen kuolleen ihmisen pyörä" kun kävelimme siitä ohi kauppaan. Vieläkään en tykkää mennä metsään.

Ei mullekaan varsinaisesti mitään traumoja ole jäänyt.

Lapsena luettiin niin Noidan käsikirjaa, Tiedon rajamailla juttuja, oliko joku Paranormaalin käsikirjakin olemassa, mitä luettiin innolla.

Kun opin lukemaan ilman tavuviivoja niin luin Bram Stokerin Draculan, Mary Shelleyn Frankenstainin jne. Myös Stephen Kingin kirjat oli kovassa käytössä. (joo vanhemmat ei tienneet että luin niitä, olivat mulla koulussa pulpetissa)

Rakastin myös Pikku vamppyyri kirjasarjaa, josta taas eräs kaverini sai traumat. Sanoi että pelkäsi lapsena että hänestäkin tehdään vamppyyri kuten Rydiger oli. Eikä vieläkään pysty katsomaan mitään missä on vamppyyreja.

En tiiä. Ja välill tulee ihmeteltyä että miten tässä on selvitty ilman mitään traumoja, kun lapsena tuli todistettua pahojakin tapahtumia. Muunmuassa näin kun kaverin isä hakkasi kaverin äitiä ja tämä äiti otti ja puukotti sen isän.

Ja av-mittapuun mukaan mun pitäisi jo kotiolojenkin takia olla traumatisoitunut kun meillä vanhemmat joivat alkoholia, veivät meidät hoitoon kun täytimme vuoden, ketään ei ole täysimetetty, hoidossa ollaan oltu useita öitäkin, ollaan saatu tukkapöllyjä ja luunappeja ja saatiin juosta metsissä vapaina siitä lähtien kun osattiin kellonajat. =D

juoksutti minua ja äitä kirveen kanssa jne. mutta ei mulla traumoja ole siitä jäänyt. Tai on yksi: en kestä kuunnella kännisen isän puheluita sekuntiakaan.

Ja noita mainitsemiasi kirjoja luettiin mekin silmät pyöreinä, mutta että traumatisoitua nyt jonkin kirjan vuoksi...

Traumoja aiheutti kun jouduin kuuntelemaan vanhempieni seksi ääniä Idiootit eivät voineet tarkistaa että nukun ennen kun aloittivat hommat.

tämän viestin lukevat ne mammat, joiden mielestä on ihan ok paneskella äänekkäästi lasten kuullen "koska se on ihan luonnollista".

Seksin harrastaminen lapsen läsnäollessa on seksuallista hyväksikäyttöä. Usein vanhemmat eivät kiihotu siitä että lapsi on läsnä, mutta silti se on lapselle traumaattista ja muistuttaa hyväksikäyttöä.

Olen jopa nähnyt vanhempieni naivan.. Muistan ikuisesti sen näyn ja koen joutuneeni kamppailemaan oman seksuaalisuuteni kanssa tämän vuoksi. Kaikki seksiin liittyvä hävettää vieläkin hyvin paljon.

Kuulin myös seksiääniä. :( Ällöttää pahasti ajatus, että joku tekee tätä tänäkin päivänä lapsena kuullen / nähden. Itse olen hyvin epäseksuaalinen, enkä harrasta seksiä paitsi kun yritän tulla raskaaksi.

Nimim. kaksi lasta

Elokuvasta Narnia. Näin siitä painajaisia ties miten kauan aikaa ja pelkäsin muun muassa meidän vaatekomeron takaseinää ihan hulluna. Samoin se "eloton" Lumikuningatar pelotti yhtä paljon. Olin hieman herkkä lapsi... :)

sekä jopa mummuni, eikä mulle ole mitään traumoja jäänyt. En jaksa ymmärtää...

Varokaa heikkoa jäätä, kammoan jäillä kävelemistä tänäkin päivänä.



Luin salaa pienenä pätkiä Kingin Uinu Uinu Lemmikistäni, ja vieläkin puistattaa sanat Oz Suuli ja Hilmuinen.



Noiden lisäksi ei mikään tv-juttu tai kirja ole traumoja jättänyt, vaikka aika paljon kyllä kavereidenkin kanssa kauhua yms. kurkittiin.



Tosielämästä trauman jätti isäni vakava aivoverenvuoto. Olin 5 ja veli 9, olimme kaksin hetken kotona ennen kuin äiti tuli töistä (veli oli koulusta tullut, ja minut päiväkotitaksi tuonut), ja isän työkaverit oli soittanut meille kotiin tapahtuneesta, vaikka oli kielletty ja sanottu että siellä on vielä vain lapset. En muista asiasta mitään itse, mutta äiti on kertonut että kun hän hetken päästä tuli, olimme istuneet hysteerisesti itkien talon portailla. Ilmeisesti isän työkaveri oli aika tökerösti ilmaissut asian, ja pelkäsimme isän kuolemaa. Isä oli vissiin yli kuukauden sairaalassa, ja kuntoutuikin sen jälkeen vielä pitkään. En muista noista ajoista yhtikäs mitään. Ei pienintäkään etäistä muistikuvaa, kaikki on täysin poissa päästäni.

Mutta edelleen aikuisena, pelkään aivan paniikinomaisesti aivoverenvuotoja, veritulppia yms. Saan pahimmmillaan paniikkikohtauksia kun ajattelen moisia.

* noidan kasikirja jota luettiin silmat kiiluen

* spiritismi ja paholaisraamattu jutut

* tv ohjelma jossa oli kauhea talo taynna nukkeja

* tappajahai leffa tuli aina mieleen kun olin uimassa

* tuhannen ja yhden yon kirjassa oli aika karmiva kuvitus, sydan lapattaen kavin katsomassa ghoulien kuvia

* kerran yksin metsassa ja suolta kuului sellaset imu aanet -> hirvia kaveli siella vedessa

* itsensapaljastaja kun olin kaverin kanssa hiihtamassa

* mummolla oli sellanen kuva kellarissa jossa piirretty isosilmainen tytto katselee kyyneleet silmissa

* se - kirja

*

mummolla oli sellanen talvisota kirjasarja jossa oli kuvia sodasta. Muistan aina yhden kuvan jossa makasi monta kuollutta hevosta.

isot tytot sanoivat etta siella oli paljon hamahakkeja ja etta ne voivat kiiveta nenasta sisaan ja syoda aivot. Arvaa pelottiko nukkua?

Näin jälkikäteen ajateltuna olen hieman pettynyt Kivikasvoihin. Heidän ohjelmansa olivat suunnattuja perheille ja sitten tekivät tuollaisen, joka ihan varmasti pelotti lapsia. Meillä vanhemmat, etenkin äiti, oli tosi tarkka, mitä sai katsoa ja tuo ohjelma taisi yllättää hänetkin.



Lisäksi Manaaja aiheutti traumoja, vaikka en ole edes nähnyt koko elokuvaa. Isäni katsoi sen, mutta itse en tietenkään saanut sitä katsoa, mutta ne äänet... hyi. Nekin aiheuttivat traumoja.

Naapurin uskovaiset pelottelivat pirulla, kuinka se tulee hakemaan minut (uskonnottoman perheen lapsen) sillä aikaa, kun itse ovat turvassa.



Ei kovin suurta arvostusta tuolle perheelle ja heidän kasvatusmetodeilleen... En saanut nukuttua viikkoihin. Siihen loppui vierailut siinä naapurissa kun äiti sai tietää asiasta.

Sen näkee nykyään YouTubesta.

joka kertoi leukemiaa sairastavasta tytöstä. Muistan erityisesti kohdan jossa tytölle tehtiin selkäydinpunktio (vai miksi sitä sanotaankaan) Siinä oli vissiin 6 hoitajaa pitämässä kirkuvaa pientä tyttöä aloillaan kun lääkäri työnsi valtavaa neulaa hänen selkärankaansa.

Vieläkin ahdistaa ajatella sitä.

Pelkäsin pitkään että sairastuisin leukemiaan.

joka kertoi leukemiaa sairastavasta tytöstä. Muistan erityisesti kohdan jossa tytölle tehtiin selkäydinpunktio (vai miksi sitä sanotaankaan) Siinä oli vissiin 6 hoitajaa pitämässä kirkuvaa pientä tyttöä aloillaan kun lääkäri työnsi valtavaa neulaa hänen selkärankaansa.

Vieläkin ahdistaa ajatella sitä.

Pelkäsin pitkään että sairastuisin leukemiaan.

Oletko reilu nelikymppinen nyt? Minä taisin nähdä saman jutun ja niin muutama kaverikin. Sen jälkeen pelkäsimme leukemiaa ja sitä punktiota yli kaiken! Tapahtui joskus 70-luvulla.

Itse muistan kuinka lainasin josksu 8-9 vuotiaana kirjastosta sellasen paksun (lasten) eläinkirjan.

Avasin kirjan kotona ihan summanmutikassa ja sivulta "pomppasi" esiin todella kammotta ötökkä. Hyi hitto, kirja lensi kyllä sen jälkeen seinään enkä edes uskaltanut avata kirjaa.

Kuvassa oli muistaakseni tarantella tai amppari tai kärpänen tai heinäsirkka. Kuva oli otettu todella läheltä ja ne silmät oli todella pistävän näköiset jne. Ja se ötö todellakin tuntui hyppäävään päälle ;)

Esim. Uinu uinu lemmikkini oli aika ikävä 12v ikäiselle.



Mutta oikeasti lapsuudessa tapahtuneita asioita jotka vaikuttavat yhä vielä elämään on tapahtunut nämä:



Jäin 4v ikäisenä puuseehen jumiin. Läimäisin nähtävästi oven kiinni perässäni ja aika ylhäällä oleva salpa meni itsekseen kiinni. En päässyt pois ja olin paniikissa. Vanhemmistani tilanne oli niin hauska että rupesivat vaan nauramaan. Tottakai myös naurultaan pystyttyään auttoivat minut ulos tavalla tai toisella.



Jäin 5v ikäisenä vanhempieni kanssa hissiin jumiin. Sähköt menivät ja oli hetken aikaa pilkkopimeää.



Pelkään yhä suljettuja paikkoja ja pelkoa ei helpota se että olen ihan varma siitä, että jos jään jumiin ja pyydän apua niin minua ei auteta vaan minulle vaan nauretaan.

Velipuolikuu-ohjelmassa oli joskus lopussa joku örisevä hirviö, jota säikähdin ja assosioin sen Peteliuksen joka ohjelman lopussa laulamaan Armas Elaine -lauluun ja pelkäsin sitten sitä, että kohta se tulee se hirviö.



Noidan käsikirja, joku vihkonen Bermudan kolmiosta ja kaikki 90-luvun ufojutut Johan af Granneineen ja X-Fileseineen pelottivat. Vanhemmat toki hoksasivat ja kielsivät katsomasta ettei mene yöunet. X-filesia olen katsonut nyt ihan vasta dvd:ltä kun olen melkein kolmekymppinen, eikä se nyt ole yhtään pelottava.

sekä jopa mummuni, eikä mulle ole mitään traumoja jäänyt. En jaksa ymmärtää...

Oikeasti.

Pienet lapset eivät ymmärrä sitä tapahtumaa, eikä heidän toki tarvitsekaan, siksi siitä voi jäädä traumoja.

Aikuisten ihmisten äänet seksin aikana voivat kuulostaa pelottavilta (voihkijat huom!), jotkut miehet murisevat ja ärisevät myös aktin aikana ja tuo on pelottavaa pienestä lapsesta.

Minä en nähnyt mutta veljeni näki ja kuuli. Olihan tuossa perheessä kyllä muutakin häikkää, isä oli näyttänyt veljelle s/m pornoa kun veli oli 7vuotias. Minä olin 2-vuotias kun meidät otettiin huostaan, enkä ole sen jälkeen biovanhempiani nähnyt. Mutta veli traumatisoitui noista.

Ja joo, mulle on tullut traumat helvetistä ja jumalasta. Kasvattivanhemmat meitä niillä jaksoi pelotella, "jumala rankaisee" oli "äidin" suosikkilause.

Vieläkin saan ahdistuskohtauksen jos tapaan jonkun himouskovaisen.

kotiin. Mummo sanoi kanervia kuoleman kukiksi.