Mistä pelottavasta jutusta sinulle jäi traumat lapsuudessasi?
Tuli mieleen tuosta Cars2-elokuvasta. Koitko sinä lapsuudessasi jotain pelottavaa, jonka yhä muistat?
Kommentit (230)
-Paluu Eedeniin,kun se petollinen aviomies tyrkkäsi sen Stephanien krokotiilin kitaan,'
Twin Peaks ja kamala Bob.Se kohtaus,missä se yhtäkkiä näkyy peilistä,tai se kun se lähtee konttaamaan huonekalujen yli kohti kameraa.Vieläkin pelottaa.
-Pikku Kakkosen joku juontaja,musta,kiharatukkainen,iso mies
-Teini-ikäisenä katsottu Araknofobia.Hyi kamala.Pelkään hämähäkkejä tosi paljon muutenkin,tämä ei auttanut asiaa,vaikka olikin joka koominen jossain asioissa.
spiritismikokeilut kaverin kotona.Ei mitään tapahtunut,mutta erittäin pelottavaa.Muistan yläasteelta tapauksia,kun nuoret tytöt saivat niin pahoja pelkoja,että tarvittiin ammattilaisapua (ei nyt mitään osastohoitoa,mutta keskustelua)
peloteltiin vesihiisistä. En vieläkään uskalla mennä luonnon vesissä syvälle uimaan.
kuten naapurin esittämät tappouhkaukset veljelleni. Mutta jos tarkoitetaan jotain tohon Cars2:een verrattuna, niin seiskalla musiikinopen sijainen näytti jonkun Michael Jacksonin kauhuvideon ja näin siitä painajaisia vielä aikuisenakin!
Lisäksi kammosin Veskun esittämää Nasse-setää, vaikka kaikki luokkakaverini tykkäsivät siitä.
Satuin myös näkemään lapsena dokkarin, jossa kerrottiin E.T.-filmin teosta ja hahmojen sisällä näyttelevistä kääpiöistä ja yhdestä pojasta, jolta oli amputoitu jalat. Näin aiheesta painajaisia varmaan kaksi vuotta.
Äiti oli myös kauniisti ripustanut posliininukkeja huoneeni seinälle - narulla kaulasta. Se ei auttanut nukkepelkooni.
:D
näytti isänsä pornolehtiä, kun olin 6-vuotias ja hän siis 11-v. Väitti, että minunkin vanhempani tekevät "sitä" joka ilta eikä vain silloin, kun minut tekivät. Halusi tehdä "sitä" minun kanssani, silloin kun oli vaatinut minua yökylään heille...
Traumat jäi vaikka muuten olen elänyt hyvin suojattua elämää. Seksuaalinen identiteettini oli ennen lapsia "nymfo" ja "huora", lapsien jälkeen "lahna". Samastuin siis pornohtavaan naiseen jo lapsuudessani enkä lasteni myötä ole voinut enää nauttia seksistä, sillä nyt olen äiti enkä mikään vamppi.
Kinkkinen juttu...
kun olin ekaluokkalainen ja äitini ei tullut edes lohduttamaan, katseli vain :(.
Koulukiusaaminen aiheutti myös tälläiselle herkkikselle kuin minä niin myö traumoja.
oli ehdottomasti pelottavinta, mitä olen koskaan katsonut. Pelkäsin myös ala-asteeni opettajaa, näin hänestä pitkään painajaisia, että hän olisi luurankomaisen laiha ja kuivista käsistä tihkuisi verta..olin 8-vuotias. Pelkäsin myös vanhempieni kuolemaa ja yksinjäämistä. Pelkään myös, että jokin iso kaatuu päälleni. Pelkään kävellä risteilyaluksen terminaalissa laivaan, tuntuu että laiva kaatuu päälle. Kerran kävelimme mieheni kanssa täällä sijaitsevan vesitornin juureen ja katsoin ylös. Paniikkikohtauksen sain ja oksensinkin..
oli ehdottomasti pelottavinta, mitä olen koskaan katsonut. Pelkäsin myös ala-asteeni opettajaa, näin hänestä pitkään painajaisia, että hän olisi luurankomaisen laiha ja kuivista käsistä tihkuisi verta..olin 8-vuotias. Pelkäsin myös vanhempieni kuolemaa ja yksinjäämistä. Pelkään myös, että jokin iso kaatuu päälleni. Pelkään kävellä risteilyaluksen terminaalissa laivaan, tuntuu että laiva kaatuu päälle. Kerran kävelimme mieheni kanssa täällä sijaitsevan vesitornin juureen ja katsoin ylös. Paniikkikohtauksen sain ja oksensinkin..
edelleen. Lapsena pelkäsin traktoria ja aikuisenakin esim. vuoret saavat vatsan kääntymään lähes ympäri. Taannoin oltiin miehn kanssa lomalla meren rannalla ja sen rannan toisella reunalla näkyivät vuoret, näky oli karmaiseva alkuun ja pitiihan pakottaa itseni katsomaan niiät ja totuttautumaan näkyyn. Voiko tää olla joku fobia?
Telkkariohjelmista ehkä mieleen jäänyt oon esim. Poirotin yksi sarja, jossa nainen on niellyt syövyttövää aineitta. Edelleen nään muistoissani sen kun nainen telkussa "puhui" ja suusta tuli verta...
Joku 9-10 v taisin olla.
Seiskaluokalla jäi pienimuotoinen trauma kun äikän tunnilla ope luetutti runoja ääneen, pakollista. No luin runon jonka sain, ja opettaja totesi hyvin vihaisella äänellä että "sähän raiskaat koko runon, hyi kamala".
Jälkeen päin teini-iässä 16vuotiaasta läthien olen itse tehnyt runoja, lukiossa äikän ope totesi et ne oli upeita :) mut ton yläasteen aikasen jutun takia olin tosi arka näyttää kykyjäni.
Keliakia mulla tdettiin viisivuotiaana ja on yhö vahva muistikuva tilanteesta: sain rauhoittavaa ohutsuolen koepalan oton ajaksi ja näin kaiken kahtena. Ja huoneessa olevilla oli kaikki röntgen tms juttujen takia mustat "jätesäkit" päällä.
Oli pienelle ihmiselle kova paikka kun näki n. 10 ihmistä mustis puvuissa, ja äidinkin näin kahtena...
TOdellisuudes ihmisiä oli kuulemma joku neljä äitini mukaanlukien.
Pahimmat traumat on aiheuttanut ehkä tietynlainen henkisempi ulkopuolisuus ja koulukiusaaminen. Itsetunto vieläkin parikymppisenä pakkasella...
ja sen jälkeen yökaudet meni peiton alla tukahtuessa ja hokiessa "älä tule minuun", ettei se demoni vahingossakaan olisi tullut sisälleni.
olen ajatellut että olen tosi herkkis ja outo, kun on myös muistoissa sekä Mustaa Jäätä -mainos että Tiedon rajamailla kirja! Jossain kaverilla tuota Valittujen Palojen opusta tavttiin, ja sitten pelkäsin yöllä tukkapystyssä, koska kaapit lähtvät liikkumaan yksinään...
Ehkä yksi pahimmista oli kuitenkin joku jännityssarja (en muista nimeä, mutta tuli joskus vuonna 85-86 lauantai-iltaisin. Sain yleensä katsoa tuota sarjaa, mutta yhdessä jaksossa päähenkilä kiipesi talon yläkertaan, seinillä oli verta ja yläkerrasta hän löysi ruumiin sängyn vierestä vinokattoisesta huoneesta. Pelästyin ihan hirveästi ja muistan tuon kohtausken edelleen.
iso veitsi ojossa.
Kerran lähdettiin mummolasta karkuun, kun isoisä suuttui ja otti metsästysaseen seinältä ampuakseen meidät kaikki.
Kerran äiti juoksi perässäni veitsi ojossa (olin murrosikäinen).
Lähipankissamme oli ryöstö ja keräännyimme katsomaan ovien ulkopuolelle, mitä tulee tapahtumaan.
Kerran eräällä leirintäalueella, ollessani alle 10-v, eräs isompi poika kavereineen yritti puukolla pakottaa minut metsään seksipuuhiin.
Monet yöt valvoin lapsena kuunnellen vanhempien dokaamista ja riitelyä.
Kerran uimahallissa eräs vanhempi tyttö piti päätäni veden alla niin kauan, etten enää pystynyt pidättämään henkeäni ja luulin viimeisen hetkeni tulleen.
Kerran oli voimat loppua joessa uidessani. Onnistuin hetken voimia koottuani ja virran annettua viedä, kokoamaan niin paljon voimia, että onnistuin pääsemaan rantaan.
-Enpä ole muuten aikaisemmin ajatellut, että näitä on näinkin paljon...
My girl elokuva jossa poika kuoli ampiaistenpistoihin. Se sai aikamoisen kammon niitä kohtaan. Enää ei tosin pelota ampparit. Paitsi onhan ne rumia.
Naapurin setä näytti pihan lapsille, myös omilleen jotain aikuisten pikkutuhmia ohjelmia. Se oli jotain tosi järkyttävää.
Tuikkukynttilä syttyi alustoineen roihuksi omassa huoneessani. Minäpä kaatamaan vettä päälle, jolloin koko höskä roihahti kattoon asti. Onneksi ei verhot syttyneet jne. En kertonut kenellekkään tästä kotona.
oli pelottavia aikoinaan ja Twilight Zonet. Ei nyt varmaankaan traumoja jääny, mutta pelottavia silloin..
Mummoni kertoi kauhutarinoita hissiin juuttuneista ihmisistä. Muistan erityisesti tarinan siivoojasta joka juuttui hissiin, ja joutui imeskelemään likaisia tiskirättejä ja juomaan virtsaansa säilyäkseen hengissä. Ihmisiä oli tietysti myös kuollut hisseihin, ja kuukausien päästä joku huoltomies sitten löysi luurangot.
Mummoni pelkäsi hissejä kuollakseen, ja tartutti pelon todella tehokkaasti meihin lapsiinkin.. nyt olen jo päässyt tämän yli, enkä voi muuta kuin ihmetellä mummoni typeryyttä.. lapsena itkin ja melkein pyörryin lyhimmälläkin hissimatkalla.
ja yhä minua hirvittää kävellä metsässä sananjalkojen ohi. Safiiti ja Teräs -sarjan jakso, jossa joku varjo meni Safiirin sisään ja sen silmät muuttui mustaksi. Kasper-käsinukkeohjelmasta pelkäsin noita Kenkkusta ihan kauheasti. Pelkäsin sängyssä että se pomppaa yht äkkiä sängyn laidalle.
Ei he kovasti juoneet ja muistan vain muutaman kerran, mutta ne kerrat pelotti. Ne äänet oli niin kovia ja epätavallisia. Vanhemmat ei olleet tuolloin ne tavalliset äiti ja isä, vaan jotenkin outoja - ja se pelotti eniten.
Tuosta on kyllä tullut se, että mä olen aina selvinpäin. En juo lasillista enempää, jos ei sitten lapset ole jossain hoidossa. Mä haluan oll heille aina sama äiti. Tuttu ja turvallinen. :)
Ensimmäinen muisto on jostain historiallisesta draamasta, jossa juna kulkee afrikassa: juna pysähtyy ja englantilainen herrasväki katsoo ikkunasta ulos, ikkunan eteen hyppää yhtäkkiä sotamaalattu paikallinen asukas. Huusin pelosta täyttä huutoa kun illalla piti mennä nukkumaan... muistan kauhun vieläkin.
Safiiri ja teräksen jakso jossa lapsi kasvaa vauvasta aikuiseksi muutamassa hetkessä, ja untuvatyyny muuttuu takaisin hanheksi. Tuli nytkin kylmät väreet kun muistelen sitä.
Tiedon rajamailla kirja, jossa oli kuvia kummituksista (kasvot auton takapenkillä, yhteen liittyneet rupiset kädet).
Vanha eläintietokirja, jossa oli kuva tapetusta gorillasta. (!)
Painajainen Elm streetillä, kohtaus jossa portaat muuttuvat pehmeiksi ja tahmeiksi.
Yksi ylitse muiden on Stephen Kingin kirja, Uinu uinu lemmikkini, jonka (teininä) luettuani näin yli kuukauden joka ikinen yö niin kamalia painajaisia että heräsin aina sänky kylmästä hiestä märkänä.