Mistä pelottavasta jutusta sinulle jäi traumat lapsuudessasi?

Uskonnon tuputtamisesta. En edes saanut uskonnollista kasvatusta, vaan sain traumat pelkästään siitä, mitä koulussa opetettiin. En lapsena osannut kyseenalaistaa mitään, kun luokanopettaja opetti Raamatun tapahtumia totena. Pelkäsin todella Jumalaa ja Helvettiä (vaikkei siitä kyllä kouluopetuksessa puhuttu, mutta jostakin sen pelon vain kehittelin). Oli helpotus, kun tajusin, ettei kaikkea aikuisten kertomaa tarvitse uskoa.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2012 klo 10:38"]

Juuri kerroin tyttärelleni, että nukuin lähes aikuiseksi asti peitto aina nukahtamiseen asti kaulaan asti, ettei dracula puraise. Hullua, mutta totta! Olisi mielenkiintoista nähdä nyt sama show, naurattaisiko se jopa?

[/quote]

Sama! :D Edelleenkään en voi nukkua siten, että varpaat eivät ole peiton alla, koska tulee epämiellyttävä tunne, että joku "peto" voi puraista niitä. Ikää on yli 30 vuotta... En myöskään uskalla vieläkään katsoa peiliin keskiyöllä, koska lapsena minulle kerrottiin, että silloin siellä näkee pirun.

[/quote]

Sama molempiin. Nukuin todella pitkään peitto jopa pään yli vedettynä ja varpaat visusti piilossa. 

Kiitos Dracula-elokuvat ja Noidan käsikirja!

Kävimme perheen kanssa Mustion kartanossa ollessani ehkä 4-5 -vuotias. Opastuksen mukaan kartanossa kummitteli, ja tämän kuulemisesta jäi traumat useammaksi vuodeksi. Ajattelin sitä kummitusta hirveän usein nukkumaan mennessä. Kerran isäni tuli käymään yöllä lastenhuoneessa hakemassa jotain ja taputti minua, kun makasin valveilla peiton alla. Olin ihan varma, että nyt se on se kummitus tullut hakemaan minua :/

Tulipa vielä mieleen kun lueskelin noita ohjelmista tulleita traumoja, yhden peljätyksen jonka lapsena sain.

Tarinassa köyhän talon tyttö saa maahisilta lehmän jotta voisi ruokkia perheensä mutta lehmä tuottaa niin hyvin että tyttö tulee ahneeksi ja lypsää lehmää liikaa. Pelästyin hirveästi kohtaa jossa tyttö lypsää ja yhtäkkiä katsoo sankoa ja käsiään ja jotenkin kuiskaten huudahtaa "verta!". Myös srn jälkeinen kohtaus jossa maahis-akka ilmestyy tytölle hämyisessä metsässä ja syyttää tätä ahneudesta ja ottaa lehmän pois.

Jostain syystä sama ohjelma tuli telkusta useamminkin ja aina kun sen uudestaan näin, vaihdoin peloissani kanavaa, viimeistään ennen kuin lehmästä tuli verta.

Karmaisevaa se on pienelle lapselle ollut kun edelleen muistan nuo kohtaukset ja sen säikähdyksen.

Tulipa vielä mieleen kun lueskelin noita ohjelmista tulleita traumoja, yhden peljätyksen jonka lapsena sain.

Tarinassa köyhän talon tyttö saa maahisilta lehmän jotta voisi ruokkia perheensä mutta lehmä tuottaa niin hyvin että tyttö tulee ahneeksi ja lypsää lehmää liikaa. Pelästyin hirveästi kohtaa jossa tyttö lypsää ja yhtäkkiä katsoo sankoa ja käsiään ja jotenkin kuiskaten huudahtaa "verta!". Myös srn jälkeinen kohtaus jossa maahis-akka ilmestyy tytölle hämyisessä metsässä ja syyttää tätä ahneudesta ja ottaa lehmän pois.

Jostain syystä sama ohjelma tuli telkusta useamminkin ja aina kun sen uudestaan näin, vaihdoin peloissani kanavaa, viimeistään ennen kuin lehmästä tuli verta.

Karmaisevaa se on pienelle lapselle ollut kun edelleen muistan nuo kohtaukset ja sen säikähdyksen.

Up!

Itse pelkään muumien mörköä (reilu 20v ikää) edelleenkin ja olen syvästi traumatisoitunut, jos esim. Olen yksin kotona ja mörkö juolahtaa mieleeni, pelkään aidosti sen olevan tyyliin oven takana tai kaapissa vaaterekin tilalla. Kerran unihalvauksen aikana kuulin mörön ärinää ja pelkäsin kuollakseni.

Vanhempieni tuttavapariskunta riehui juhannuksena kännissä (olin noin 4v) meidän talossa, mm. Huutivat, hakkasivat toisiaan, lähtivät pyörällä kännissä ajamaan ja verissäpäin sitten takaisin meille. En ikinä unohda ahdistusta ja pelkoa mitä tilanne aiheutti. Vanhempani katkaisivat välit kys. Perheeseen tapahtuman jälkeen. En kuitenkaan suhtaudu alkoholiin tai juomiseen suopeasti nykyään kaiken muun tapahtuneen + esimerkin vuoksi.

Musta maasturi lähti seuraamaan minua ja paria ystävääni kun olimme tulossa ala-asteen liikuntatunnilta hiihtämästä, pääsimme juoksemalla karkuun.

Katsoin salaa Salaisia Kansioita pienenä ja nykyään pelkkä tunnusmusiikki saa aikaiseksi epämiellyttävän ja vainoharhaisen olon.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 11:13"]

Vanhemmat serkkuni pelottelivat Noitien käsikirjalla (siis se kirja, missä oli kaikkia kummitusjuttuja yms. kuvituksin, kannessa pääkallon kuva). Olin ehkä 5-vuotias. Lapsena nukuin vuosikausia valot päällä, ja vielä nykyäänkin tulee joskus nukkumaanmennessä ne kummitustarinat mieleen (olen 26 :D).

[/quote]

Mä kans pelkäsin Noidan käsikirjaa, varsinkin sitä, kun siellä oli joku ruumiista irtautumisjuttu. Aina mennessäni nukkumaan, pelkäsin irtautuvani ruumiistani. Vieläkin jollain tapaa kylmää sen muistelu. Ja olen 33 v.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 11:13"]Vanhemmat serkkuni pelottelivat Noitien käsikirjalla (siis se kirja, missä oli kaikkia kummitusjuttuja yms. kuvituksin, kannessa pääkallon kuva). Olin ehkä 5-vuotias. Lapsena nukuin vuosikausia valot päällä, ja vielä nykyäänkin tulee joskus nukkumaanmennessä ne kummitustarinat mieleen (olen 26 :D).

[/quote]

Minulla on tuo noitakirja :D

[quote author="Vierailija" time="16.02.2012 klo 10:38"]

Juuri kerroin tyttärelleni, että nukuin lähes aikuiseksi asti peitto aina nukahtamiseen asti kaulaan asti, ettei dracula puraise. Hullua, mutta totta! Olisi mielenkiintoista nähdä nyt sama show, naurattaisiko se jopa?

[/quote]

Sama! :D Edelleenkään en voi nukkua siten, että varpaat eivät ole peiton alla, koska tulee epämiellyttävä tunne, että joku "peto" voi puraista niitä. Ikää on yli 30 vuotta... En myöskään uskalla vieläkään katsoa peiliin keskiyöllä, koska lapsena minulle kerrottiin, että silloin siellä näkee pirun.

Partiossa pimeällä kerrottu tarina karhusta joka tappaa kylällisen intiaaneja. Meidä vj kuvaili tosi tarkasti kaiken miten se kohottaa tassuaan ja tappaa lapsen, kuinka maahan muodostuu verilammikko ja karhu jättää aution kylän taakseen. Tarina loppui kysymykseen siitä kenet se tappaisi seuraavaksi. Olin tuolloin 9-10-vuotias erittäin herkkä lapsi. Pelkäsin karhuja hieman jo valmiiksi, tuon jälkeen olen oikeasti pelännyt niitä.

Nykyään voin katsoa helposti manaajat ja ringit yms ilman painajaisia, mutta karhut on pahoja. Sen tarinan jälkeen mä menin nukkumaan äidin kainaloon ja tärisin.

Trauma tuli siitä kun itkin ja isäni suuttui niinpaljon tästä tunteen ilmaisusta, että veti hiuksista ja aikoi katkaista pääni kirveellä.

Vihaakaan en saanut ilmaista siitä isäni suuttui.

Ainoa sallittu tunne oli pirtsakan esittäminen.

Koskaan kukaan ei kuunnellut minun murheitani, kasvoin vailla mitään henkistä tukea.

Oikeastaan on ihme, että en ole psykopaatti.

näin jonkun musiikkivideopätkän, missä vanhan talon vessanpöntöstä kiipeää valtava hämähäkki. ajattelen sitä aina kun menen vessaan jossa valot eivät ole valmiiksi päällä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Painajainen_(televisiosarja)

Olin 9-vuotias kun sarja tuli tv:stä

en muista pelänneeni mitään VAMPYYRI-juttuja vaan ne vaikuttivat minuun tavalla, jonka olen nyt aikusena käsittänyt seksuaaliseksi. myöskään Twin Peaksin Bob ei hirvittänyt. tai Noidan käsikirja.

MUTTA: ne Juhan Aff Granin  ufo-ohjelmat, joita tuli kun olin noin 14 tai 15..  jestas ! :O pelkäsin kuollaakseni kävellä ulkona pimeällä ja kyttäsin hysteerisesti taivasta koko ajan

ja se, kun illalla nukkumaan käydessä rappukäytävästä kuului hissin ääni. Huh huh!

kirjastokummitus!!! Hyi helvata, vieläkin laitan silmät kiinni. Ja jossain Kiljusen perhe elokuvassa oli joku aave joka paukutti kamiinaa ja nauroi, muistaako kukaan mikä elokuva tää olisi voinut olla? Siitä jäi ihan kunnon trauma. Vieläkään EN ole ikkunattomassa huoneessa kaksin lämpökamiinan kanssa!

niistä jäi itsetuntoon pysyvät jäljet. Luulen, että myös aikuisten puheet, joita luulivat, etten kuule tai ymmärrä, esim. kun aikuiset puhuivat, että kamala ukkonen ja mitä se on tehnyt, saivat minut pelkäämään ukkosia vielä aikuisenakin jne.

Sarjoista V ehdottomasti, muistan sen vieläkin ja näin painajaisia ja pelotti iltaisin nukkumaan mennessä pitkään. Muistan vieläkin sen tunteen ja miltä se silloin näytti, siis hyvin eriltä kuin miten sitä aikuisena katselee. Myös Twin Peaks pelotti. Pikkulapsena katsoin vain Pikkukakkosta, en muista sieltä mitään oikeasti pelottavaa. Minusta trauma on kuitenkin liioiteltua kaiken muuan paitsi koulukiusaamisen kohdalla.

Tavallisen kokoinen opus oli tosi pelottava, siinä oli juttuja vampyyreistä, ihmissusista ym.



Toinen, isompi, ei ollut niinkään pelottava, korkeintaan jännä. Kuin sitä pienenä ja inspiroiduin niin, että halusin leikkiä noitaa seuraavat viikot. Äiti oli varmaan mielissään ku keittelin sisällä rohtoja ja kaikenmaailman loitsuliemiä "kirjasta saatujen ohjeiden mukaan" eli maustekaapin sisällöstä, hiekasta ja kuravedestä :)

sain "traumat" siitä piirretystä maailman ympäri 80 päivässä, jaksosta jossa prinsessa meinattiin polttaa roviolla!

Samoihin aikoihin katsoin innoissani Hiidenvirtaa ym aikuisten kauhujuttuja eikä tuntunut missään...

Meidän 7-v ei ole moksiskaan kaiken maailman Star Warseista ja Spidermaneista, mutta pelkää Disneyn prisessa Ruususen Pahatarta niin paljon, ettei sitä voida lukea edes kirjasta... :)

kyllä muista mitään tuollaista fiktiojuttua mikä olisi pelottanut, siis niin paljon että olisi mieleen jäänyt. Vanhempien riidat ja isän alkoholinkäyttö sen sijaan aiheutti monia mieleen pelottavana jääneitä tilanteita.