Mistä pelottavasta jutusta sinulle jäi traumat lapsuudessasi?

Joskus ekalla tai tokalla näin jonkun kaverin luona jonkun vampyyripiirretyn, joka oli tosi kamala ja väkivaltainen. Oli videolla. Se kammotti pitkään ja vieläkin inhottaa, kun tulee mieleen

Lapsena mummo aina puhui, miten raamatussa kerrottiin, että Eeva oli paha ja syntinen nainen. Sen takia pelkäsin Eeva-nimisiä naisia ja jos jossain luki Eeva tai vastaan tuli Eeva-niminen, niin pidätin henkeä ja käänsin sivua tai juoksin äkkiä pois. Hengittää pystyi vasta kun oli jo ohittanut kunnolla. Ajattelin, että Eevat on varmasti pahoja ja ihmettelin miksi kellekään oli Eevaa nimeksi annettu.

Äidin miesystävä, joka hakkasi meitä lapsia kun olin n. 12-15v. Vieläkin pelkään sellaisia.

Isä kännissä, kun kaatui portaissa ja verta vuosi. Olin Ehkä 4v. Se veri varsinkin tuntui inhottavalta. Vieläkin jos nään jossain verta, niin tulee mieleen se tapahtuma. Ne hajut ja kaikki.

Hyväksikäyttö teininä. Sen takia häpeän itseäbi edelleen ja tunnen oloni epämukavaksi miesten lähellä.

Ei muistu mieleen enempää nyt.

80-luvulla videolaitteiden myyntiä vauhditettiin sillä, että sai 100 vapaalippua videovuokraamoon. Sieltä tuli sitten vuokrattua vaikka mitä. Ikärajoista ei meillä koskaan piitattu (paitsi pornon osalta tietty), joten minäkin näin alle kymmenvuotiaana pilttinä kaikenlaisia kauhuleffoja. Vieläkin puistattaa moni leffa. Nykyisin en sitten enää kauhuleffoja katsokaan.

Kalakammoni on varmaan peräisin siitä muumien jaksosta, jossa mamelukkikala melkein syö Pikku Myyn. Luoja että mä pelkäsin sitä. Pentuna tykkäsin uida järvissä, mutta heti jos näin kalan niin tuli kiire rantaan. En vieläkään pidä siitä, jos kalat tulee vedessä liian lähelle.

Pienenä pelkäsin myös romaneja. Ei meillä vanhemmat mitenkään rasistisia ollu, vaan kun ne romanit oli niin kovaäänisiä ja töykeitä. Kerran eräs romanimies seurasi minua ja kaveriani kioskilta kaverini kotipihaan saakka. Piti äiti soittaa hakemaan, en uskaltanut kävellä 200m matkaa yksin kotiin. Olin tuolloin ehkä 6-7v.

Kerran, hieman tuon edellisen tapauksen jälkeen, olin kaverini ja hänen veljensä kanssa leikkikentällä. Satuin juuri silloin olemaan liukumäen kopissa, kun sinne tuli hiukan meitä vanhemmat romanityttö ja -poika. Pelkäsin kauheasti ja jäin sinne koppiin, ja kuulin miten ne uhkaili ja vittuili jotain kavereilleni. Pelkäsin niin kovasti, että kipusin portaat alas ja hiippailin metsän viertä leikkikentän ympäri ja lähdin juoksemaan kotiin. Kuulin kun se poika huusi: "Hei tuo yks pääsee karkuun!" Juoksin aivan paniikissa kotiin. Puolen tunnin päästä kaverini tuli meille ja kertoi, miten ne romanit oli puukolla uhaten pakottaneet kaverini laskemaan housut alas ja näyttämään alapäänsä. :( ..vieläkin suhatudun varauksella ko. vähemmistön edustajiin.

Se tv-sarja jossa hiippari sabotoi tomaattiviljelmää oli Kovaa maata (sivuhuomautuksena)

siitä kun isäpuoleni kännissä meinasi tappaa meidät ja juoksi mökillä kirves kädessäö meidän perässä kun pakenimme kumiveneellä merelle keskellä yötä. muitakin samanlaisia pelkoe et se tappaa äidin tai meidät. 

Usean vuoden trauma jäi eräästä scifi-kauhuleffasta, jonka katsoimme n. 8-vuotiaina kaverin luona. En saanut yöllä unta ja siitä alkoi vuosien nukkumishelvetti. Sain paniikkikohtauksia siinä vaiheessa kun olisi pitäny nukahtaa ollessani yötä muualla kuin kotona. Vaikeutti elämää aika paljon mutta joskus teini-iässä pääsin asian yli.

Väkivaltainen juoppoisäni aiheutti moniakin pelottavia tilanteita asuessamme vielä yhteisessä kodissa, mutta niitä en osannut "märehtiä". Sen sijaan poismuutettuamme (äiti&sisko&minä) isä terrorisoi meitä tulemalla kännissä pihaan, uhkasi sytyttää talon tuleen ja katkoi puhelinjohdot, ettemme voisi soittaa apua. Tämä tapahtui melkein aina keskiviikkoisin kun televisiosta tuli Gladiaattorit. Jo ohjelman alussa aloin odottamaan että koska alkaa tapahtua.. Jos ohjlema loppui eikä isä ollut siihen mennessä tullut, pystyi rauhoittumaan.

Näistäkin asioista olen mielestäni päässyt yli mutta muistan miten ala-asteikäisenä pelko oli usein läsnä. Silloinkin sitä taisi pitää ns. normaalina kun ei muusta tiennyt.

Vanhempana aloin pelkäämään sitten dinosauruksia :D

Mulla ollut koomisia lapsuudenpelkoja ainakin jos nykyään ajattelee ja yksi näistä on Valentin Konosen oksentelu eräissä MM-kisoissa jotka Helsingissä taisivatkin silloin olla. Aina kun näin uutispätkän oksentelevasta Valentinista piti kääntää äkkiä pää pois telkkarin äärestä, sitten kun tuota vielä parodioitiiin myöhemmin jossain sketsisarjassa niin en pitänyt siitäkään. 

Johtunee varmaan siitä kun en kauheasti oksentelusta pidä ja esim oksennustautikaan ei suosikkitauteihini lukeudu. 

Joku kirjastosta löytyvä kummituskirja oli kamala. Nimeä en muista mutta siinä oli muutama pitkä kuvaus erityypisistä kummituksista ja demoneista. Siinä kirjassa oli myös valokuvia kummituksista. Kaikkein kammottavin oli Maara (vai oliko se Mara?) Joka kiusaa nukkuvia ihmisiä. Se istuu nukkuvan rinnan päällä, niin että nukkuja tuntee tukehtuvansa, muttei pysty tekemään mitään. Kuvauksessa oli myös että kun muuttaa uuteen paikkaan, siellä voi olla Maara.

Siitä lähtien olen kammonnut muuttamista todella paljon, mutta pakon edestä olen joutunut muuttamaan pariinkin otteeseen.

No minä en yleensä ole saanut sellaisia pahoja kokemuksia, minä kyllä muistan kyllä mitä minun äitini sanoi, minä en ole lapsena ollut muumi- friikki, vaikka olenkin Suomen kansalainen ollut syntymästä asti v. 1994, äidinkieli on suomi ja muumien alkuperäinen luoja oli Suomen kansalainen, syntymästä asti, loppu ikäänsä kuolemaan asti, mutta tove Jansson oli Suomenruotsalainen, Suomen kansalainen, jonka äidinkieli oli ruotsi, mutta osasi suomea. Minä en ole kokenut traumaa möröstä, tai muusta pelottavaa televisiosta, mutta olen pelännyt ala-asteella toisella luokalla, entistä luokka-toveria, joka oli poika ja aiheutti minulle harmia, niin ettei minulla ollut rauhaa, hän ei totellut opettajaa, ankara isäni alkoi käydä vihaiseksi, ja joulun jälkeen tammikuussa 2004, minä menin isäni kyydissä kouluun sinä torstaina ja se poika oli tullut sinne, minä pelkäsin siinä pojassa sen että hän löisi minua nyrkillä suoraan kasvoihini ja tulisi paljon verta, isäni teki siellä valituksen ja sitten se poika haukkui isääni valtavaksi orangiksi ja sitten isäni kävi raivokaasti kuin vihainen primeape-pokémon ja isäni löi salaman vauhdikaasti vasemmalla käden nyrkillä nenään ja se murtui ja hänet vietiin sairaalaan ja se oli isäni paha Raivokohtaus ja hän vaati rehtorilta että se erotetaan ja se erotettiin ja sai uuden opettajan ja sillä on yhä taipunut nenä, kuin nyrkkeiljällä, isäni iski kuin nyrkkeilijä ja isäni sanoi rehtorille että hän irtisanoo jos hän löitäisi minulle toista koulua, mutta hän ei löytänyt. Isäni on miljonääri yrityksen johtaja ja luonteeltaan hyväsydäminen ja välillä ystävällinen, mutta todellisuudessa niin ankara, että kukaan ei voi kestämään häntä ja hän on ollut vähän kuin opettaja, mutta hän on toimitusjohtaja. Hän on ajatellut minun parasta vain ja olen ollut hänelle uskollinen ja käskenyt minua opiskelemaan, niin kuin hän koulussa, äitini muistutti minua kun olin retkellä leffassa, missä näytettiin lasten animaatio pätkää, kun isäni sai kuulla hän sai raivokohtauksen ja sanoi että se oli sopimaton reissu ja hän sanoi että minun täytyy opiskella ja katsoa oikeita järkeviä kokoillan elokuvia, eikä seurata roska sarjoja, äitini kertoi että isäni piti että ne ovat opetus haitallisia roskaa ja isäni on luulut olevansa paljon opettavaisempi kuin muut. Minä en ole ymmärtänyt mitä ne oli, isä ja äiti olivat eronneet ja vuosia myöhemmin isäni keksi ylä-asteen jälkeen elokuussa 2011 varoituksen, entisten koulutovereiten takia, kun ne yrittivät panna minua ahtaalle ja pahaan mieleen ja isäni teki sellaisen paperin johon täytyi tehdä allekirjoitus ja hän pakotti ja minä tein mutta minua ahdisti, kun siinä sisälsi jos en noudata tekemiä sääntöjä ja hänen uhkaavaa varoitusta, niin joudun lastenkotiin ja sitten isä sanoisi että en ole hänen poika, minä pelkäsin seuraavassa koulussa asumisharjoitelua, kun se on kuin lastenkoti ja ajattelin että lastenkodit ovat kuin vankila ja asuntolat myös, josta ei ple vapautta, siellä lastenkodissa ei ole mitään tekemistä, siellä ei ole elokuvaa, videopeliä, tietokonetta ja ei mitään. isäni piti itseä perheen päänä ja pomona, minä keväällä 2013 pakenin isäni luolta kollikissani kanssa ja muutin äitini luo ja 2 pikkusisareiteni. Isäni sai pahan hermoromahduksen ja joutui mielisairaalaan elokuussa 2013 ja joulukuussa menetti työnsä, minä olen pelännyt koulukotia ja itsenäisyyden harjoitelua kun ne ovat vankiloita, isäni sai raivokohtauksen mielisairaalassa, kun sai potkut ja varajohtajasta tehtiin varsinainen johtaja, isälleni sitten tehtiin uusi toimitusjohtajatyö eräs yritys jossain muualla päin Suomea, edellinen johtaja meni siitä eläkkeelle ja huhtikuussa 2014 isäni on sen seuraaja, isäni pääsi pois mielisairaalasta ja isäni muutti pois kotikaupungistani ja erakkoitui sukulaisista ja pärjää kyllä. Äitini on mukava ja rauhallinen nainen, kampaaja ja asun nyt onneksi hänellä vaikka olen täysi-ikäinen, minä tustuin muumeihin vuonna 2013 ja äitini tietää ne mutta en tiedä tietääkö isäni ne, tustuin niihin yhden tuttavani kautta, minä käytän isäni sukunimeä ja äidilläni on hänen tyttönimensä, minä tulen vähän toimeen isäni kanssa, mutta äitini kanssa enemmän. Isäni on yhä elossa ja hän ei ole katsottuna välittänyt mistään muusta kuin hienoisuudesta, järjestyksistä ja ankaruudesta, ja hän on vain halunnut omistaa hienolaatuista autoa tai urheiluautoa, hän on tavoitellut ostaa ikioman punaisen ferrarin ja hän sai ostettua kesällä 2013 ja hän ei menettänyt miljoonia ja hänellä on nykyään Wolkswagen Tiguan kaikella lisävarusteilla. Minulla on kaikki hyvin ja minä en pelkää mörköä kun se on piiroshahmo, minä olen ollut lapsesta asti mm. innokas pokémon fani ja olen yhä vaikka olen vuonna 1994 syntynyt.

joku, en nyt muista varmasti oliko se sukulainen vai naapuri sanoi että keskiyöllä näkee peilistä pirun. kyllä pelotti sen jälkeen mennä öisin vessaan !

ja se klassikko, Noidan Käsikirja.. jestas. se katossa leijuva sininen irtopää (joka muuten näyttää vähän Loirilta :D) ja vampyyrijänikset verisine hampaineen..

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 22:33"]

Itkin paniikissa, kun näin ekaa kertaa Muumi-jakson, jossa Muumipeikko muuttuu jokskin ihme otukseksi leikittyään taikurin hatulla. Vieläkin se on niin kuvottavaa, etten voi kattoa sitä hyvillä mielin.

[/quote]

joku Kalifornian kuningas siitä tulee ja saa vielä muilta turpaansa :D lainasimme kys. elokuvan viime talvena kirjastolta ja katselin sitä yhdellä silmällä flunssahorroksessa sohvalta, luulin että hallusinoin kuumeen takia !

[quote author="Vierailija" time="19.08.2011 klo 08:37"]

Traumoja en saanut, mutta hirveä pelottavaa oli lukea salaa serkkujen kanssa mummolassa kahta kirjaa, joissa kerrottiin noidista, kummituksista, vampyyreistä jne.

just tuo mainitsemani Noidan käsikirja?

#34

Nuo oli sellaisia normaalia isompia kirjoja, liekö jonkun kirjakerhon liitteenä mummolaan tulleita. Voi hitsi kun muistaisin niiden nimet...

Mystiikan maailma?

70-luvulla ainakin tuli.



Christine-elokuvan katselin 10-vuotiaana vähän vanhempien serkkujen kanssa, aivan kamala.



Ja sit vielä pari oikeaa luurankoa kaapissa, joita nyt ala esitteleen...

"Varokaa heikkoja jäitä" -ohjelmasta.



Suurimmat traumat taisi silti jäädä Manaaja-elokuvasta, jonka katsoin kaverin luona ollessani 10v.



Olen aina ollut vähän hermoheikko enkä vieläkään kykene katsomaan kauhuelokuvia =D Onneksi en ole tartuttanut tuota samaa vikaa lapsiin.

Lisäksi inhottava kummisetäni pelotteli minua ja laukoi seksistisiä kommentteja kun olin varhaismurkku ja sitten myöhemminkin.

Twin Peaks

oli äärettömän epätasapainoista, mutta jos se kaikki jätetään laskematta, pelkäsin minäkin Pikku Kakkosen heikon jään varoituksia. Ne äänetkin... hui!



Manaaja ei herättänyt suuria tunteita vaikka se kaverit traumauttikin, sen sijaan Poltergeist oli ihan liian jännä. Ghostbustersien kirjastokummitus, plus se luuranko taksissa.



Äiti oli myös kauniisti ripustanut posliininukkeja huoneeni seinälle - narulla kaulasta. Se ei auttanut nukkepelkooni.

katselin sitä salaa nurkan takaa joskus 7-8 -vuotiaana.

Heidän aggressiivisesta käytöksestään jäi trauma.

missä se käsi jotenkin napsautti sormiaan, tuli 70-luvulla. Siinä oli niin kammottavia ääniä ettei itse asiaa pystynyt katsomaan.