Mistä pelottavasta jutusta sinulle jäi traumat lapsuudessasi?

Äidin väkivaltainen ja hullu miesystävä. Hävettää sanoa, mutta jäi sellaiset traumat, että en halua olla tekemisissä miesten kanssa.

Joskus alakouluikäisenä näin elokuvan, jossa joku muistaakseni vihreä limainen, ihmistä muistuttava olio liikkui ympäri kaupunkia viemäristössä ja putkahti esiin ihmisten vessanpöntöistö tekemään jotain kammottavia juttuja. Vuosia PELKÄSIN vessaan mennessäni nostaa pytyn kannen ylös, kun näin vaan mielessäni sen otuksen. Ei ole mitään tietoa siitä leffasta, mut enpä uusils tahtoiskaan nähä!

Mulla on jäänyt mieleen yks painajainen minkä näin ihan pienenä Vaaleanpunainen pantteri -jaksosta. Vieläkin ahdistaa ja oksettaa sen ajattelu. Siks en tykkää kattoo Vaaleanpunaista pantteria.

Paljonkin ikävä kyllä. Esim. eräs sukulaismies uhkasi hakata/tappaa minut, kävi äitini kimppuun, löi serkkuani, pakenimme usein tätä miestä ulos keskellä yötä. Näitä riittää, nykyisin olen erittäin masentunut, mutta kulissit kunnossa.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 15:52"]Näin telkkarista sattumalta sellaisen piirretyn/lyhytelokuvan, missä joku eläin söi omenan, ja sen selästä alkoi kasvaa omenapuu. Se vaan kasvoi ja kasvoi, ja tämän eläimen kaverit yritti sahata sen poikki, mutta sieltä rungosta alkoi suihkuta verta. Lopulta se omenapuu kasvoi niin isoksi, että se eläin jäi sen puun sisälle ja kuoli. Hyi, inhottaa vieläkin. Muistaakseni aniamaatiossa ei puhuttu mitään. En ole ihan varma miksi juuri tuo oli niin ahdistava, sillä ihan pienestä pitäen olin kuitenkin katsellut esim. Hopeanuolia, (jotka on siis varsin väkivaltaisia), mutta niitä suorastaan rakastin. Joskus 90-luvun lopussa varmaan tämän näin.

[/quote]

Tää oli varmaa Happy Tree Friends. Kaikki piirretyt eiboo lapsille.

Laura Palmerin murhaaja.Ehdottomasti.

Katsoin The Ringin ala-asteen alkupuolella isosiskoni kanssa. Pariin vuoteen en uskaltanut katsoa yksin telkkaria tai sulkea silmiäni suihkussa. Näin paljon painajaisia ja irronneiden hiusten näkeminen oksetti minua suunnattomasti. Vessassa en voinut olla pönttöä vedettäessä, joten painoin aina nappia ja juoksin äkkiä ulos, edelleenkin se vetoääni karmii minua jostain syystä.
Juoksin myös rappuset äkkiä ylös, sillä kuvittelin elävästi Samaran käden syöksähtävän portaan alta tarttumaan minua nilkasta.
En tiedä miksi kyseinen elokuva teki niin suuren vaikutuksen, kyseessä ei ollut mikään erityisen kamala tai hyvä filmi. Pidin kuitenkin sitä ennen kauhuelokuvista ja niin pidin sen jälkeenkin.

201, helpottavaa lukea että muillakin on the Ringistä vastaavia kokemuksia. Itse näin leffakerhossa elokuvan teininä ja vieläkin aikuisena pelkään esim.kaivoja. Leffa on muutenkin visuaalisestikin kammottavan karmiva...

[quote author="Vierailija" time="16.02.2012 klo 09:35"]

Minulla:

* Pikkukakkosen "Varokaa heikkoa jäätä"
* Nukkumatti (kuvittelin että siellä vahamaisen pinnan alla on joku joka haluaa vaivuttaa hiekallaan ikiuneen)
* Ruusun aika -tv-sarjan kohtaus jossa se hiippari sytyttää tomaattitarhat tuleen ja lymyää siellä puskissa.. Vieläkin nään risupartaisen kyttääjän katselevan pusikosta tulipaloa!
* Järvivesissä uiminen ruumiiden pelossa

* Joku vanha sukulainen kertoi tapahtumasta, jossa metso tai jokin vastaava riistalintu oli tullut pihapiiriin ja sen talon isäntä oli kuollut vuorokauden sisään. (On kuulemma paha enne, joka tarkoittaa että lintu tulee hakemaan isäntää..) Tämän jälkeen olen pelännyt riistalintuja ihmisasutusten lähellä!

[/quote]

Ei Ruusun ajassa tuollaista ollut, vai oliko tuo joku ulkomainen samanniminen sarja?

Basil hiiressä rotta ratigan oli pelottava! Varsinkin se kohta kun ratiganin naama lävähtää ruutuun ensimmäistä kertaa...

Kauniiden ja rohkeiden jälkeen tuli semmoinen nauru,varmaan jonkun tuotantoyhtiön tunnari tai vastaava.Katsoin usein mummoni seurassa kauniita ja rohkeita mutta niiden loputtua juoksin toiseen huoneeseen pitelemään korvia etten kuulisi sitä naurua :( en tiedä muistaako kukaan muu sitä :D?

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 23:22"]Kauniiden ja rohkeiden jälkeen tuli semmoinen nauru,varmaan jonkun tuotantoyhtiön tunnari tai vastaava.Katsoin usein mummoni seurassa kauniita ja rohkeita mutta niiden loputtua juoksin toiseen huoneeseen pitelemään korvia etten kuulisi sitä naurua :( en tiedä muistaako kukaan muu sitä :D?

[/quote]

Mulla myös tämä. Ja valitettavasti se sama kamala nauruääni on edelleen käytössä joidenkin ohjelmien jälkeen.

Tässä mua lapsena ahdistaneet jutut, jotka vaivasivat  ja ahdistivat silloin kauan:

- Jonkun lehden (olisko ollut Nykyposti) kannessa oli kuva jostain tosi epämuodostuneesta lapsesta.

- Tietosanakirjassa oli kuva isorokkoa sairastavasta ihmisestä.

- Pieni talo preerialla -kirjan kohta, jossa Jack-koira kuoli.

- Eräs tuttu sai epilepsiakohtauksen meidän olohuoneessa.

- Kuulin vahingossa kun eräs tuttu kertoi äidille jonkun tyypin puukottaneen koiransa ja sen jälkeen heittäneen sen alas parvekkeelta.

- Telkkarissa joku ohjelma jossa kerrottiin miten ihmisiä jonkun sodan aikana kidutettiin, mm. kuumalla silitysraudalla. Pelkään silitysrautoja vielä aikuisenakin.

se IT (?) -elokuva, jossa oli pellejä. Ihan kauhea!!!

hiidenvirta televisiosarjan tunnusmusiikki ja talo jossa oli nukkeja joka sitten paloi Ihan kauhea yhä ja olin 1980 luvulla vielä pikkutyttö...

Animaatio Eläinten Vallankumous, todella ahdistava tunnelma kun siat sai vallan ja se hevonen raatoi ja raatoi -toisaalta olen nykyisin hyvin herkkä yhteiskunalliselle eriarvoisuudelle...

Ruohometsän kansan sen kenraalikani. Näin siitä ja sen verisistä, vaahtoavista suupielistä painajaisia monta vuotta... Hyi saatana.

Katsoin Kauna-leffan joskus ala-asteen alkupuolella ja siitäkin jäi monen vuoden vainoharhaisuus - en voinut pitää silmiä kiinni suihkussa, yksin rappukäytävissä kulkeminen oli kuumottavaa, kaikki portaat joiden yläpäätä ei näkynyt saivat aikaan kylmänväreet ja aina nukkumaanmennessä pelkäsin kuollakseni kaunanaisen ilmestyvän roikkumaan katostani. Yhä edelleen sitä naista ajatellessani tulee outo tunne, nyt tätäkin kirjoittaessa vilkuilen jatkuvasti ympärilleni :S kyseisen leffan olen sittemmin katsonut monta kertaa ja se on oikeastaan aika huono, mutta jokin siinä naisessa on niin karmivaa!

Muumien Mörkö on myös jollain tasolla aiheuttanut traumoja, erityisesti sen musiikki. Myös Lumikissa kohtaus, jossa kuningatar muuttuu noidaksi, on aivan hirveä. Olen vasta hiljattain tajunnut monta vuotta lapsena jatkuneen pelkoni muodonmuutoksia kohtaan johtuneen siitä kohtauksesta.

Satakieli-tarina oli myös ahdistava, erityisesti kohta, jossa kuolema tulee kiusaamaan sairasta keisaria. Kyseinen tarina oli kahdessa satukirjassani hieman erilaisin versioin ja kuvituksin, mutta kummatkin olivat äärimmäisen ahdistavia. Toisessa pitkäkyntinen kuolema pyöri keisarin sängyn ympärillä ja toisessa se näytti luurangolta ja istui keisarin rinnan päällä niin, ettei tämä saanut henkeä. Todella ahdistava, mutta toisaalta opettavainen satu!

Asuimme aika pienessä taajamassa omakotitalossa. Lyhyen tien päässä oli kaksi taloa joista toinen meidän. Ympärillä oli kyllä paljon omakotitaloja mutta kulku niihin ei ollut tuota tietä pitkin.

Joka tapauksessa makuuhuoneeni oli ihan ensimmäinen ulko-oven vieressä. Heräsin yöllä johonkin, en tiedä enkä muista mihin. Kuulin mielestäni että oli kävi. Ai niin se tärkein unohtui vielä eli meillä oli tai vanhemmilla oli tapana jättää avain ulko-oveen, siis ihan pysyvästi. Ei tullut hankaluuksia jos avain unohtui ja tuppukylässä oli tuudittaudu kai siihen että ei siellä mitään tapahdu, eikä siellä mitään varastella. Ainoastaan silloin avainta ei jätetty oveen jos kaikki lähti johonkin pidemmäksi aikaa.

No siis yöllä heräsin ja huomasin heti että koirani (pieni seurakoira) istui katse eteeseenpäin ja oli kun tervehtisi jotakin sisääntulijaa. Olin unenpöpperössä ja en ollut varma olinko kuullut oven käyvän mutta ensimmäinen reaktioni oli että isäni oli tullut yöllä takaisin työmatkalta vaikka tiesin että ei hänen pitänyt sinä yönä edes tulla mutta päiviä en varmaan heti edes ajatellut. Näin siis koirani suoraan sängystäni joka oli huoneeni oviaukon kohdalla katse ulko-ovelle päin joka oli ihan huoneeni oven vieressä.

Ihmettelin kun ei kuulunut mitään ja huusin vaistomaisesti "kuka siellä" ei tullut vastausta ja huusin toisenkin kerran. Nousin jo sellaiseen puoli-istuvaan asentoon mutta kaikki oli siis tapahtunut nopeasti ja en vieläkään oikein osannut pelätä koska olin ihan unenpöpperössä mutta tietenkin kun en saanut vastausta tajusin että ei isäni voinut olla siellä ja en siis ollut enää varma olisko siellä kukaan. En muista niin tarkkaan mutta varmaan laitoin pääni takaisin tyynyyn mutta muistan kun nostin seuraavan keran päätä niin huoneeni ovi-aukossa seisoi joku hahmo. Kysyin heti "kuka siinä" vieläkin luullen että ehkä tulija oli isäni. Samassa henkilö lähti ulos ja kuulin kun ovi laitettiin kiinni.

Olin vieläkin ihan unenpöpperössä enkä vieläkään ollut varma mitä oli tapahtunut. En ollut varma että olisko kaikki siis oikeasti edes tapahtunut eli oliko meillä ollut joku ja olinko nähnyt jonkun hahmon ovenpielessä.

Nousin ja menin heti vanhempieni makuuhuoneeseen. (kotona oli vain minä, siskoni ja äitini) Herätin hänet ja sanoin että "en ole varma mutta täällä oli varmaan joku mies" Tajusin tuossa vaiheessa että jos joku oli ollut niin se ei voinut olla isäni. Äitini heräsi sikeästä unesta ja mutisi että et sinä varmaan mitä ole nähnyt. Menimme yhdessä äiti kanssa ulko-ovelle ja äitini otti avaimen pois ovesta. Samalla hän huomasi että yksi kenkä oli ulkona. (siis meidän perheen, en musta kenen) Tajusimme että se on mahdollisesti mennyt sinne tuon miehen mukana kun lähti kiireessä ulos. Eteinen oli täynnä kenkiä ja joskus meiltäkin meni vahingossa joku kenkä mukaan kun kiireessä lähti ja kompasteli ulos. Muistaakseni vasta tuon kengän nähtyään äiti otti enemmän tosissaan sen että ehkä meillä oli käynyt joku. Äiti meni vielä olohuoneen ikkunasta katsomaan ja siellä todellakin seisoi mies tien varressa joka johti taloomme ja katsoi taloomme päin. Äitini katsoessa ikkunasta mies alkoi kävellä taas kotiamme päin. Itse en uskaltanut katsoa ulos. Äiti laittoi nopeasti yläkertaan johtavan oven lukkoon. (kyseessä siis sisäovi jonka voi lukita eli ovi joka on portaiden yläpäässä) koska hän ei muistanut oliko vielä autotallin ovi auki mistä myös voisi päästä meille sisälle.

Pyysin äitiäni jo tässä vaiheessa soittamaan poliisit mutta äitini ei jostain syystä halunnut heti ja sanoi että varmaan mies lähtee nyt pois kun huomasi että me huomasimme hänet. Äidilläni oli varmaan aika iso kynnys soittaa poliisit kun pikkupaikkakunnasta oli kuitenkin kysymys ja ajatteli jonkun juopun olevan kyseessä.

Emme tietenkään  menneet nukkumaan vaan valvoimme siinä eteisen ja olohuoneen tuntumassa lähinnä varmaan sen takia että kuulostelimme yrittääkö tulla sisään alakerran kautta. Kuulimme jotain ääntä, kolinaa, alakerrasta n. puolen tunnin sisällä siitä kun mies oli ollut ensimmäistä kertaa sisällä. Tällöin sanoin äidille että nyt soitat poliisit ja hän soitti. Poliisit tuli varmaan n. 20 min. päästä ja tarkistivat heti koko talon. Pannuhuonessa jossa oli avoin ikkuna oli pari halkoa pudonnut halkopinon päältä. Uskon että mies oli yrittänyt tulla myös sitä kautta sisään silloin kun kuulimme ääntä alakerrasta.

Mitään jälkeä miehestä ei tietenkään löytynyt mutta poliisiltä äitini sai kyllä nuhteita siitä että avainta pidetään ovessa ja ikkunat oli auki pannuhuoneessa. (autotalli oli ollut onneksi lukittuna) Puhuivat jotain siitä että vakuutuksetkaan eivät korvaisi jos jotain tapahtuisi.

En muista miten nukuimme sitten poliisin lähdön jälkeen mutta ovet visusti lukittuna. Kun isä tuli kotiin hän laittoi heti ikkunat kuntoon niin että ne sai lukittua kunnolla ja tietenkään enää ei pidetty mitään avaimia ovissa ja ovet aina lukittuna.

Todennäköisesti oli joku känninen tai hullu mutta pelottava kokemus oli. Tosin suurimmat pelon tunteet ovat tulleet jälkeenpäin kun tajusin että todellakin makuuhuoneeni ovella oli seisonut joku vieras. Joskus tapahtuneen jälkeen aina mietin kuka se oli ja oliko joku joka jotenkin tunsi tai tiesikö tuo tyyppi ketä tuossa talossa asuu.

Tämä tapahtui kun olin n. 14v. ja kyllä se silloin pelotti ja tuli mieliin mutta en nyt varsinaisesti mitään traumoja saanut. Uskalsin kyllä olla joskus jopa yksin tuossa omakotitalossa myöhemmin kun vanhemmat lähti matkoille mutta tietenkin ovet esim. autotalli tuli tarkistettua pariinkiin otteeseen että varmasti oli lukittu. Voi olla että joskus vähän pelkäsinkin.

-Joskus tosi pienenä ahdisti se kun joltain YLE:n kanavalta (ehkä) näkyi ZZ Top-bändin mies tai vastaavanlainen ukko, jolla oli valtava parta ja aurinkolasit. Muistaakseni puhuin siitä äidin kanssa jollakin tavalla mutta en sanonut suoraan mistä ahdistuin.

-Ala-asteen alkupuolella katsottiin koulussa sellaista nuorten tai lasten ohjelmaa, jossa (?) lapset (?) tutustuivat johonkin henkilöautoa tiellä ajaneeseen mieheen, jossa oli ehkä jotain epäilyttävää. Myöhemmin he sitten keksivät että auton peräkontti oli täynnä mallinukkejen käsiä ja jalkoja, jotka muistuttivat oikeita ihmisraajoja. Siinä oli varmaan vielä semmoinen kauhumusiikkikin ja ikään kuin vihjailtiin sen miehen olevan joku sarjamurhaaja tai muuta sellaista.

-Alle kouluikäisenä näin talvella sellaisen unen, missä nainen ampui kaksi miestä kuoliaaksi. Muistan että seuraavana päivänä tehtiin lumiukkoja pihassa äidin ja siskon kanssa ja se jotenkin painoi mieltä. En koskaan puhunut siitä. Oikeastaan en muista oliko se uni vai telkkarista nähtyä.

-Vähän vanhempana minua ahdisti elokuvassa 'Batmanin paluu' se kohtaus missä pingviinimies puree miestä nenästä. Katsoin sitä silloin ensimmäistä kertaa isän kanssa ja isä laittoi telkkarin kiinni heti sen jälkeen. 

-Lapsena en halunnut mennä erääseen tarhaan, koska siellä oli sellainen lelu, jossa oli luurangon kuva ja luurangon luiden alla rinnan kohdalla taisi olla sydän. 

-Mies 29v-

Joskus ekalla tai tokalla näin jonkun kaverin luona jonkun vampyyripiirretyn, joka oli tosi kamala ja väkivaltainen. Oli videolla. Se kammotti pitkään ja vieläkin inhottaa, kun tulee mieleen

Lapsena mummo aina puhui, miten raamatussa kerrottiin, että Eeva oli paha ja syntinen nainen. Sen takia pelkäsin Eeva-nimisiä naisia ja jos jossain luki Eeva tai vastaan tuli Eeva-niminen, niin pidätin henkeä ja käänsin sivua tai juoksin äkkiä pois. Hengittää pystyi vasta kun oli jo ohittanut kunnolla. Ajattelin, että Eevat on varmasti pahoja ja ihmettelin miksi kellekään oli Eevaa nimeksi annettu.

Äidin miesystävä, joka hakkasi meitä lapsia kun olin n. 12-15v. Vieläkin pelkään sellaisia.

Isä kännissä, kun kaatui portaissa ja verta vuosi. Olin Ehkä 4v. Se veri varsinkin tuntui inhottavalta. Vieläkin jos nään jossain verta, niin tulee mieleen se tapahtuma. Ne hajut ja kaikki.

Hyväksikäyttö teininä. Sen takia häpeän itseäbi edelleen ja tunnen oloni epämukavaksi miesten lähellä.

Ei muistu mieleen enempää nyt.