Mistä pelottavasta jutusta sinulle jäi traumat lapsuudessasi?

tuon feniks-lintu ohjelman ihan kakarana!! Siinä oli jotenkin tosi ahdistava tunnelma. Mikähän sen nimi on?

Jos sattu pikku vahinko, siitä saatiin hirvee haloo aikaseksi. Uusia kenkiä ei saanu pitää, ettei ne mene likaseksi (taisi jäädä sit pieniksi). Ehkäpä siksi mua raivostuttaa aina, kun joku rouva tunkee vaatteita kouraan, kun ei voi laittaa niitä hihnalle, ettei ne mene likaseksi. Haloo! Ne pitää kuitenkin pestä, kun ne on täynä irtoväriä, pölyä, formaldehydejä sun muuta moskaa! Eikö teillä ole pesukonetta! Kuten huomaatte, tämä pikku trauma vaikuttaa työviihtyvyyteenikin päivittäin!

Kerran yksi äiti ei halunnu lastaan syliin puistossa, ettei takki likaannu ja taas minä traumatisoin!!! Toivottavasti rouvan lapsi säästyy traumoilta...

"Koitko sinä lapsuudessasi jotain pelottavaa, jonka yhä muistat? "



- Vanhempien ryyppäys. Vihasin alkoholia, ja vihaan vieläkin, vaikken mikään raitis olekaan. Olen kuitenkin lapsieni edessä selvinpäin aina.

- Vanhempien ero. Lapsuus loppui 10-vuotiaana, ja siitä lähtien olen ollut aikuinen.

- Viimeistä ja tärkeintä en voi edes kirjoittaa. Sorry, katso´n ruutua ja itken. Mutta siitä lähtien on suuin haluni vain kuolla. Ja siitä on 20 vuotta, :(



Voimia

Uinu uinu lemmikkini ohjelmasta, Nooran käsikirjasta ja uskomatonta mutta totta kirjasta jossa kerrottiin viiltäjä-jackistä yms.. Olen jo pienenä katsellut noita, koska minulla oli reilusti isompia sisaruksia niin minua ei enää niin tarkasti vahdittu. Minulle kerrottiin myös kummitustarinoita sisarusteni toimesta. Edelleen kolmekymppisenä pelkään pimeää ja henkiä, niin uskomatonta kuin se onkin :D

ne äänet ja se kun kerran kävelin sisään ja jäivät "kiinni itse teosta". En unohda mielikuvaa ikinä. Tästä syystä en pidä koiristakaan koska niiden lipominen ja siitä lähtevä ääni saa mieleeni aina äidin harrastamassa seksiä.

En ole varma, onko kyseessä oikea muistikuva, vai olenko keksinyt päästäni, mutta todelta tuntuu. Äitini ja hänen silloinen miesystävänsä aikoivat näyttää, mitä seksi on. Pikkuveljeni oli myös paikalla. Joo, on vakavia ongelmia seksuaalisuuden kanssa.

Näin joskus vähän alle kouluikäisenä sen baletin telkusta ja inhoan edelleen sitä. Lelut alkoivat elää yms. lisäksi tossa versiossa jollain tanssijalla oli sellainen ihme ihokas päällä, joka oli kuin täynnä verisuonia...

Mulla jäi kauhea kammo Jeesus-elokuvista. Ala-asteella niitä aina pääsiäisen aikaan katsottiin koulussa ja se ristiinnaulitsemiskohta... Siis mun mielestä ei todellakaan 3-luokkalaiselle sopivaa katsottavaa. :( Osasin alkaa ennakoimaan tuota ristiinnaulitsemiskohtaa ja menin aina muka käymään vessassa juuri silloin. Edes riparilla en pystynyt sitä katsomaan.

Olin 8-vuotias ja järkytyin siitä kuinka Elena huusi kun heitä vietiin teloitettavaksi, enkä tietenkään ymmärtänyt millaisia ihmisiä ovat diktaattorit. Näin kauan painajaisia teloituskuvista ja siitä oudosta asennosta johon Nikolai kuoli.

Hammashoitaja piti tietoiskun, että jokaisen ruoan jälkeen suuhun tulee happohyökkäys ja näytti kuvia hammaspöpöstä. Sen jälkeen en oikein enää uskaltanut syödä, kun ruoka muka pilaa hampaat. Näytti myös miten hammas voi irrota tapaturman seurauksena. Aloin hysteerisesti pestä hampaita ja pelkäsin ruokaa. Traumatisoiduin aivan oikeasti ja olen traumatisoitunut yhä.

Pelkäsin jumiin jäämistä.
Muistan tosi pienenä nähneeni jotain dokumenttia, jossa ihmisiä oli jäänyt jonkinlaiseen onkaloon jumiin. Se oli aika dramaattinen, varsinkin kun olin ihan liian pieni katsomaan sitä, Se oli sortunut kaivos tai jäävyöry tai vastaava. En tiedä aloittiko se sen, mutta lapsena pelkäsin paljon sitä että jäisin esimerkiksi jumiin johonkin putkeen tai muuhun ahtaaaseen paikkaan, maan alle tms. Kaverit mönki kaikenlaisissa paikoissa, mutta itse en sitten uskaltanut.

-Kaikki pellet ja sirkus.

- Joku "taiteellinen" piirretty lyhyt elokuva jossa jollekin oliolle käy kaikenlaista väkivaltaista mutta se ei kuole. Toivoin, että se nyt vihdoinkin kuolisi pois eikä kituisi. Hirveet traumat.

Näin telkkarista sattumalta sellaisen piirretyn/lyhytelokuvan, missä joku eläin söi omenan, ja sen selästä alkoi kasvaa omenapuu. Se vaan kasvoi ja kasvoi, ja tämän eläimen kaverit yritti sahata sen poikki, mutta sieltä rungosta alkoi suihkuta verta. Lopulta se omenapuu kasvoi niin isoksi, että se eläin jäi sen puun sisälle ja kuoli. Hyi, inhottaa vieläkin. Muistaakseni aniamaatiossa ei puhuttu mitään. En ole ihan varma miksi juuri tuo oli niin ahdistava, sillä ihan pienestä pitäen olin kuitenkin katsellut esim. Hopeanuolia, (jotka on siis varsin väkivaltaisia), mutta niitä suorastaan rakastin. Joskus 90-luvun lopussa varmaan tämän näin.

Hello, hello, hello-sarja, jossa mm. nuori Neil Hardwick esitti poliisia.

Hectorin biisi Syksyn sävelessä, Hector oli pukeutunut vampyyrimäisesti.

Nämä siihen aikaan, kun tv:sta tuli mustavalko-ohjelmia ; )

Siis mitä ihmettä? oliko tuommoinen porno siis sukuelinten saksiminen laillista tuolloin

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2011 klo 21:28"]

mutta juuri tuo sama ohjelmanpätkä toi minullekin kamalat traumat ja pakkoajatukset vuosikausiksi!!!!!! Oliko siinä jotkut lapinvaatteet ihmisillä? Mikä ihme tuo ohjelma mahtoi olla, tai tuo kohtaus siitä? Se oli tosi kamala. Isä varmaan se oli, joka veti köydestä, jonka mukana tuli vain jalka... muistaako joku muukin?

.

Joku ohjelma oli missä lapsi meni, -naurulla köytettynä(ilmeisesti turvaksi?), johonkin luolaan ja sieltä vedettiin takaisin vain jalka....

Minä olen vuosimallia -73 ja mieleeni on jäänyt sama kohtaus. Muistaakseni se mies oli lapsen isä ja jollain tapaa ilkeä sille lapselle ja pakotti hänet sinne luolaan.

Katsoin lapsena tappajahai- videot ja mm Kingin sen koira- elokuvan. Haita en pelkää mutta vieläkin tietty kammo koiria kohtaan on. Katsoimme koko perhe yhdessä aina näitä muitakin kauhuleffoja. En käsitä mitä vanhempien päässä liikkui.

Minäkin olen yllättänyt vanhempani kesken seksin pari kertaa. Samaten löysimme isämme pornolehtiä, joissa oli ahdistavia s/m- kuvia. Saksilla leikeltyjä sukupuolielimiä?? Niiden pornolehtien katselu jollain tapaa sekoitti pääni. Olen nyt todella epäseksuaalinen.

Minäkin olen vm-73 ja tuo jalka-luola-elokuva on jäänyt elävästi mieleen. Muistaakseni näin sen telkkarista talvella 1979-80. Söin just äitin antamia keittokinkkusiivuja ja meni ruokahalut. Olin pitkään syömättä keittokinkkua.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2012 klo 10:13"]

Sairaalatrauma mullakin, ei tosin tv-ohjelmasta vaan omasta elämästä. Muutaman vuoden ikäisenä mua katetroitiin monta kertaa. Ja väkisin tietty, sehän on tän maan tapa. En muista noita tapahtumia kovin tarkasti, mutta keho ja tunteet kyllä muistaa. Ihan tajuton sairaalakammo mulla oli ja on edelleen. Lapsena ei mennyt varmaan päivääkään niin etten olisi pelännyt tulevaisuutta siksi, että arvelin joutuvani vielä joskus joihinkin tutkimuksiin.

Jos nyt ihan oikeasti miettii tilannetta, jossa kauhuissaan olevalta lapselta riisutaan housut, hänestä pidetään väkisin kiinni ja hänen alapäähänsä tungetaan väkisin kivuliaasti letku, niin miten se KOKEMUKSENA eroaa raiskatuksi tulemisesta? Ei mielestäni juuri mitenkään, kun kyseessä on sen ikäinen lapsi ettei vain yksinkertaisesti pysty käsittämään että tuollainen karmiva toimitus jotenkin "auttaa". En siis halua väheksyä niitä, joita on oikeasti hyväksykäytetty seksuaalisesti. Yritän vain kuvata sitä, että kokemuksellisesti tuo on rankka ja traumaattinen asia. Sekään ei auta mitään, että joku hoitaja siinä vieressä lässyttää ja hyssyttelee, se vaan tekee tilanteesta entistäkin kieroutuneemman ja nöyryyttävämmän. Vieläkin kammoan ihan hirveästi sitä, että huoneessa olisi joku muukin kuin toimenpiteen tekevä henkilö.

Tuo on vaikeuttanut elämääni ihan hirveästi. Huoli ja pelko sairaalaan tai toimenpiteisiin joutumisesta on seurannut koko elämän mukana. On raskasta pelätä jotakin niin paljon, että tuntuu että mieluummin melkein kuolisi. Minulla on ollut ja on vieläkin samanlaisia oireita kuin seksuaalisesti hyväksikäytetyillä.

Olin jo päässyt tuosta kammosta aika hyvin kun ei mitään traumaattisia toimenpiteitä tai oikeastaan oikein mitään toimenpiteitä aikuisiällä tullut. Kunnes sitten olin yhdessä paikallispuudutuksessa tehtävässä leikkauksessa, joka oli niin karmiva ylläri että trauma elää ja voi taas hyvin. Lisäksi minulla on niin suuri epäluottamus koko terveydenhuoltoon omien ja muiden kokemusten vuoksi, että tunnen suurta vihaa koko järjestelmää kohtaan. On kuitenkin tabu kritisoida sitä, ja kritisoiva yleensä vaiennetaan sanomalla "etkö sä tajua että ne auttaa sua". Okei eli jos autetaan niin ollaan pyhyiä ja kritisointi on kielletty.

Tuossa tuttavallakin oli juuri sellainen tapaus että oksat pois. Täysin sairaalan oman mokan vuoksi tuttavani terveys ja jopa henki oli vaarassa. Sairaala hukkasi tuttavan kertomuksen toimenpiteesrä eikä sitten tietenkään uskonut kun tuttavani kertoi, mitä hänelle oli jatkohoidosta toimenpiteen jälkeen sanottu. Hänhän oli vain potilas, joten mitä häntä uskomaan. Lopulta sitten itkemällä ja anelemalla sai oikean hoidon, kun kokeiden kautta selvisi että tuttava tosiaan oli koko ajan oikeassa ja henkilökuntaa ei vain kiinnostanut uskoa häntä, koska hänhän oli POTILAS (kun ihminen saa potilaan statuksen niin häneltä tietenkin katoaa kaikki äly, tunteet ja ymmärrys, ja hän tekee kaikkensa vain ärsyttääkseen henkilökuntaa).

Tämän oikean hoidon saamista edelsi mm. se että hänelle tultiin raivoamaan siitä että hän kritisoi hoitoa. Vaikka hän tosiaan vaan nöyrästi pyysi että saisi sellaista hoitoa mitä hänen oli aikaisemmin sanottu tarvitsevan. Ja anteeksipyyntöä tai muuta pahoittelua ei tietenkään tullut missään vaiheessa. Varmaan henkilökunta tajusi, että jos he olisivat toimineet oman suuren viisautensa mukaisesti niin potilaalle olisi saattanut käydä aikas huonosti.

Sori rönsyilin vähän...

[/quote]

Minulla on ylitsepääsemätön synnytyspelko. Sitä on käsitelty psykologilla ja lääkärillä, mutta selkeää syytä en osaa sanoa, en mitenkään selittää sitä tunnetta mikä minulle siitä tulee. Joku kehon muistikuva jota ei järjellä voi selittää sanoin? Minulla on vähän samantapainen muistikuva lapsena sairaalasta, olin alle 3-vuotias tai sitten juuri 3 täyttänyt. Synnytystä en ole voinut koskaan kuvitella omalle kohdalleni (heti kun tiesin mitä se on). 2 lasta silti on, mutta sektiolla syntyneet tämän pelon takia. 

up

Näin joskus vajaa 8-vuotiaana, kun isäpuoli löi äidiltä jalat alta. Pelottavinta siinä oli pienelle lapselle se, että isäpuoli alkoi kai katumuksessaan itkeä ja aneli minulta(?) anteeksiantoa, mä kun olin kuin sen oma pikkutyttö. Muistan vieläkin sen, kuinka ahdistavan pelottavaa se oli. Huvittavaa sinänsä, että se taistelun näkeminen itsessään ei mun pienelle mielelle ollu se järkyttävin juttu.

Scream-elokuvien kattominen oli vissiin virhe sillon joskus niiden ilmestyttyä. Pelkäsin sen murhaajan vaanivan mua missä ikinä olinkin.

Vajaa 7-vuotiaana katsoin hirveän kiinnostuneena Show girls -elokuvaa, se oli tosiaan aika järkky sen ikäiselle. Kauhistuin silloin hirveästi, kun varmaan ekaa kertaa ikinä sain tietää, mitä raiskaus tarkottaa. Sen jälkeen oonkin pelännyt yksin ulkona kulkemista, perusoletuksena tietysti, että kaikki ohikulkijat haluais raiskata just mut.

Itkin paniikissa, kun näin ekaa kertaa Muumi-jakson, jossa Muumipeikko muuttuu jokskin ihme otukseksi leikittyään taikurin hatulla. Vieläkin se on niin kuvottavaa, etten voi kattoa sitä hyvillä mielin.