Mistä pelottavasta jutusta sinulle jäi traumat lapsuudessasi?

ja yhä minua hirvittää kävellä metsässä sananjalkojen ohi. Safiiti ja Teräs -sarjan jakso, jossa joku varjo meni Safiirin sisään ja sen silmät muuttui mustaksi. Kasper-käsinukkeohjelmasta pelkäsin noita Kenkkusta ihan kauheasti. Pelkäsin sängyssä että se pomppaa yht äkkiä sängyn laidalle.

sananjalkohan sanotaan kuolleenkouriksi..

panemista ja pari kertaa nähnytkin sen.

Olet ihan oikeassa. Lasten ei tosiaankaan pitäisi joutua näkemään/kokemaan tällaista.

Traumoja aiheutti kun jouduin kuuntelemaan vanhempieni seksi ääniä Idiootit eivät voineet tarkistaa että nukun ennen kun aloittivat hommat.

tämän viestin lukevat ne mammat, joiden mielestä on ihan ok paneskella äänekkäästi lasten kuullen "koska se on ihan luonnollista".

Seksin harrastaminen lapsen läsnäollessa on seksuallista hyväksikäyttöä. Usein vanhemmat eivät kiihotu siitä että lapsi on läsnä, mutta silti se on lapselle traumaattista ja muistuttaa hyväksikäyttöä. Olen jopa nähnyt vanhempieni naivan.. Muistan ikuisesti sen näyn ja koen joutuneeni kamppailemaan oman seksuaalisuuteni kanssa tämän vuoksi. Kaikki seksiin liittyvä hävettää vieläkin hyvin paljon. Kuulin myös seksiääniä. :( Ällöttää pahasti ajatus, että joku tekee tätä tänäkin päivänä lapsena kuullen / nähden. Itse olen hyvin epäseksuaalinen, enkä harrasta seksiä paitsi kun yritän tulla raskaaksi. Nimim. kaksi lasta

Menin 8-vuotiaana kerran viikossa bussilla kaupunkiin pianotunnille isosiskoni kanssa. Käytiin monesti ostamassa karkkia tietystä kaupasta. Yhdellä kerralla silmiini sattui lööppi, jossa joku setä oli tappanut ja polttanut kaksi oman ikäistäni tyttöä.



Järkytyin kovasti lukemastani, mutta en puhunut siitä kenellekään ennen kuin aikuisena. Siis ihan tasapainoinen olen, että ei varsinaisesti vaikuttanut mielenterveyteeni, mutta Pilvi-nimen kuullessani tapaus on aina tullut mieleen. Hassua, että tapauksessa toisen tytön nimi oli Päivi eikä Pilvi, mutta luin tai muistin nimen myöhemmin väärin...

mutta juuri tuo sama ohjelmanpätkä toi minullekin kamalat traumat ja pakkoajatukset vuosikausiksi!!!!!! Oliko siinä jotkut lapinvaatteet ihmisillä? Mikä ihme tuo ohjelma mahtoi olla, tai tuo kohtaus siitä? Se oli tosi kamala. Isä varmaan se oli, joka veti köydestä, jonka mukana tuli vain jalka... muistaako joku muukin?

.

Joku ohjelma oli missä lapsi meni, -naurulla köytettynä(ilmeisesti turvaksi?), johonkin luolaan ja sieltä vedettiin takaisin vain jalka....

siellä oli liian pimeää. Olin ehkä liian pieni sinne eikä minulle selitetty etukäteen että minne ollaan menossa.

Lapsena äitini piti todella tarkasti huolen siitä, mitä sain televisiosta katsoa, ja hyvä niin.

Alle kouluikäisenä sain katsoa tv:stä ainoastaan lastenohjelma Puoli kuuden ja Pikku kakkosen. :)



Yhtenä iltana sitten äidilläni oli todella paha migreenikohtaus, ja hän oli mennyt jo alkuillasta nukkumaan, ja iltatoimet jäivät sitten isäni hoidettavaksi. Hän ei sitten sammuttanut televisiota Pikku kakkosen jälkeen, vaan se jäi olohuoneeseen yksin päälle. Ja kun äitini oli todella sairaassa kunnossa (itki ja oksensi rajusti), ja isäni hoiti myös häntä siinä sivussa, nukkumaanmeno venähti todella pitkälle.



Muistan menneeni istumaan sohvalle yöpuvussa hammaspesun jälkeen, ja isäni auttoi ja hoivasi äitiäni makuuhuoneessa.



Silloin näin televisioista jonkin elokuvan/sarjan, josta minulla on vain pari muistikuvaa:

Poika, noin 7-vuotias, kohtaa suuren Fenix-linnun (lintu oli siis aikuisen ihmisen kokoinen, oikea ihminen näyttelis siis Fenix-puvun alla), ja jollakin tavoin poika sai linnulta taikavoimia. Sitten poika taikoo vaarinsa vauvaksi kesken kaiken ruokapöydässä, ja sitten taas takaisin normaaliksi, ja sen jälkeen poika alkaa kuoria vaarinsa iho pois, niin kauan kun yhtään ihoa ei ole enää jäljellä. Pöydässä siis istui lopulta täysin nahaton vaari, silmämunat pyöreinä, lihakset/veren peittämänä...



Tässä kohtaa isäni huusi minut nukkumaan, enkä uskaltanut kertoa hänelle, mitä näin, vaan menin suoraa päätä todella järkyttyneenä nukkumaan.



Näin tästä näkemästäni useita vuosia painajaisia. :(



Tämä tapahtui joskus vuonna -85, ollessani 5-vuotias.



Osaako kukaan kertoa, mikä tämä näkemäni ohjelma oli?

Näin 8-vuotiaana tv-uutisista uutisen kadoksissa olevista tytöistä (Jammun sieppaamat). Siitä jäi kamala pelko ja vielä näin kolmikymmpisenäkin Myllypuro ahdistaa ja tuntuu pelottavalta.

Niitä löydettiin 4-vuotiaina lehdenkeräyslaatikosta, ja yhdessä niistä oli mm. lapsipornoa. :´(



Tämän takia aloin pelkäämään omaa isääni, kun ajattelin tietenkin kuvissa olevan isä ja tytär, ja kuvittelin sen olevan normaalia. :´(

Mä näin vahingossa tuon saman kohdan ja se näky ahdistaa jostain syystä edelleen. :(



Hyi olkoon kun tuli taas pitkästä aikaa mieleeni kun luin tuon sun tekstin.

-' Twin Peaks ja kamala Bob.Se kohtaus,missä se yhtäkkiä näkyy peilistä,tai se kun se lähtee konttaamaan huonekalujen yli kohti kameraa.Vieläkin pelottaa..

Bob on ihana! olen sanonut äidille pienenä että menen Bobin kanssa naimisiin :D

spiritismikokeilut kaverin kotona.Ei mitään tapahtunut,mutta erittäin pelottavaa.Muistan yläasteelta tapauksia,kun nuoret tytöt saivat niin pahoja pelkoja,että tarvittiin ammattilaisapua (ei nyt mitään osastohoitoa,mutta keskustelua)

Yksi tyttö tuli todella hysteeriseksi kun se lasi liikkui, hän väitti nähneensä kaverin silmät punaisena. Meillä kaikilla oli tosi outo olo sen jälkeen. Mutta ei siitä ainakaan mulle mitään traumaa jäänyt ainakaan pitkäksi aikaa. En tosin kyllä enää pelaisi ouija-laudalla.

Mä näin vahingossa tuon saman kohdan ja se näky ahdistaa jostain syystä edelleen. :(

Hyi olkoon kun tuli taas pitkästä aikaa mieleeni kun luin tuon sun tekstin.

Näistä olen jo yli;

Pikku Kakkosen Rölli

Pelle Hermannin puhuva Kepakko

Poliisi TV:n alkutunnari

Hälytys 911 sarja, muistan parikin jaksoa, joista sain painajaisia.. Ja se alkutunnari oli kanssa pelottava, kun siinä se nainen huusi tms. Nyt katson noita pätkiä YOUTUBESTA. Sain lapsena katsoa pelkästään elukka jaksot + synnytykset.



Sitten nämä taas vaikuttavat vieläkin..

Koulukiusaamis helvetti, joka alkoi jo eskarissa ja jatkui koko peruskoulun. Yläaste oli yhtä helvettiä ja varsinkin kaikki esitelmän pidot, EN tykkää vieläkään vieraista ihmisistä enkä todellakaan siitä, että pitää mennä ihmisten eteen puhumaan tai tehdä jotain, kun kaikki tuijottaa. Mä meen lukkoon ja täysin paniikkiin eikä auta, vaikka kuinka tsemppaisi itseään.. Eli kiitti vitusti kiusaajat! Mutta hah, kelläpä on nyt läskein perse??? Ala-asteella kiusaamiseen puututtiin ja siitähän kiusaajat vaan saivat tulta alleen (pieni kyläkoulu), yläasteella en viitsinyt kertoa kelleen, vaikka pari opettajaa kyllä taisi aavistaa jotain, mutta eivät sitten viitsineet puuttua asiaan..

Muistan varsinkin yhden tietyn ruotsin tunnin. kun opettaja meni kopioimaan jotain tms. ja se haukkuminen ja vittuilu alkoi välittömästi, kun ovi sulkeutui. Ja maikka kuuli sen haukkumisen ym. kun tuli sisälle, mutta ei tehnyt mitään asialle. Mulla meni silloin luotto aikuisiin.. Olin tuolloin seiskalla.



Vanhempien ns. kulissi avioliitto. Ulkopuolisille (ja jopa mun vanhemmille siskoille) olivat niiiiiin rakastuneita jne. Mutta oikeasti nuo tappelivat viikottain ja pitivät jopa kunnon mykkäkouluja, joista pisin kesti tammi-helmikuusta saman vuoden joulukuuhun. Ja tunne, kun herää aamulla ja huomaakin, että äiti onkin poissa (=kaupassa) ja kuuli edellisenä iltana, kuinka iskä uhkasi heittää äidin pihalle.. Riitelivät siis silloin, kun luulivat etten kuule/olen jo nukahtanut tms. mutta usein heräsin siihen rähjäämiseen tai sitten isompana kuuntelin yläkerran rappusilla sitä riitelyä.. Äitini kärsi ostohysteriasta eli riitojen syy oli aina raha.



Belgianpaimenkoirat + rotikat. Lapsena pelkäsin kaikkia koiria (yhdellä sukulaisella oli erittäin villi (vaikkakin ystävällinen) labukka, joka hyppi aina päälle, kun mentiin hakemaan noilta kananmunia + yhdessä paikassa oli jättimäinen vanhaenglanninlammaskoira, joka oli myös ystävällinen, mutta erittäin villi ja hyppi päälle jne.

Mutta noi kaks muuta rotua.. Meidän kylällä oli yks kuspää ämmä, jolla oli sekopää collie ja belgi, jotka kirjaimellisisti terrorisoivat kylää, purivat jalkoihin, hyppivät päälle muristen jne. Itseäkin nuo paskiaiset jahtasivat, kun menin fillarilla ohi.. Ja nyt aikuisena mulla on pelkästään huonoja kokemuksia kyseisestä rodusta.. Kaveri perheellä puolestaan oli rotikka, joka ei voinut sietää lapsia ja pari kertaa kävikin kunnolla kiinni ranteeseen tai nilkkaan, onneksi isäni ehti väliin eikä rakki ehtinyt purra (oli siis vasta ottanut ranteen suuhunsa ja valmistautui käymään kiinni).

Yritän vieläkin kiertää rotikat, jos sellainen tulee lenkillä vastaan. Se on vaistomainen reaktio (sama juttu belgien ja niiden näköisten koirien suhteen).



Pikku linnut, mä pelkään näitä vieläkin ja saan kuulla pelosta vittuilua.. Ekan kerran yksi varpunen tai mikä lie eksyi navettaan ja lensi aivan paniikissa ympäri ämpäri ja teki kamikaze hyökkäyksiä mua päin. Ovet olivat auki, mutta lintu ei osannut suunnistaa..

Toisen kerran pikku lintu eksyi sisälle ja räpiskeli keittiössä eikä mennyt ulos, vaikka takaovi ja etuovi oli auki..

Yksi tuttava perheen lapsukainen sitten päätti ilkeillä ja laski undulaattinsa (vai olikohan ne jotain peippoja, en muista) vapaaksi ja laittoi vielä oven kiinni. Mä olin täysin paniikissa ;(



Pieni talo preerialla sarjan Sylvia jakso, siis se missä se naamio mies raiskaa sen teinin..

Samoin saman sarjan jakso; Elämä voittaa (???), missä Albert ja sen kaveri sytyttää sen sokeainkoulun tuleen ja se Maryn ja Adamin vauva + Garveyn täti paloivat kuoliaaksi. Se loppu oli aivan hirveä, kun se täti näkyi ikkunassa ja liekit roihusivat ympärillä.. Olin tuolloin 10-11v, kun näin jakson ja näin todellakin ties kuinka monta kuukautta painajaisia tulipaloista..

Nyt aikuisenakaan en mielelläni katso kyseisen jakson loppua dvd:ltä ja Sylvia jaksoa en edes viitsi katsoa ollenkaan, on sen verta vittumainen jakso.



Tuossa nuo pahimmat..

-Olin ulkona ukkosella ja salama iski ihan lähelle. Meinasin saada sydärin ja pelkäsin hirveästi ukkosta aikuiseksi asti (en onneksi enää).

-äidin ja isän seksin äänet. Nukuin heidän välissään melko vanhaksi asti ja sain seurata touhuja liian läheltä. Se oli tosi kamalaa joka kerta. En ymmärtänyt mitä tapahtui ja luulin että isä tekee äidille jotain pahaa. :( Pelkäsin kauheasti joka kerta. :( Lopulta päätin itse lähteä omaan huoneeseen nukkumaan koska en enää kestänyt kuunnella sitä. En vieläkään tajua mitä vanhempieni päässä on liikkunut (tai onko mitään).

-jossain TV-ohjelmassa: pimeästä kurkkasi joku kauhean näköinen mies sisään yhteen keittiöön, ja nainen siinä ohjelmassa pelästyi kauheasti. Olen siitä asti pelännyt, jos minulla on valot sisällä ja ulkona on pimeää etten näe kuka siellä liikkuu.

-Stephen Kingin yksi kirja oli yli muiden. Siinä oli sellainen luunkerääjä. Alussa oli epäselvää, oliko se päähenkilön mielikuvituksen tuotetta. Se oli omituisen näköinen, pitkäraajainen ja ilmaantui öisin, seisoi huoneen nurkassa ja kilisteli laukkuaan joka oli täynnä luita... kirjaa eteenpäin lukiessa selvisi, että se oli oikea ihminen, joka sairasti jotain geneettistä sairautta joka teki hänet omituisen näköiseksi, ja hän oli kaivanut ne luut jostain hautausmaalta. Pelkäsin vuosia huoneeni nurkkaa. Pelkäsin aina näkeväni sen luunkerääjän varjoissa...

Joku ohjelma oli missä lapsi meni, -naurulla köytettynä(ilmeisesti turvaksi?), johonkin luolaan ja sieltä vedettiin takaisin vain jalka....

Tämän olin unohtanut, mutta se aiheutti myös minulle traumoja. Siinä oli muistaakseni vielä ideana, että siellä luolassa oli jotain peikkoja tms. Hui kamala.

t. vuosimalli -73

komissaario palmussa oli se vanha eukko sen sateenvarjonnupin kanssa. se kammotus kurkisti nurkan takaa aina minua kun olin sangyssa. 70-luvusta nyt kysymys ja olin kai noin 9v. toinen on alkuperaisessa charlies angels sarjassa semmonen eukko beavis joka vainos.

Ja pelkäsin läheisessä kerrostalossa asuvia poikia niin etten uskaltanut mennä ostamaan kioskilta karkkia ennenkuin 8-vuotiaana. Nämä pojat olivat huudelleet mulle kaikkea.

Siinä oli kuvia murhatuista ihmisistä. Kaverini halusi monta kertaa, että katselen sitä hänen kanssaan enkä kehdannut kieltäytyä. Pelkäsin lopulta sitä kirjaa niin paljon, että en halunnut käydä kyseisen kaverin luona enää. Kammottaa vieläkin kun ajattelen sitä kirjaa.

Siinä oli joku vatsastapuhuja jolla oli nukke. Tämä nukke oli minusta todella pelottava!

Olin kyllä lukenut sitä jo lehdessä ja kirjanakin ja isä oli mukana elokuvissa, mutta olin silti aivan kauhusta kankeana siellä leffassa. Muistan vieläkin sen tunteen, kun se iso kuva tuli kuin päälle ja äänet olivat kauheita. Siitä jäi sellainen trauma, etten uskaltanut mennä elokuviin moneen vuoteen.