Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki jättää miehen jos mies pettää?
21.08.2010 |
Tottakai pettäminen on väärin, mutta onko toisen pettäminen todella hyvä syy jättää mies ja hajoittaa perhe? Onko se sen arvoista?
mieheni on pettänyt minua jo vuosia, olen tienyt asiasta koko ajan. Mieskin tietää, että tiedän. Hänellä ei ole mitään vakituista toista naista, yhden illan juttuja enemmäkseen. Moni varmaan ajattelee, että olen hullu kun suostun elämään tuon kanssa pettämisestä huolimatta. Hyvin moni vaimo olisi jo asemassani jättänyt miehen. Minä vain en ole, enkä kyllä ole edes harkinnut.
Tietysti miehen pettäminen sattuu, alussa se tuntui paljon kauheammalta kuin nyt. Olen ymmärtänyt, että ei se ole minulta pois jos mieheni hakee tyydytystä jostain muualta. Pettämistä lukuunottamatta suhteemme on hyvä, mies ei lyö, eikä kännää. Huolehtii perheen elintasosta ja on hyvä isä. Pystymme puhumaan kaikesta ja voin aina luottaa mieheni tukeen. Meillä on myös seksiä.
Vaikka mieheni makaa välillä toisten naisten kanssa, niin se on vain seksiä. Mies on itse sanonut, ettei ikinä vaihtaisi perhettämme johonkin toiseen naiseen. Miksi en siis antaisi miehen maata muiden kanssa? Jos alkaisin uhkailemaan miestä pettämisen vuoksi erolla, niin mitä hyvää siinä loppujen lopuksi olisi? Perheemme hajoaisi, pienet lapset joutuisi keskelle eroa. Jos mies lopettaisi pettämisen saisin todennäköisesti kotiin töistä pinna kireällä olevan miehen, joka vonkaisi minulta koko ajan seksiä. Sellaistakaan en halua.
Toki arvostan miehiä, jotka ovat uskollisia, mutta loppujen lopuksi niitä on aika harvassa. Haluan olla realisti, miehet haluavat enemmän seksiä kuin väsyneet kotiäidit, ainakin yleensä. Minulla on kuitenkin hyvä mies, vaikka pettääkin.
Kommentit (96)
muttei enää niin paljon kuin aiemmin. Ap on turtunut tältä osin.
En jaksa uskoa että ap ja miehensä omaavat hyvän keskinäisen seksisuhteen.
Liitto vaikuttaa järkiliitolta ap puolelta ja miehethän tuossa tilanteessa ovat onnellisia. Saavat kodin, lapset, puhtaat pyykit, valmiin ruoan, vierasta pillua ja sitä tuttuakin jos sattuu huvittamaan.
Ilmeisesti ap ei voi uskoa sitä että mies voisi olla yksiavioinen.
Sitä en käsitä miksi ap ei ota vierasta munaa. Eikö ap ole seksuaalinen ja kiihkeä tapaus. Onko ap ollut vain tämän yhden kanssa ja ei tiedä että maailmassa olisi paljon parempia ja taitavampia rakastajia kuin miehensä.
Ap kannattelee marttyyrina korttitaloa.
Mitäpä ap sitten kun lapset kasvavat ja kuulevat kyliltä isänsä olevan huoripukki. Aika noloa.
Voit pistää pääsi pensaaseen joksikin aikaa mutta et loputtomiin. Tällaiset pettäjät ovat puheenaiheita kylillä ja työpaikoilla.
Kyllä minä miettisin sitä mikä minussa on pielessä jos mieheni hyppäisi toistuvasti vieraissa. Olenko kynnysmatto jonka yli kävellään mennen tullen ja palatessa.
Tunsin aikoinani pariskunnan jossa nainen oikein kannusti miestään menemään vieraisiin. Mies matkusteli jonkin verran ja kehotti käymään vieraissa kumin kanssa. Itse ei ollut kovin kiinnostunut seksistä, piti sitä vaivana. Kertoi sanoneensa miehelleen että ota itelles, antoi siis panna olemalla reikä eikä ollut kiinnostunut omasta seksuaalisesta tyydytyksestään. Lahna.
Mut hei elä tavallasi jos pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei kulu siitä jos hän nai silloin tällöin muitakin, joten mitä pahaa siinä loppujen lopuksi on? Mieheni kunnioittaa kotona ollessaan minua, osoittaa hellyyttä ja kiittelee minua siitä, että jaksan hoitaa kotona lapsia. Hän muistaa joka ikisen merkki päivän ja ostaa aina lahjan, vie minua syömään... Joten jos mieheni tykkää silloin tällöin naida vierasta naista, niin sallin sen hänelle.
Entä muualla?
Teet ainakin lapsilesi palveluksen siinä ettet ota eroa, se on hirveä trauma lapsille ja ajaisit heidät tosi ikävään tilanteeseen jos kertoisit että isä oli syynä suhteen loppumiseen. Vanhemmat on lapsille kuningas ja kuningatar, annetaan lasten elää siinä uskossa :) olet oikea äiti, kun säästät lapsesi sellaisilta ristiriidoilta ja uuden elämän mukanaan tuoman stressin.
Onko se enää pettämistä ja uskottomuutta, jos se on toisen osapuolen tiedossa ja sillä on käytännössä toisen osapuolen siunaus?
Minusta ei. Minusta pettäminen on tuohon väärä sana. Pettäminen tapahtuu selän takana.
Mutta jos puhutaan oikeasta pettämisestä, niin väitän että suuri osa puolisoista on sitä mieltä ettei sitä anneta anteeksi, mutta näistä lopulta melko suuri joukko sen kuitenkin antaa anteeksi. Ei välttämättä toistuvaa pettämistä, vaan hairahduksen.
Ap on kotona, hoitaa ruoat, pyykit ja kaiken! Ilmainen piika :) Kuka nyt sellaisesta haluaa erota? Saa kaiken samaan aikaan, vierasta pillua ja kotona on huolehtiva vaimo odottamassa panoreissulta kotiin. Juu todellakin, itse heittäisin tuollaisen ukon kartanolle. Kyllä on suhteessa vikaa jos miehen pitää etsiä pillua muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se pettäminen koskaan minulle tapahdu. Muille vain.
Ihan oikeasti naiset, enemmän kuin joka toisen teistä partneri pettää. Ennemmin tai myöhemmin. Eikä se katso aikaa tai paikkaa. Keino löytyy aina, vaikka keskellä työpäivää tai kuntosalireissulla. Tai vaikka lapsen karatetunnin aikana. Näin se vaan menee.
Minulla on ollut tuuria ja olen saanut miehen, jolle minä ainoastaan riitän. Jos kaikilla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri,
Silloin vasta tuo teidän kuvio olisi tasa-arvoinen ja oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ehdoton pettämisen suhteen vielä pari vuotta sitten, idealistina. Elämä on kolhinut aikalailla viime vuosina ja olen alkanut tajuamaan että seksi = vain seksiä. Huonoina hetkinä mietin itsekin vieraan kanssa sänkyyn hyppäämistä ja ymmärsin että seksi on tarve siinä kuin esim. nälkäkin. Tämän kautta silmäni avautuivat ihan eri tavalla mieheni suhteen (joka ei siis ollut pettänyt mutta ihastui kyllä useampaan naiseen) ja alkoi huvittamaan miten moni tosiaankin olisi valmis rikkomaan perheensä tuollaisen takia!
En ole alistettu kotiäiti, vaan tiukkasanainen ja töissäkäyvä feministi. Osaan elää yksin, ilman miestä ja lastamme. Silti olen sitä mieltä ettei muuten hyvää liittoa, perhettä jne. pidä rikkoa jonkun seksisuhteen takia. Toki on ikävä ajatus että esim. oma mieheni kävisi vieraissa vaikkapa siksi ettei saa minulta tietynlaista seksiä, mutta minkä minä sille voin? Hyvät miehet ovat harvassa, kukaan ei ole täydellinen (edes nainen). Jokaisella meistä on omat ongelmansa ja epätäydellisyytemme; siinä missä jonkun mies saattaa käydä vieraissa, tämän miehen vaimo saattaa olla todella lapsellinen (noin esimerkiksi siis, ei syyksi pettämiselle!). Jne.
En suoraansanottuna tajua naisten tarvetta käyttäytyä kuin moraalinvartijat. Teemme pätkätöitä paskapalkalla koska pelkäämme talouden puolesta, kannustamme "sisaria" rikkomaan perheensä jonkun ulkopuolisen asettaman idealistisen fantasian takia...huhhuh.
Sitäkään en käsitä miten ap on asetettu "lapsen" asemaan useamman kirjoittajan toimesta. Siis eihän se ole mikään helvetin universaali totuus että ollaan yksiavioisia; monessa maassa (myös niissä ns. sivistyneissä!) molemmilla sukupuolilla on joku rakastajaan verrattavissa oleva ihminen elämässään. Toki naisia moralisoidaan tästä enemmän kuin miehiä.
Minusta ap vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä. On kiva sanoa että jokainen voi tehdä mitä vaan ja että hyviä miehiä riittää jne., mutta ei se ole kaikille totuus. Kaikista ei tule astronauttia vaikka kuinka toivoisivat, suomalaiset hyvät miehet ovat vähemmistö. Ensin joutuu itkemään ja kipuilemaan aika tavalla ennenkuin voi hyväksyä asian, kyllä. Mutta sen jälkeen elämä näyttäytyy ihan eri valossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että vaimoaan rakastava ja kunnioittava mies ei laita vaimoaan "itkemään ja kipuilemaan"
Sitäkään en käsitä miten ap on asetettu "lapsen" asemaan useamman kirjoittajan toimesta. Siis eihän se ole mikään helvetin universaali totuus että ollaan yksiavioisia; monessa maassa (myös niissä ns. sivistyneissä!) molemmilla sukupuolilla on joku rakastajaan verrattavissa oleva ihminen elämässään. Toki naisia moralisoidaan tästä enemmän kuin miehiä.
Minusta ap vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä. On kiva sanoa että jokainen voi tehdä mitä vaan ja että hyviä miehiä riittää jne., mutta ei se ole kaikille totuus. Kaikista ei tule astronauttia vaikka kuinka toivoisivat, suomalaiset hyvät miehet ovat vähemmistö. Ensin joutuu itkemään ja kipuilemaan aika tavalla ennenkuin voi hyväksyä asian, kyllä. Mutta sen jälkeen elämä näyttäytyy ihan eri valossa!
mutta kunnioituksesta nykyistä kumppania kohtaan, tulen pysymään yksiavioisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen unohdin sanoa että (sinänsä mielenkiintoinen) fantasia "parasta ansaitsevasta" länsimaisesta naisesta on aika uusi. On ihana ajatus että löytyisi se täydellinen mies, saisi täydellisen elämän hänen kanssaan jne. mutta mikä on totuus?
Minä olen aika tavisnainen enkä mikään Jumalan lahja ihmiskunnalle. Siksi lähinnä haukottelen naisille, joiden mielestä elämä "menee hukkaan" pettävän/huonon miehen kanssa!
Valitsin mieheni sitä ajatellen että hänen kanssaan olisi kiinnostavaa nähdä elämää yhdessä, jakaa se. Meillä on ollut hyviä ja huonoja hetkiä lähes yhtä paljon, olemme kasvaneet yhdessä valtavasti. Mieheni on ystäväni ja kumppanini tässä seikkailussa nimeltä "elämä", tekee itse omat ratkaisunsa mutta minä olen hänen rinnallaan ja toisinpäin. Enpä minäkään ole aina ollut mukava kumppani, täydellinen olkapää jne.!
Miksi kaiken pitäisi mennä oppikirjojen mukaan? Eikö onnea saisi löytää pienistäkin murusista, niistä samoista jotka muut av-mammat tallovat korkojensa alle? Kuka loppujenlopuksi määrittelee sen, mikä on "oikein"?
Kommentoin vain, etten itse alkaisi katselemaan ap:n miehen kaltaista miestä. Mielestäni ansaitsen parempaa.
Sen unohdin sanoa että (sinänsä mielenkiintoinen) fantasia "parasta ansaitsevasta" länsimaisesta naisesta on aika uusi. On ihana ajatus että löytyisi se täydellinen mies, saisi täydellisen elämän hänen kanssaan jne. mutta mikä on totuus?
Minä olen aika tavisnainen enkä mikään Jumalan lahja ihmiskunnalle. Siksi lähinnä haukottelen naisille, joiden mielestä elämä "menee hukkaan" pettävän/huonon miehen kanssa!
Valitsin mieheni sitä ajatellen että hänen kanssaan olisi kiinnostavaa nähdä elämää yhdessä, jakaa se. Meillä on ollut hyviä ja huonoja hetkiä lähes yhtä paljon, olemme kasvaneet yhdessä valtavasti. Mieheni on ystäväni ja kumppanini tässä seikkailussa nimeltä "elämä", tekee itse omat ratkaisunsa mutta minä olen hänen rinnallaan ja toisinpäin. Enpä minäkään ole aina ollut mukava kumppani, täydellinen olkapää jne.!
Miksi kaiken pitäisi mennä oppikirjojen mukaan? Eikö onnea saisi löytää pienistäkin murusista, niistä samoista jotka muut av-mammat tallovat korkojensa alle? Kuka loppujenlopuksi määrittelee sen, mikä on "oikein"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan siksi, että arvostavat itseään sen verran, etteivät viitsi alentua olemaan miehen silmissä jotain niin arvotonta kuin "pelkkä" äiti/vaimo/kodinhoitaja/itsestäänselvyys ja antaa miehen (sen ajatusmallin vuoksi) käyttäytyä kuin aivoton ja kiimainen kollikissa maaliskuisessa kuutamossa.
Tietysti jos naiselle hyvä liitto on pelkästä(än) materiasta kiinni, niin tuollaisen asetelman melkein ymmärtääkin.
"Että vaimoaan rakastava ja kunnioittava mies ei laita vaimoaan "itkemään ja kipuilemaan""
Selviytyykö joku tosiaankin elämästä itkemättä ja kipuilematta? Jos, onko tämä ihminen jotenkin valaistuneempi kuin muut? Eikö? Miksi tuo olotila on sitten niin tavoiteltu?
Ap ei ole piesty katunainen Intiassa. Ap on itse valinnut polkunsa ja kantaa siitä vastuun.
56
kalskahti korvaan että sinä et saa pettää kun olet raskaana. Ja olet ollut ilmeisesti tiheään raskaana eli käytännössä sinulla ei ole mahdollisuutta pettää.
Jos suhde olisi tasaveroinen, voisit vaatia mieheltäsi että hän ei myöskään petä SILLOIN kun sinä olet raskaana. Ja miehesi pitäisi ymmärtää se vastavuoroisesti että se olisikin kurjaa/epäsopivaa.
ja kukaanhan ei ilman itkua ja kipuilua (joka on muuten äärettömän hölmö ilmaisu) elämästä selviä, mutta ei kai kukaan laita rakastaan tahallaan itkemään ja kipuilemaan??? Miksi sellaisen ihmisen kanssa on, joka täysin tarkoituksellisesti lisää tuskaasi? Tätä en ymmärrä!
"Että vaimoaan rakastava ja kunnioittava mies ei laita vaimoaan "itkemään ja kipuilemaan""
Selviytyykö joku tosiaankin elämästä itkemättä ja kipuilematta? Jos, onko tämä ihminen jotenkin valaistuneempi kuin muut? Eikö? Miksi tuo olotila on sitten niin tavoiteltu?
Ap ei ole piesty katunainen Intiassa. Ap on itse valinnut polkunsa ja kantaa siitä vastuun.
56
Mutta liian tarkat yksityiskohdat pilasivat taas kaiken. Ensi kerralla parempi tuuri.
Olin kyläilemässä perheen kanssa....
miehelläni on audi, mutta minulla on volkswagen touran 09. Pidän enemmän isommista autoista, eivät lähde talvella niin helposti luisuun. :)
"Miksi sellaisen ihmisen kanssa on, joka täysin tarkoituksellisesti lisää tuskaasi? Tätä en ymmärrä!"
Tietääkö ap:n mies loppujenlopuksi ap:n kärsimyksestä? Miehet ovat aika yksinkertaisia olentoja ja noinkin itsestäänselvyydeltä tuntuva asia voi olla heille epäselvä. Mies saattaa ajatella että koska ap ei sano mitään/hyväksyy asian, kaikki ok. Ap tuskin antaa miehen nähdä kyyneleitään, väsynyttä naamaansa?
56
Minusta tuntuu, että naiset nimenomaan jäävät suhteeseen roikkumaan huolimatta miehen pettämisestä, kun taas miehet nakkaavat naiset niska-pers -otteella pihalle välittömästi, oli kyse yhden yön jutusta tai pidemmästä suhteesta. Naiset vääntelevät käsiään, itkevät ja voivottelevat, miten kamalan pahalta tuntuu mutta kun sitä miestä niin kuitenkin rakastaa ja on ne lapset ja yhteiset vuodet ja yhteiset talot, autot, koirat sun muut, juoksevat terapioissa ja lukevat elämänhallintaoppaita oppiakseen antamaan anteeksi. Mies sulkee oven ja toteaa, että painukoon helvettiin mokoma huora, menee kavereiden kanssa baariin, vetää pään täyteen ja haukkuu ex-naisensa huoraksi uudestaan, ja se siitä.
No, loppujen lopuksi kysehän on siitä, pystyykö elämään sen tiedon kanssa, että kumppanilla on muitakin seksikumppaneita. Ap ilmeisesti pystyy, tai ainakin pienellä järkeilyllä saa itsensä vakuuteltua siitä, että pystyy, mutta minä esimerkiksi en ole koskaan pystynyt sen tiedon kanssa elämään. Kolme edellistä suhdettani katkesi siihen, että mies petti minua, enkä pystynyt sen jälkeen suhdetta jatkamaan. Nykyinen avioliittoni on myös pysyvästi pilalla ja tulee vielä jonakin päivänä päättymään eroon siksi, että mies petti minua. Siitä on jo useita vuosia, olemme käyneet terapiassa ja saaneet kaksi lastakin, mies on hyvä isä ja kohtelee meitä hyvin, mutta parisuhteeksi tätä ei voi enää sanoa, eikä tästä enää sellaista tule. Minä en voi sietää miestä lähelläni ollenkaan, en todellakaan pysty nauttimaan seksistä enkä todellakaan halua sitä harrastaa mieheni kanssa, enkä halua näyttäytyä julkisilla paikoilla mieheni kanssa. Minulla ei ole mitään intressejä viettää aikaa mieheni kanssa tippaakaan, kotonakin ollessamme olemme pääasiassa eri huoneissa, enkä halua lähteä mieheni kanssa syömään tai muuallekaan, vaikka hän on sitä joskus ehdottanutkin. Me emme puhu toisillemme käytännössä lainkaan, jos ei ole pakko, eli vain, kun on sovittava lastenhoitokuvioista tai vastaavasta.
Ai miksi olen liitossa edelleen? Siksi, että minäkin järkeilen, kuten ap, etten halua pienten lasteni joutuvan keskelle eroa. En myöskään tahdo, että lapset joutuisivat isä-viikonloppuinaan tutustumaan aina uuteen "Tiinaan", "Maijuun" tai "Kristiinaan". Toisaalta tiedostan kyllä, että tämäkin parisuhdemalli on huono välittää lapsille. Mies lienee tuossa pyörimässä enää vain siksi, ettei hänellä satu olemaan ketään muutakaan sukanpesijää ja ruuanlaittajaa.