Lue keskustelun säännöt.
Jahas, taidettiin sit aiheuttaa (ainakin av:n mukaan) lapsillemme traumoja...
18.04.2010 |
Lueskelin tuossa noita ketjuja, joissa kiistellään saako/voiko n. 1v jättää yökylään ja miten pitkäksi aikaa.
Me oltiin reilu 2kk sitten viikon pituisella häämatkalla, meidän lapset oli tuolloin 1v 1kk, 2,5v ja 4,5v. Lapset olivat minun vanhemmillani hoidossa.
Ei minulle ois tullut mieleenkään, että tuosta vois olla haittaa, koska molemmat isovanhemmat ovat lapsille tuttuja, koska ollaan tekemisissä paljon keskenämme. Minä olen itsekin ollut pienenä hoidossa kun vanhempani lomailivat ja ekan kerran olin ollut 11kk ikäisenä isovanhemmillani 5päivää. Myös myöhemmin noin kerran tai kaks vuodessa ja yleensä viikon verran. Minulle ainakaan noista ole mitään traumoja jäänyt. Me kyllä lomailimme perheenäkin, mutta vanhempani halusivat käydä kaksin lomalla kerran tai kaks vuodessa ja siitä asti kun muistan niin minusta oli kiva päästä aina tuollon mummolaan.
Kommentit (149)
äiti vain on niin tärkeä. Kukaan ei voi sitä korvata.
Just luin vanhan haastattelun MIlana Misicistä, jonka mummo kasvatti. Mummo oli ihana ja rakas, mutta koko lapsuutensa Milana kärsi siitä, että äiti antoi hänet pois.
Milana tosin on erilainen kuin me tavikset, mutta sama tarina toistuu, yhä uudelleen ja yhä uudelleen. Rakas mummo ei voi korvata äitiä.
niin tosiaan sitä traumatisoitumístahan ei voi kukaan muu oikeen luotettavasti arvioida, mutta ehkä teidän lapsille käy sitten niinkuin minulle että aikuisena miettivät miksi perusturvallisuuden tunne on jotenkin vajaa. Minäkin olen kasvanut ns hyvässä perheessä ja rakkautta olen saanut, mutta ollessani alle vuoden ikäinen äitini oli viikot toisella paikkakunnalla ja minä isän kanssa. Tätä tapahtui jonkin aikaa ennenkuin koko perhe päätti yhdessä muuttamaan samalla paikkakunnalle. Itse usein ahdistuin valtavasti aikuisena kun kumppanini ei ollut kanssani ja minut valtasi tunne, ettei häntä enää ole olemassa. Ja tämä tunne nousi varmasti siitä, että silloin pienenä minulla ei vielä ollut kykyä käsittää että rakas äiti on olemasssa vaikka en häntä näekkään moneen päivään. No, terapiassahan näitä sitten voi aikuisena käsitellä .
ei lapsi automaattisesti tarivtse äitiä, vaan yleisesti ottaen jonkun läheisen ihmisen. Siihen käy myös ottoäiti tai vaikkapa isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun isi ja äiti oli häämatkalla. Sinähän olit turvallisesti mummin luona. Älä nyt syyllistä äitiä ja aiheuta äidille pahaa mieltä. Parhaamme me olemme yrittäneet ja se saa riittää. Jos ei koti kelpaa niin pakkaa tavarat ja hae parempi koti itsellesi.
sillä lasten psyykiinen kehitys kulkee perustaltaan samalla tavoin kaikilla.
On ihan sama missä vaiheessa menee naimisiin ja minkärotuisen koiran hankkii, mutta vauvojen ja lasten tunnetarpeet ovat hyvin samankaltaiset samoin kuin miten kehitys etenee. Fiksu ihminen osaa erotella asiat, missä omille valinnoille on tilaa ja missä kannattaa toimia vähemmmän yksilöllisesti.
näin on ap todennäköisesti päässyt käymään. Elin itse ihan normiperheessä, mutta vanhemmat matkustelivat ja olin ajoittain mummolla viikon-pari hoidossa. Ihan kivaa sielläkin oli, mutta äärettömän pitkältä tuntuu jo viikkokin lapsesta.
En ole koskaan oikein voinut luottaa kehenkään, perusturvallisuus jäänyt jotenkin heikoksi.
Niin ja meillä ei ole perhevolvoa vaan vanha autonrämä ja
emme ostaneet turvaistuimia vaan annamme lasten hillua takapenkillä vapaana. Isäntä polttaa autossa ihan vain protestiksi tavallisuutta vastaan.Olemme niin onnellisia kun voimme olla erilainen perhe, joka osaa ajatella omilla aivoillaan, eikä elä massan mukana.
ja protestoimme tavallisuutta vastaan. Teimme neljä lasta ja pidimme sitten vasta häät ja menimme häämatkalle ja hommasimme rotikan. Emme hoida lapsia itse kun kotimammat on niin tavallisia. Hoidatamme lapset mummolla ja lähdimme maailmanympärysmatkalle häämatkan merkeissä.
Ihanaa olla niin erilainen.
Kiitos päivän nauruista!
Ihanaa muuten, että tähänkin aiheeseen on vihdoin saatu oikeasti fiksujen ja asiasta jotain tietävien ihmisten vastauksia. Onkin samalla vähentynyt tuo "ajattelen ukkovarpaallani eikä tieto kiinnosta minua" -tyylinen porukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummolla - on eroa!
Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus alkaa jo kohdussa. VAuva tunnistaa äitinsä äänen, liikkeet, kehon toiminnot sekä tavan reagoida jo kohtuajaltaan, ne ovat muodostuneet vauvalle tutuiksi ja turvallisiksi. Siten vastasyntyneenäkin adoptoiduilla lapsilla on hylkäämiskokemus taakkanaan, kun hän joutuu eroon tästä tutusta ympäristöstään, äidistä.
VAuva kehittää symbioottisen suhteen vain yhteen ihmiseen, josta hän sitten psyykkisesti itsenäistyy kasvaessaan. Yleensä tämä on äiti. Vaikka isään muodostuukin
kiintymyssuhde, se ei ole symbioottinen, josta lapsen pitäisi erillistyä.
Äidillä (jos tämä vastaa enemmän lapsen hoidosta kuin isä, kuten yleensä on) ja isällä on lapselle
erilainen merkitys, äiti on lapselle se tärkein!
Ei ole ihan sama, onko äiti poissa vai ei ja kuka hoitaa vauvan perustarpeista!
Yleensä äiti on vauvan ensisijainen hoitaja.
Tyttö (vajaa 3v) on kerran viikossa pari tuntia mummilla koska sinne haluaa. Haluaa myös jäädä yöksi hyvin usein näiden hoitotuntien jälkeen. Hyvin usein siis tyttö saattaa olla parikin kertaa kuukaudessa koko viikonlopun yli mummillansa koska viihtyy. On 2kk:n ikäisestä asti ollut tiiviisti mumminsa ja tätinsä kanssa tekemisissä (LUE HOIDOSSA, kun meille ei myönnetty tukia ja minä jouduin palaamaan töihin) ja tänä päivänä sanoo että äiti ja mummi ovat hänen parhaita kavereitaan. Myös nuorimmainen 4kk on ollut jo 4 kertaa yökylässä, siksi että isovanhemmat ovat pyytäneet tai että vanhemmat ovat tarvinneet lepopäivän. Mieheni isällä todettiin puoli vuotta sitten maksasyöpä ja hän haluaa nyt enemmän kuin koskaan lapsenlapsiaan sinne kyläilemään ja hemmoteltavaksi. Ja jos vanhempi lapsista on halunnut niin on saanut aina mennä. Okei, kyse ei ole viikon erosta vanhemmista mutta noi on varmaan ihan vinksahtaneita isompina. Vai voisinkohan toivoa että nämä lapset oppivat/ovat oppineet että äiti ja isä tulee aina takaisin... Ei kyllä noi on nyt ihan kotivammasia... :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on. Äiti poistuu ja tulee takaisin - lapsi oppii luottamaan, että äiti tulee aina takaisin. Kokonaisuuteen tosin vaikuttaa moni muukin asia, kuten ajanjakson pituus, äidin reagoiminen takaisintullessaan, tapahtuman tiheys yms.
Kasvtutieteilijänä minäkin pistän lusikkani soppaan: Ihminen on siitä mielenkiintoinen kokonaisuus, ettei ole helppoa nimetä, mikä ongelma johtuu mistäkin. Minä en ainkaan usko ketään, joka väittää, ettei ole traumoja tullut siitä tai tästä - kyse on siitä, ette ihminen vain tiedosta asiaa. Tuskin nyt yksittäinn hoitoonjättäminen traumatisoi ketään lasta. MUTTA: kun lapselle tilanne on kuitenkin hylkäämiskokemus. Mutta tässä tapaksessahan pieni oppi, että äiti tulee kuitenkin takaisin, niin pahalta kun se tuntuikin.
ja pieni oppi, että äiti tulee kuitenkin takaisin niinkö sinä sanoit? jaa, että ihan kasvatustieteilijä.
paljon kun pieniä oltiin ja paljon vietettiin aikaa mamman luona, mutta ei kukaan meistä ainakaan siitä ole traumasoitunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvtutieteilijänä minäkin pistän lusikkani soppaan: Ihminen on siitä mielenkiintoinen kokonaisuus, ettei ole helppoa nimetä, mikä ongelma johtuu mistäkin. Minä en ainkaan usko ketään, joka väittää, ettei ole traumoja tullut siitä tai tästä - kyse on siitä, ette ihminen vain tiedosta asiaa.
Tuskin nyt yksittäinn hoitoonjättäminen traumatisoi ketään lasta. MUTTA: kun lapselle tilanne on kuitenkin hylkäämiskokemus. Mutta tässä tapaksessahan pieni oppi, että äiti tulee kuitenkin takaisin, niin pahalta kun se tuntuikin.
ihan tavallista on, että joku näistä mummolassa hoidoistaan traumatisoituu ja toiset taas eivät, kun sitä ei voi etukäteen tietää, eikä se heti edes ilmene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, vertailua on paha suorittaa sillionkaan, koska me kaikki olemme kotivammaisia. Eri syistä tosin. Kotivammaisuus on normitila.
Tyttö (vajaa 3v) on kerran viikossa pari tuntia mummilla koska sinne haluaa. Haluaa myös jäädä yöksi hyvin usein näiden hoitotuntien jälkeen. Hyvin usein siis tyttö saattaa olla parikin kertaa kuukaudessa koko viikonlopun yli mummillansa koska viihtyy. On 2kk:n ikäisestä asti ollut tiiviisti mumminsa ja tätinsä kanssa tekemisissä (LUE HOIDOSSA, kun meille ei myönnetty tukia ja minä jouduin palaamaan töihin) ja tänä päivänä sanoo että äiti ja mummi ovat hänen parhaita kavereitaan. Myös nuorimmainen 4kk on ollut jo 4 kertaa yökylässä, siksi että isovanhemmat ovat pyytäneet tai että vanhemmat ovat tarvinneet lepopäivän. Mieheni isällä todettiin puoli vuotta sitten maksasyöpä ja hän haluaa nyt enemmän kuin koskaan lapsenlapsiaan sinne kyläilemään ja hemmoteltavaksi. Ja jos vanhempi lapsista on halunnut niin on saanut aina mennä. Okei, kyse ei ole viikon erosta vanhemmista mutta noi on varmaan ihan vinksahtaneita isompina. Vai voisinkohan toivoa että nämä lapset oppivat/ovat oppineet että äiti ja isä tulee aina takaisin... Ei kyllä noi on nyt ihan kotivammasia... :/
Tyttö (vajaa 3v) on kerran viikossa pari tuntia mummilla koska sinne haluaa. Haluaa myös jäädä yöksi hyvin usein näiden hoitotuntien jälkeen. Hyvin usein siis tyttö saattaa olla parikin kertaa kuukaudessa koko viikonlopun yli mummillansa koska viihtyy. On 2kk:n ikäisestä asti ollut tiiviisti mumminsa ja tätinsä kanssa tekemisissä (LUE HOIDOSSA, kun meille ei myönnetty tukia ja minä jouduin palaamaan töihin) ja tänä päivänä sanoo että äiti ja mummi ovat hänen parhaita kavereitaan. Myös nuorimmainen 4kk on ollut jo 4 kertaa yökylässä, siksi että isovanhemmat ovat pyytäneet tai että vanhemmat ovat tarvinneet lepopäivän. Mieheni isällä todettiin puoli vuotta sitten maksasyöpä ja hän haluaa nyt enemmän kuin koskaan lapsenlapsiaan sinne kyläilemään ja hemmoteltavaksi. Ja jos vanhempi lapsista on halunnut niin on saanut aina mennä. Okei, kyse ei ole viikon erosta vanhemmista mutta noi on varmaan ihan vinksahtaneita isompina. Vai voisinkohan toivoa että nämä lapset oppivat/ovat oppineet että äiti ja isä tulee aina takaisin... Ei kyllä noi on nyt ihan kotivammasia... :/
Minusta se sääntö toimii hyvin että niin monta yötä kuin on ikävuosia. Yön yli kyläily on vauvalla paljon pienempi juttu kuin vanhempien viikon lomamatka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka äiti oli viikot poissa, niin äiti oli kuitenkin ennen työnteon aloittamista hoitanut lasta niin tiiviisti, että ensisijainen kiintymyssuhde oli muodostunut häneen. Ja siten äidin poissaolo oli traumaattista.
äiti vain on niin tärkeä. Kukaan ei voi sitä korvata.
Just luin vanhan haastattelun MIlana Misicistä, jonka mummo kasvatti. Mummo oli ihana ja rakas, mutta koko lapsuutensa Milana kärsi siitä, että äiti antoi hänet pois.
Milana tosin on erilainen kuin me tavikset, mutta sama tarina toistuu, yhä uudelleen ja yhä uudelleen. Rakas mummo ei voi korvata äitiä.niin tosiaan sitä traumatisoitumístahan ei voi kukaan muu oikeen luotettavasti arvioida, mutta ehkä teidän lapsille käy sitten niinkuin minulle että aikuisena miettivät miksi perusturvallisuuden tunne on jotenkin vajaa. Minäkin olen kasvanut ns hyvässä perheessä ja rakkautta olen saanut, mutta ollessani alle vuoden ikäinen äitini oli viikot toisella paikkakunnalla ja minä isän kanssa. Tätä tapahtui jonkin aikaa ennenkuin koko perhe päätti yhdessä muuttamaan samalla paikkakunnalle. Itse usein ahdistuin valtavasti aikuisena kun kumppanini ei ollut kanssani ja minut valtasi tunne, ettei häntä enää ole olemassa. Ja tämä tunne nousi varmasti siitä, että silloin pienenä minulla ei vielä ollut kykyä käsittää että rakas äiti on olemasssa vaikka en häntä näekkään moneen päivään. No, terapiassahan näitä sitten voi aikuisena käsitellä .
ei lapsi automaattisesti tarivtse äitiä, vaan yleisesti ottaen jonkun läheisen ihmisen. Siihen käy myös ottoäiti tai vaikkapa isä.
niin tosiaan sitä traumatisoitumístahan ei voi kukaan muu oikeen luotettavasti arvioida, mutta ehkä teidän lapsille käy sitten niinkuin minulle että aikuisena miettivät miksi perusturvallisuuden tunne on jotenkin vajaa. Minäkin olen kasvanut ns hyvässä perheessä ja rakkautta olen saanut, mutta ollessani alle vuoden ikäinen äitini oli viikot toisella paikkakunnalla ja minä isän kanssa. Tätä tapahtui jonkin aikaa ennenkuin koko perhe päätti yhdessä muuttamaan samalla paikkakunnalle. Itse usein ahdistuin valtavasti aikuisena kun kumppanini ei ollut kanssani ja minut valtasi tunne, ettei häntä enää ole olemassa. Ja tämä tunne nousi varmasti siitä, että silloin pienenä minulla ei vielä ollut kykyä käsittää että rakas äiti on olemasssa vaikka en häntä näekkään moneen päivään. No, terapiassahan näitä sitten voi aikuisena käsitellä .
Saatikka tehdä lapsia enne naimisiinmenoa, mutta nykymoraali onkin niiiiin kaukana Raamatun periaatteista, pitää vain muistaa että vaikka maailma menee hullummaksi, Jumalan normit on aina samat, ne ei muutu.
että siitä ja siitä lapsi traumatisoituu.
Ollaanhan täällä sitäkin mieltä, ettei lasta, varsinkaan vauvaa voi jättää isälle kun vauvan kuuluu olla äidin kanssa ja isä on vaan pikkuapulainen.
Nämä kolme ovat synonyymejä. Tyylittelyä. Tai jotain tarkoittaa "esimerkiksi". Compris?
TOTTAKAI esm. seikat aiheuttavat perustavanlaatuisia vammoja. Ei sitä ole kukaan täällä kieltänytkään. Luottamusvaikeudet ovat erittäin yleisiä, eivät suinkaan ns. vakavia vammoja.
Esimerkiksi näihin luottamusongelmiin rinnastettavia ongelmia on lievä läheisriippuvuus (tätäKIN esiintyy hyvin, hyvin monella, tiedostamattomalla tasolla, siis niin lievänä) tai vaikeus asettaa rajoja. TAI JOTAIN.
Tuollaiset "tai jotain" -fraasit ovat niin teiniä, ettei tosikaan. Ei vain voi ottaa vakavasti tuollaista tekstiä, jos aikuinen ihminen kirjoittelee "tai jotain". Antaa kuvan tietynlaisesta avuttomuudesta. Ehkäpä olet ollut sitten pari viikkoa liikaa mummolassa.
minusta tuon "tai jotain" viestin voi ymmärtää niin, että vauvan/taaperon erot äidistä eivät tee lapsesta kirvesmurhaajaa tai narkkaria, mutta voivat aiheuttaa esim. tunteiden säätelyn vaikeuksia, luottamusongelmia ihmissuhteissa, heikkoa itsetuntoa. Eli siis kirjoittaja kai kirjoitti "luottamuspulaa tai jotain" - ymmärrän, että tarkoitti, että luottamuspulaa tai jotain vastaavan "tason" ongelmia erotuksena valtavista ongelmista, kuten juuri väkivaltaisuus, addiktiot tai vakavat mielenterveysongelmat.
Otin tämän esiin koska monet keskustelijat vaikuttavat pitävän vain tuollaisia vakavia ongelmia todellisina ongelmina, mutta tuskin kukaan haluaa aiheuttaa lapselleen myöskään esim. huonoa itsetuntoa? (Ottamatta nyt kantaa siihen, vaurioituuko itsetunto jos äiti on poissa vauvan luota 2h vs. 5 h vs 12 h kerran vs. 2 kertaa vs. joka viikko - tätä tuskin kukaan tietää varmasti).
Nämä kolme ovat synonyymejä. Tyylittelyä. Tai jotain tarkoittaa "esimerkiksi". Compris?
TOTTAKAI esm. seikat aiheuttavat perustavanlaatuisia vammoja. Ei sitä ole kukaan täällä kieltänytkään. Luottamusvaikeudet ovat erittäin yleisiä, eivät suinkaan ns. vakavia vammoja.
Esimerkiksi näihin luottamusongelmiin rinnastettavia ongelmia on lievä läheisriippuvuus (tätäKIN esiintyy hyvin, hyvin monella, tiedostamattomalla tasolla, siis niin lievänä) tai vaikeus asettaa rajoja. TAI JOTAIN.
Tuollaiset "tai jotain" -fraasit ovat niin teiniä, ettei tosikaan. Ei vain voi ottaa vakavasti tuollaista tekstiä, jos aikuinen ihminen kirjoittelee "tai jotain". Antaa kuvan tietynlaisesta avuttomuudesta. Ehkäpä olet ollut sitten pari viikkoa liikaa mummolassa.
ja eivät he tuosta traumatisoituneet, mutta jos oisivat olleet mukana niin en menis takuuseen, ettei heillä ois traumoja.
Tää av on mainio paikka, täällä oppii monenlaista uutta, kaikkeen en kyllä usko.