Jahas, taidettiin sit aiheuttaa (ainakin av:n mukaan) lapsillemme traumoja...

kasvatustieteen opinnoissa ei sitä paitsi ole paljoakaan psykologian opintoja.

Näin on. Äiti poistuu ja tulee takaisin - lapsi oppii luottamaan, että äiti tulee aina takaisin. Kokonaisuuteen tosin vaikuttaa moni muukin asia, kuten ajanjakson pituus, äidin reagoiminen takaisintullessaan, tapahtuman tiheys yms.

Kasvtutieteilijänä minäkin pistän lusikkani soppaan: Ihminen on siitä mielenkiintoinen kokonaisuus, ettei ole helppoa nimetä, mikä ongelma johtuu mistäkin. Minä en ainkaan usko ketään, joka väittää, ettei ole traumoja tullut siitä tai tästä - kyse on siitä, ette ihminen vain tiedosta asiaa. Tuskin nyt yksittäinn hoitoonjättäminen traumatisoi ketään lasta. MUTTA: kun lapselle tilanne on kuitenkin hylkäämiskokemus. Mutta tässä tapaksessahan pieni oppi, että äiti tulee kuitenkin takaisin, niin pahalta kun se tuntuikin.

ja pieni oppi, että äiti tulee kuitenkin takaisin niinkö sinä sanoit? jaa, että ihan kasvatustieteilijä.

ovat hieman eri asioita..Ei se lapsi siitä viikon erosta traumatisoidu, etenkään jos mummo on ennalta tuttu. Matka on tehty, älä sitä enää mieti.

On syynsä, miksi perheväkivalta on kriminalisoitu, mutta viikko mummolassa ei ole. Etenkin, kun mummo on tuttu ja rakas, niin tuskinpa edes maailman luokan psykologitkaan pystyvät tähän mitään sanomaan.

mielessään kovinkaan pitkää aikaa, joten tuollaista oppimista ei pääse tapahtumaan. Eli lapselle se on hylkäämiskokemus eikä muutu taikasauvan heilautuksella mitenkään oppimiskokemukseksi. Siihen eivät lapsen kyvyt vielä riitä.

on tutkimuksen turvin haukuttu siitä, että nämä suojelevat lapsiaan liikaa.



Teki niin tai näin, nykyvanhempia haukutaan aina.



Ja suurin syy siihen, että taloudellisesti ja muuten menestyvistä perheistä huostaanotetaan nykylain aikana enemmän lapsia kuin ennen on takuulla ihan vain sossuissa. Nykylaki sallii sen, että he saavat kyykyttää itseään hyväosaisempia.



Tämä kauna ja kateus paistaa selkeänä ja paljaana adoptioneuvonnoissa. Sossut suosivat niissä selkeästi pienempituloisia ja sellaisia, joilla on saman tason koulutus kuin heillä.

Ei tässä ketjussa ole mitään laittomasta toimintatavasta ole puhuttukaan. Koko keskustelu koskee kotivammaisuutta, jos olet sattunut huomaamaan. Kaikki maailman luokan psykologit kyllä tunnustavat ja tunnistavat kotivammaisuuden.

ovat hieman eri asioita..Ei se lapsi siitä viikon erosta traumatisoidu, etenkään jos mummo on ennalta tuttu. Matka on tehty, älä sitä enää mieti.

On syynsä, miksi perheväkivalta on kriminalisoitu, mutta viikko mummolassa ei ole. Etenkin, kun mummo on tuttu ja rakas, niin tuskinpa edes maailman luokan psykologitkaan pystyvät tähän mitään sanomaan.

tiettyyn ikään. En edes muista tämän ketjun aloitusta ja sitä, mistä iästä on kyse. Vauvasta en siis puhu, vaan isommasta "pienestä".

tuo ylempi.

mielessään kovinkaan pitkää aikaa, joten tuollaista oppimista ei pääse tapahtumaan. Eli lapselle se on hylkäämiskokemus eikä muutu taikasauvan heilautuksella mitenkään oppimiskokemukseksi. Siihen eivät lapsen kyvyt vielä riitä.

Ei tässä ketjussa ole mitään laittomasta toimintatavasta ole puhuttukaan. Koko keskustelu koskee kotivammaisuutta, jos olet sattunut huomaamaan. Kaikki maailman luokan psykologit kyllä tunnustavat ja tunnistavat kotivammaisuuden.

väkivalta, insesti, alkoholismi, vanhemman tai sisaruksen sairaus. Ei suinkaan viikko mummolassa.

lapsipsykologista (3 kp) eivät suosittele vauvan jättämistä useaksi päiväksi hoitoon edes mummolle.



Aiheesta oli myös taannoin Kaks´plussan Asiantuntijat vastaavat -palstalla kysymys, jonka vastaus tässä (vastaaja lapsipsykologi):





Vauvan hoitoon jättäminen [5/2007]

Olisimme lähdössä mieheni kanssa noin neljän vuorokauden lomalle ja ajankohta on päätetty jo kauan aikaa sitten, mutta nyt mietityttää, voimmeko jättää vauvamme silloin mummolle hoitoon. Vauvamme olisi silloin noin puolivuotias. Lapsemme on ollut kyllä paljon tekemisissä mummonsa kanssa ja he tapaavat joka kuukausi (mummo asuu eri paikkakunnalla), joten kyseessä olisi tuttu henkilö, mutta mietityttää vain, onko se neljä päivää liian pitkä aika? Voiko lapsi alkaa vierastaa meitä? Tai voiko hänelle tulla erosta jotain traumoja?

Maya



Voi kuinka mielelläni vastaisin, että lähtekää vaan matkalle hyvällä mielellä! Valitettavasti näin en voi tehdä, kerron pian miksi, mutta sitä ennen muutama sana parisuhteesta. Tutkimuksissa on todettu parisuhdetyytyväisyyden kohoavan raskauden ajan aina vauvan syntymään saakka. Seuraavat kolme kuukautta tyytyväisyys laskee kuin kissan häntä… Onneksi tämä on ohimenevää. On tärkeää löytää jokin keino, millä yhteinen sävel parisuhteessa säilyy ja kypsyy. Tämä onkin haaste, sillä vauvan turvallinen kehitys on niin riippuvainen ensisijaisesta hoitajasta, että yhteiset matkat eivät tässä vaiheessa ole ensisijainen keino parisuhteen hoitamiseen.

Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.

Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. ”Menneisyys” (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti ”ole olemassa yksin”. Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.

Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.

Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla. Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.

Vielä matkaanne ajatellen, jo maiseman vaihdos, vaikkakin yhdessä vauvan kanssa, voi tuntua virkistävältä vastapainolta arjen rutiineille. Onnea ja jaksamista vauvan hoitoon ja parisuhteeseen!



Katri Kanninen

vastoin vanhempien tahtoa, vaan vanhemmat itse haluavat nuorensa huostaan, koska eivät enää itse pärjää heidän kanssaan nuorten päihde- ja käytöshäiriöiden kanssa. Ei siinä ole sossujen kaunasta kyse, vaan siitä, että jotkut vanhemmat eivät osaa toimia lastensa ja nuortensa kanssa, eivät ole koskaan osanneetkaan. Ei ole ollut käsitystä siitä, mitä lapset tarvitsevat tasapainoiseen kasvuun. Kun kasvu on siitten "vääristynyt", lapset dumpataan pois kotoa, kun ovat niin hankalia ja tuottavat VAIVAA.



Tästä on myös Hesarissa ollut juttua...

että Espoon sossusta on vanhemmat tehneet ennätysmäärän kanteluita.



Viimeisin tapaus, josta minä kuulin oli se, jossa teinityttö ollaan huostaanottamassa syömishäiriön takia. Pakolla. Äiti on yrittänyt saada lasta sairaalahoitoon, mutta sossu haluaa sairaan lapsen perhekotiin (jossa ei ole minkäänlaista hoitoa saatavilla).

ongelmia, koska ovat traumatisoivia. Ns. kotivammaisuus on sitä, mistä kärsivät kaikki ihmiset. Koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei kukaan vanhempi ole ollut lapselleen täydellinen.

Ei se mummolan viikko saa sinua yrittämään itsaria, mutta se voi saada sinussa aikaan vaikka sen, että sinun on vaikea luottaa toiseen ihmiseen, tai jotain.

Ei tässä ketjussa ole mitään laittomasta toimintatavasta ole puhuttukaan. Koko keskustelu koskee kotivammaisuutta, jos olet sattunut huomaamaan. Kaikki maailman luokan psykologit kyllä tunnustavat ja tunnistavat kotivammaisuuden.

väkivalta, insesti, alkoholismi, vanhemman tai sisaruksen sairaus. Ei suinkaan viikko mummolassa.

että Espoon sossusta on vanhemmat tehneet ennätysmäärän kanteluita. Viimeisin tapaus, josta minä kuulin oli se, jossa teinityttö ollaan huostaanottamassa syömishäiriön takia. Pakolla. Äiti on yrittänyt saada lasta sairaalahoitoon, mutta sossu haluaa sairaan lapsen perhekotiin (jossa ei ole minkäänlaista hoitoa saatavilla).

jonka molemmat lapset on ollu alusta asti tarkkailuluokalla (anoreksiasta kärsivä & veli) epäilemättä jonkun mielisairaan sossun päähänpiston takia, vai?

ongelmia, koska ovat traumatisoivia. Ns. kotivammaisuus on sitä, mistä kärsivät kaikki ihmiset. Koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei kukaan vanhempi ole ollut lapselleen täydellinen.

Ei se mummolan viikko saa sinua yrittämään itsaria, mutta se voi saada sinussa aikaan vaikka sen, että sinun on vaikea luottaa toiseen ihmiseen, tai jotain.

Hyvin uskottavaa.

Väitän edelleen, että perustavanlaatuisia vammoja aiheuttavat em. seikat, ei suinkaan viikko mummolassa. Mielestäni luottamusvaikeudet kuuluvat myös vakaviin tapahtumiin, ei suinkaan mummolaviikkoihin.

mielessään kovinkaan pitkää aikaa, joten tuollaista oppimista ei pääse tapahtumaan. Eli lapselle se on hylkäämiskokemus eikä muutu taikasauvan heilautuksella mitenkään oppimiskokemukseksi. Siihen eivät lapsen kyvyt vielä riitä.

mutta laskee lapsen sietokykyä kohtaamaan muita ongelmia. Samalla lapsi joutuu opettelemaan ns. reippaana oloa, ettei isille ja äidille tule paha mieli. Vaikka kuinka olisi ikävä, ei voi sanoa, koska silloin on syyllinen ja aiheuttaa pahan mielen.

Lapsi oppii äkkiä peittämään pahan olonsa ja mielistelemään vanhempia, että nämä olisivat tyytyväisiä.

Nämä kaikki yhdessä voivat olla sitten se raja, milloin kamelinselkä katkeaa kun kohtaa maailman ongelmat.

ongelmia, koska ovat traumatisoivia. Ns. kotivammaisuus on sitä, mistä kärsivät kaikki ihmiset. Koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei kukaan vanhempi ole ollut lapselleen täydellinen.

Ei se mummolan viikko saa sinua yrittämään itsaria, mutta se voi saada sinussa aikaan vaikka sen, että sinun on vaikea luottaa toiseen ihmiseen, tai jotain.

Ei tässä ketjussa ole mitään laittomasta toimintatavasta ole puhuttukaan. Koko keskustelu koskee kotivammaisuutta, jos olet sattunut huomaamaan. Kaikki maailman luokan psykologit kyllä tunnustavat ja tunnistavat kotivammaisuuden.

väkivalta, insesti, alkoholismi, vanhemman tai sisaruksen sairaus. Ei suinkaan viikko mummolassa.

Mikä se termi on. Joka tapauksessa eivät pysty olemaan normaalissa opetuksessa. Toisella on asenneongelmia ja toinen sulkeutuu kuoreensa. Isän käsitys on se, että tähän ovat syynä lasten koulutoverit. Jep.

Olin 5 päivää työmatkalla, kun lapsi oli 3,5-vuotias. Lapsi oli sen aikaa normaalisti kotona isän kanssa ja päiväkodissa päivät. Reagoi selvästi lähtööni, oli ollut levoton ja kitisevä. Ehkä jos olisi ollut esim. mummolassa, olisi tsempannut (kuten yleensäkin on vieraskorea) tai mummo ei olisi huomannut eroa tavalliseen.

Äiti haluaa häämatkan kun sen on muutkin saaneet. Se tuntuu hienolta ja sillä voi kehuskella muille. Vastassa on lapsi ja hänen tarpeiden tyydyttäminen.



Jokainen laittaa painon sille, minkä kokee tärkeämmäksi. Aikuinen, naimisissa oleva nainen, kenellä on jo lapsia, haaveilee romanttisesta häämatkasta ja haluaa leikkiä nuortaparia ilman lapsia.



Se juna meni jo.

Nämä kolme ovat synonyymejä. Tyylittelyä. Tai jotain tarkoittaa "esimerkiksi". Compris?

TOTTAKAI esm. seikat aiheuttavat perustavanlaatuisia vammoja. Ei sitä ole kukaan täällä kieltänytkään. Luottamusvaikeudet ovat erittäin yleisiä, eivät suinkaan ns. vakavia vammoja.

Esimerkiksi näihin luottamusongelmiin rinnastettavia ongelmia on lievä läheisriippuvuus (tätäKIN esiintyy hyvin, hyvin monella, tiedostamattomalla tasolla, siis niin lievänä) tai vaikeus asettaa rajoja. TAI JOTAIN.

ongelmia, koska ovat traumatisoivia. Ns. kotivammaisuus on sitä, mistä kärsivät kaikki ihmiset. Koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei kukaan vanhempi ole ollut lapselleen täydellinen. Ei se mummolan viikko saa sinua yrittämään itsaria, mutta se voi saada sinussa aikaan vaikka sen, että sinun on vaikea luottaa toiseen ihmiseen, tai jotain.

Hyvin uskottavaa. Väitän edelleen, että perustavanlaatuisia vammoja aiheuttavat em. seikat, ei suinkaan viikko mummolassa. Mielestäni luottamusvaikeudet kuuluvat myös vakaviin tapahtumiin, ei suinkaan mummolaviikkoihin.