Mitä tämä äiti-ihminen ajattelee????

Aikuisen näkökulmasta se on niin että erotaan puolisosta ei lapsista rakastan edelleen yhtä paljon pälä pälä mutta ei hylätyksi itsensä kokevan lapsen näkökulmasta. Lapsi pyytää että isi älä lähde, ole meidän kanssa. Isi sanoo että ei, minä lähden nyt, en mä voi asua täällä enää. Lapsen näkökulmasta isi selkeästi valitsi lapsen ja isänä olemisen ja uuden naisen välillä. Lapsi huomaa, että isi on mieluummin uuden naisen luona kuin täällä minun kanssa -> lapsi päättelee että minussa on jotain vikaa.

Silti vaikka tuo suhtautuminen olisi lapselle on ymmärrettävä, on kyseessä silti LAPSI ja suhtautuminen onm reaktio. Kasvaessaan, mikäli kyseessä normaali älykäs lapsi, tämä kyllä tajuaa miten väärin ja naurettava tuollainen reaktio on. Ei kai kukaan aikuinen tuollaisen syyn, jonkun pikkulapsen hetkellisen reaktion takia omaa elämäänsä ja onneaan tuhoa loppuelämäksi? Kun ei rakasta lasten äitiä, kulissiliitto aiheuttaisi vain tuskaa, tämä on tosiasia, ei jonkun pikkulapsen itkupotkuraivari näennäisestä hylätyksi tulemisesta ja häviämisen tunteesta, voi voi, pettymykset kuuluvat elämään.

Nyt lasten pahoinvointi toisen vanhemman kotoalähdön jälkeen on paitsi jätetyn vanhemman vika niin vielä lapsen oma vika...?!??!?!???!

Pettäjässähän ei ole mitään vikaa koskaan. Ei tietenkään. Jokaisella on oltava oikeus pettää ja jättää perheensä ja hylätä lapsensa ja jos lapset kokevat siitä negatiivisia tunteita niin se on lasten oma vika koska ovat niin lapsellisia ja naurettavia.

Voi voi, pettymykset kuuluvat elämän mutta huom, vain kasvavien ja herkässä iässä olevien lasten elämään, ei aikuisten. Lasten tulee oppia tajuamaan, ettei aikuisiin voi luottaa.

Aikuiselta ei suinkaan voida odottaa sitä että hän huomioisi lastensa tunteet perhettä jättäessään koska hänen elämänsä tuhoutuisi siitä loppuiäkseen, että joutuisi kokemaan pettymyksen, jollei saakaan jokaista kaksijalkaista johon sattuu ihastumaan.

Eihän nyt lasten tarpeet saa mennä oman seksielämän edelle ikinä.

Kaikki erolapsethan toki saavat vain hetkellisiä itkupotkuraivareita erosta eikä koskaan mitään pysyvää haittaa, ja vaikka saisivatkin niin mitäs siitä. Kyllä aikuisen onni on aina se mikä ratkaisee.

Mun on tosi vaikeaa käsittää tällaista ajatusmaailmaa.

Kyllä mä koen niin, että nyt kun olen mennyt tekemään kolme lasta niin ensisijainen velvollisuuteni on näitä lapsia kohtaan, varmistaa se, että heillä on kaikki hyvin, ja jos menisin rikkomaan heidän perheensä niin siihen pitäisi olla erittäin painavat syyt, ei pelkästään oma mielihalu. Eikä kyllä tulisi pieneen mieleenkään ajatella, että lasten järkytys ja tuska perheen hajoamisesta on väärin ja naurettava reaktio.

olettaa, että elämä ja onni on aina loppuiäksi tuhoutunut, jos jää avioliittoon jossa lapsia eikä eroa ja ota uutta.



Voihan olla että onni löytyykin lopulta siitä avioliitosta. Jotain hyvää siinä kai alunperin oli, kun on lapsiakin tehty.



Ja vaikka se liitto olisikin aika paska niin kuka takaa, että se uusi, jonka olisi ottamassa on niin ekstraihana? Ehkä sitä joskus säästyy elämän tuhoutumiselta, jos ei aloita uutta suhdetta jonkun kanssa, joka osoittautuisi vuosien saatossa olevan vielä pahempi. Tai jospa onni olisikin olla erota ilman uutta suhdetta ja olla ihan yksin tai lasten kanssa. Tai ehkä suhteet on kaikki paskoja kunnes on aloittanut sen lääkityksen ja terapian, jota on jo vuosia suositeltu.

syystä suju, toinen puoliso joutuu käyttämään epätoivottavia keinoja, jotta saisi tarpeitaan tyydytetyksi.



Jos mies ei vaimonsa tarpeille korvaansa lotkauta ja esim. osallistu perheen yhteisiin asioihin, niin oma syynsähän se on, että vaimo joutuu huutamaan ja nalkuttamaan. Jos puhe ei kuulu, korotetaan ääntä.



JOs vastausta ei kuulu, vannotetaan.



Harvassa avioliitossa on vain yksi osapuoli. Varmasti syytä löytyy niin sysistä kuin sepistä.

Joku selvästi purkaa nyt avioerotraumojaan tässä.



Ap halusi kuitenkin keskustella siitä, miten ÄIDIN pitäisi käyttäytyä eron yhteydessä, että ei lisää lastensa tuskaa.



Avatkaa oma ketju, jossa ruoditte sitä, miten miesten pitäisi toimia. Jos mies ei pääse näkemään avioerossa lapsiaan kuin voudin avulla, niin paha siinä on minusta miestä syyttää.



Ap kertoo, että kälyllä heittää iso pyörä ja lujaa. Te syytätte häntä provoksi, miksi sitten jatkatte kommentointia, jos tämä on "provo"?



Siitä voi tosiaan tehdä vain yhden johtopäätöksen: puratte omia kaunojanne.

Eihän nyt lasten tarpeet saa mennä oman seksielämän edelle ikinä.

Mistä sinä muka tiedät "todelliset syyt"??

Jos ap:n kertomus kälyn viimeisimmistä toilailuista pitää paikkaansa (ja siitähän pitänee lähteä, muuten koko ketju on turha), niin eihän tuo kovin vakaalta persoonalta vaikuta. Itsekään tuskin jaksaisin pitkää avioliittoa moisen kanssa.

PS: Kukaan ei sano, että veli olisi toiminut oikein. Mutta oikeuttaako veljen lähtö vaimon toimimaan MITEN TAHANSA?

Ihmeen vaikea on av-mammoille ymmärtää sellaista asiaa kuin "keskustelun rajaus" tiettyyn kysymykseen...