Mitä tämä äiti-ihminen ajattelee????

Pointti oli, että sitä kärsimystä voi pahentaa, jos äiti demonisoi isän ja pitää sitä kriisiä yllä. Ei edes halua päästä siitä erosta eteenpäin! Tottahan toki lapset itsekin tekevät johtopäätöksiä tilanteesta, mutta hyvinkin paljon niihin vaikuttaa se, mitä heille tilanteesta kerrotaan. Jankuttaako äiti, että "isä läksi pillun perään, jätti meidät huoran takia" (kuten sinä tai joku muu tuossa keuhkosi). Vai selittääkö lapselle, että syy oli keskinäisissä ristiriidoissa, mutta isänrakkaus on entisellään ja isä näkee lastaan mahdollisimman paljon jatkossakin.

apn kannattaa yrittää pysyä kiistasta sivussa. Toisaalta en yhtään ihmettele, että hän on järkyttynyt tuosta.

Erot ovat likaisia ilman näitä innokkaita sukulaisiakin jotka pyörittelevät ja ratkovat muiden asioita netissä päivät pitkät. Kiusallista.

Erot ovat likaisia ilman näitä innokkaita sukulaisiakin jotka pyörittelevät ja ratkovat muiden asioita netissä päivät pitkät. Kiusallista.

Olen todella huolissani lapsista, kehen he voivat turvata?? Enkä pääse näitä asioita purkamaan oikein missään...

ap

Isän rakkaus ei ole eikä voi olla lapsen kannalta entisellään jos "isä näkee sinua jatkossa mahdollisimman paljon" tarkoittaa paria päivää pari kertaa kuussa tai vähemmän ja silloinkin isän huomiota varastaa uusi nainen, uuden naisen lapset, lasten äidin haukkuminen jne.

Vai selittääkö lapselle, että syy oli keskinäisissä ristiriidoissa, mutta isänrakkaus on entisellään ja isä näkee lastaan mahdollisimman paljon jatkossakin. Mietihän nyt vähän... eikö ihan tosi sinusta tuossa ole mitään eroa? -52-

Isän rakkaus ei ole eikä voi olla lapsen kannalta entisellään jos "isä näkee sinua jatkossa mahdollisimman paljon" tarkoittaa paria päivää pari kertaa kuussa tai vähemmän ja silloinkin isän huomiota varastaa uusi nainen, uuden naisen lapset, lasten äidin haukkuminen jne.

Vai selittääkö lapselle, että syy oli keskinäisissä ristiriidoissa, mutta isänrakkaus on entisellään ja isä näkee lastaan mahdollisimman paljon jatkossakin. Mietihän nyt vähän... eikö ihan tosi sinusta tuossa ole mitään eroa? -52-

Ystäväni erosi miehestään, ystävä meni pikapikaa uudelleen naimisiin.

Eipä siinä mitään: lapsistakin oli hyvä kun isä ja äiti ei enää riidellyt. Pysyivät ystävinä. Viettivät joulutkin yhdessä, koko poppoo.

Isän rakkaus ei ole eikä voi olla lapsen kannalta entisellään jos "isä näkee sinua jatkossa mahdollisimman paljon" tarkoittaa paria päivää pari kertaa kuussa tai vähemmän ja silloinkin isän huomiota varastaa uusi nainen, uuden naisen lapset, lasten äidin haukkuminen jne.

Vai selittääkö lapselle, että syy oli keskinäisissä ristiriidoissa, mutta isänrakkaus on entisellään ja isä näkee lastaan mahdollisimman paljon jatkossakin. Mietihän nyt vähän... eikö ihan tosi sinusta tuossa ole mitään eroa? -52-

Ensinnäkään tietenkin se uusi nainenkaan/veli eivät saa parjata lapsille äitiään. Se lienee suurimmalle osalle sinua lukuunottamatta päivänselvää: se ei ole sen hyväksyttävämpää kuin äidin harjoittama isän parjaus.

Sitten mitä tulee vanhemmuuteen: oletko sitä mieltä, että pelkkä läsnäolo on ratkaisevaa? Ettei murrosikäinen lapsi ymmärrä sitä, että vanhemmilla on keskinäisten ristiriitojen takia hänestä riippumaton syy eroonsa? Jos sen lapselle noin esittää, niin minusta ymmärtää kyllä.

Ei se ero tai uusi puoliso vähennä TUNNETTA lapseen, vaikka läsnäoloa vähentääkin. Emme sitä paitsi tiedä ollenkaan, miten paljon ap:n veli haluaa/aikoo nähdä lapsiaan - ap:n mukaan se todennäköisimmin voi olla se ÄITI, joka läsnäoloa yrittää rajoittaa.

Sinun logiikallasi töissä oleva vanhempi on vähemmän rakastava vanhempi, koska ei ole lapsen kanssa niin paljon kuin kotona oleva...

-52-

toisen naisen takia. Tottakai asia oli shokki eksälle, mutta olihan siellä perheessä erosta puhuttu jo vuosia ja oli selvää, että mies ei halua jatkaa suhdetta enää. Tämän on eksäkin jälkikäteen myöntänyt, ettei asia siinä mielessä olisi saanut olla yllätys. Lapsista vanhempi oli silloin 12-vuotias ja hän tietysti otti asian tosi raskaasti. Äitinsä ei kuitenkaan sortunut missään vaiheessa ylilyönteihin, vaikka taatusti tuli lapsillekin jotain ilkeää sanottua isästä. Tämä vanhempi lapsi kieltäytyi tapaamasta isää heti eron jälkeen ja mies soitti tytölle joka päivä pyytäen kylään, syömään, katsomaan työpaikalle tai mitä vaan. Jossain vaiheessa tyttö antoi periksi ja tuli "murjottamaan" miehelle. Mies sanoi, että pikkuhiljaa alkoi jää sulaa ja tyttö alkoi vierailla isällään säännöllisesti. Äiti tuki alusta asti säännöllisiä tapaamisia ja käytännössä lapset oli puolet ajasta isällään. Nyt tytär on 21-vuotias ja todella läheinen isänsä kanssa. Paljon läheisempi kuin äitinsä kanssa ja todellinen isän prinsessa edelleen.



Tarkoitus oli vaan kirjoittaa siitä, että kyllä noin rumankin eron jälkeen voi se etävanhempi saada säilytettyä kontaktin lapsiinsa ja läheisyyden. Se vaatii vaan aikaa, äidin kypsyyttä ja toisaalta sen jättäneen vanhemman sitkeyttä roikkua kiukkuilevassa lapsessa kiinni ja olla valmis viettämään aikaa + ottamaan niskaansa miljoonat syytökset ja itkut. Se vaan on pakko tehdä, jotta lapsi saa aikaa käsitellä tunteensa ja toisaalta taas lapsi vakuuttuu, että hän on edelleen tärkeä ja rakastettu.



Niin, minä en ollut tuo toinen nainen ja tiedän tilanteesta vain sen, mitä nykyään näen silmieni edessä. En puolustele mieheni tekoja, mutta ikäväkin tilanne voidaan onnistua korjaamaan siten, että lapset eivät menetä kumpaakaan vanhempaa.

Kertoisit lapsillesi että KAIKKI ON HYVIN jos puolisollasi olis toinen ja olisi jättämässä perheen?? Nyt täytyy sanoa tähän erittäin painavasti että oli se veljesi ex millainen tahansa, hänellä on oikeus tunteisiinsa. Hän on siinä yksin jäänyt, kaikki vedetty alta. Ei asiat todellakaan voi olla silloin hyvin ja se olisi valhetta lapsillekin. Lapset vaistoavat ja näkevät. Ymmärrän ettet voi tajuta miten äiti voi lapsilleen puhua isistä noin, mutta se voi olla alkusokkia. Ja voithan sinäkin, jos noista lapsista välität sanoa tuolle äidille että ei ole hyvä haukkua isää lasten kuullen. Itse kuitenkin ajattelen asian niin et olisin todella raivoissani ja kyllä minä sanoisin ääneen asiat.. mutta tietysti mielummin vaikka ystävälleni kuin lapsilleni.



Tuossa vaiheessa lapset eivät usko rakkauteen yhtään. Se on ihan sama sanooko isi heille niin - lapset joka tapauksessa itse kokevat tulevansa hylätyiksi. Ja se ei ole sinun tehtäväsi rakentaa tuota siltaa, vaan se se kuuluu veljellesi sekä hänen lapsilleen. Joka tapauksessa erotilanteessa kärsii aina kaikki.

toisen naisen takia. Tottakai asia oli shokki eksälle, mutta olihan siellä perheessä erosta puhuttu jo vuosia ja oli selvää, että mies ei halua jatkaa suhdetta enää. Tämän on eksäkin jälkikäteen myöntänyt, ettei asia siinä mielessä olisi saanut olla yllätys. Lapsista vanhempi oli silloin 12-vuotias ja hän tietysti otti asian tosi raskaasti. Äitinsä ei kuitenkaan sortunut missään vaiheessa ylilyönteihin, vaikka taatusti tuli lapsillekin jotain ilkeää sanottua isästä. Tämä vanhempi lapsi kieltäytyi tapaamasta isää heti eron jälkeen ja mies soitti tytölle joka päivä pyytäen kylään, syömään, katsomaan työpaikalle tai mitä vaan. Jossain vaiheessa tyttö antoi periksi ja tuli "murjottamaan" miehelle. Mies sanoi, että pikkuhiljaa alkoi jää sulaa ja tyttö alkoi vierailla isällään säännöllisesti. Äiti tuki alusta asti säännöllisiä tapaamisia ja käytännössä lapset oli puolet ajasta isällään. Nyt tytär on 21-vuotias ja todella läheinen isänsä kanssa. Paljon läheisempi kuin äitinsä kanssa ja todellinen isän prinsessa edelleen.

Tarkoitus oli vaan kirjoittaa siitä, että kyllä noin rumankin eron jälkeen voi se etävanhempi saada säilytettyä kontaktin lapsiinsa ja läheisyyden. Se vaatii vaan aikaa, äidin kypsyyttä ja toisaalta sen jättäneen vanhemman sitkeyttä roikkua kiukkuilevassa lapsessa kiinni ja olla valmis viettämään aikaa + ottamaan niskaansa miljoonat syytökset ja itkut. Se vaan on pakko tehdä, jotta lapsi saa aikaa käsitellä tunteensa ja toisaalta taas lapsi vakuuttuu, että hän on edelleen tärkeä ja rakastettu.

Niin, minä en ollut tuo toinen nainen ja tiedän tilanteesta vain sen, mitä nykyään näen silmieni edessä. En puolustele mieheni tekoja, mutta ikäväkin tilanne voidaan onnistua korjaamaan siten, että lapset eivät menetä kumpaakaan vanhempaa.

Eiköhän veljestäni sitä sisua löydy.

ap

Mutta siinä hän tekee väärin, että puhuu tuollaisia lapsille.

Kertoisit lapsillesi että KAIKKI ON HYVIN jos puolisollasi olis toinen ja olisi jättämässä perheen?? Nyt täytyy sanoa tähän erittäin painavasti että oli se veljesi ex millainen tahansa, hänellä on oikeus tunteisiinsa. Hän on siinä yksin jäänyt, kaikki vedetty alta. Ei asiat todellakaan voi olla silloin hyvin ja se olisi valhetta lapsillekin. Lapset vaistoavat ja näkevät. Ymmärrän ettet voi tajuta miten äiti voi lapsilleen puhua isistä noin, mutta se voi olla alkusokkia. Ja voithan sinäkin, jos noista lapsista välität sanoa tuolle äidille että ei ole hyvä haukkua isää lasten kuullen. Itse kuitenkin ajattelen asian niin et olisin todella raivoissani ja kyllä minä sanoisin ääneen asiat.. mutta tietysti mielummin vaikka ystävälleni kuin lapsilleni.

Tuossa vaiheessa lapset eivät usko rakkauteen yhtään. Se on ihan sama sanooko isi heille niin - lapset joka tapauksessa itse kokevat tulevansa hylätyiksi. Ja se ei ole sinun tehtäväsi rakentaa tuota siltaa, vaan se se kuuluu veljellesi sekä hänen lapsilleen. Joka tapauksessa erotilanteessa kärsii aina kaikki.

Tekisin selväksi, että minä pidän huolta, heillä ei ole mitään hätää, äiti ja isä rakastavat lapsia vieläkin vaikka eivät toisiaan rakastakaan. Ei sitä omaa pahaa oloa tarvitse lapsille kaataa. On oltava vahva lasten takia. Ystävälle, sukulaisille jne. voi sitten itkeä ja huutaa, mutta ei lapsille.

On ITSEKESKEISTÄ kaataa kaikki paska lasten niskaan vain, jotta "ollaan rehellisiä". Kyllä toki kertoisin myös, että "Äiti on nyt aika surullinen" mutta kertoisin myös, että kyllä se siitä ja tästä selvitään. Lapset TARVITSEVAT tulevaisuudenuskoa.

ap

kuuluvat suru ja viha, jotka molemmat ovat voimakkaita tunteita. Jätetyksi tulemista voi seurata shokkivaihe, josta ei pahimmillaan jälkikäteen kykene edes muistamaan kaikkia tapahtumia. Kauanko veljesi erosta on aikaa, ap?

ja tärkein nainen heille maan päällä. Voisittekoa jatella että osoiattte lastenkin nähden hänelle vähän ymmärrystä ja annatte anteeski sen, että hän käyttäytyy järkytyksessään rumasti? Noin isot lapset jo varmaan ymmärtää että aina ei aikuinenkaan jaksa eikä osaa toimia oikein, mutta heille olisi tärkeä osoittaa, että isä ja sinä ja muut uskovat, että tilanne tästä paranee.



Veljesi ex tarvitsee tukea, toivottavasti hän sitä jostain saa ja toivottavasti veljesi onnistuu hänen kanssaan asiat jotenkin sopimaan. Sopuisan eron eteen kannataa minusta sen jättävän osapuolen olla valmis vähän nöyrtymään ja nielemään toisen vihaa. Pölyn laskeuduttua on sitten helpompi jatkaa elämää kun ei ole poltettu kaikkia siltoja.

kuuluvat suru ja viha, jotka molemmat ovat voimakkaita tunteita. Jätetyksi tulemista voi seurata shokkivaihe, josta ei pahimmillaan jälkikäteen kykene edes muistamaan kaikkia tapahtumia. Kauanko veljesi erosta on aikaa, ap?

ja veli muutti pois kotoa viikko sitten. Eli ihan tuore juttu.

Tarkoitan lasten kannalta hyvin. Tekisin selväksi, että minä pidän huolta, heillä ei ole mitään hätää, äiti ja isä rakastavat lapsia vieläkin vaikka eivät toisiaan rakastakaan. Ei sitä omaa pahaa oloa tarvitse lapsille kaataa. On oltava vahva lasten takia. Ystävälle, sukulaisille jne. voi sitten itkeä ja huutaa, mutta ei lapsille. On ITSEKESKEISTÄ kaataa kaikki paska lasten niskaan vain, jotta "ollaan rehellisiä". Kyllä toki kertoisin myös, että "Äiti on nyt aika surullinen" mutta kertoisin myös, että kyllä se siitä ja tästä selvitään. Lapset TARVITSEVAT tulevaisuudenuskoa. ap

heillä on silti ihan omatkin tunteet, ja kaikki ei ole lasten kannalta hyvin jos toinen vanhempi muuttaa pois kotoa ja lisäksi toinen on aivan järkyttynyt ja kriisissä asiasta.

Ei se asia muutu kaikkihyväksi sillä että tämä järkyttynyt vanhempi yrittää valehdella lapsilleen niin.

Lapsilla on omatkin tunteet, kaikki heidän negatiiviset tunteensa vanhempien eroon ei ole katkeran exän aiheuttamia.

ymmärrystä vetäytyä oman lusikkansa kanssa tuosta sopasta ja miehen ex-vaimolle henkistä tukea eroseminaarista tms. Ex-vaimo ei tule ihan lähiaikoina olemaan välttämättä ihan oma itsensä. Eron suurimmat tunnekuohut kestävät vähintään sen puoli vuotta-vuosi. Tilanne on tosin helpompi sille jolla on jo päällä uusi suhde.

kuuluvat suru ja viha, jotka molemmat ovat voimakkaita tunteita. Jätetyksi tulemista voi seurata shokkivaihe, josta ei pahimmillaan jälkikäteen kykene edes muistamaan kaikkia tapahtumia. Kauanko veljesi erosta on aikaa, ap?

ja veli muutti pois kotoa viikko sitten. Eli ihan tuore juttu.

Isän rakkaus ei ole eikä voi olla lapsen kannalta entisellään jos "isä näkee sinua jatkossa mahdollisimman paljon" tarkoittaa paria päivää pari kertaa kuussa tai vähemmän ja silloinkin isän huomiota varastaa uusi nainen, uuden naisen lapset, lasten äidin haukkuminen jne.

Vai selittääkö lapselle, että syy oli keskinäisissä ristiriidoissa, mutta isänrakkaus on entisellään ja isä näkee lastaan mahdollisimman paljon jatkossakin. Mietihän nyt vähän... eikö ihan tosi sinusta tuossa ole mitään eroa? -52-

Ensinnäkään tietenkin se uusi nainenkaan/veli eivät saa parjata lapsille äitiään. Se lienee suurimmalle osalle sinua lukuunottamatta päivänselvää: se ei ole sen hyväksyttävämpää kuin äidin harjoittama isän parjaus. Sitten mitä tulee vanhemmuuteen: oletko sitä mieltä, että pelkkä läsnäolo on ratkaisevaa? Ettei murrosikäinen lapsi ymmärrä sitä, että vanhemmilla on keskinäisten ristiriitojen takia hänestä riippumaton syy eroonsa? Jos sen lapselle noin esittää, niin minusta ymmärtää kyllä. Ei se ero tai uusi puoliso vähennä TUNNETTA lapseen, vaikka läsnäoloa vähentääkin. Emme sitä paitsi tiedä ollenkaan, miten paljon ap:n veli haluaa/aikoo nähdä lapsiaan - ap:n mukaan se todennäköisimmin voi olla se ÄITI, joka läsnäoloa yrittää rajoittaa. Sinun logiikallasi töissä oleva vanhempi on vähemmän rakastava vanhempi, koska ei ole lapsen kanssa niin paljon kuin kotona oleva... -52-

isän tai äidin sydämessä on jos isällä tai äidillä ei ole tilaisuutta, aikaa taikka halua osoittaa sen tunteen mukaisia tekoja lapselleen, oli syy sitten työnarkomania tai ero ja uusi suhde. Lapset eivät ole ajatustenlukijoita. He ymmärtävät tekoja, jotka osoittavat rakkautta. Poissaolo, lähteminen ja lapsen hylkääminen taikka kaiken energiansa tuhlaaminen töissä ei ole tällainen rakkautta osoittava teko.

Joo, se on itsestään selvää ettei exää saa parjata, mutta ap:n aloituksen mukaan exän demonisointi on veljellä ja sen siskolla jo oikein hyvällä mallilla. Sekin että lapset ovat isän lähdöstä järkyttyneitä on vain ja ainoastaan äidin vika.

Kyllä tämmöinen asenne tulee lapsille selväksi, lapset eivät ole idiootteja.

koska prinsessaahan ei saisi jättää. Tuota pskaa rittä siihen asti kun lapset on 18 v ja ylikin.

täällä ihan oikeasti kukaan usko sitä että joku nainen voi olla ap:n kuvaileman kaltainen ihminen? Kuulkaa kun näitä naisihmisiä ihan oikeasti on olemassa. Ystäväpiirissä on yksi nainen joka on eronnut ex-miehestään jo 5v sitten. Heillä on kaksi yhteistä lasta. Nykyisestä liitosta tällä naisihmisellä on kaksi lasta. Ja silti edelleen hän jatkuvasti vahtii ja haukkuu ex-miehensä tekemisiä, syyllistää elatusavun riittämättömyydestä ja yrittää manipuloida sekä lapsia että myös lastenvalvojaa lasten isää vastaan. Fakta on kuitenkin se että isä maksaa elatusapua enemmän kuin riittävästi + lisäksi kustantaa täysin lasten harrastukset. Ja pitää lapsia luonaan säännöllisesti.

Ja ex-vaimo on itse ollut se pettävä osapuoli.

Isän rakkaus ei ole eikä voi olla lapsen kannalta entisellään jos "isä näkee sinua jatkossa mahdollisimman paljon" tarkoittaa paria päivää pari kertaa kuussa tai vähemmän ja silloinkin isän huomiota varastaa uusi nainen, uuden naisen lapset, lasten äidin haukkuminen jne.

Vai selittääkö lapselle, että syy oli keskinäisissä ristiriidoissa, mutta isänrakkaus on entisellään ja isä näkee lastaan mahdollisimman paljon jatkossakin. Mietihän nyt vähän... eikö ihan tosi sinusta tuossa ole mitään eroa? -52-

Ensinnäkään tietenkin se uusi nainenkaan/veli eivät saa parjata lapsille äitiään. Se lienee suurimmalle osalle sinua lukuunottamatta päivänselvää: se ei ole sen hyväksyttävämpää kuin äidin harjoittama isän parjaus. Sitten mitä tulee vanhemmuuteen: oletko sitä mieltä, että pelkkä läsnäolo on ratkaisevaa? Ettei murrosikäinen lapsi ymmärrä sitä, että vanhemmilla on keskinäisten ristiriitojen takia hänestä riippumaton syy eroonsa? Jos sen lapselle noin esittää, niin minusta ymmärtää kyllä. Ei se ero tai uusi puoliso vähennä TUNNETTA lapseen, vaikka läsnäoloa vähentääkin. Emme sitä paitsi tiedä ollenkaan, miten paljon ap:n veli haluaa/aikoo nähdä lapsiaan - ap:n mukaan se todennäköisimmin voi olla se ÄITI, joka läsnäoloa yrittää rajoittaa. Sinun logiikallasi töissä oleva vanhempi on vähemmän rakastava vanhempi, koska ei ole lapsen kanssa niin paljon kuin kotona oleva... -52-

isän tai äidin sydämessä on jos isällä tai äidillä ei ole tilaisuutta, aikaa taikka halua osoittaa sen tunteen mukaisia tekoja lapselleen, oli syy sitten työnarkomania tai ero ja uusi suhde. Lapset eivät ole ajatustenlukijoita. He ymmärtävät tekoja, jotka osoittavat rakkautta. Poissaolo, lähteminen ja lapsen hylkääminen taikka kaiken energiansa tuhlaaminen töissä ei ole tällainen rakkautta osoittava teko. Joo, se on itsestään selvää ettei exää saa parjata, mutta ap:n aloituksen mukaan exän demonisointi on veljellä ja sen siskolla jo oikein hyvällä mallilla. Sekin että lapset ovat isän lähdöstä järkyttyneitä on vain ja ainoastaan äidin vika. Kyllä tämmöinen asenne tulee lapsille selväksi, lapset eivät ole idiootteja.

Siitä oletuksesta täytyy meidän lähteä, että ap puhuu totta eikä parjaa kälyään. Anonyymi nettikeskustelu on vähän eri asia...

Siinä olen toki samaa mieltä, että pelkät sanat eivät riitä rakkauden osoittamiseksi. Mutta toisaalta ei voi sanoa niinkään, että millainen avioliittohelvetti tahansa on parempi kuin ero!

Edelleen toivoisin, ettet sinä tai muutkaan sotkisi tähän keskusteluun sitä, kuka teki mitä ja kuka on syntipukki ap:n veljen erossa.

Kyse on edelleen ennen kaikkea siitä, millainen suhtautuminen tekisi MAHDOLLISIMMAN helpoksi sen eron lasten kannalta.

En ymmärrä, miten kehtaat samaan hengenvetoon selittää, miten murrosikäiset tajuavat rivien välistä mitä tädit ja isän suku ajattelevat erosta - mutta samat lapset eivät muka ollenkaan ymmärrä sitä, miksi isä ei voi olla enää heidän kanssaan 100% vapaa-ajastaan.

Koeta nyt päättää, miten paljon lasten voi olettaa ymmärtävän erotapahtumasta!

Minusta sitä ymmärtämistä voi edistää sillä, että vanhemmat eivät hauku toisiaan ja sillä, että lasten tapaamisesta päätetään sovussa.

-52-