Mitä tämä äiti-ihminen ajattelee????

Ainoa vain, että kukaan ei uskonut kaveriani ja nyt kaverin lapset on muuttaneet isälleen ja vihaavat äitiään.

Aika usein kun mies lähtee uuden naisen matkaan, hän selittää itselleen ja kaikille muillekin, että vanha vaimo on hullu, kiristää, uhkailee ja on niin hirviö, että liitosta oli vaan lähdettävä. Ja sä menet mukaan tähän ja uskot kritiikittä veljeäsi? Miehen pitää jollain selittää itselleen paskamainen tekonsa, ja etenkin muille, rakastajatterelle noita "hullu kiristävä vaimo" juttuja on kerrottu kaikkein pisimpään.

Jätin mieheni toisen miehen takia. Selitin kaikille jotka kysyivät asiaa tarkemmin että mieheni oli pettänyt minua jatkuvasti avioliittoni aikana ja siksi en vaan enää jaksanut. Oikeasti näin ei ollut kertaakaan tapahtunut mutta sain tällä tavalla "oikeutuksen" erolleni. Jopa exäni vanhemmat luulevat nykyisinkin että poikansa oli pettänyt minua.

uuden naisen ja muuttaisi pois, taitaisi meidän murkut olla niin lojaaleja minulle, että minun sanomiset ei paljoa auttaisi.



Näin se vain useasti menee, että lapsilla on niin vahva side äitiin, että jos isä lähtee toisen naisen matkaan, lapset asettuu äidin puolelle, vaikka mikä olisi. Aika tietenkin hälventää, mutta alkutilanne on yleensä se, että ei ne lapset taputtele käsiään ja ajattele, että ei se haittaa, vaikka isä jättää äidin toisen naisen takia.

uuden naisen ja muuttaisi pois, taitaisi meidän murkut olla niin lojaaleja minulle, että minun sanomiset ei paljoa auttaisi. Näin se vain useasti menee, että lapsilla on niin vahva side äitiin, että jos isä lähtee toisen naisen matkaan, lapset asettuu äidin puolelle, vaikka mikä olisi. Aika tietenkin hälventää, mutta alkutilanne on yleensä se, että ei ne lapset taputtele käsiään ja ajattele, että ei se haittaa, vaikka isä jättää äidin toisen naisen takia.

Mutta edelleen: jos sinä heittäytyisit hysteerikseksi, vatvoisit asiaa koko hereilläolosi ajan ja haukkuisit lapsien isää paskiaiseksi ja huoran matkaan lähtekeensi, voipi olla, että se ei ainakaan auttaisi asiaa...

En ymmärrä, miten kehtaat samaan hengenvetoon selittää, miten murrosikäiset tajuavat rivien välistä mitä tädit ja isän suku ajattelevat erosta - mutta samat lapset eivät muka ollenkaan ymmärrä sitä, miksi isä ei voi olla enää heidän kanssaan 100% vapaa-ajastaan. Koeta nyt päättää, miten paljon lasten voi olettaa ymmärtävän erotapahtumasta! Minusta sitä ymmärtämistä voi edistää sillä, että vanhemmat eivät hauku toisiaan ja sillä, että lasten tapaamisesta päätetään sovussa. -52-

Totta kai lapset ymmärtää miksi isä ei enää voi olla heidän kanssaan 100 % vapaa-ajastaan ja sehän se ongelma tässä lasten kannalta onkin: Isä ei ole heidän kanssaan enää siksi koska isälle on tärkeämpää viettää aikaa uuden naisen kanssa kuin viettää 100 % vapaa-ajastaan lasten kanssa.

En ymmärrä, miten kehtaat samaan hengenvetoon selittää, miten murrosikäiset tajuavat rivien välistä mitä tädit ja isän suku ajattelevat erosta - mutta samat lapset eivät muka ollenkaan ymmärrä sitä, miksi isä ei voi olla enää heidän kanssaan 100% vapaa-ajastaan. Koeta nyt päättää, miten paljon lasten voi olettaa ymmärtävän erotapahtumasta! Minusta sitä ymmärtämistä voi edistää sillä, että vanhemmat eivät hauku toisiaan ja sillä, että lasten tapaamisesta päätetään sovussa. -52-

Totta kai lapset ymmärtää miksi isä ei enää voi olla heidän kanssaan 100 % vapaa-ajastaan ja sehän se ongelma tässä lasten kannalta onkin: Isä ei ole heidän kanssaan enää siksi koska isälle on tärkeämpää viettää aikaa uuden naisen kanssa kuin viettää 100 % vapaa-ajastaan lasten kanssa.

Isä ei ole lasten kanssa 100% ajastaan, koska avioliitto ÄIDIN kanssa ei toiminut.

Miten ihmeessä sinulle voi olla niin vaikea tajuta, että lapsille voi hyvin tehdä selväksi, ettei ero johdu heistä. Isä ja äiti eivät tule toimeen keskenään - huom siis riidassa ON kaksi osapuolta.

Olet oikeastaan hyvä esimerkki siitä, mitä seuraa, jos erotilanteessa lapselle parjataan isää. Et ole näemmä ITSE vieläkään päässyt eroon tuosta äitisi aikoinaan päähäsi istuttamasta harhaluulosta, että kyse on vain isäsi halusta olla uuden naisen kanssa.

EI ISÄSI VALINNUT TEIDÄN JA UUDEN NAISEN VÄLILLÄ. Hän valitsi äidin ja uuden naisen välillä.

-52-

Aikuisen näkökulmasta se on niin että erotaan puolisosta ei lapsista rakastan edelleen yhtä paljon pälä pälä mutta ei hylätyksi itsensä kokevan lapsen näkökulmasta.



Lapsi pyytää että isi älä lähde, ole meidän kanssa. Isi sanoo että ei, minä lähden nyt, en mä voi asua täällä enää. Lapsen näkökulmasta isi selkeästi valitsi lapsen ja isänä olemisen ja uuden naisen välillä. Lapsi huomaa, että isi on mieluummin uuden naisen luona kuin täällä minun kanssa -> lapsi päättelee että minussa on jotain vikaa.

ja se selitetään lapsille ja kukaan ei tekisi mitään väärin niin lapset kärsivät silti erosta äärimmäisiä perhehelvettejä lukuunottamatta ja syyttävät helposti uusia puolisoita ja jättäjää.



Ei kaikki lasten erotilanteessa tuntema viha ja suru ole vain jätetyn puolison heihin syöttämää katkeruutta vaan lapset reagoivat myös omana itsenään.

EI ISÄSI VALINNUT TEIDÄN JA UUDEN NAISEN VÄLILLÄ. Hän valitsi äidin ja uuden naisen välillä.

-52-

Aivan, juuri näin! En käsitä mikä läheisriippuvaisuus tuolle yhdelle kirjoittajalle on jäänyt. Ei yhdenkään isän velvollisuus voi olla jäädä yhteen naisen kanssa jota ei rakasta vain että saisi olla rakastamiensa lasten kanssa. Ei isän velvollisuus ole omistaa 100 % vapaa-ajastaan lapsilleen ollakseen hyvä isä.

Tuon kyseisen kirjoittajan ongelma taitaa olla ettei hän tajua että jos rakastaa jota kuta, osaa myös päästää irti vaikka se itseen sattuisi ja jos näin tekee, huomaa ettei se rakkaus katoa vaan muuttuu vain toisenlaiseksi mutta yhtä arvokkaaksi. Sen sijaan tuollaiseen valintatilanteeseen pakottaminen(joko vieras nainen tai vanha huono avioliitto lasten takia) vain tuhoaa sekä tuon isän että tämän kyseisen henkilön itsensä ellei ole jo niin tehnyt.

En ymmärrä, miten kehtaat samaan hengenvetoon selittää, miten murrosikäiset tajuavat rivien välistä mitä tädit ja isän suku ajattelevat erosta - mutta samat lapset eivät muka ollenkaan ymmärrä sitä, miksi isä ei voi olla enää heidän kanssaan 100% vapaa-ajastaan. Koeta nyt päättää, miten paljon lasten voi olettaa ymmärtävän erotapahtumasta! Minusta sitä ymmärtämistä voi edistää sillä, että vanhemmat eivät hauku toisiaan ja sillä, että lasten tapaamisesta päätetään sovussa. -52-

Totta kai lapset ymmärtää miksi isä ei enää voi olla heidän kanssaan 100 % vapaa-ajastaan ja sehän se ongelma tässä lasten kannalta onkin: Isä ei ole heidän kanssaan enää siksi koska isälle on tärkeämpää viettää aikaa uuden naisen kanssa kuin viettää 100 % vapaa-ajastaan lasten kanssa.

Isä ei ole lasten kanssa 100% ajastaan, koska avioliitto ÄIDIN kanssa ei toiminut. Miten ihmeessä sinulle voi olla niin vaikea tajuta, että lapsille voi hyvin tehdä selväksi, ettei ero johdu heistä. Isä ja äiti eivät tule toimeen keskenään - huom siis riidassa ON kaksi osapuolta. Olet oikeastaan hyvä esimerkki siitä, mitä seuraa, jos erotilanteessa lapselle parjataan isää. Et ole näemmä ITSE vieläkään päässyt eroon tuosta äitisi aikoinaan päähäsi istuttamasta harhaluulosta, että kyse on vain isäsi halusta olla uuden naisen kanssa. EI ISÄSI VALINNUT TEIDÄN JA UUDEN NAISEN VÄLILLÄ. Hän valitsi äidin ja uuden naisen välillä. -52-

Varmasti muutakin mutta myös sitä.

Se oli nimittäin ääneenlausuttu perustelu minkä vuoksi vanhemmat palasivat yhteen: lasten takia.

Aikuisen näkökulmasta se on niin että erotaan puolisosta ei lapsista rakastan edelleen yhtä paljon pälä pälä mutta ei hylätyksi itsensä kokevan lapsen näkökulmasta. Lapsi pyytää että isi älä lähde, ole meidän kanssa. Isi sanoo että ei, minä lähden nyt, en mä voi asua täällä enää. Lapsen näkökulmasta isi selkeästi valitsi lapsen ja isänä olemisen ja uuden naisen välillä. Lapsi huomaa, että isi on mieluummin uuden naisen luona kuin täällä minun kanssa -> lapsi päättelee että minussa on jotain vikaa.

Miten ihmeen vaikeaa sinun on nyt päästä eroon omista lapsuudenkokemuksistasi?

Maailmassa on PALJON hyvin sujuneita avioeroja. Mutta ero ei suju hyvin, jos äiti käyttäytyy ap:n kälyn tavoin. Eli jos äiti velloo asiassa, puhuu koko ajan pahaa isästä jnejne.

Varsinkaan se murrosikäinen ei ole niin tyhmä, ettei itsekin huomaa eroa edeltäviä ristiriitoja. Tietenkään en tiedä, millainen avioliitto ap:n veljellä on ollut ennen eroa, etkä tiedä sinäkään - mutta ap:n mukaan se ei ollut onnellinen, vaan täynnä ristiriitoja.

Totta kai siinä lapsikin tajuaa, että erolle on olemassa hyviä syitä, muitakin kuin isän halu olla uuden naisen kanssa.

Jos siinä äiti haluaisi olla lojaali LAPSELLEEN, hän vahvistaisi lapselleen, että ero oli hänen ja isän keskinäinen päätös, eikä liittynyt lapseen. Isä on lapsen kanssa edelleen mahdollisimman paljon. Miten paljon, riippuu ainakin osassa eroista siitä äidistä (juu, on lapsensa hylkääviäkin isiä, ikävä kyllä - mutta ap:n mukaan hänen veljensä ei kuulu heihin).

Pelkillä sanoilla ei lasta tyynnytetä, siinä olet oikeassa. Mutta ilman niitä sanoja se on AINAKIN vaikeaa. Ja vielä vaikeammaksi käy, jos äiti tehokkaasti torppaa yhteishuoltajuuden ja rajoittaa tapaamisia.

EI ISÄSI VALINNUT TEIDÄN JA UUDEN NAISEN VÄLILLÄ. Hän valitsi äidin ja uuden naisen välillä. -52-

Aivan, juuri näin! En käsitä mikä läheisriippuvaisuus tuolle yhdelle kirjoittajalle on jäänyt. Ei yhdenkään isän velvollisuus voi olla jäädä yhteen naisen kanssa jota ei rakasta vain että saisi olla rakastamiensa lasten kanssa. Ei isän velvollisuus ole omistaa 100 % vapaa-ajastaan lapsilleen ollakseen hyvä isä. Tuon kyseisen kirjoittajan ongelma taitaa olla ettei hän tajua että jos rakastaa jota kuta, osaa myös päästää irti vaikka se itseen sattuisi ja jos näin tekee, huomaa ettei se rakkaus katoa vaan muuttuu vain toisenlaiseksi mutta yhtä arvokkaaksi. Sen sijaan tuollaiseen valintatilanteeseen pakottaminen(joko vieras nainen tai vanha huono avioliitto lasten takia) vain tuhoaa sekä tuon isän että tämän kyseisen henkilön itsensä ellei ole jo niin tehnyt.

Sen jälkeen kun vanhemmat palasivat yhteen, kuulemma lasten takia, oli jonkin aikaa hyvin riitaisaa, mutta nykyisin heillä menee hyvin.

100 % vapaa-ajastaan oli jonkun toisen lanseeraama käsite tähän keskusteluun, ei minun.

Prosenttiluvut voivat vaihdella mutta jos isä on ennen ollut lasten kanssa paljon ja sitten häneltä liikenee yhtäkkiä lapsille enää murusia hänen kallisarvoisesta ajastaan koska pirteä seksielämä uuden emännän kanssa menee etusijalle niin se on lapsille menetys riippumatta siitä kuinka hirveä läheisriippuvainen syyllistäjä se jätetty vaimo on tai ei ole.

Aikuisen näkökulmasta se on niin että erotaan puolisosta ei lapsista rakastan edelleen yhtä paljon pälä pälä mutta ei hylätyksi itsensä kokevan lapsen näkökulmasta.

Lapsi pyytää että isi älä lähde, ole meidän kanssa. Isi sanoo että ei, minä lähden nyt, en mä voi asua täällä enää. Lapsen näkökulmasta isi selkeästi valitsi lapsen ja isänä olemisen ja uuden naisen välillä. Lapsi huomaa, että isi on mieluummin uuden naisen luona kuin täällä minun kanssa -> lapsi päättelee että minussa on jotain vikaa.

Silti vaikka tuo suhtautuminen olisi lapselle on ymmärrettävä, on kyseessä silti LAPSI ja suhtautuminen onm reaktio. Kasvaessaan, mikäli kyseessä normaali älykäs lapsi, tämä kyllä tajuaa miten väärin ja naurettava tuollainen reaktio on.

Ei kai kukaan aikuinen tuollaisen syyn, jonkun pikkulapsen hetkellisen reaktion takia omaa elämäänsä ja onneaan tuhoa loppuelämäksi? Kun ei rakasta lasten äitiä, kulissiliitto aiheuttaisi vain tuskaa, tämä on tosiasia, ei jonkun pikkulapsen itkupotkuraivari näennäisestä hylätyksi tulemisesta ja häviämisen tunteesta, voi voi, pettymykset kuuluvat elämään.

En ymmärrä, miten kehtaat samaan hengenvetoon selittää, miten murrosikäiset tajuavat rivien välistä mitä tädit ja isän suku ajattelevat erosta - mutta samat lapset eivät muka ollenkaan ymmärrä sitä, miksi isä ei voi olla enää heidän kanssaan 100% vapaa-ajastaan. Koeta nyt päättää, miten paljon lasten voi olettaa ymmärtävän erotapahtumasta! Minusta sitä ymmärtämistä voi edistää sillä, että vanhemmat eivät hauku toisiaan ja sillä, että lasten tapaamisesta päätetään sovussa. -52-

Totta kai lapset ymmärtää miksi isä ei enää voi olla heidän kanssaan 100 % vapaa-ajastaan ja sehän se ongelma tässä lasten kannalta onkin: Isä ei ole heidän kanssaan enää siksi koska isälle on tärkeämpää viettää aikaa uuden naisen kanssa kuin viettää 100 % vapaa-ajastaan lasten kanssa.

Isä ei ole lasten kanssa 100% ajastaan, koska avioliitto ÄIDIN kanssa ei toiminut. Miten ihmeessä sinulle voi olla niin vaikea tajuta, että lapsille voi hyvin tehdä selväksi, ettei ero johdu heistä. Isä ja äiti eivät tule toimeen keskenään - huom siis riidassa ON kaksi osapuolta. Olet oikeastaan hyvä esimerkki siitä, mitä seuraa, jos erotilanteessa lapselle parjataan isää. Et ole näemmä ITSE vieläkään päässyt eroon tuosta äitisi aikoinaan päähäsi istuttamasta harhaluulosta, että kyse on vain isäsi halusta olla uuden naisen kanssa. EI ISÄSI VALINNUT TEIDÄN JA UUDEN NAISEN VÄLILLÄ. Hän valitsi äidin ja uuden naisen välillä. -52-

Varmasti muutakin mutta myös sitä. Se oli nimittäin ääneenlausuttu perustelu minkä vuoksi vanhemmat palasivat yhteen: lasten takia.

Ei elämä ole noin mustavalkoinen. Yleensä mies ja nainen päätyy eroon pitkän harkinnan ja sovun yrittämisen jälkeen. Lasten takia roikutaan erittäin huonoissakin liitoissa, ja liian pitkään.

Jos siinä sitten ajan kuluttua ja pahimpien ristiriitojen lauettua vaaka kallistuu niin päin, että yhdessäolo on taas mahdollista (kielteisessä kupissa on vähemmän ristiriitoja, myönteisessä kupissa lasten etu), niin eihän se nyt sitä tarkoita, että edelleenkään kyse olisi vain lapsien arvostamisesta!

äitiä syyllistetään jo varhaisessa vaiheessa että kamala exä, torppaa yhteishuoltajuuden, velloo, rajoittaa tapaamisia, ihan hullu, kaikki on sen vika, liitonkin aikana se oli jo ihan hirvee, ja se porkkanalaatikkokin paloi.



Siis viikkoko tässä nyt oli kulunut siitä kun mies muutti pois?



Onpa ihme jos viikon jälkeen jätetty vielä "velloo" .

En ymmärrä, miten kehtaat samaan hengenvetoon selittää, miten murrosikäiset tajuavat rivien välistä mitä tädit ja isän suku ajattelevat erosta - mutta samat lapset eivät muka ollenkaan ymmärrä sitä, miksi isä ei voi olla enää heidän kanssaan 100% vapaa-ajastaan. Koeta nyt päättää, miten paljon lasten voi olettaa ymmärtävän erotapahtumasta! Minusta sitä ymmärtämistä voi edistää sillä, että vanhemmat eivät hauku toisiaan ja sillä, että lasten tapaamisesta päätetään sovussa. -52-

Totta kai lapset ymmärtää miksi isä ei enää voi olla heidän kanssaan 100 % vapaa-ajastaan ja sehän se ongelma tässä lasten kannalta onkin: Isä ei ole heidän kanssaan enää siksi koska isälle on tärkeämpää viettää aikaa uuden naisen kanssa kuin viettää 100 % vapaa-ajastaan lasten kanssa.

Isä ei ole lasten kanssa 100% ajastaan, koska avioliitto ÄIDIN kanssa ei toiminut. Miten ihmeessä sinulle voi olla niin vaikea tajuta, että lapsille voi hyvin tehdä selväksi, ettei ero johdu heistä. Isä ja äiti eivät tule toimeen keskenään - huom siis riidassa ON kaksi osapuolta. Olet oikeastaan hyvä esimerkki siitä, mitä seuraa, jos erotilanteessa lapselle parjataan isää. Et ole näemmä ITSE vieläkään päässyt eroon tuosta äitisi aikoinaan päähäsi istuttamasta harhaluulosta, että kyse on vain isäsi halusta olla uuden naisen kanssa. EI ISÄSI VALINNUT TEIDÄN JA UUDEN NAISEN VÄLILLÄ. Hän valitsi äidin ja uuden naisen välillä. -52-

Varmasti muutakin mutta myös sitä. Se oli nimittäin ääneenlausuttu perustelu minkä vuoksi vanhemmat palasivat yhteen: lasten takia.

Ei elämä ole noin mustavalkoinen. Yleensä mies ja nainen päätyy eroon pitkän harkinnan ja sovun yrittämisen jälkeen. Lasten takia roikutaan erittäin huonoissakin liitoissa, ja liian pitkään. Jos siinä sitten ajan kuluttua ja pahimpien ristiriitojen lauettua vaaka kallistuu niin päin, että yhdessäolo on taas mahdollista (kielteisessä kupissa on vähemmän ristiriitoja, myönteisessä kupissa lasten etu), niin eihän se nyt sitä tarkoita, että edelleenkään kyse olisi vain lapsien arvostamisesta!

Miten niin "vain lapsien arvostamisesta"? Mähän sanoin nimenomaan että varmasti muutakin mutta myös sitä.

Mutta en kyllä ikimaailmassa usko, että siitä avioliitosta olisi enää kalua tullut jos lapset eivät olisi olleet liimana.

Prosenttiluvut voivat vaihdella mutta jos isä on ennen ollut lasten kanssa paljon ja sitten häneltä liikenee yhtäkkiä lapsille enää murusia hänen kallisarvoisesta ajastaan koska pirteä seksielämä uuden emännän kanssa menee etusijalle niin se on lapsille menetys riippumatta siitä kuinka hirveä läheisriippuvainen syyllistäjä se jätetty vaimo on tai ei ole.

ap kertoo, että hänen veljensä ei halua olla lastensa kanssa jatkossakin.

Hänhän päinvastoin haluaisi lapset itselleenkin, niin ap kertoo.

Sinulla on kova hinku tietää enemmän asiasta kuin ap ja väittää tilanne sellaiseksi, kuin itselläsi oli omassa lapsuudessasi. Niin ei kuitenkaan välttämättä ole.

[/quote]

Miten niin "vain lapsien arvostamisesta"? Mähän sanoin nimenomaan että varmasti muutakin mutta myös sitä.



Mutta en kyllä ikimaailmassa usko, että siitä avioliitosta olisi enää kalua tullut jos lapset eivät olisi olleet liimana.

[/quote]

Oisko se sitten loppujen lopuksi ollut niin kamala asia? Hirveän suuri vastuu lapsille tuollainen "äiti rakastaa sinia ja isi rakastaa sinua, nyt vaan äiti ja isi opettelee uudestaan rakastamaan toisiaan lasten takia"



En usko että tulee samanlaista sidettä kuin oikeassa rakkaudessa ja varmasti tuo uuden onnen löytänyt haikailee suhteensa perään ajoittain ja riippuvainen jätetty ja takaisinotettu vaimo kyllä huomaa sen ja tuntee itsensä huonoksi, ah onnea!

äitiä syyllistetään jo varhaisessa vaiheessa että kamala exä, torppaa yhteishuoltajuuden, velloo, rajoittaa tapaamisia, ihan hullu, kaikki on sen vika, liitonkin aikana se oli jo ihan hirvee, ja se porkkanalaatikkokin paloi. Siis viikkoko tässä nyt oli kulunut siitä kun mies muutti pois? Onpa ihme jos viikon jälkeen jätetty vielä "velloo" .

jutellaan aikuisten kesken ja se, mitä lapsille puhutaan. Hyvä, että ap purkaa tuntonsa täällä, ei veljentyttärelle.

Sitä paitsi, ap halusi herättää myös yleistä keskustelua siitä, miten erossa pitäisi asiat esittää lapsille. Kannattaako hakea lapsista rintamatoveruutta vai yrittää nähdä asia myös lasten kannalta.

että välit isän ja poikien välillä menisivät poikki, vaikka kuinka kehuisin isää ja yrittäisin selittää, että isä lähti siksi, että me emme tule toimeen.

Tämä jankkaaja taitaa olla joku nyxä, jonka miehen entiset lapset inhoaa häntä ja hän yrittää vierittää syyn exän niskaan. Ei tule mieleen, että ne lapset tekevät päätelmänsä itse siitä, kuinka huonosti isä on kohdellut äitiä.

Sinulla on ilmeisesti oma lehmä ojassa kun yrität pyyhkiä pois lasten omat tuntemukset ja panna kaikki ex-vaimojen syyski.

uuden naisen ja muuttaisi pois, taitaisi meidän murkut olla niin lojaaleja minulle, että minun sanomiset ei paljoa auttaisi. Näin se vain useasti menee, että lapsilla on niin vahva side äitiin, että jos isä lähtee toisen naisen matkaan, lapset asettuu äidin puolelle, vaikka mikä olisi. Aika tietenkin hälventää, mutta alkutilanne on yleensä se, että ei ne lapset taputtele käsiään ja ajattele, että ei se haittaa, vaikka isä jättää äidin toisen naisen takia.

Mutta edelleen: jos sinä heittäytyisit hysteerikseksi, vatvoisit asiaa koko hereilläolosi ajan ja haukkuisit lapsien isää paskiaiseksi ja huoran matkaan lähtekeensi, voipi olla, että se ei ainakaan auttaisi asiaa...

että välit isän ja poikien välillä menisivät poikki, vaikka kuinka kehuisin isää ja yrittäisin selittää, että isä lähti siksi, että me emme tule toimeen. Tämä jankkaaja taitaa olla joku nyxä, jonka miehen entiset lapset inhoaa häntä ja hän yrittää vierittää syyn exän niskaan. Ei tule mieleen, että ne lapset tekevät päätelmänsä itse siitä, kuinka huonosti isä on kohdellut äitiä. Sinulla on ilmeisesti oma lehmä ojassa kun yrität pyyhkiä pois lasten omat tuntemukset ja panna kaikki ex-vaimojen syyski.

uuden naisen ja muuttaisi pois, taitaisi meidän murkut olla niin lojaaleja minulle, että minun sanomiset ei paljoa auttaisi. Näin se vain useasti menee, että lapsilla on niin vahva side äitiin, että jos isä lähtee toisen naisen matkaan, lapset asettuu äidin puolelle, vaikka mikä olisi. Aika tietenkin hälventää, mutta alkutilanne on yleensä se, että ei ne lapset taputtele käsiään ja ajattele, että ei se haittaa, vaikka isä jättää äidin toisen naisen takia.

Mutta edelleen: jos sinä heittäytyisit hysteerikseksi, vatvoisit asiaa koko hereilläolosi ajan ja haukkuisit lapsien isää paskiaiseksi ja huoran matkaan lähtekeensi, voipi olla, että se ei ainakaan auttaisi asiaa...

En ole avioeroperheen lapsi. Olen yhä avioliitossa lasteni isän kanssa, ollaan oltu jo - hui - 23 vuotta!

Mutta ikää on kertynyt jo 42 vuotta ja sitä myöden viisautta ymmärtää se, ettei aviokriiseissä kannata ottaa puolta. Ja että lapsilleen voi tehdä asioita helpoiksi ja toisaalta verisen vaikeiksikin.

Tilanne on hyvin herkkä, ja ap:n vastuulla toki on yrittää itse olla puuttumatta siihen riitaan ja varsinkin olla panettelematta lapsille äitiään.

En hyväksy kuitenkaan sitäkään, että teidän mielestänne on samantekevää, mitä äiti tekee. Mitäpä siitä, jos haukkuu miehensä ja esitää lapsilleen, että on uhri. Mitäpä siitä, jos väittää lapsilleen olevansa madonnasta seuraava ja mies on "pillun perään lähtenyt", joka viisveisaa lapsistaan... No juu, tuo viimeinen haukkuma oli jonkun palstan kuumapään tulkinta ap:n veljestä, toivon mukaan käly ei ole tuollaiseen sortunut.

Tunteet ovat tosiaan tuossa vaiheessa kriisiä hyvin pinnalla. Mutta uskottekos: omia tunteitaankin VOI hillitä ja kanavoida, ja niin useimmat aikuiset ihmiset tekevätkin. Valittaa voi kohtalontovereille tai vaikka netissä anonyymisti toisille naisille.

Mutta omien lasten vetäminen siihen on halpamaista ja keskenkasvuista. That's all. Olen kantani sanonut ja en enää jaksa jankata.

-52-