Mitä tämä äiti-ihminen ajattelee????

Täs-sä o-li täl-lä ker-taa pu-he ÄI-DIS-TÄ. A-vaa o-ma ket-ju a-vi-o-e-ro-i-sis-tä!

Aika usein kun mies lähtee uuden naisen matkaan, hän selittää itselleen ja kaikille muillekin, että vanha vaimo on hullu, kiristää, uhkailee ja on niin hirviö, että liitosta oli vaan lähdettävä. Ja sä menet mukaan tähän ja uskot kritiikittä veljeäsi? Miehen pitää jollain selittää itselleen paskamainen tekonsa, ja etenkin muille, rakastajatterelle noita "hullu kiristävä vaimo" juttuja on kerrottu kaikkein pisimpään. Totta helvetissä petetystä ja jätetystä vaimosta tulee onneton ja menettää tasapainonsa tuossa tilanteessa, ja HÄN se tässä tarvitsee tukea, ei kusipää veljesi, joka tyypillisesti vielä haukkuu vaimonsa kaiken päälle. Voitko ap olla tosiaan noin tyhmä?

vierestä seuranneena. Anopin mies käyttäytyi vastaavalla tavalla, haukkui, huuti ja nimitteli, omat lapset oli yökylässä ja kertoi. Anoppi sitä pahoitteli ja sanoi että ei ymmärrä miksi se häntä haukkuu kun hän ei ole mielestään tehnyt mitään väärää. Sanoin anopille että ei ole tullut mieleesi, että sillä voi olla toinen nainen? Kun on noita ylitöitäkin...Anopin ja sen miehen suhde kun alkoi salarakkaina. Mies kielsi viimeiseen saakka. Vaan löytyi todiste sitten kamerakännykästä...Ero tuli.

Älä syyllistä vaimoa erosta. Heillä on voinut olla ongelmia, mutta veljesi olisi voinut mennä vaimon kanssa parisuhdeterapiaan tai lähteä, ennen kuin otti toisen akan. Veljesi teki nyt todella väärin.

varmasti siitä, että mies ei enää rakastanut lasten äitiä. Rakkaus lapsiin tuskin on miksikään muuttunut.

Eli vanhemman rakkaus (sen puute) toiseen vanhempaan otti pitkät suhteesta.

Ei kannata soteka asioita. Kai itsekin tajuat, jos sinulla on lapsia, että rakkaus miestäsi kohtaan on erilaista rakkautta kuin mitä se on lapsiasi kohtaan.

No kyllä ne syö toisiaan jos rakkaus aikuiseen tarkoittaa sitä että vanhemman rakkaus lapsiin ottaa pitkät heidän luotaan.

Ne ovat erilaista rakkautta ja kummankaan ei tarvitse syödä toista. Eihän toimivassa parisuhteessakaan lapset jää vaille rakkautta, jos aikuiset rakastavat toisiaan?

ymmärrä sellaisia miehiä tai naisia jotka hylkäävät perheensä toisen naisen tai miehen takia. Tosin niin kyllä oma miehenikin on tehnyt. En pysty luottamaan miehiin oman taustani takia eli sen mitä isäni teki. Hän petti äitiäni koko avioliitonajan ja sitten vielä kehtäsi lähteä paremman pillun perässä yhden akan mukaan!! Mä en voi ikinä tätä hyväksyä... omasta mielestäni toisaalta isäni oli kyllä muutenkin täys sika joka hakkasi äitiä..... silti ero oli aivan hirmuisen vaikeaa äidilleni ja minulle siitä jäi syvät arvet!! Joten periaatteessa huonokin avioliitto on lapsille parempi kuin ero!!!!

Sanoi selvästi, että moittii veljeään.



Tässä ei ylipäänsä ollut lainkaan puhe siitä, kenen vika ero oli.



Voisitteko nyt lakata siis jankuttamasta siitä.



Katsokaa uudelleen ap:n aloitus. Siinä haluttiin keskustella siitä, miten ÄIDIN pitäisi erossa käsitellä asiaa.

ymmärrä sellaisia miehiä tai naisia jotka hylkäävät perheensä toisen naisen tai miehen takia. Tosin niin kyllä oma miehenikin on tehnyt. En pysty luottamaan miehiin oman taustani takia eli sen mitä isäni teki. Hän petti äitiäni koko avioliitonajan ja sitten vielä kehtäsi lähteä paremman pillun perässä yhden akan mukaan!! Mä en voi ikinä tätä hyväksyä... omasta mielestäni toisaalta isäni oli kyllä muutenkin täys sika joka hakkasi äitiä..... silti ero oli aivan hirmuisen vaikeaa äidilleni ja minulle siitä jäi syvät arvet!! Joten periaatteessa huonokin avioliitto on lapsille parempi kuin ero!!!!

Parempi lapsille pysyä sellaisessa perhehelvetissä?

No sua voi käyttää varmaan hyvänä esimerkkinä siitä, millaisia ap:n kälyn lapsista voi tulla, kun aivopesu jatkuu pitkään.

minä tapasin uuden miehen ja lapsi meni viikonlopputapaamiseen isovanhempien luokse, jonne isäkin tuli.

Lapsi oli normaaliin tapaan iloisesti puhunut nimellä tästä uudesta miehestä. Lapselle oli suutuut ja sanotuu, ettei sen miehen nimeä saa KOSKAAN mainita enää siinä talossa.

Lapsi oli hyvin hämillään, kun hänet sunnuntaina hain. Ei voinut ymmärtää, miksi sitä nimeä ei saa sanoa siinä talossa. Kysyin minulta, että miksi XXXXX:n nimeä ei saa mainita tuossa talossa. Lapsi oli tuolloin 5 vuotias. Sen jälkeen pitkän pelkäsi mennä sinne (jouduin puhumaan ympäri kuin Runeberg), koska pelkäsi, että nimi lipsahtaa vahingossa ja kaikki ovat hänelle vihaisia. Itse en lähtenyt siihen mukaan. Yritin lapselle nätisti selittää, etteä ehkä eivät halua puhua XXXXX:stä, kun eivät tunne tätä ihmistä.

Kukahan tuollaisella käytöksellä mitään voitti? Lapsi ainoastaan kärsi, koska pelkäsi kovasti siihen taloon menemistä jos vahingossa sanoo sen nimen ääneen.

Minusta tasapainoinen aikuinen osaa käsitellä erokriisinsä muuten kuin lastan kautta. Sitä ap:n veljen vaimo ei mielestäni nyt osaa. JOs on henkisesti romahtanut, niin siinä tarvitaan ulkopuolisen apua.

Jos ei muuta, niin minusta sinä voit ap ihan hyvin tehdä lastensuojeluilmoituksen äiditä. Tärkeintä olisi kuitenkin lasten etu. LAsten etu ei ole se, että isä palaa perheensä luokse. Tuskin äidin käytös siitä miksikään muuttuisi, kodin ilmapiiri muuttuisi vain lapsille sietämättömäksi.

Ei lasta tarvitse yrittää voittaa puolelleen. Ja toisaalta olen varma, etä lapsi kunnioittaa äitiäänsäkin vähemmän, kun äitikään ei omalla esimerkillään osaa opettaa isän kunnioitusta.

Minusta homma menee näin: käly on shokissa ja tuntee olonsa jätetyksi ja arvottomaksi. Siksi takertuu hädissään lapsiinsa ja yrittää kiinnittää heidän henkisesti mahdollisimman tiukasti itseensä hakemalla heistä liittolaisia. Mutta se menee just noin kuin sanoit: haukkumalla exäänsä käly laskee ylipäänsä lapsiensa aikuisia ja vanhempiaan kohtaan tuntemaa arvostusta ja kunnioitusta. Likasangon kun kaataa lasten eteen, tulee tahrituksi itsekin!!

Psykologille aika?

Miksi? Eihän kälysi hullu ole.

Jos löydät psykologin joka on erikoistunut avioeroihin ja perheen tukemiseen, niin miksei sitten...

Entäs perheasiainneuvottelukeskus? Sinnekin voi mennä avioerotilanteessa?

Ole ap varovainen sanoissasi, ja harkitse myös omaa asennettasi.

Ja veljelläsi voi olla syytäkin pelätä, ettei saa tavata lapsiaan, jos käly tahtoo kostaa hänelle.

Veljesi kun on aloittanut tämän ketjun sinä päivänä, kun jätti perheensä toisen naisen vuoksi.

Kyllä erota saa, mutta veljesi hoiti eron mahdollisimman huonosti tähän asti.

Nyt olisi tärkeää pelastaa mitä pelastettavissa on.

Toivonkin ap nyt nimenomaan sinulta viisautta ja voimia tämän perheen tukemisessa. Osoita kauniita eleitä kälyllesi, vaikka hän ei nyt mielestäsi niitä ansaitsisikaan. Se poikii hyvää tuleville suhteille ja ennen kaikkea lasten elämään.

Kiva, kun jaksat välittää!

siitä, ettei vanhempien riitaisia ja huono liitto tee lapsille mitään hyvää. Sinä olet menettänyt uskosi miehiin ja yleensä parisuhteeseen. Tai ainakaan et usko, että on olemassa hyviä/kunnollisia mieheiä tai hyvää parisuhdetta.

Kyllä ero on parempi ja ero paljon aikaisemmin olisi ollut parempi. Äitisi olisi pitänyt tajuta erota ensimmäisen nyrkin iskun jälkeen.

Itse erosin ensimmäisen nyrkin heilautuksen jälkeen vaikkakin se meni vahingossa ohi. Päätin samantien, ettei lapsen tarvitse elää siinä pelossa, milloin tarvitaan lanssi hakemaan äitiä, kun isällä lähti mopo keulimaan pahasti. Ja jos äidille käy tarpeeksi pahasti, niin lapsihan joutuu elämän sen jälkeen sen isän kanssa ja suuri riski on, että se hallitsematon viha kohdistuu lapseen tavalla tai toisella.

ymmärrä sellaisia miehiä tai naisia jotka hylkäävät perheensä toisen naisen tai miehen takia. Tosin niin kyllä oma miehenikin on tehnyt. En pysty luottamaan miehiin oman taustani takia eli sen mitä isäni teki. Hän petti äitiäni koko avioliitonajan ja sitten vielä kehtäsi lähteä paremman pillun perässä yhden akan mukaan!! Mä en voi ikinä tätä hyväksyä... omasta mielestäni toisaalta isäni oli kyllä muutenkin täys sika joka hakkasi äitiä..... silti ero oli aivan hirmuisen vaikeaa äidilleni ja minulle siitä jäi syvät arvet!! Joten periaatteessa huonokin avioliitto on lapsille parempi kuin ero!!!!

Parempi lapsille pysyä sellaisessa perhehelvetissä? No sua voi käyttää varmaan hyvänä esimerkkinä siitä, millaisia ap:n kälyn lapsista voi tulla, kun aivopesu jatkuu pitkään.

mutta jos rakkaus aikuiseen vie lapsilta läsnäolevan vanhemman niin kyllä ne silloin riitelee keskenään.

varmasti siitä, että mies ei enää rakastanut lasten äitiä. Rakkaus lapsiin tuskin on miksikään muuttunut. Eli vanhemman rakkaus (sen puute) toiseen vanhempaan otti pitkät suhteesta. Ei kannata soteka asioita. Kai itsekin tajuat, jos sinulla on lapsia, että rakkaus miestäsi kohtaan on erilaista rakkautta kuin mitä se on lapsiasi kohtaan.

No kyllä ne syö toisiaan jos rakkaus aikuiseen tarkoittaa sitä että vanhemman rakkaus lapsiin ottaa pitkät heidän luotaan.

Ne ovat erilaista rakkautta ja kummankaan ei tarvitse syödä toista. Eihän toimivassa parisuhteessakaan lapset jää vaille rakkautta, jos aikuiset rakastavat toisiaan?

ja porkkanalaatikkokin paloi ja kuka nyt tuommoisen hirviön kanssa voisi elää.

Sanoi selvästi, että moittii veljeään. Tässä ei ylipäänsä ollut lainkaan puhe siitä, kenen vika ero oli. Voisitteko nyt lakata siis jankuttamasta siitä. Katsokaa uudelleen ap:n aloitus. Siinä haluttiin keskustella siitä, miten ÄIDIN pitäisi erossa käsitellä asiaa.

Jos vanhemmille tulee ero, se on heidän välisensä asia ja molempien pitää tukea lapsia.



Minutkin mies jätti ja on täysi kusipää. Tapaa lapsia kun huvittaa eikä maksa elareita.

Lapsille hän on Jumala.

Välillä tekis mieli lasten kuullen haukkua oikein kunnolla mutta pidän mölyt mahassani, eipähän kukaan ikinä voi mulle tulla sanomaan että olen syöttäny lapsille pahaa isästään!!

Kyllä he sen tajuavat itse aikanaan.



Veljes tilanne on varmaan hiukan eri, mutta siltikään lapsille ei saa puhua pahaa heidän omasta vanhemmastaan.

Hullujen, siis mielisairaiden, hoidosta vastaavat lääkärit. Sen sijaan ap:n veljen vaimo hyötyisi todennäköisesti suuresti kriisiterapiasta, jota esimerkiksi joku psykologi voisi antaa.

ja porkkanalaatikkokin paloi ja kuka nyt tuommoisen hirviön kanssa voisi elää.

Sanoi selvästi, että moittii veljeään. Tässä ei ylipäänsä ollut lainkaan puhe siitä, kenen vika ero oli. Voisitteko nyt lakata siis jankuttamasta siitä. Katsokaa uudelleen ap:n aloitus. Siinä haluttiin keskustella siitä, miten ÄIDIN pitäisi erossa käsitellä asiaa.

se, että moisen pikkuasian takia meni muka koko joulu pilalle. Ylireagointia. Ymmärrät tahallaan väärin.

Joopa joo. Ei ole mitään uutta.

mitään. Aikuisen oma hyvä olo menee tällä systeemillä aina lapsen hyvän olon edelle. Mulla on oikeus omaan elämään ja viis siitä että lapseni tuntee olonsa turvattomaksi kun häivyn, heippa, mulla on oikeus omaan elämään. Joo kyllä mä teen velvollisuuteni ja teen lapseni elämän turvalliseksi kunhan se ei edellytä multa lapsen kanssa samassa kokoonpanossa olemista.

On monenlaisia tarinoita. Mutta jos lapsi kokee isän lähdön traumaattisena, en heti menisi syyttämään lasta läheisriippuvaiseski. Lapsi on lapsi ja lapsen kokema sen hetkinen tunne on todellisuutta hänelle.

Totta kai mutta ei kai kukaan tosiaan vain lapsen reaktion pelossa huonoon suhteeseen jää? Aikuisilla on oikeus omaan elämään ja velvollisuus tehdä lapsen olo turvalliseksi, ei kuitenkaan niin että se lapsi määrittää perheen yhdessäolon ja missä kokoonpanossa, erotaanko vai ei!

ensin putkaan ja sitten vankimielisairaalaan koska on keittänyt perheen puput?

Veljen vaimo oli käynyt viime yönä hakkaamassa veljen uuden naisen ikkunoita ja tiputtanut postilaatikosta revittynä veljelleni vanhaan osoitteeseen tulleita laskuja. Apua... mitähän tästä vielä seuraa??? ap

että välit isän ja poikien välillä menisivät poikki, vaikka kuinka kehuisin isää ja yrittäisin selittää, että isä lähti siksi, että me emme tule toimeen. Tämä jankkaaja taitaa olla joku nyxä, jonka miehen entiset lapset inhoaa häntä ja hän yrittää vierittää syyn exän niskaan. Ei tule mieleen, että ne lapset tekevät päätelmänsä itse siitä, kuinka huonosti isä on kohdellut äitiä. Sinulla on ilmeisesti oma lehmä ojassa kun yrität pyyhkiä pois lasten omat tuntemukset ja panna kaikki ex-vaimojen syyski.

uuden naisen ja muuttaisi pois, taitaisi meidän murkut olla niin lojaaleja minulle, että minun sanomiset ei paljoa auttaisi. Näin se vain useasti menee, että lapsilla on niin vahva side äitiin, että jos isä lähtee toisen naisen matkaan, lapset asettuu äidin puolelle, vaikka mikä olisi. Aika tietenkin hälventää, mutta alkutilanne on yleensä se, että ei ne lapset taputtele käsiään ja ajattele, että ei se haittaa, vaikka isä jättää äidin toisen naisen takia.

Mutta edelleen: jos sinä heittäytyisit hysteerikseksi, vatvoisit asiaa koko hereilläolosi ajan ja haukkuisit lapsien isää paskiaiseksi ja huoran matkaan lähtekeensi, voipi olla, että se ei ainakaan auttaisi asiaa...

En ole avioeroperheen lapsi. Olen yhä avioliitossa lasteni isän kanssa, ollaan oltu jo - hui - 23 vuotta! Mutta ikää on kertynyt jo 42 vuotta ja sitä myöden viisautta ymmärtää se, ettei aviokriiseissä kannata ottaa puolta. Ja että lapsilleen voi tehdä asioita helpoiksi ja toisaalta verisen vaikeiksikin. Tilanne on hyvin herkkä, ja ap:n vastuulla toki on yrittää itse olla puuttumatta siihen riitaan ja varsinkin olla panettelematta lapsille äitiään. En hyväksy kuitenkaan sitäkään, että teidän mielestänne on samantekevää, mitä äiti tekee. Mitäpä siitä, jos haukkuu miehensä ja esitää lapsilleen, että on uhri. Mitäpä siitä, jos väittää lapsilleen olevansa madonnasta seuraava ja mies on "pillun perään lähtenyt", joka viisveisaa lapsistaan... No juu, tuo viimeinen haukkuma oli jonkun palstan kuumapään tulkinta ap:n veljestä, toivon mukaan käly ei ole tuollaiseen sortunut. Tunteet ovat tosiaan tuossa vaiheessa kriisiä hyvin pinnalla. Mutta uskottekos: omia tunteitaankin VOI hillitä ja kanavoida, ja niin useimmat aikuiset ihmiset tekevätkin. Valittaa voi kohtalontovereille tai vaikka netissä anonyymisti toisille naisille. Mutta omien lasten vetäminen siihen on halpamaista ja keskenkasvuista. That's all. Olen kantani sanonut ja en enää jaksa jankata. -52-

että välit isän ja poikien välillä menisivät poikki, vaikka kuinka kehuisin isää ja yrittäisin selittää, että isä lähti siksi, että me emme tule toimeen. Tämä jankkaaja taitaa olla joku nyxä, jonka miehen entiset lapset inhoaa häntä ja hän yrittää vierittää syyn exän niskaan. Ei tule mieleen, että ne lapset tekevät päätelmänsä itse siitä, kuinka huonosti isä on kohdellut äitiä. Sinulla on ilmeisesti oma lehmä ojassa kun yrität pyyhkiä pois lasten omat tuntemukset ja panna kaikki ex-vaimojen syyski.

uuden naisen ja muuttaisi pois, taitaisi meidän murkut olla niin lojaaleja minulle, että minun sanomiset ei paljoa auttaisi. Näin se vain useasti menee, että lapsilla on niin vahva side äitiin, että jos isä lähtee toisen naisen matkaan, lapset asettuu äidin puolelle, vaikka mikä olisi. Aika tietenkin hälventää, mutta alkutilanne on yleensä se, että ei ne lapset taputtele käsiään ja ajattele, että ei se haittaa, vaikka isä jättää äidin toisen naisen takia.

Mutta edelleen: jos sinä heittäytyisit hysteerikseksi, vatvoisit asiaa koko hereilläolosi ajan ja haukkuisit lapsien isää paskiaiseksi ja huoran matkaan lähtekeensi, voipi olla, että se ei ainakaan auttaisi asiaa...

En ole avioeroperheen lapsi. Olen yhä avioliitossa lasteni isän kanssa, ollaan oltu jo - hui - 23 vuotta! Mutta ikää on kertynyt jo 42 vuotta ja sitä myöden viisautta ymmärtää se, ettei aviokriiseissä kannata ottaa puolta. Ja että lapsilleen voi tehdä asioita helpoiksi ja toisaalta verisen vaikeiksikin. Tilanne on hyvin herkkä, ja ap:n vastuulla toki on yrittää itse olla puuttumatta siihen riitaan ja varsinkin olla panettelematta lapsille äitiään. En hyväksy kuitenkaan sitäkään, että teidän mielestänne on samantekevää, mitä äiti tekee. Mitäpä siitä, jos haukkuu miehensä ja esitää lapsilleen, että on uhri. Mitäpä siitä, jos väittää lapsilleen olevansa madonnasta seuraava ja mies on "pillun perään lähtenyt", joka viisveisaa lapsistaan... No juu, tuo viimeinen haukkuma oli jonkun palstan kuumapään tulkinta ap:n veljestä, toivon mukaan käly ei ole tuollaiseen sortunut. Tunteet ovat tosiaan tuossa vaiheessa kriisiä hyvin pinnalla. Mutta uskottekos: omia tunteitaankin VOI hillitä ja kanavoida, ja niin useimmat aikuiset ihmiset tekevätkin. Valittaa voi kohtalontovereille tai vaikka netissä anonyymisti toisille naisille. Mutta omien lasten vetäminen siihen on halpamaista ja keskenkasvuista. That's all. Olen kantani sanonut ja en enää jaksa jankata. -52-

En ole avioeroperheen lapsi. Olen yhä avioliitossa lasteni isän kanssa, ollaan oltu jo - hui - 23 vuotta! Mutta ikää on kertynyt jo 42 vuotta ja sitä myöden viisautta ymmärtää se, ettei aviokriiseissä kannata ottaa puolta. Ja että lapsilleen voi tehdä asioita helpoiksi ja toisaalta verisen vaikeiksikin. Tilanne on hyvin herkkä, ja ap:n vastuulla toki on yrittää itse olla puuttumatta siihen riitaan ja varsinkin olla panettelematta lapsille äitiään. En hyväksy kuitenkaan sitäkään, että teidän mielestänne on samantekevää, mitä äiti tekee. Mitäpä siitä, jos haukkuu miehensä ja esitää lapsilleen, että on uhri. Mitäpä siitä, jos väittää lapsilleen olevansa madonnasta seuraava ja mies on "pillun perään lähtenyt", joka viisveisaa lapsistaan... No juu, tuo viimeinen haukkuma oli jonkun palstan kuumapään tulkinta ap:n veljestä, toivon mukaan käly ei ole tuollaiseen sortunut. Tunteet ovat tosiaan tuossa vaiheessa kriisiä hyvin pinnalla. Mutta uskottekos: omia tunteitaankin VOI hillitä ja kanavoida, ja niin useimmat aikuiset ihmiset tekevätkin. Valittaa voi kohtalontovereille tai vaikka netissä anonyymisti toisille naisille. Mutta omien lasten vetäminen siihen on halpamaista ja keskenkasvuista. That's all. Olen kantani sanonut ja en enää jaksa jankata. -52-

Kyllä mun mielestä murrosikäinen lapsi on jo tarpeeksi iso tajutakseen tai olettaakseen ihan itse, että isi/äiti on lähtenyt pillun/kullin perään jos isillä/äidillä on uusi suhde joka on niiiiiin paljon parempi kuin se entinen vaikkei jätetty osapuoli koskaan sanoisi halaistua sanaa.

Ja lapset osaavat myös olla vihaisia perheenrikkojalle ilman että jätetty osapuoli esittää olevansa madonnasta seuraava.

Oma kokemukseni erolapsena on se, että sain tietää toisen vanhempani muutosta uuden heilansa luo samaan aikaan kuin toinen vanhempanikin ja kyllä minä olin ihan välittömästi helvetin kiukkuinen ja loukkaantunut ja surullinen ja hädissäni kun kuulin asiasta, vaikkei siinä ollut ollut yhtään aikaa kenelläkään mustamaalata ketään kellekään. Isä rikkoi ikkunan ja minä aloin viillellä itseäni siruilla. Oli tosi hauskaa...

Kyllä mun äiti oli katkera ja haukkui isää mulle monet kerrat, mutta niin haukuin minäkin. En koe että äiti olisi pakkosyöttänyt sen tunteen mulle, koska se syntyi hyvin pitkälti siinä hetkessä kun isä kertoi.

Musta on lasten suurta aliarviointia ja vähättelyä olettaa, etteivät he koe mitään negatiivisia tunteita vanhempiensa erosta eivätkä ole jättäjälle vihaisia jos jätetty ei syötä heihin omaa vihaansa.

Lapset on mukana vanhempien erossa joka tapauksessa. Ei sellaista tapahdu, että vanhemmat eivät vedä lapsiaan mukaan eroonsa ja niinpä ero ei heihin vaikuta.

Prosenttiluvut voivat vaihdella mutta jos isä on ennen ollut lasten kanssa paljon ja sitten häneltä liikenee yhtäkkiä lapsille enää murusia hänen kallisarvoisesta ajastaan koska pirteä seksielämä uuden emännän kanssa menee etusijalle niin se on lapsille menetys riippumatta siitä kuinka hirveä läheisriippuvainen syyllistäjä se jätetty vaimo on tai ei ole.

ap kertoo, että hänen veljensä ei halua olla lastensa kanssa jatkossakin. Hänhän päinvastoin haluaisi lapset itselleenkin, niin ap kertoo. Sinulla on kova hinku tietää enemmän asiasta kuin ap ja väittää tilanne sellaiseksi, kuin itselläsi oli omassa lapsuudessasi. Niin ei kuitenkaan välttämättä ole.

kaunis ajatus mutta vain aikuisten kohdalla. Aikuiset joutuvat päästämään irti kasvavista lapsistaan tai toisista aikuisista, mutta lapselta ei pitäisi edellyttää tällaista kypsyyttä vanhempiinsa nähden. Lapsille kuuluu turvallisuus ja tieto, että vanhemmat ovat aina heitä varten. Lasten ei kuuluisi joutua päästämään irti vanhemmistaan vaikka se sattuisi ennen kuin ovat siihen kehitykseltään valmiita ja sittenhän se ei pahasti enää satukaan.

EI ISÄSI VALINNUT TEIDÄN JA UUDEN NAISEN VÄLILLÄ. Hän valitsi äidin ja uuden naisen välillä. -52-

Aivan, juuri näin! En käsitä mikä läheisriippuvaisuus tuolle yhdelle kirjoittajalle on jäänyt. Ei yhdenkään isän velvollisuus voi olla jäädä yhteen naisen kanssa jota ei rakasta vain että saisi olla rakastamiensa lasten kanssa. Ei isän velvollisuus ole omistaa 100 % vapaa-ajastaan lapsilleen ollakseen hyvä isä. Tuon kyseisen kirjoittajan ongelma taitaa olla ettei hän tajua että jos rakastaa jota kuta, osaa myös päästää irti vaikka se itseen sattuisi ja jos näin tekee, huomaa ettei se rakkaus katoa vaan muuttuu vain toisenlaiseksi mutta yhtä arvokkaaksi. Sen sijaan tuollaiseen valintatilanteeseen pakottaminen(joko vieras nainen tai vanha huono avioliitto lasten takia) vain tuhoaa sekä tuon isän että tämän kyseisen henkilön itsensä ellei ole jo niin tehnyt.