Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ja sen oma napa
20.11.2009 |
Viime yö oli meillä melkoista hulinaa. Taapero ei jostain syystä saanut nukuttua ja kitisi ja kaiken kruunasi se, kun mies syytti metelistä mua.
Tilanne alkoi jo siinä, kun mies tuli pelaamasta puoli kymmenen aikaan illalla ja mä yritin nukuttaa lasta. Meillä on nukutus ollut viime aikoina ongelmallista, kun taapero ei oikein malta mennä nukkumaan. Sanoin siten miehelle (ihan nätisti), että voisi jatkaa nukutusta, kun on käynyt suihkussa. Yleensä nukuttaminen on iltapalan ohella niitä ainoita juttuja, mitkä kuuluvat miehen velvollisuuksiin viikolla lapsenhoidon suhteen. Edellisenkin illan olin hoitanut minä kokonaan, kun mies oli yötä toisella paikkakunnalla työpaikan saunaillassa. Kun mies tuli suihkusta, totesi hän vain, että hän haluaa nyt istua vähän aikaa rauhassa. Siis mies, joka on ollut omilla menoillaan koko edellisen illan ja joka on saanut juuri viettää yksin laatuaikaa urheillessa sekä käydä rauhassa yksin suihkussa.
Mua rupes otamaan päähän ja kun se taaperokin villiintyi isin läsnäolosta, niin minä ja lapsi mentiin olkkariin hetkeksi tekemään palapeliä. (Tiedän, ei ihan paras veto, mutta siinä mielentilassa en oikein muuta kyennyt.) Hetken kuluttua mentiin sitten koko porukka nukkumaan ja vaikka minä nukun yleensä sillä puolella, jonka vieressä on lapsen sänky, niin nyt laitoin miehen nukkumaan sille puolelle. Lapsi nimittäin haastaa minua enemmän ja näin päästäisiin kaikki nopeammin nukkumaan.
Lapsi nukahti nopeasti, mutta heräsi puolenyön jälkeen itkahtelemaan. Mies tiuskaisi melkein heti, että "sä kyllä saat tulla ihan just jatkamaan". Sanoin sille, että sitten vaihdetaan heti, mä en rupea kuuntelemaan kahden ihmisen kiukuttelua keskellä yötä. Lapsi ei rauhoittunut, vaan itki välillä enemmän ja välillä vähemmän. Minä yritin silitellä, pitää sylissä, käytiin juomassa vettä ja muuten vaan käveltiin vähän ympäriinsä, että lapsi rauhoittuisi. Tässä meni toista tuntia ja välillä mikään ei auttanut. Lopulta sain lapsen rauhoittumaan omaan sänkyyn, mutta hetken kuluttua se nousi sieltä ja kitinä alkoi uudestaan. Silloin mies sitten marttyyrinä nousi, että kai hänen on sitten lähdettävä täältä sohvalle nukkumaan, kun minä en voi lähteä lapsen kanssa pois huoneesta. Ja että hänen on pakko saada nukuttua. Siis mitä ihmettä! Mähän olin tehnyt suunnilleen kaikki mahdolliset temput päälläseisontaa lukuunottamatta, että saataisiin kaikki nukuttua meidän kaikkien makuuhuoneessa. Ja mies vaan makasi siinä korvatulpat korvissa. Ja jos ei saa nukuttua samassa tilassa, niin mä en siitä hermostu, että lähtee siitä muualle nukkumaan, mutta että syyttää mua siitä, että mä yritin nukuttaa ja rauhoittaa lasta siinä tilassa ja että hänen unensa häiriintyivät.
Taustatietoina: molemmat vanhemmat tekevät töitä. Miehellä on töissä kiirettä ja ymmärrän, että silloin väsyneenä on sillä tiukempaa siellä. Minä olen raskaana ja myös tarvitsen unta.
Arvoisa av-raati: oliko mun miehen kiukku oikeutettua. Mun mielestä ei ja vastaavanlaisia tilanteita on meillä jatkuvasti. Pariterapiaan on aika parin viikon kuluttua, mutta viime yönä tuntui taas siltä, että eipä silläkään enää mitään korjata. Miehen maailma pyörii vaan sen oman navan ympärillä. Tekis mieli häipyä, mutta lasten takia en ole sitä vielä tehnyt. Toinen kun syntyy, niin tarvitaan vielä enemmän joustoa molemmilta. Ja mulla ei todellakaan ole sellainen olo, että voisin turvautua toiseen, kun oma jaksaminen ei riitä, vaan miehen kanssa mun vasta täytyykin taistella, jos tarvitsen sen apua. Kuitenkin tuntuu siltä, että ku mä kerran hoidan melkein kaiken lapsenhoitoon liittyvän ja joudun vielä kuuntelemaan sen nalkutusta ja kiukuttelua, niin helpompaa olis ilman sitä. Lapsetkaan (se taapero ja vielä syntymätön vauva) eivät varmaan nauti tästä kireästä ilmapiiristä.
Kommentit (17)
Ja miestä et itse voi muuttaa, joten jäljelle jää asenne. Jos et halua olla päävastuussa lapsista, eikä mies muutu haluamaasi suuntaan, teille on luvassa lisää riitoja. Jos taas haluat säilyttää perheen koossa, pitää sinun jossain määrin luopua omasta haaveesta tasapuoliseen vanhemmuuteen. Mies eri huoneeseen nukkumaan, sinä hoidat lapsen yöherätykset ja nukuttamiset. Monet eroaa sen takia, kun mies ei osallistu tarpeeksi lastenhoitoon. Kauaskantoisesti ajateltuna, onko se nyt mitenkään järkevä syy erota? Loppujen lopuksi miehillä ei vain suurimmalla osalla ole niin voimakasta hoivaviettiä. Kokemusta meilläkin tästä runsaasti.Jaksamista!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesihän on jo tuomittu.
Kiitos Porvoon suunnalle tuesta.
Mutta mun mielestä se on enemmän laiskuutta ja itsekkyyttä, kuin hoivavietin puuttumista. Jos lapsia tekee, niin mun mielestä niitä pitää silloin myös viitsiä hoitaa.
Ja näinhän se menee, että minä en voi sitä miestä muuttaa. Oli sitten ongelma hoivavietin puutteellisuus tai joku muu.
Ottaa vaan päähän, kun se mies on ollut hyvin aktiivisesti haluamassa tuota jälkikasvua ja luvannut osallistua. Ja edelleenkin kun asiasta keskustellaan, lupaa ottaa enemmän vastuuta ja hetken kuluttua sitten taas luistetaankin hommista vedoten sellasiin syihin, että "halutaan istua hetken" tai "mä katon nyt telkkaria".
ap
Toivottavasti saatte asioitanne purettua siellä terapiassa. Ei miehen kiukuttelu ollut oikeutettua, eikä homma noin oikein toimi.
Miedänkin ukolla tuntuu olevan mielessä vain se oma napa, mutta sillä erolla teidän tilanteeseen, että jos pyydän/käsken, hän kyllä osallistuu lasten hoitoon. Itse oma-aloitteisesti hän ei ymmärrä auttaa (vaikka pienempi lapsista söisi multaa kukkaruukusta ja isompi piirtäisi tussilla seinään kun minä koitan käydä äkkiä pissalla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos jatkuu pitempään niin anna olla, parempi olla ilman.. Itse en kattelis, enkä ole katellutkaan.. Mulla tulee tuollaisissa tilanteissa niin rumaa tekstiä takasin, että menee ukko kun ukko hiljaseks.. Meillä valvoo molemmat ja tasapuolisesti jos lapset on kipeitä taikka muuten vaan levottomina, minä en rupea katselemaan kun toinen kuorsaa tyytyväisenä..
Mulla on ennestään kaksi yläkouluikistä lasta jotka olen pääsääntöisesti aina hoitanut itse. Nykyisen mieheni kanssa meillä on nyt vuoden ikäinen poika joka on täysin vienyt mieheni sydämen.
SILTI hän häiriintyy öisistä tsembaloista, vaikka kertaakan ei ole tarvinnut nousta ylös, vaan on saanut vetää tyynyä korville. Mutta ei enää kiukuttele kuitenkaan.
Aivan alussa laitoin hälle luun kurkkuun kun yöllä huusi että "Mikä vittu sitä taas vaivaa ja etkö sä nyt voi tehdä sille jotain!!!!!"
Vein ukon olkkariin ja sanoin että nyt kuule rauhoitut. Ja minä en tiedä mikä sitä vaivaa mutta yritän ottaa selvää ja sinä häiritset meitä. Käskin nukkua sohvalla.
Ymmärrän hermostumisen, koska usein miehillä kestää uudelleen nukahtaminen kauan, ja itse taas saan helpommin unta.
Välillä kyllä vituttaa suorastaan, mutta parempi antaa olla. Miehet on pikkupoikia eikä muuksi muutu. Puhua pitäis enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienten lasten vanhemmilla on varmaan usein samantapaisia yhteenottoja. Toki noi ärsyttää, mutta toi nyt on tollasta vaihetta kun lapsi on pieni, sen kun yli pääsee niin varmasti helpottaa.
Tietysti asioista kannattaa jutella jos se vaan onnistuu ilman että huutotappeluksi menee.
Tuommoista se useimmilla äideillä on, minusta kuvauksesi kuulosti "normaalilta" lapsiperheen yöltä. Ainakin meillä kun molemmat käyvät töissä ja lapset valvottavat öisin, väännetään välillä kättä siitä, kumpi nyt saakaan nukkua. Miestä luultavasti väsyttää ihan yhtä paljon kuin sinuakin ja ehkä hermostuttaa toisen lapsen tulo, siksi käyttäytyy lapsellisesti. Nyt olisi kyllä tärkeä jutella kiihtymättä tämä asia selväksi miehen kanssa ennen kuin toinen lapsi syntyy. Miksi mies ei voinut heti lapsen herättyä mennä sohvalle nukkumaan niiden korvatulppien kanssa? Sopikaa rauhassa käytännöt päiväsaikaan. Unohda eropuheet, se ei todellakaan auta tilannetta yhtään. Meilläkin mies välillä poraa väsymystään ja anoppi peesaa kuinka miehen täytyy saada nukuttua, se jos mikä on raivostuttavaa! Entä minun uneni? Miehet ovat välillä aika itsekeskeisiä ja sitä on vaikea muuttaa. Useimmamt kuitenkin kuuntelevat järkipuhetta ja suostuvat tiettyihin järjestelyihin kun etukäteen sovitaan. Esim. jos lapsi herää, häntä ei lähdetä kuljettamaan pitkin asuntoa vaan se joka on hyssyttelyvastuussa jää huoneeseen lapsen kanssa ja toinen lähtee sohvalle. Tai jos etukäteen jo tietää, että seuraava yö on pakko saada nukuttua, niin nukutaan eri huoneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miettiä, menekeö teillä vapaa-aika ja velvollisuudet tasan. Voi hyvin olla, että koska se mies tuijottaa vain omaa napaa, hän ei edes tajua, että sinulla ei ole vapaata ja lepoa senkään vertaa. Yritä saada mies phumaan aiheesta tai tee vaikka lista parilta viikolta jossa näkyy teidän molemien ajankäyttö.
Mulla on vähän samanmoinen mies (ei ihan noin paha), mutta olen tullut siihen tulokseen että kaikki ei ole puhdasta itsekkyyttä vaan osa on ihan miehen yksisilmäisyyden syytä. Kun sille konkkreettisesti sanoo esim. että minä olen tehnyt ruoan, laittanut pyykit ja lukenut lapsille iltasadun, voisitko sinä hoitaa tiskikoneen, se kyllä ymmärtää yskän. Mutta jos sanon vaan että hoidatko tiskit, se kokee että minä komentelen turhasta.
Suurin osa täällä vaan toteaa, että sellaista se on , miehet on miehiä jne.
Ei pidä paikkaansa, kaikki miehet eikä edes suurin osa ole tuollaisia. Sekä oma mieheni, että ystävieni miehet osallistuvat aktiivisesti lastenhoitoon ja yöheräämisiin. Ja jopa nauttivat siitä (no ei kuitenkaan nyt niistä yöheräämisistä...)
Jos mun mies edes kehtaisi vata suunsa päästääkseen sieltä tuollaista paskaa, saisi lähteä vaihtoon saman tien. Onneksi ei näin tee, sillä rakastaa sekä lapsiaan että minua, enemmän kuin mitään muuta. Se on sitä rakkautta, teiltä se ehkä puuttuu????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo hoivavietin puuttuminen oli vain todellisuus puettuna kauniisiin sanoihin... eli se todellisuus on suorempaan sanottuna juuri se, että useat miehet ovat lapsellisia ja itsekeskeisiä eivätkä pysty muuksi muuttumaan edes lastensa takia. miehet väsyvät jo yhden yön valvomisesta niin, että monta päivää pitää valitella sitä. naiset valvovat suvereenisti vuosikausia pikkulasten kanssa, sitä ei kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä. kyse on todellakin vain siitä että miehet ovat vain isoja lapsia. nykyiset perhe-elämän vaatimukset ovat useimmille ihan liikaa.
Numero seiskalle, sitä mäkin välillä mietin, mutta se sai mut sillon vakuutettua, että lupaa tehdä enemmän.
Ja välillä tekeekin. Mutta aika nopeasti hommat menee niinkuin ennenkin. Keskusteltu on ja välillä se tuntuu tajuavan, mutta sitten taas ollaan tässä. Ja valitettavasti ei ollut yksittäinen juttu, vaan esimerkki yhdestä tilanteesta aiheiden vaihdellessa aamupesuista iltapalansyöttämisiin. Just muutama viikko sitten viimeksi käytiin asiaa läpi.
Joo, ero ei ole nyt varmaan paras ratkaisu tässä tilanteessa. Täytyy varmaan yrittää jatkaa keskustelemalla sinnillä...
Listaa tehdyistä töistä yritin ehdottaa, lopputulos oli, että vain minä täytin listaa, se sanoi ettei sen tarvitse. Ja se kuivui sitten siihen.
Neljälletoista: Rakastaa kyllä lastaan ja tykkää peuhata sen kanssa jne. Mutta velvollisuudet jää (ja joskus lapsen kanssa leikkiminenkin on vaikeeta, jos vaikka tulee telkkarista salkkarit tms...)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka mukulalle oma huone ja työhuone, mihin iskä voi vetäytyä tarvittaessa nukkuu, jos lapset ei pysy omissa sängyissään. Sillä sais molemmat vanhemmat parempaa unta ja lapsetkin pystyis nukkuun tasaisemmin, kun ei ole muita liikehtimässä samassa huoneessa.
enemmäm siivoamista vaimolle ja miehellä vielä parempi mahdollisuus vetäytyä kotitöistä omaan huoneeseensa. Loistava ehdotus.
14 ja 15 ovat kyllä ihan asian ytimessä :) Omassa tuttavapiirissäkin on miehiä jotka osallistuvat perheen hoitoon siinä määrin kuin naisetkin, osa jopa enemmän. Olen tullut siihen tulokseen että oma mieheni on vielä juuri tuollainen "iso lapsi". Välillä ärsyttää kun häntä joutuu pyytämään olemaan lasten kanssa että saisin vaikka luettua seuraavan päivän tenttiin. Hän ei vaan itse asiaa tajua ilman pyytämistä vaikka olen moneen otteeseen jo varoittanut että "mulla on sitten sillon ja sillon se tentti, täytyy saada sillon ja sillon luettua".
Alue: Aihe vapaa
vaadi yksinhuoltajuutta. Vetoa narsismiin.