Mitä tämä äiti-ihminen ajattelee????

Niin minäkin tein, ja musta on kamalaa että siitä syytetään jätettyä exää.

Ei se että minä koin isän lähdön meidän lasten hylkäämisenä ja olin isälle vihainen ollut millään tavalla äidin vika (vaikka hän olikin järkyttynyt petetyksi ja jätetyksi tulemisesta)

Isän vika se oli, hänhän se meidät lapset jätti. Ja petti myös koska meillekin oli monet kerrat valehdellut missä oli kun oli uuden naisensa kanssa.

Olen sitten varmaan harvinaisen tasapainoinen, koska jos mieheni häipyisi toisen matkaan en TAATUSTI kaataisi sitä lasten niskaan. Enkä sanoisi ettei isä enää rakasta heitä ja muuta sontaa. ap

ainakaan en lisäisi omalla käytökselläni lasten taakkaa vaan pyrkisin kaikin tavoin sitä kriisiä pienentämään.

huonossa liitossa elävistä onnellisia ja tasapainoisia niin sitten tulee tällainen valinta eteen, todellisessa elämässä on monimutkaisempaa ja voi olla niinkin että jatkossa lapsi kärsii huonosta ilmapiiristä ja epätasapainoisista vanhemmista kahdessa eri osoitteessa.

Mistähän lapset kärsii enemmän? Jatkuvasta huonosta ilmapiiristä kotona vai tasapainoiset vanhemmat eriosoitteissa?

tietenkään lapsia ei pidä käyttää aseena !! Mutta pointtini oli se, että jos olisin vastaavassa tilanteessa pystyisinkö oikeasti olemaan järkevä.



Voin helposti kuvitella, että aika moni meistä täällä pyrkisi tekemään ex:n elämän niin vaikeaksi ja vit..maiseksi kun pystyisin.



Turhaa puppua väittää kyllä minä olisi järkevä ja pyh me emme tiedä kuinka pahalta petetystä tuntuu.

Niin minäkin tein, ja musta on kamalaa että siitä syytetään jätettyä exää. Ei se että minä koin isän lähdön meidän lasten hylkäämisenä ja olin isälle vihainen ollut millään tavalla äidin vika (vaikka hän olikin järkyttynyt petetyksi ja jätetyksi tulemisesta) Isän vika se oli, hänhän se meidät lapset jätti. Ja petti myös koska meillekin oli monet kerrat valehdellut missä oli kun oli uuden naisensa kanssa.

Olen sitten varmaan harvinaisen tasapainoinen, koska jos mieheni häipyisi toisen matkaan en TAATUSTI kaataisi sitä lasten niskaan. Enkä sanoisi ettei isä enää rakasta heitä ja muuta sontaa. ap

ainakaan en lisäisi omalla käytökselläni lasten taakkaa vaan pyrkisin kaikin tavoin sitä kriisiä pienentämään.

Nyt rauhassa av:lle näpytellessäsi sä et tiedä miten reagoisit.

Eikä siinä oikein ole paljoakaan mitä lasten kriisin pienentämiseksi voi tehdä jos he "menettävät" toisen vanhempansa. Sitä voi korkeintaan suurentaa muttei pienentää.

Ehkä sitten kun asioihin saa vähän etäisyyttä ja aika kuluu, kaikki ymmärtävät että se EHKÄ oli se paras ratkaisu.



Itse on 10-vuotias kun vanhempani erosivat, syynä isän pettäminen ja ajoittainen juopottelu. Vaikka olin ns. isäntyttö ja ero oli mulle pettymys, niin silti ymmärsin että se oli paras ratkaisu. Ikinä mun äiti ei isää haukkunut, eikä isä äitiä. Multa kysyttiin kumman luona haluan asua? ja vaikka isä oli se jonka silmäterä olin, oli äiti kuitenkin se joka aina meitä hoivasi ja huolehti. Jäin äidille.



Mun vanhemmat hoitivat eroa hyvin, vaikka heillä omat keskinäiset välit oli riitaisat. Ei niistä mulle puhuttu, mutta ei lapset tyhmiä ole, onhan lapsilla korvat, silmät ja vaistot olemassa. Ehkä ero olisi ollut mulle vielä vaikeampi jos olisin ollut murrosiässä? mutta en ollut ja hyvä niin.



Jos vanhemmat eroaa, niin kyllä siinä vaiheessa on ensisijaisen tärkeää ottaa juuri ne lapset huomioon vaikka kuinka vituttaisi ja olisi surkeaa. Sekin on sitä hyvää vanhemmuutta!

eikä tajua ollenkaan, ettei sillä ja ap:b kertomuksella ole välttämättä YHTÄÄN MITÄÄN tekemistä keskenään!



Mistä ihmeestä me tiedämme - tai edes ap - sitä, mitä veljen avioliitossa on tapahtunut?? Kahden aikuisen välisiä ristiriitoja ei edes vierestä seuraamalla täysin ymmärrä, eli sen vuoksi on typerää ja keskenkasvuista ottaa puolta.



AINAKAAN nyt mennä haukkumaan ap:n veljeä huoripukiksi, uutta rakastettua huoraksi - tai kälyä hulluksi!



Keskitytään nyt kuitenkin VAIN arvioimaan sitä, mistä ap halusi keskustella eli äidin käytöstä avioerotilanteessa. Jookos?



Minä olen aivan samaa mieltä ap:n kanssa siinä, että VAIKKA kuinka olisi shokissa ja katkera, niin lapsia ei aikuisten riitoihin pidä sotkea. Se ei vaan ole aikuismaista käytöstä eikä oikein lasta kohtaan. Viis nyt siitä, kuka on erossa "sika" ja kuka "uhri" (aniharvoin sellaista mustavalkoista tilannetta edes on) - joka tapauksessa normaali ihminen keskittää sen vihansa sitten exään, muttei ala lapsensa mielenterveydellä pelata.



Kaipa tuohon on vain se neuvo, että ap:n pitäisi yrittää säilyttää kälyynsä välit, että voi olla veljentyttärensä tukena. Tyttö tarvitsee kovasti tätiään kuuntelijana!



Kyllähän suomalaisissa tuomioistuimissa on kosolti avioeroriitoja, joissa lapsia käytetään viimeiseen asti lyömäaseena, valitettavasti :-(

erota ei koskaan saa, vaikka olisi miten onneton tahansa. Ja ihmistä joka kostaa tuskansa lapsille pitää vain ymmärtää.



Ei teidän kanssa voi puhua.

hänen ja ap:n osalta kunnon ihmisen puuhilta, puheilta.

Itekin olen petetty ja jätetty, mutta ei mulle olisi tullut mieleenkään toimia niinkuin tuo kuvailtu naisihminen.

On huvittavaa, että nykymaailmassa ollaan niin yksilöitä eikä muut tiedä "mun ja mun perheen" asioista. No, mulla ainakin on normisuhteet sukuun ja ystäviin jotka ovat oppineet tuntemaan mut ja mun ex-miehen vuosien saatossa. Siksi olisi ollut naurettava ruveta keksimään erossa toiselle ominaisuuksia kuten hulluus tai narsismi tms. Puhua aina voi, kiukussaan olisi voinut heitellä mitä vaan mutta kyllä sivullinen, järki-ihminen, toista edes hiukan tunteva huomaa onko niissä mitään perää.

Aika usein kun mies lähtee uuden naisen matkaan, hän selittää itselleen ja kaikille muillekin, että vanha vaimo on hullu, kiristää, uhkailee ja on niin hirviö, että liitosta oli vaan lähdettävä. Ja sä menet mukaan tähän ja uskot kritiikittä veljeäsi? Miehen pitää jollain selittää itselleen paskamainen tekonsa, ja etenkin muille, rakastajatterelle noita "hullu kiristävä vaimo" juttuja on kerrottu kaikkein pisimpään. Totta helvetissä petetystä ja jätetystä vaimosta tulee onneton ja menettää tasapainonsa tuossa tilanteessa, ja HÄN se tässä tarvitsee tukea, ei kusipää veljesi, joka tyypillisesti vielä haukkuu vaimonsa kaiken päälle. Voitko ap olla tosiaan noin tyhmä?

eikä tajua ollenkaan, ettei sillä ja ap:b kertomuksella ole välttämättä YHTÄÄN MITÄÄN tekemistä keskenään!

Mistä ihmeestä me tiedämme - tai edes ap - sitä, mitä veljen avioliitossa on tapahtunut?? Kahden aikuisen välisiä ristiriitoja ei edes vierestä seuraamalla täysin ymmärrä, eli sen vuoksi on typerää ja keskenkasvuista ottaa puolta.

AINAKAAN nyt mennä haukkumaan ap:n veljeä huoripukiksi, uutta rakastettua huoraksi - tai kälyä hulluksi!

Keskitytään nyt kuitenkin VAIN arvioimaan sitä, mistä ap halusi keskustella eli äidin käytöstä avioerotilanteessa. Jookos?

Minä olen aivan samaa mieltä ap:n kanssa siinä, että VAIKKA kuinka olisi shokissa ja katkera, niin lapsia ei aikuisten riitoihin pidä sotkea. Se ei vaan ole aikuismaista käytöstä eikä oikein lasta kohtaan. Viis nyt siitä, kuka on erossa "sika" ja kuka "uhri" (aniharvoin sellaista mustavalkoista tilannetta edes on) - joka tapauksessa normaali ihminen keskittää sen vihansa sitten exään, muttei ala lapsensa mielenterveydellä pelata.

Kaipa tuohon on vain se neuvo, että ap:n pitäisi yrittää säilyttää kälyynsä välit, että voi olla veljentyttärensä tukena. Tyttö tarvitsee kovasti tätiään kuuntelijana!

Kyllähän suomalaisissa tuomioistuimissa on kosolti avioeroriitoja, joissa lapsia käytetään viimeiseen asti lyömäaseena, valitettavasti :-(

Joku tajusi. Joo, olen yrittänyt pitää veljen vaimoon yhteyttä. En ole syyllistänyt. Tyttö on ollut meillä yökylässä ja olen hänen kanssaan jutellut... en tosiaan tytölle syyllistä äitiä ajattewlin hänestä mitä tahansa! Ja veljeni toiminta oli minustakin arveluttavaa, ero näyttää pakolliselta, mutta sen olisi voinut hoitaa toisin.

Toivottavasti veljen vaimo ei katkaise välejä minuun... ja antaa isän kantaa vastuun lapsista (niin kuin hhän haluaa, on kovasti ahdistunut tilanteesta)

ap

saadakseen teolleen hyväksynnän. Erosta sekaisin oleva ex-vaimo on otollinen kohde "kahjo ämmä" teorioille. Menin itse täysillä mukaan kun tuttavamies selvitti ensimmäisen eronsa syyksi suhteellisen villit jutut exästään. Olin mukana laittamassa naisesta ikäviä juoruja liikkeelle. Mies kuitenkin jätti myös uuden naisensa ja sitten pian taas seuraavan naisen, mutta samat "kahjo ämmä" jutut kiertävät tuon kaverin osalta päättymätöntä kehää. Itsellänikin on jo vähän kusetettu olo.

saadakseen teolleen hyväksynnän. Erosta sekaisin oleva ex-vaimo on otollinen kohde "kahjo ämmä" teorioille. Menin itse täysillä mukaan kun tuttavamies selvitti ensimmäisen eronsa syyksi suhteellisen villit jutut exästään. Olin mukana laittamassa naisesta ikäviä juoruja liikkeelle. Mies kuitenkin jätti myös uuden naisensa ja sitten pian taas seuraavan naisen, mutta samat "kahjo ämmä" jutut kiertävät tuon kaverin osalta päättymätöntä kehää. Itsellänikin on jo vähän kusetettu olo.

Eihän hän ole saanut tietojaan yksinomaan veljeltään, vaan veljentyttäreltä - ja koska on yhä tekemisissä kälynsäkin kanssa, on takuulla kuullut myös kälyn version asioista.

Sinänsä olet oikeassa: avioeron jälkeen niin jättäjällä kuin jätetylläkin (huom, siis myös sillä jätetyllä, on se sitten vaimo tai mies) taipumus demonisoida exää.

-52-

saadakseen teolleen hyväksynnän. Erosta sekaisin oleva ex-vaimo on otollinen kohde "kahjo ämmä" teorioille. Menin itse täysillä mukaan kun tuttavamies selvitti ensimmäisen eronsa syyksi suhteellisen villit jutut exästään. Olin mukana laittamassa naisesta ikäviä juoruja liikkeelle. Mies kuitenkin jätti myös uuden naisensa ja sitten pian taas seuraavan naisen, mutta samat "kahjo ämmä" jutut kiertävät tuon kaverin osalta päättymätöntä kehää. Itsellänikin on jo vähän kusetettu olo.

Hänelle on kulissit olleet aina liiankin tärkeitä, asia josta olen naljaillut usein. Joten pikemminkin tässä tapauksessa on roikkunut liitossaan aivan liian kauan eikä ole kertonut kaikkea, vihjaillut vain liiton ikävistä yksityiskodista. Nyt on sitten kertonut kaikenlaista jotka sopivat kyllä kuvioon.

Heillä on pitkään ollut käydessä outo tunnelma. Olen kyllä tullut toimeen veljen vaimon kanssa aina, mutta sellainen hysteerinen piirre hänessä on kyllä aina ollut. Esim. jos joulu ei mene putkeen (laatikko meni pilalle, pukki myöhästyi tms) niin hermostui kauheasti.

ap

vaikka lastensuojeluilmoitukseen.

Hyvä aloitus ap, auttaa näkemään sitä palavaa intoa jolla sukulaiset puolustavat omiaan henkeen ja vereen. Syitä "sen ei-sukulaisen" mustamaalaamiseen (hulluksi leimaamiseen) kaivellaan vaikka palaneesta porkkanalaatikosta.

Esim. jos joulu ei mene putkeen (laatikko meni pilalle, pukki myöhästyi tms) niin hermostui kauheasti. ap

ja minä sanon että sinä olet hyvällä asialla mutta aivan hakoteillä...

Jos ja kun aikuisten riidat johtavat siihen että toinen vanhemmista muuttaa pois lasten luota niin lapset on sotkettu aikuisten riitoihin tahdottiin tai ei. Se vaikuttaa heihin tahdottiin tai ei.

Ei sellaista tilannetta ole olemassakaan että lapset kohauttaisi olkapäitään että okei, iskä muutti pois, ei koske meitä, ne on aikuisten riitoja.

Minä olen aivan samaa mieltä ap:n kanssa siinä, että VAIKKA kuinka olisi shokissa ja katkera, niin lapsia ei aikuisten riitoihin pidä sotkea. Se ei vaan ole aikuismaista käytöstä eikä oikein lasta kohtaan.

vaikka lastensuojeluilmoitukseen.

Hyvä aloitus ap, auttaa näkemään sitä palavaa intoa jolla sukulaiset puolustavat omiaan henkeen ja vereen. Syitä "sen ei-sukulaisen" mustamaalaamiseen (hulluksi leimaamiseen) kaivellaan vaikka palaneesta porkkanalaatikosta.

Esim. jos joulu ei mene putkeen (laatikko meni pilalle, pukki myöhästyi tms) niin hermostui kauheasti. ap

paitsi niitä lapsia, joista yksi on kummilapseni.

Pelkään, että ls-ilmoitus rikkoisi välit lopullisesti. Myös veljeen. Perhe on hyvin toimeen tulevia ja voisi olla, että sosiaalitätien käynti olisi kauhean noloa... veli arvaisi taatusti minun sen ilmoituksen tehneen, vaimo varmaan syyttäisi veljeäni ja saisi lisää vettä myllyyn... mitenhän sitä tukea saisi muuten?

sanoo lapsille noin?



Eikö mt-ongelmainen tyttö (tai kuka tahansa murrosikäinen?) voi sanoa isälle nyyhkien että isä älä jätä meitä ja miten me nyt pärjätään tai pitää iskän uutta huorana ja kokea isän hyljänneen hänet ilman että hullu kahjo exä on laittanut sanat hänen suuhunsa?



Mitä sellaisten eroperheiden lapset sitten sanovat joissa äidit pitävät suunsa supussa? "Voi kun kiva että isi lähdet, nyt me saadaan kaksi kotia?" "Toi sun uusi näyttää ihan Beyoncelta, saanks mä nimmarin, kuka sen kampaaja on?"

ja minä sanon että sinä olet hyvällä asialla mutta aivan hakoteillä... Jos ja kun aikuisten riidat johtavat siihen että toinen vanhemmista muuttaa pois lasten luota niin lapset on sotkettu aikuisten riitoihin tahdottiin tai ei. Se vaikuttaa heihin tahdottiin tai ei. Ei sellaista tilannetta ole olemassakaan että lapset kohauttaisi olkapäitään että okei, iskä muutti pois, ei koske meitä, ne on aikuisten riitoja.

Minä olen aivan samaa mieltä ap:n kanssa siinä, että VAIKKA kuinka olisi shokissa ja katkera, niin lapsia ei aikuisten riitoihin pidä sotkea. Se ei vaan ole aikuismaista käytöstä eikä oikein lasta kohtaan.

kärsivät! Olenko kenties muuta väittänyt?

Pointti oli, että sitä kärsimystä voi pahentaa, jos äiti demonisoi isän ja pitää sitä kriisiä yllä. Ei edes halua päästä siitä erosta eteenpäin!

Tottahan toki lapset itsekin tekevät johtopäätöksiä tilanteesta, mutta hyvinkin paljon niihin vaikuttaa se, mitä heille tilanteesta kerrotaan. Jankuttaako äiti, että "isä läksi pillun perään, jätti meidät huoran takia" (kuten sinä tai joku muu tuossa keuhkosi). Vai selittääkö lapselle, että syy oli keskinäisissä ristiriidoissa, mutta isänrakkaus on entisellään ja isä näkee lastaan mahdollisimman paljon jatkossakin.

Mietihän nyt vähän... eikö ihan tosi sinusta tuossa ole mitään eroa?

-52-

jättää mielenterveysongelmaiset lapsensa mielenterveysongelmaisen ja erosta ja petoksesta järkyttyneen äidin hoiviin? se että antaa rahaa ei ole vastuun kantamista.

Veljeni on aina ollut lapsilleen hyvä isä ja on sitä jatkossakin. Ei taatusti jätä lapsia vaan pitää luonaan niin paljon kuin mahdollista. Tytöllä on ollut syömishäiriö. Nyt kyllä alan tajuta mistä se neuroottisuus juontaa ja tajuan myös pikkuhiljaa miksi veli ei liitossaan jaksa roikkua. Nyt kun veli on häipynyt on paljastunut muutakin... on koko liiton kiristänyt, uhkaillut jne. ap

Jos tuo kuvaamasi on totta, niin eikö se vastuuntuntoinen veli vaatisi lasten yksinhuoltajuutta?

Olen itsekin kuullut. Ja jutellut tytön kanssa. ap

jättää mielenterveysongelmaiset lapsensa mielenterveysongelmaisen ja erosta ja petoksesta järkyttyneen äidin hoiviin? se että antaa rahaa ei ole vastuun kantamista.

Veljeni on aina ollut lapsilleen hyvä isä ja on sitä jatkossakin. Ei taatusti jätä lapsia vaan pitää luonaan niin paljon kuin mahdollista. Tytöllä on ollut syömishäiriö. Nyt kyllä alan tajuta mistä se neuroottisuus juontaa ja tajuan myös pikkuhiljaa miksi veli ei liitossaan jaksa roikkua. Nyt kun veli on häipynyt on paljastunut muutakin... on koko liiton kiristänyt, uhkaillut jne. ap

Jos tuo kuvaamasi on totta, niin eikö se vastuuntuntoinen veli vaatisi lasten yksinhuoltajuutta?

Todennäköisin tulos siinä olisi se, että vaimo saa lapset ja kostaa niin ettei veljeni saa lapsiaan koskaan nähdä. Näin veli pelkää. Suomessa äidit saavat lapset lähes aina, ja kun äitikin on ihan hyvin toimeentuleva, ei ole alkoholisti tms, niin...

parasta olisi jos vanhemmat saisivat sovittua tapaamisista tms niin, että molemmat vanhemmat saavat pitää lapsensa ja lapset vanhempansa ja aikuiset pystyisisivät vetämään lasten asioissa yhtä käyttä vaikka toista miten paljon tahansa vihaisikin.

ap