Lue keskustelun säännöt.
Lapsuus 80-luvulla: kuka palstalaisista on ollut alakoulussa
24.10.2011 |
80-luvulla ja millaista oli? Miten erilaista oli verrattuna nykyiseen?
Kommentit (159)
musta tuntuu, että nyt mun lasten kirjat on ihan risoja ja loppuun käytettyjä. Riippuu varmaan tosi paljon kunnasta missä on koulua käynyt. Espoossa ainakin oli uudet kirjat. Mutta luokat oli kyllä isoja meilläkin, 30 oppilasta helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännää et niin isoja eroja, sama lama kaikilla kuitenki.
mulle tuli ekana mieleen nää
- kirjoja kierrätettiin, niissä oli etusivulla leima missä oli viivat mihin laitettiin nimi, kellä kirja sillä hetkellä oli. Saatto sama kirja siis olla helposti viidellä oppilaalla
- tehtäväkirjoja ei ollu, tai jos oli, nekin kiersi, ja sanomattakin selvää ettei niihin saanu mitään merkkailla
- kopioiden ottamista vältettiin viimeiseen asti
- kaikki paperi käytettiin todellatodellatodella loppuun, siis esim. vanhat kopiot leikeltiin vielä muistilapuiksi tai sit kopioitiin uudestaan sinne puhtaalle puolelle tai käytettiin piirrustuspaperina
- ala-asteella saatiin tehtävävihot koulun puolesta ja kun vihko oli täynnä, ope tarkisti että se oli "kunnolla" (eli tiiviisti ja tilaa säästäen) täytetty eikä sivuja oltu revitty. Muuten joutu itte (eli siis vanhemmat) ostamaan uuden vihon.
- kaikki kirjat ja vihot oli päällystettävä (jos siis sattu jostain syystä saamaan uuden kirjan)
- ei ollu "kehutarroja" vaan saatiin leima hyvin tehdyn tehtävän viereen (koska tarrat oli kalliita)
- luokkakoot oli sillonkin isoja, meillä ainakin oli 25-28 oppilasta/ryhmä aina
- kaikille oli sama ruoka paitsi tietysti allergisille, ja allergiasta vaadittiin koululääkärin todistus
- ruuan kaa sai yhden mukin maitoa, loput sit vettä
- kaikki soittimet, lelut, liikuntavälineet oli niiiiiiiin puhkikäytettyjä ja loppuun korjattuja
- askarteluliima laimennettiin vedellä
-vesivärejä ei saanu "kuluttaa" (eli hinkata)tai tuli sanomistaYleensäkin sillon säästettiin ihan hulluna kaikessa. Vanhemmiten sitäkin on osannu arvostaa kun nyt osaa itekin vetää vyötä kireelle tarvittaessa :o)
Muista jutuista mulle tuli mieleen ekana väärennetyt Leviksen 501, joita mummu toi Virosta.
Väärennettyjä leviksiä tuskin tuotiin Virosta vielä 80-luvulla.
Muutkin jutut kuulostaa enemmän lama-ajalta eli 90-luvulta. 80-luvulla ala-asteella ei kyllä vielä säästelty, joka vuosi sai kaikki kirjat ja muut välineet uutena. Luokkakoot tosin oli juuri tuollaisia, 25-30 oppilasta.
Jälkikäteen ajateltuna selvät adhd-tapaukset olivat tavallisella luokalla häiritsemässä kaikkien oppimista.
Olivat kylläkin tarkkislaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, enemmän kyllä ehkä -90 lukua, mä alotin koulun -88 ja sillon oli jo sama meno kun mikä tuntu jatkuvan läpi sen hiton -90 luvun mut ne Levikset saattaa kyllä olla joo vasta siä 90-luvulla, kun mäki sain ekat muistaakseni vasta 5./6. luokalla. Missähän hemmetin takapajulan säästöluokassa mä oon opetukseni saanu...?? Vai oltiinko siä fiksuja ja nähtiin tulevaan XoD
muistan 95 % tän ketjun jutuista. Ainakin sen verran. :)
Ehdottomasti silloin oli yltäkylläisempää ja monella muotoa onnellisempaa aikaa kuin nyt. 80-luku oli nousukautta ja rahaa oli. Työttömyyttä ei ollut ja kouluttamatonkin saattoi mennä vaikkapa sairaalaan ja sanoa, että tulisin teille töihin. Työtahti oli inhimillisempi eikä ollut jaksamisongelmia.
80-luvulla ei tunnettu sellaista ajatusta, että joku sairaus olisi jätetty hoitamatta. Kaikkia sairauksia hoidettiin kustannuksia ajattelematta. Sairaalan lastenosastoilla hoidettiin korvakierrelapsia ihan osastoilla. Kouluterveydenhoitaja ja -hammaslääkäri kutsuivat vuosittain tarkastukseen.
Kouluruoka oli hyvää, paljon parempaa kuin nykyisin. Jos ennen tai jälkeen ruokailun oli yli 3 h koulua, tarjottiin myös välipala. Kasarilla ruoka oli toki erilaista, ei syöty vuohenjuustoa eikä oliiveja vaan juuri sitä peruskouluruuan tapaista kotimaista ruokaa. Jos nykyisin tarjoittaisiin kouluissa nykyruokatottumuksiin nähden yhtä hyvää ruokaa kuin silloin, tarjolla olisi vuohenjuusto-rucolaa joka päivä.
Keskivertoa pienituloisemmilla perheillä oli mahdollista ostaa itselleen omakotitalo ja maksaa se kohtuuajassa velattomaksi. Muistan, kun vanhempani iloitsivat saaneensa talon maksetuksi heti neljäkymppiä täytettyään. Ja me asuimme isossa kaupungissa eikä maaseudulla, ja vanhempani valmistuivat kuitenkin vasta 25 v. täytettyään. Auto oli mersu tai volvo, ja ostettiin uutena tai max. pari vuotta vanhana.
Elintaso oli tietysti silloin matalampi, koska tavaraa oli vähemmän. Yltäkylläisyys oli osin myös sitä, että että pienemmästä valikoimasta oli varaa ostaa enemmän kuin nykyisestä tavarapaljoudesta. Puhelin oli kiinteä, eikä sitä uusittu muodin vuoksi vaan edellisen hajotessa. Muoti tuli sisustukseen vasta aika hiljattain. Sitä ennen ostettiin vain kivoja huonekaluja, ei trendikkäitä huonekaluja. Vaatteissa oli muotia, mutta silloinkin se sama muoti säilyi parin kolmen vuoden ajan, joten vaatteita pidettiin pidempään. Vaatteet olivat silloin kalliimpia kun ei ollut näitä halpaketjuja. Elektroniikka ja kodinkoneet olivat myös kalliimpia kuin nykyisin. Silloiset tavarat kyllä myös kestivät pidempään. Silloin jollakulla saattoi olla yli 20 v. vanha telkkari, nykyiset ei kyllä kestäisi. :)
Yksi tässä ketjussa mainitsematon juttu tuli vielä mieleen. 1980-luvulla puhuttiin au-lapsista (=avioliiton ulkopuoliset). Näihin perheisiin sitten pyrittiin antamaan erityistä tukea... Avioliitto ja kirkkoon kuuluminen olivat silloin kunnon ihmiselle vähän pakollisia, vaikkei nyt niin suurta tunnetta kumpaankaan olisi ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti silloin oli yltäkylläisempää ja monella muotoa onnellisempaa aikaa kuin nyt. 80-luku oli nousukautta ja rahaa oli. Työttömyyttä ei ollut ja kouluttamatonkin saattoi mennä vaikkapa sairaalaan ja sanoa, että tulisin teille töihin.
kyllä tiedä, missä tän kirjoittaja on asunut??
Uusia velattomia ok-taloja ja mersuja? No ei kai.
Kaikilla ei ollut edes sisävessaa tai puhelinta, pakastimesta puhumattakaan.
Ehdottomasti silloin oli yltäkylläisempää ja monella muotoa onnellisempaa aikaa kuin nyt. 80-luku oli nousukautta ja rahaa oli. Työttömyyttä ei ollut ja kouluttamatonkin saattoi mennä vaikkapa sairaalaan ja sanoa, että tulisin teille töihin.
kyllä tiedä, missä tän kirjoittaja on asunut??
Uusia velattomia ok-taloja ja mersuja? No ei kai.
Kaikilla ei ollut edes sisävessaa tai puhelinta, pakastimesta puhumattakaan.
Ehdottomasti silloin oli yltäkylläisempää ja monella muotoa onnellisempaa aikaa kuin nyt. 80-luku oli nousukautta ja rahaa oli. Työttömyyttä ei ollut ja kouluttamatonkin saattoi mennä vaikkapa sairaalaan ja sanoa, että tulisin teille töihin.
kyllä tiedä, missä tän kirjoittaja on asunut??
Uusia velattomia ok-taloja ja mersuja? No ei kai.
Kaikilla ei ollut edes sisävessaa tai puhelinta, pakastimesta puhumattakaan.
Ja vanhempanikin ovat 1950-luvulla viettäneet lapsuutensa asunnoissa, joissa oli puhelimet, vessat ja suihkut. Pakastinhan yleistyi 80-luvulla, ja sitä markkinointiin juuri arjen helpottamisella, kun kaupassa ei tarvinnut enää ravata alvariinsa. Kännykkä taisi mun perheeseeni tulla vuonna 1990 ja pakastin n. vuonna 1983. 1984 ostettiin eka tietokone eli Commodore 64.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun kaikki radiot ja elektroniikka oli MADE IN HONG KONG. Enää tuolta ei tule mitään elektroniikkaa
Aloitin peruskouluni 83 ja kolmannella luokalla - 86 siis meille tuli kierrätetyt lukukirjat. Lisäksi lukukirjat piti palauttaa, mutta tehtäväkirjat ja matikan kirjan sai muistaakseni pitää. Ensimmäisellä luokalla piirtelimme YYA kuvia, kun YYA sopimus uusittiin. Ja opettaja ihasteli, kuinka hienosti kävelimme pituusjonossa rummutuksen tahtiin. Ritari ässä oli viikon huippukohta. Vanhemmat oli ihan ulalla koko koulun kanssa. Minun läksyjen tekoa vielä vahdittiin, ja jopa faijakin oli kiinnostunut hieman tekemisistäni. Mutta sisaruksiani ei vahdattu senkään vertaa. Pelkäsin jälkki-istuntoa. Hengasin koulukiusaajien kanssa, jotta en olisi kiusattu. Äitini ihmetteli, miksi olen kaveri koulun ikävien tyyppien kanssa. En kehdannut sanoa, etten uskonut, että ne kivat tyypit huolisi minut seuraansa.
Olin kauhuissani, jos tehtävät jäi tekemättä tai koulukirja jäi kouluun. Kun sisareni piirteli alkoholivalistusvihkooni, olin kauhean vihainen, koska pelkäsin että joudun pulaan. Tosi elämässä oli kauhean hiljainen, pieni ja kiltti tyttö, joka pelkäsi niin koulussa kuin kotona - jälkeenpäin olenkin hymähdellyt onnellinen lapsuus puheille, koska en vaihtaisi aikuiselämääni lapsuuteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä 1980-luvulla ostaneet Volvoa tai Mersua uutena tai edes uudehkona. Nuo olivat kalliita autoja esimerkiksi Volvo 240 maksoi uutena yli 100 000 mk. Toyota Corollan sai 50 000 markalla.
Keskivertoa pienituloisemmilla perheillä oli mahdollista ostaa itselleen omakotitalo ja maksaa se kohtuuajassa velattomaksi. Muistan, kun vanhempani iloitsivat saaneensa talon maksetuksi heti neljäkymppiä täytettyään. Ja me asuimme isossa kaupungissa eikä maaseudulla, ja vanhempani valmistuivat kuitenkin vasta 25 v. täytettyään. Auto oli mersu tai volvo, ja ostettiin uutena tai max. pari vuotta vanhana.
talviolympialaisia katsottiin koulussa ruokasalin tv:stä ja jännättiin, kun Marjaliisa Hämäläinen ja Harri Kirvesnimei hiihti ja Nykäsen Matti hyppi.
Sitä eivät tee nykyään...
Laulukokeita laulettiin luokan edessä ja nauratti, kun pojat puhuivat laulamisen sijaan, vaikka kenellekään ei olisi saanut nauraa.
Aamunavauksia pidettiin käytävillä, että luokat seisoivat jonoissaan ja toisinaan joku pyörtyi, ehkä seisomiseen ja hapen puutteeseen. Opettaja soitti urkuharmoonia ja veisasi virttä, joskus jonkun lasten laulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustakin tuntui, että jotkut kuvaa 1950-luvua. Kyllä mun mielestä tiskikone oli aika yleinen 1980-luvulla, mun vanhemmilla on ollut aina, niin kauan kuin muistan. Samoin kyllä meille tuli mikroaaltouuni kanssa jo 1980-luvun alussa.
Ja edelleen kyllä ne commodore kuusnepat alkoivat yleistyä varmaan 1980-luvun puolessavälissä viimeistään, ja niitä oli kyllä aika monilla.
Mä olen mennyt yläasteelle 1986 ja kyllä silloin oltiin aika merkkitietoisia. Meillä oli Luhta, Torstai,MicMac ja Levi's niitä suosittuja. Ei niitä tietenkään kaikilla ollut, mutta kyllä mun mielestä silloin oli yleisesti tiedossa hyvät merkit. Mulla ei ollut leviksiä kun niitä varten olisi pitänyt mennä kaupunkiin, omalta paikkakkunnalta sai kyllä jotain farkkuja. Kaupungissa oltiin varmaan vielä tietoisempia.
Koulukiusausasiat on kyllä paljon paremmalla tolalla. Mä kävin ala-asteen kyläkoulussa ja siellä kyllä kiusattiin, jälkeenpäin tuntuu että sen vähän katsottiiin kuuluvan asiaan.
Häiriköitä myöskin oli, niin siellä pikkukoulussa kuin yläasteella. Jotenkin tuntuu, että monelta aika kultaa muistot.
Mä olen siis maalta pikkupaikkakunnalta kotoisin.
vanhemmille/oppilaalle. Eikä luokkaretket tosiaan maksaneet myöskään. Oppikirjat oli uusia, ei käytettyjä kuten nykyään. Välipalojakin tarjottiin esim. banaania. Jännä, Suomi on nyt paljon rikkaampi mutta näin..
koulun aloitin 1985.
- meillä pienet luokat, kun kuntakin pieni
- opettajat liki poikkeuksetta epäpäteviä
- vessoihin mentiin ulkokautta, vain yhdessä kopissa ovi
- kirjat saatiin kaikki omaksi, ainakin ekalla ja tokalla
- hammaslääkärissä käytiin jatkuvasti ja hampaat hoidettiin kuntoon kunnolla
- laulukokeet luokassa kaikkien aikana
mun porukat oli varmaan keskiluokkaa, isä oli ja on edelleen kiinnostunut kaikesta uudesta joten meille tuli kyllä etunenässä kaikki elektroniikka.
- meillä oli tiskikone kun menin kouluun, samoin videonauhuri jossa kaukosäädin oli johdolla kiinni
- mikroaaltouuni tuli varmaan seuraavana vuonna
- auto vaihdettiin parin vuoden välein, muistaakseni uuteen tai uudehkoon Opel Kadettiin
- meillä oli serkun vanha vic20, ja commodore 64 tuli ehkä -88
- joka vuosi ostettiin uudet sukset ja luistimet, samoin talvivaatteet. joulu- ja kevätjuhliin hankittiin myös aina uudet vaatteet
- muistan että halusin kuudennelle mennessä (1990) mustat farkut ja lähikaupungin farkkuliikkeessä ainoa vaihtoehto oli levikset ja ne oli kalliit
Kaikki lääkärikäynnit oli ilmaisia tai siis maksuttomia julkisella. Jossain vaiheessa tuli se vuosittainen terveyskeskusmaksu. Hammashoitoon oli helppo päästä vuosittain. Vanhemmilta ei odotettu ollenkaan niin paljon osallistumista koulunkäyntiin kuin nyt. Reissuvihko oli ainoa yhteydenpidon väline eikä mitään wilmoja tarvinnut kytätä tai kehityskeskusteluja käydä.
Mutta koulukiusaamiseen ei myöskään osattu puuttua. Koulussa sai mopottaa ja pahoinpidellä melko vapaasti kun opettajat eivät huomanneet tai halunneet huomata. Luokkaerot näkyivät selkeästi pukeutumisessa. Ihmettelen kun täällä joku väittää että kaikilla oli muka merkkivaatteita. Ei ollut. Ne oli ne tietyt, uima-altaalla varustetussa tiilitalossa asuvat laskettelua ja ratsastusta harrastavat rikkaiden perheiden lapset.
Mustakin tuntui, että jotkut kuvaa 1950-luvua. Kyllä mun mielestä tiskikone oli aika yleinen 1980-luvulla, mun vanhemmilla on ollut aina, niin kauan kuin muistan. Samoin kyllä meille tuli mikroaaltouuni kanssa jo 1980-luvun alussa. Ja edelleen kyllä ne commodore kuusnepat alkoivat yleistyä varmaan 1980-luvun puolessavälissä viimeistään, ja niitä oli kyllä aika monilla. Mä olen mennyt yläasteelle 1986 ja kyllä silloin oltiin aika merkkitietoisia. Meillä oli Luhta, Torstai,MicMac ja Levi's niitä suosittuja. Ei niitä tietenkään kaikilla ollut, mutta kyllä mun mielestä silloin oli yleisesti tiedossa hyvät merkit. Mulla ei ollut leviksiä kun niitä varten olisi pitänyt mennä kaupunkiin, omalta paikkakkunnalta sai kyllä jotain farkkuja. Kaupungissa oltiin varmaan vielä tietoisempia. Koulukiusausasiat on kyllä paljon paremmalla tolalla. Mä kävin ala-asteen kyläkoulussa ja siellä kyllä kiusattiin, jälkeenpäin tuntuu että sen vähän katsottiiin kuuluvan asiaan. Häiriköitä myöskin oli, niin siellä pikkukoulussa kuin yläasteella. Jotenkin tuntuu, että monelta aika kultaa muistot. Mä olen siis maalta pikkupaikkakunnalta kotoisin.
että teidän kylillä oli varakkaampaa maanviljelijäporukkaa -80-luvulla. Se on kulmakunnasta kiinni, mitä on naapurikateus ja miten se vaikuttaa lapsiin. Mun mieheni on kertonut vastaavanlaisia tarinoita, ja hän on maalla kyläkoulua käynyt ja maalla kasvanut, heitä pidettiin köyhinä ja siitä sai kuulemma kuulla.
Itse olen stadin liepeiltä. Juuri kenelläkään mun koulukaverilla ei ollut tietokonetta ennen lukion loppuaikoja, ja yläasteella 83-86 merkkifarkkuisia katsottiin vinoon, että "mikä sä luulet oikein olevas, leveiletsä jotain?" Köyhemmät kakarat antoi mielellänsä sellaiselle turpiin. Mun koulukavereissa oli kakaroita lääkärin ja insinöörin penskoista köyhimpään työttömään. Mun vanhemmat oli työläisiä, äiti lampputehtaassa, isä kouluttautui autonasentajasta timpuriksi, ja perusti oman firman. Asuttiin vuokralla. Isä selvisi -90-luvun lamasta kunnialla ehkä juuri siksi, että se oli varovainen mies, eikä laittanut rahaa haisemaan. Nyttemmin toiminta on lopetettu, koska isä kuoli, eikä meistä ollut jatkajiksi.
Sen veli eleli paljon leveämmin, korttitalo kaatui ja mies sen mukana.
Muutin kotoa. Kauppaopistossa opiskeltiin tietokoneilla basic-ohjelmointia (todella yksinkertaisia juttuja). Mitään värejä ei ruudussa ollut kuin musta ja valkoinen. Somalit tuli Suomeen. Tätini näki kaapuun verhotun somalinaisen ensimmäistä kertaa Joensuun kaduilla, ja säikähti. "Mikä kummitus tuo oli?"
Muistan, kun lama juuri alkoi ja valmistuin kauppaopistosta, ja Hesarin työpaikkasivut oli yhden sivun kokoiset. Työpaikkahakemusten tekemisessä tietokoneen tekstinkäsittely alkoi jyrätä vanhan kunnon kirjoituskoneen. Muistatteko vielä senkin kapistuksen?
TIetokoneet oli pyhiä rumia esineitä. Opeteltiin c-kieltä (DIR ja niin edelleen). Nauratti hirveästi kun opettaja puhui totisena pascal-kielestä.
mulle tuli ekana mieleen nää
- kirjoja kierrätettiin, niissä oli etusivulla leima missä oli viivat mihin laitettiin nimi, kellä kirja sillä hetkellä oli. Saatto sama kirja siis olla helposti viidellä oppilaalla
- tehtäväkirjoja ei ollu, tai jos oli, nekin kiersi, ja sanomattakin selvää ettei niihin saanu mitään merkkailla
- kopioiden ottamista vältettiin viimeiseen asti
- kaikki paperi käytettiin todellatodellatodella loppuun, siis esim. vanhat kopiot leikeltiin vielä muistilapuiksi tai sit kopioitiin uudestaan sinne puhtaalle puolelle tai käytettiin piirrustuspaperina
- ala-asteella saatiin tehtävävihot koulun puolesta ja kun vihko oli täynnä, ope tarkisti että se oli "kunnolla" (eli tiiviisti ja tilaa säästäen) täytetty eikä sivuja oltu revitty. Muuten joutu itte (eli siis vanhemmat) ostamaan uuden vihon.
- kaikki kirjat ja vihot oli päällystettävä (jos siis sattu jostain syystä saamaan uuden kirjan)
- ei ollu "kehutarroja" vaan saatiin leima hyvin tehdyn tehtävän viereen (koska tarrat oli kalliita)
- luokkakoot oli sillonkin isoja, meillä ainakin oli 25-28 oppilasta/ryhmä aina
- kaikille oli sama ruoka paitsi tietysti allergisille, ja allergiasta vaadittiin koululääkärin todistus
- ruuan kaa sai yhden mukin maitoa, loput sit vettä
- kaikki soittimet, lelut, liikuntavälineet oli niiiiiiiin puhkikäytettyjä ja loppuun korjattuja
- askarteluliima laimennettiin vedellä
-vesivärejä ei saanu "kuluttaa" (eli hinkata)tai tuli sanomista
Yleensäkin sillon säästettiin ihan hulluna kaikessa. Vanhemmiten sitäkin on osannu arvostaa kun nyt osaa itekin vetää vyötä kireelle tarvittaessa :o)
Muista jutuista mulle tuli mieleen ekana väärennetyt Leviksen 501, joita mummu toi Virosta.