Lapsuus 80-luvulla: kuka palstalaisista on ollut alakoulussa

sitten muutettiin maalle ja menin kyläkouluun kolmoselle (tai yhdistelmäluokka se oli 3.-6. luokat). Vuonna 83 aloitin ekan luokan kaupungissa.



Meillä oli myös nuo twistinarut, pallojen numeropomputtelut, kiiltokuvakansiot ja kuvien vaihtoa, magneettipenaalit, joissa oli pehmeä täyte mutta muovinen pinta.



Sitten oli pikkutumppuja, jotka roikkui repusta. Ihan minikokoisia siis koristeena. Ja myöhemmin farkkutakissa jokin pieni tekoturkistupsu.



Anttilan kuvastosta oli iso juttu saada tilata vaatteet, sellaiset pastelliväriset takki ja housut setti tilattiin minulle ja äidille. Menihän niistä toinen polvi sitten ruohonvihreeksi, kun kaaduin nurmikolla ja äiti oli vihainen. Ei meinannut pesussa lähteä kunnolla tahra.



Lautanen piti syödä tyhjäksi ruokalassa, ja muistan kuinka vatsahapot tuli suuhun kun nieleskelin inhokkiani perunasalaattia (enpä sen koommin sitä syönytkään edes aikuisena sen verran karmea muisto jäi). Muut luokkalaiset touhusivat jo silloin välkällä, ikkunasta kattelin samalla.:(



Maalla ei ollut muistaakseni niin tiukkaa, oli oma emäntä koululla joka antoi laittaa siihen possuämpäriin jos ei jaksanut/tykännyt ruoasta.



Kyläkoulun ope oli aika niljakkaan oloinen miesope jolla oli musta rasvanen tukka ja muistan että se työnteli lantiotaan ees taas tuolilla tunneilla. Yöks. Ja yritti mielistellä tyttöjä, poikia taas kuritti. Vanhan ajan kellolla soitettiin välitunnilta sisään ja ensin piti mennä jonoon ovelle ennen kuin pääsi sisään.



Kaupungissa irttarit tosiaan valkattiin tarkkaan kiskalta, 5 yhtä ja 5 toista sorttia ja 10 penniä oli yhen karkin hinta. Syötiin suussa sihisevää jäätelöä ja viikon kohokohta oli musiikkivideot hittimittarissa, josta kateltiin Madonnaa ja Michael Jacksonia.



Lauantaisin oli saunapäivä, jolloin tuli Muppet show ja sai saunalimpan. Meillä ei ainakaan ollut mitään kulutusjuhlaa ainakaan 80-luvun alussa, loppupuolella sitten ostettiin kyllä uuteen maalle rakennettuun taloon nahkasohvaa, mikroa, ym. Mutta ulkomaille ei matkustettu koskaan (ruotsinlaivaa ja Kolmårdenin eläintarhaa lukuunottamatta) eikä kyllä laskettelemaankaan.

Espoossa piti järjestjän pyyhkiä taulut ym sekä soittaa muu porukka välitunnilta sisälle. Kerrankin unohduin haaveilemaan luokassa itsekseni ja välitunti vähän venyi :)

Esim kukaan ystävistäni ei ollut sellaisesta perheestä, puhumattakaan, että vanhemmat olisivat olleet avopari. Tosiaan lihavia lapsia oli kuin yksi koko isossa koulussa. Allergisia tai erikoisruokavalioisia ei ollut. Koko koulussa yksi "sokeritautinen", joka söi eri tavalla. Tosi erikoista sekin oli. Hiihtokisat oli pakolliset ja salin eteen marssitettiin koko koulun katsellessa ensimmäisestä viimeiseen ja aika kailotettiin (olin aika vika tai toka vika). Nykyään hiihtokisoihin osallistuminen on vapaaehtoista. Laulukoe tietysti koko luokan edessä.

että telkasta katseltiin Dallasia ja Dynastiaa, Taisteluparia, Ritari Ässää ja Ihmemiestä. Thilia Thalia taisi olla suosittu. Saunassa tehtiin kiukaalla iltapalaksi saunamakkaraa, jossain vaiheessa sen tilalle tuli pitsa. (Mä olen edelleen pysynyt saunamakkarassa)



Näin ensimmäisen Nokian seinän kokoisen kännykkämainoksen Lontoossa toukokuussa 1989. Se oli se hervottoman kokoinen kannettava laatikko. Ehkä niitä oli Suomessakin, mutta en kiinnittänyt huomiota ennenkuin ulkomailla. Niitä osti jupit. Jupeilla oli kaikkea. Naisten vaatteissa ja takeissa oli hervottomat olkatoppaukset.



-80 naapurin uuteen kerrostaloon muutti Vietnamin venepakolaisia. Niitä ihmeteltiin ja seliteltiin, että ne tekee nuotion lattialle. Romanit kulki ovilla myymässä pitsejä. Äitini sai työkaverin, eronneen lukutaidottoman romanin, minkä töihinotto oli jo sinällään hämmästyttävää. Niistä tuli yllättäen hyvät kaverit.



Meidän perhe ei reissannut Ruotsia kauemmas, kun vanhempani ei osanneet englantia. Ruotsissa käytiin -70-luvulla muuttaneiden luona sukuloimassa. Siellä oltiin kovasti sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa paljon lisää pakolaisia ja siirtolaisia.



muistelee 135

ja luokkayhteiskunnan paluusta, mutta tämän ketjun perusteella tuloerot ovat olleet huikeat jo 80-luvulla. Osalla on ollut yltäkylläinen lapsuus, toisilla taas elämä kuin 50-luvulla. Itse muistan 80-luvun varsin vauraana aikana, samalla tavalla tosin ei satsattu esim. sisustukseen kuin nykyään, mutta vaatteita ja ruokaa oli kyllä yllin kyllin, kodinkoneetkin arkipäivää, eikä kukaan minun tuntemani ihminen enää asunut sisävessattomassa talossa tai käynyt sellaista koulua. Itse en ole kotoisin kaikkein varakkaimmasta kansanosasta, mutta en kyllä osannut hävetä vaatteitani tai sitä, että meillä ei ollut autoa, eikä niihin asioihin kukaan muukaan kiinnittänyt huomiota.

mielenkiintoinen ketju

ja ruoka oli monipuolisempaa sekä saatiin enemmän vihkoja kyniä yms tavaraa koulusta. Oppiaineet olivat sen sijaan yksipuolisempia ja opetus vanhakantaisempaa.

jossa oli parisenkymmentä oppilasta, meidän luokalla kaksi.



Koulun pihassa oli iso liiteri/vaja, jossa oli sitten ulkohuussitkin. Pimeä ja varmaan neljä reikää vierekkäin. Takaseinällä kusikouru.



Välkällä oltiin mustaa miestä ja jos välitunnit sujui kiltisti leikkien, saatiin aika usein ulkoilla koko tunti. Opettajat katsoivat vaan silloin tällöin ikkunasta.



Urkuharmonilla ope säesti virsiä (oli vielä semmoinen, että jäi eläkkeelle kun oli ala-asteella, eli tosiaan vanhan kansa opettajaTAR). Tällä opella oli AINA hiukset ohuella hiirenhäntäpalmikolla ja miljoonalla pinnillä kiinni. Rohkein iso poika kävi aamunavauksen aikana laskemassa pinnit.



Olimme todella kilttejä, kellekkään ei tullut mieleenkään pullikoida vastaan. Keittäjä oli omasta takaa ja ruoka oli hyvää. Ei ollut mikroa ja pääsääntöisesti keittäjä käytti isoa puuhellaa. Asui samassa rakennuksessa kuin koulu.



Näin siis -87-90.

että se oli ala-aste.

ja muistan äidin itse ompelemat tanssihamoset, joita sitten kavereiden kanssa kokeiltiin ja laahustettiin pitkin kotia. Yves Rocher oli jotain eksoottista ja niitä pikkukääröjä piti aukoa ja katsoa voittaisiko jotain :)

Jälkikäteen ajateltuna selvät adhd-tapaukset olivat tavallisella luokalla häiritsemässä kaikkien oppimista.



Ruoka-aineallergiat olivat harvinaisia tai niistä ei piitattu.



Luokkaretki- ja leirikoulumaksuista ei kitisty. Kaikki osallistuivat.

istua ja tuijotella ikkunasta sillä aikaa, kun muut tavasivat muutamaa sanaa 5 minuuttia (meillä oli yhdysluokka, jossa annettiin aina jokin homma toisille sillä aikaa, kun opettaja opetti toista luokkaa).



Nykyään lukutaitoisille keksitään vähän parempaa puuhaa noiksi hetkiksi.

Yves Rocher oli jotain eksoottista ja niitä pikkukääröjä piti aukoa ja katsoa voittaisiko jotain :)

Juuri eilen muistelin niitä, ja niitä ihania tuoksuja, ja yritin katsoa saako mistään niitä minimeikkejä, joita rocherilta tuli, mutta ei vissiin enää saa mitään muita näytteitä, kuin niitä typeriä pussivoiteita.

t.2

muista enää niin kaukaista aikaa...

Tai no jotain ehkä; koulussa oli kaikki kiltisti luokissa tuntien ajan vaikka mitään kouluavustajia ei ollut, ihan ensimmäisillä luokilla oli vain puucee käytössä (opettajilla tietysti normaalit wc:t!), tavattiin ihan kirjain kerrallaan toisin kuin nyt ja koko luokka osallistui uskonnonopetukseen, mutta vl:t eivät saaneet katsoa mitään koulutv-ohjelmia. Meillä oli yhdysluokat, joten väärässä järjestyksesä tuli käytyä puolet oppiaineista silloin ala-ASTEELLA.

Opettajat huusivat usein ja kovaa, kuria sai vielä pitää jopa fyysisesti, tai ainakaan siihe ei puututttu mitenkään.

Sain ekaluokkalaisena jälkkää, kun nousin tuolille seisomaan ja hihkaisin muille, että ulkona rupesi satamaan lunta. Jäli-istunnossa sain 15min lisää, kun käännyin katsomaan takaseinällä olevia piirustuksiamme.



Opettaja piti lukunopeustestejä yksi oppilas kerrallaan ja kaikkien sijoitusket paljastettin. Hitaimmat nolattiin. Heillä oli myös muovitikku kädessä, jolla piti seurata tekstiä. Nopeat saivat tehdä LUKO-pelejä lopputunnin.



Neljännellä luokalla meillä oli juoppo miesopettaja, joka oli usein kännissä koulussa. Kerran erehtyi kähmimään useampaa tyttöä, kun matikantunti vaihdettiinkin hippaan pimeässä auditoriossa. Juoksimme juoruamaan johtajaopettajalle, että nyt tapahtuu jotakin pelottavaa ja omituista ja siitä syntyi kauhea soppa. Opettajalla oli sellaisia piirteitä ollut ennenkin, mutta niistä vaiettiin.



Viidennellä luokalla meillä oli eläkeikää lähestyvä opettaja, joka oli niin säästeliäs, että pistu meidät kuivaamaan käsipaperit patterilla ja ne piti käyttää uudelleen.



Koulussa tarkjottiin tillilihaa, sienikastiketta ja kanaviilokkia. Ruoka oli pahaa.

Luokkaretki- ja leirikoulumaksuista ei kitisty. Kaikki osallistuivat.

Luokkaretkellä käytiin joka vuosi jossain, kuviksen ryhmän kanssa Kiasmassa saakka.

niihin oli vielä rahaa.



Koulun jälkeen oli myls paljon kerhoja. Muistan ainakin kuoron, nokkahuilukerhon, näytelmäkerhon

Ei ollut karhukyytejä

Nykyään tiedetään että hajukumeista saa syövän. Pojat pelas välitunnilla elektroniikkapelejä. Koulukiusaamiseen ei puututtu juurikaan. Talvella käytettiin lapasia, kaksia päällekkäin jos oli kylmä. Lapsilla ei ollut niin paljon vaatteita kuin nykyään ja vaatteista näki heti, kuka oli rikkaasta perheestä.

oli isot palikkakorot. Toppavaatteiden pinta oli Enstexiä. Oliko silloin välituntivalvojia ollenkaan? MInäkään en muista edes kuulleeni sanaa koulukiusaaminen, oliko se vaan sitä että toisia mätkittiin ja annettiin lumipesuja? Toisia ei, koska olivat vahvempia.