Lapsuus 80-luvulla: kuka palstalaisista on ollut alakoulussa

Ääiti tuu ikkuunaan, täällä huutaa Saaari. Ei kyllä äidit tosiaan käkkineet hiekkalaatikon reunalla vaan lapset oli keskenään ja huolehti samalla pienemmistään. Varsinkin maalla lapset kävi keskenään uimassakin.



Autoissa ei käytetty turvavöitä ainakaan takapenkillä. Vauvoja kuljetettiin autossa vaununkopassa eikä mistään turvaistuimista ollu tietoakaan.



Limsaa ei ollut isoissa puolentoistalitran pöniköissä vaan jaettiin siskon kanssa se kolmasosalitran lasipullo Jaffaa. Makkaraa syötiin usein. Uunimakkaraa, lauantaimakkaraa, kiuasmakkaraa.

Kukaan ei uskaltanut niiden kanssa temppuilla, ei edes luokan kovikset. Kerran yksi ope nosti luokkakaverin paidasta seinää vasten eikä siitä mitään meteliä noussut, puukässän ope löi jollain laudalla näpeille. Luokan seinässä oli selvät vesivahingon jäljet eikä niille tehty mitään, me lapset raavittiin aikamme kuluksi maalia irti märästä seinästä, lähti kivasti liuskoina. Pidettiin pulliksia jonne kaikki leipoivat kuuliaisesti. Luokkaretket olivat vaatimattomia verrattuna näihin nykyisiin. Käytiin lintsillä ja kuudennella leirikoulussa jossain vanhassa leirikeskuksessa jonka rahat hankittiin myymällä vessapaperia, muuten riitti ihan metsäretket. Luokalla oli näin nykytietojen valossa yksi ihan selkeästi jälkeenjäänyt poika ja kaksi ylivilkasta lasta, hyvin silti pärjättiin.

muutaman kerran luokalle... :D

töiden vuoksi. Muistan nuo avaimenperät, hajukumit ja lokeropénaalit :) Muistan kuinka koulussa katsottiin joillain tunneilla hiihtokisoja telkusta, joillakin Robotii von Rosenbergin seikkailuja jne. 80-luku oli ihanaa aika :) Televisiostakin piti kanavia vaihtaakseen nousta sohvalta :)



t.ap

viikossa purskuteltiin fluoriliuoksella. Opettaja oli jakanut ne mittakupeissa jokaisen pulpetille ja sitten kaikki yhtäaikaa purskuteltiin pari minuuttia.

Samalla tietysti yritettiin naurattaa toisia ja joskus joltain purskahtikin kaikki ympäriinsä, mistä opettaja ei ollut kovin otettu.



Ulkovessat oli, joissa neljä reikää vierekkäin ja parin metrin pudotus.



Näkkileivät voideltiin oikealla voilla voinapista ja syötiin luokissa ruokaliinan päällä. Karmeimpia ruokia olivat sienisalaatti ja nakkimunavuoka. Muutoin ruoka oli kyllä hyvää, koska oli oma keittäjä.

töiden vuoksi. Muistan nuo avaimenperät, hajukumit ja lokeropénaalit :) Muistan kuinka koulussa katsottiin joillain tunneilla hiihtokisoja telkusta, joillakin Robotii von Rosenbergin seikkailuja jne. 80-luku oli ihanaa aika :) Televisiostakin piti kanavia vaihtaakseen nousta sohvalta :)

t.ap

Muistan vieläkin kuinka sain Donkey Kongin synttärilahjaksi ja peli on edelleen käytössä omilla lapsilla :)

Ja erikoista oli tosiaan jos joku lapsi ei osallistunut uskontotunneille. Meillä taisi ala-asteella olla luokalla yleensä yksi tällainen oppilas, joka oli et-tunneilla.



Sellainenkin tuli mieleen, että kerrostalonpihalla Helsingissä kaikenikäiset lapset juoksentelivat ja leikkivät yhdessä. Nuorimmat olivat 5-vuotiaita ja vanhimmat 15-vuotiaita, ja samaa porukkaa kaikki.



Skeittaaminen oli myös in 80-luvulla, muistan kun "hengailimme" joskus kaverini kanssa katsomassa isompien poikien, noin 13-vuotiaiden skeittausta heidän rakentaman rampin luona. Olimme jotain 8-vuotiaita.



Jokin muuttui kyllä 90-luvulla! Tuntuu niinkuin 80-luku olisi ollut jotenkin huolettomampaa ja viattomampaa. Ei tarvinnut koko ajan miettiä onko ihan paska jos on vääränmerkkiset vaatteet, tai pitääkö muut outona jos 10-vuotias vielä leikkii.

Luokalla korkeintaa pari ylipainoista.



Jos yhdellä oli kala allergia niin se oli ihme.



Laktooseista ei tietoakaan tai muista nyky päivän sairauksista.



Ruoka laijia oli kahta, norm ja kala allergisille.



Ei maahanmuttajia paljon näkynyt.



Luokassa kuri ja järjestys, sai laittaa nurkkaan häpeämään :) tai pistää ulos seisomaan.



Ei ollut vaate kritereitä tai paineita ulkonäöstä.



Retket ja leirikoulut oli ilmasia.



Aina odotettiin ihan kympillä koulun diskoja :)



Ja tietenkin ne koulujen hiihto päivät kun piti laittaa koulun hikisukset jalkaan :)



Tampuriinin tahdissa juoksut ja kunto piirit.



Ja tietenkin musiikki tunnilla luokan edessä laulamiset ja opettaja antoi sitten siitä numeron.

se oli suuri ero. Paperinen reisuuvihko opettajan ja vanhempien yhteydenpitoon. Ei kouluavustajia, miten niitä nykyään tarvitaankaan niin paljon? Koska tuo ammattikunta tuli? Pärjättäisiinkö enää ilman?

Kukkulan kuningasta tms leikittiin, tytöt välitunnilla pitkänä letkana opettajan kädessä kiinni, minä en kerran halunnu ja opettaja pakotti...

ja tosiaan tuo ettei maahanmuuttajia ollut, hyvä jos koko kaupungissa joku ulkomailta adoptoitu, sekin suuri ihme...Onneksi nykyään on muitakin kuin syntyperäisiä suomalaisia! Se pakottaa esim. liian traditionaalisesti ajattelevat opettajat avartamaan käsityksiään maailmasta.

ja tosiaan tuo ettei maahanmuuttajia ollut, hyvä jos koko kaupungissa joku ulkomailta adoptoitu, sekin suuri ihme...Onneksi nykyään on muitakin kuin syntyperäisiä suomalaisia! Se pakottaa esim. liian traditionaalisesti ajattelevat opettajat avartamaan käsityksiään maailmasta.

tummaihoisen. Oli luistelukentän pukukopissa pistämässä luistimia, ja kyllä sitä ihmettä tuijotettiin. Ja tä, osaakse luistellakki?

Myöhemmin 80-luvulla kunnassamme oli 3 ihonväriltään tummempaa, kaikkien äiti oli suomalainen.

Se oli Ateneumin ylimmässä kerroksessa vuoteen -95 asti.

Luokkaretket tehtiin Fazerille ja MTV.lle.

Jälkikäteen ajateltuna selvät adhd-tapaukset olivat tavallisella luokalla häiritsemässä kaikkien oppimista

Osa porukasta siirtyi nopeasti tarkkikselle ja apukouluun. Nykyisin erityisluokkia ei juurikaan ole.

Ja nimenomaan tarkkailuluokalle - sitä nimitystä ei ole nykyään.

sinne pantiin kaikki normaalien lasten koulunkäyntiä häiritsevät pennut.

Nyt ne integroidaan normiluokkiin. Mikä on huono asia kaikkien muiden paitsi häiriköiden vanhemmien mielestä

kävin Steiner-koulua joten ei voi verrata peruskouluun. Mutta leikittiin 10 tikkua laudalla, kirkonrottaa, rosvoa ja poliisia ja paljon leikkejä joissa oli joku itse keksitty "maailma" jossa koko luokka oli mukana ja kaikilla jotkut roolit siinä. Hypättiin narua ja twistiä ja leikittiin jojoilla. Pelattiin korttia. Jossain vaiheessa jotkut pojat alkoivat maalata graffiteja ja tägejä ja niitä maalattiin taululle ja pulpetteihin.



Terveystiedossa ehkäisyvalistus oli todella perusteellista. Vaatteissa neonvärit oli hienoja ja levikset ja NafNaf-merkki. Luokkaretkillä käytiin lähiseudulla ja 9-luokalla Lapissa (asuin siis pk-seudulla). Museoissa käytiin paljon. Muistan myös Ars-näyttelyn, jossa käytiin.

Vai ihanko oikeasti jollain oli muumipaita jo 80-luvulla, jolloin juuri kukaan ei muumeja lukenut, japsisarjaakaan ei vielä ollut? Sen muistan, että Disney-aiheiset paidat oli yleisiä 80-luvulla, vielä yläasteellakin niitä näki monella.

80-luvun lapsuus oli kyllä niin huoletonta, itsekin vielä 12-vuotiaan muumipaita päällä, sai olla lapsi paljon pidempään.

Nojoo ehkä nuo lauseet olis kuulunu erikseen eikä pilkulla. Taisi olla jo 90-luvun alku kun olin 12-vuotias.

Miten te muistatte niin paljon? Ja nyt muistan minäkin, kun sain lukea kirjoituksianne :)



Itse aloitin ala-asteen vuonna -80. Me järjestimme myyjäisiä ym monta kertaa vuodessa ja kävimme erilaisissa kulttuurikilpailuissa. Tiernapoikaesitykset joka joulu ja kierrettiin kaikki kylän vanhainkodit ym.



9-luokalla monet tekivät ristelyitä luokkaretkinä, niin meidänkin luokka...



Meidän koulussa oli aamunavauksissa pojilla tapana "potkaista" edellä olevaa tyttöä polvitaipeisiin niin, että meinas mennä jalat alta. Olikohan kellään muulla tällaista? Yleensä se tehtiin tytölle, johon oltiin ihastuneita :)



Kyllä jotenkin tuntuu, että elämä oli niin paljon yksinkertaisempaa mutta kuitenkin täyteläisempää.

Meillä oli pari kertaa vuodessa, jolloin kokoonnuttiin koulun liikuntasaliin. Pappi tuli vierailemaan ja voi mikä pelko että pappi kysyy juuri minulta jotain. Paniikissa yritti mielessä toistaa käskyjä jotka meni aina sekaisin...

ja itsensäpaljastajia tuntui olevan joka nurkan ja puun takana koulun lähettyvillä. Eipä niitä oikeen osattu pelätä, huudeltiin niille jotain ja naureskeltiin :D Kerrottiin kuitenkin niistä opelle.



Semmoset jotka nykyään saisi adhd tai muuta -diagnoosin oli ilman diagnoosia.

Sillon sai olla vähän outo ja villikin, ei soitettu heti vanhemmille niin kuin nykyään soitetaan joka asiasta ja pyydetään koululle keskustelemaan ja ehdotetaan psykiatrisia tutkimuksia. Ja nämä lapset on nykyään ihan normaaleja aikuisia!

Meillä koulussa aamunavaukset käytävällä ja opettajista joku polki urkuharmoonia ja me veisattiin virsiä seisten. Aina joku pyörtyi aamunavaukseen. Opettajia kunnioitettiin ei puhettakaan nykypäivän haistatteluista 80-luvulla. Kuka muistaa pääkaupunkiseudun kesäpuistot,joissa saatiin ilmainen lämmin ruoka omaan kippoon. Telinevoimistelua koulussa sen tamburiini paukuttelun lisäksi. Hampaiden fluoraus ja harjaus tuttua. Ja ne hammasharjat luokan seinällä. Lapset saivat olla lapsia, pukeuduttiin asuihin joissa sai ja voi leikkiä ei mitään muoti mallinukkeja niinkuin nykyään usein näkee. Neonvärit ol muuten 80-luvulla pop. Lasketteluhaalarit oli neonvärisiä. Muovisia sankoja silmälaseissa ja ne oli suuuuria silmälasit meinaan, peittyi puol päätä! =)

että eniten on aina opettajasta kiinni. Kirjoitin jo jollain numerolla, etten todellakaan kaipaa kouluaikojani. Toisaalta taas anoppini aloitti luokanopettajana 70-l. alussa ja välillä kuulen, kuinka hän oli ihan kauhean ihana opettaja, tyttöjen idoli :) Aikamoisen muutoksen hänkin on kokenut, kun jokunen vuosi sitten jäi nyt eläkkeelle. Ainakin hän sanoi, että tosi levotonta oli kouluissa loppuvuosina.



Minuakin mietityttää, kun nykyisin satelee diagnooseja niin paljon, eiköhän osa niistä hoituisi ihan tavallisella perhe-elämällä... Toisaalta omina kouluvuosina pidettiin ihan normaalina, että jotkut olivat vaan "tommosia", mutta ei se mitään avarakatseisuutta ollut, vaan kyllä esim. villit varmasti kokivat olevansa maanantaikappaleita. Silloin ei tullut diagnoosia, mutta eipä tullut apuakaan.