Lapsuus 80-luvulla: kuka palstalaisista on ollut alakoulussa

Oli pikkukaupungin toinen koulu ja paljon oli oppilaita. Muistan erityisesti sen, että luokassa oli kaksi vanhanaikaista kaksoispulpettia (yhditetty toisiinsa) ja minä jouduin tietysti hiljaisena tyttönä toiseen ja viereen se luokan adhd-tapaus, joka nipisteli, repi tukasta ja haukkui taukoamatta. Opettaja oli tyytyväinen, kun hiljainen tyttö ei uskaltanut purnata...



Meillä oli laulukokeet luokan edessä. Kaikki tärisivät, kun ope paukutti pianoa ja piti seistä vieressä ja laulaa koko luokan kuullen. Luokan edessä oli se koroke, jossa oli opettajan pöytä. Oppilaita luokassa oli se 30.



Kaikki opetus oli sellaista, että vanha opettajamme aina nolasi jonkun. Jäi sitten eläkkeelle ekan luokan jälkeen ja oli ollut äitinkin opettajana aikanaan. Muistan nimen vieläkin.



Tokalla siirryttiin uuteen kouluun, jonka ekana koulupäivänä jo joutui puolet oppilaista syömään jumppasalissa, kun ruokala oli niin pieni. Luokkahuoneet olivat pieniä ja moderneja, ei ollut enää koroketta opettajanpöydän luona. Nuori ope käytti piirtoheitintä matikan opetuksessa, ja se oli uutta! :)Kaikille ei riittänyt koulukirjoja, joten opettaja kopioi matikan ja äikäntehtäviä viidelle oppilaalle, minä yksi heistä. En muista, saatiinko koulukirjoja lisää vai kävinkö monisteilla koko vuoden läpi.



Vuonna 83 muutettiin pääkaupunkiseudulle ja vanhaan kouluun korokkeineen kaikkineen. Saatiin kuitenkin nuori miesope, joka harrasti videokameroita. Kuvaili meidän näytelmiä ja tv ja videot olivat meidän luokassa. Katsottiin Sarajevon olympialaisia luokassa, muistan, miten Marja-Liisa Hämäläinen voitti kultaa!



Koulun jälkeen oli nokkahuilukerho ja näytelmäkerho. Tokaluokkalaisena kävin myös tyttökerhoa ja savityökerhoa. Kaikki kerhot olivat ilmaisia.



Meillä ei pröystäilty, molemmat vanhemmat kävivät töissä ja aika tiukkaa ajoittain oli. Uusia vaatteita sain vain parin kolmen vuoden välein. Kevätjuhliin ostettiin uusi mekko tokalla ja neljännellä. Eka vuosi mekko oli aina liian iso ja vikana vuonna liian pieni. Sama hassu tapa on tarttunut nyt omiin lapsiinkin, aina liian isot vaatteet...



Luokkaretkellä käytiin vuosittain eikä yleensä maksanut. Käytiin mm. Espoo-kierros kolmannella, Porvoo-reissulla neljännellä, Hämeenlinnassa viidennellä jne.



Yläasteelle kun mentiin, sai koulussa kerran viikossa jälkiruokaa. Usein oli mustikkarahkaa, lettuja tai jäätelöä. Ehkä se neljäs kuukaudessa oli hedelmäsalaatti, en muista. Ala-asteella ei saatu tai en ainakaan muista.



Viidennellä luokalla lähdettiin laskettelemaan. Sen vanhemmat maksoivat, siis suksivuokrat ja hiihtoliput. Itse bussikyyti oli ilmainen eli kaikki pääsivät mukaan.



80-luvun nousukauden huomasi myös siinä, että vaikka meillä ei panostettu vaatteisiin eikä harrastuksiin, niin joka hiihtoloma vietettiin jossain kohteessa esim. hotellissa, kartanolomalla jne. Viikko täysihoidossa ja päivät pulkkaillen ja hiihtäen oli kuitenkin melkoista luxusta. Kesälomisin kierrettiin ympäri Suomea vuokramökeillä tai Pohjoismaita. Vuonna 87 kierrettiin autolla Eurooppaa.



Meillä oli luokalla tyttö, joiden vanhemmilla nousi nousukausi hattuun. Lapset saivat kalliit harrastukset ja perhe matkusteli ökylomilla kuluttaen törkeästi rahaa mm. Yhdysvaltojen reissuun (kuukausi siellä ympäriinsä). Tyttö sai omaa käyttörahaa tälle matkalle 1000 markkaa! Oli siihen aikaan mieletön summa. Tämä perhe on niitä ensimmäisiä Dubain matkailijoitakin. 90-luvun lama suisti perheen mielettömään köyhyyteen (lainarahalla osakkeita...) ja sitten ei ollutkaan enää varaa edes ruokaan...



Meilläkin lama koetteli. Isän yrityksellä meni huonosti ja pari vuotta oli tiukkaa 90-luvun alussa. Suurta eroa ei silti ollut ns. lihaviin vuosiin. Joululahjoiksi tuli edelleen tarpeellista esim. sukkahousuja, hiuslenksuja ja yöpaitoja. 1-2 toivottua lelua/kirjaa. Matkoilla ei käyty enää koko perheen voimin ja minä olin kesätöissä ansaitsemassa rahat omiin kuluihini. Perusruoan ja perusvaatteet sain kotoa, mutta esim. takin, farkut, juhlavaatteet ja muodikkaammat vaatteet ostin itse. Käytännössä vanhemmat ostivat alusvaatteita, sukkia ja paidan tai kaksi silloin tällöin.



Yläasteella käytiin syksyisin urheiluopistolla ja keväisin esim. Fazerilla tai jollain saaristoreissulla. Koulukirjat saatiin uusina paria poikkeusta lukuunottamatta.



87 aloitin valinnaisaineena tietotekniikan. Meille oli tullut oma kotikone 86, mutta pelasin sillä vain sellaista jumping joe -peliä. Meillä oli sellaiset isot mikro mikko -koneet ja hervottoman kokoiset korput. Ope osasi yhtä vähän kuin luokan pojat. Opeteltiin Pascalin käyttöä. Muistan vain, että piti saada joulukuusi tuikkimaan, ja minun ei tuikkinut eikä ope eikä luokan pojat tienneet, miksi ei. :(



Toinen valinnaisaine oli konekirjoitus sellaisilla mielettömän kokoisilla mustilla kirjoituskoneilla, jotka aina harppasivat liian kovaa painaessa kaksi merkkiä ja liian hiljaa painaessa ei tehnyt mitään.



Kun menin yliopistoon vuonna 93, tiedotusopin luokassa oli samanlaiset mustat kirjoituskoneet!



Eka kännykkä tuli meille vuonna 85, oli sellainen iso mötikkä, joka oli autossa.



Ekat videot tuli meille 81, isä haki ne Saksasta. Katsottiin niillä Shirley Temple -elokuvia ja Muppet showta (vanhemmat ottivat nauhalle). Myöhemmin 82 tai 83 niillä nauhoitettin Pätkiksiä ja Peppi pitkätossua. Pätkiksissä oli Smurffit. Mikki Hiiren joulutervehdyskin löytyy vuodelta 83. Videovuokraamosta sai lapsetkin lainata, lainattiin vuonna 86 esim. Tuulen viemää ja muita elokuvia ja katsottiin salaa päivisin luokkakavereiden kanssa, kun vanhemmat eivät tienneet. Eivät tainneet paljoa maksaa.

Meillä oli pari kertaa vuodessa, jolloin kokoonnuttiin koulun liikuntasaliin. Pappi tuli vierailemaan ja voi mikä pelko että pappi kysyy juuri minulta jotain. Paniikissa yritti mielessä toistaa käskyjä jotka meni aina sekaisin...

Tuo on joku tiettyjen paikkakuntien juttu, olen aloittanut koulun v84 eikä meillä tuollaisia ollut. Muistan olleeni noin 20v kun serkkuni maalta kävivät rippikoulua ja joutuivat käymään myös kinkereissä. Se oli ensimmäinen kerta kun kuulin tuollaisten olemassaolosta, olin kuvitellut että niitä oli ollut joskus 1900-luvun alussa.

Ja tuo jonkun mainitsema ettei kaikilla ollut edes sisävessaa, on kyllä pahasti liioiteltua. Maaseudulla noin saattoi ollakin mutta kyllä kaupungeissa ja myös maaseudussa isossa osassa lapsiperheitä oli 80-luvulla juokseva vesi.

Samoin tuo, että kaikilla keskituloisilla oli muka velaton asunto ja hienot autot, on täyttä puppua. Meillä oli vasta rakennettu omakotitalo ja reilusti velkaa siitä, auto oli vanha ruppana. Ja näin oli myös naapurustossa monilla. Jos kerran muka velkaa ei ollut kenelläkään niin miten sitten muka niin moni oli hirveässä pulassa korkojen kanssa 90-luvun laman kourissa...

kyllä 1980-luvulla ostaneet Volvoa tai Mersua uutena tai edes uudehkona. Nuo olivat kalliita autoja esimerkiksi Volvo 240 maksoi uutena yli 100 000 mk. Toyota Corollan sai 50 000 markalla.

Keskivertoa pienituloisemmilla perheillä oli mahdollista ostaa itselleen omakotitalo ja maksaa se kohtuuajassa velattomaksi. Muistan, kun vanhempani iloitsivat saaneensa talon maksetuksi heti neljäkymppiä täytettyään. Ja me asuimme isossa kaupungissa eikä maaseudulla, ja vanhempani valmistuivat kuitenkin vasta 25 v. täytettyään. Auto oli mersu tai volvo, ja ostettiin uutena tai max. pari vuotta vanhana.

Se oli sen ajan iso Volvo, pienempiä Volvoja oli 300- ja 400-sarjassa. Vastaava nykyinen Volvon iso sedanmalli olisi S80, jonka voi uutena ilman lisävarusteita saada Suomeen tuotuna nippa nappa alle 50 000 eurolla eli 300 000 markalla. Hinta on siis kolminkertainen 80-luvun vastaavaan verrattuna. Samana aikana julkisen puolen palkat olisivat ehkä puolitoistakertaistuneet tai vähän alle?

Kommentti keskituloa pienituloisimmista perheistä muuten liittyi omakotitalon ostoon eikä autoihin. Kyllähän mersut ja volvot ovat aina Suomessa olleet "parempia" autoja, joita on vähän tavoiteltu. 80-luvulla automerkki oli jotenkin enemmän osa identiteettiä: Ladalla ja Mossella ajaminen kertoi heti poliittisesta suuntautumisesta vasemmalle ja samoin ne Volvot ja Mersut kertoivat jotain poliittisista näkemyksistä. Samoinhan oli ruokakaupan valinnan kanssa: vasemmistolaisille oli E-ryhmä, keskustalaisille S-ryhmä ja oikeistolaisille K-kaupat. Nykyisin ajateltuna tosi hulvatonta, mutta silloin noista jutuista oltiin tosi tarkkoja ja kerrottiin, että sejase kävi Elannon liikkeessä, härreguud. :D

Samoin tuo, että kaikilla keskituloisilla oli muka velaton asunto ja hienot autot, on täyttä puppua. Meillä oli vasta rakennettu omakotitalo ja reilusti velkaa siitä, auto oli vanha ruppana. Ja näin oli myös naapurustossa monilla. Jos kerran muka velkaa ei ollut kenelläkään niin miten sitten muka niin moni oli hirveässä pulassa korkojen kanssa 90-luvun laman kourissa...

muuttui 1990-luvun taitteessa. 80-luvulla piti ensin asuntosäästää, sitten ostettiin usein pariskuntana yksiö, josta vaihdettiin usein kaksioon ja sitten ehkä suoraan (ilman rivaria) omakotitaloon. Pankista ei todellakaan olisi saanut lainaa 80 % talon arvosta kuten nykyisin. Ja oli tosiaan jännäämistä, että saadaanko tuo lainapäätös vai ei. :) Talolainat olivat tosi paljon pienempiä kuin nykyiset, eikä todellakaan mitään 30 vuoden maksuaikoja ollut saatavilla vaan yleisimmin 10 tai 15 vuotta. Korot olivat korkeammat kuin nykyisin, mutta inflaatio kevensi reaalista korkoa.

80-luvun alun talolainat oli siis jo enimmäkseen maksettu laman tullessa. Sitten yhtäkkiä lainaa alkoi saamaan suunnilleen niin paljon kuin halusi, ja hulluimmat tosiaan ottivat kulutusluottoja tai jopa sijoittivat lainarahalla. Vähän samaa tuntuu olevan nykyisinkin ilmassa...

90-luvun lama oli monelle suomalaiselle tosi kauheaa. Toiset voivat kuitenkin laman aikana suorastaan paremmin kuin ennen. Esim. julkisen alan viroissa sai ihan samaa palkkaa kuin ennenkin, mutta hintojen halvettua ostovoima oli paljon parempi kuin ennen. Silloin ei kylläkään ollut sopivaa näyttää kuluttamistaan, vaan piti ajaa vanhemmalla autolla vaikka olisikin ollut varaa hienompaan. :)

Menin ekalle -84 ja meillä oli koulussa myös vessat rivissä ja ovia ei tiety ollut joten siinä sitä kykittiin kaikkien nähtävillä. En kyllä muista käyneeni siinä vessassa kuin kerran.

Joku sanoi ettei allergioita ollut tai niistä ei välitetty, meidän koulussa kyllä välitettiin, olen tosi monelle allerginen ja aina oli omat sapuskat mulle.

Tarkkiskselle siirrettiin häiriköt ja monet katsoivat heitä ylöspäin kun olivat niin koviksia.

Tätä ketjua lukiessa tajuan kuinka hyvät kotiolot mulla olikaan, ei ollut puutetta mistään, sain aina uudet hienot vaatteet ja käytiin ulkomaanmatkoilla ainakin kerran vuodessa kun olin ala-asteella. Ja joka viikonloppu ravintolassa syömässä. Ja tosiaan vaatteista sen huomasi kellä oli rahaa, kellä ei. Kylläpä tuli ikävä noita aikoja, ja ihanaa -90 lukua myös!

Helsingin lähettyvillä näin.

Mustakin tuntui, että jotkut kuvaa 1950-luvua. Kyllä mun mielestä tiskikone oli aika yleinen 1980-luvulla, mun vanhemmilla on ollut aina, niin kauan kuin muistan. Samoin kyllä meille tuli mikroaaltouuni kanssa jo 1980-luvun alussa. Ja edelleen kyllä ne commodore kuusnepat alkoivat yleistyä varmaan 1980-luvun puolessavälissä viimeistään, ja niitä oli kyllä aika monilla. Mä olen mennyt yläasteelle 1986 ja kyllä silloin oltiin aika merkkitietoisia. Meillä oli Luhta, Torstai,MicMac ja Levi's niitä suosittuja. Ei niitä tietenkään kaikilla ollut, mutta kyllä mun mielestä silloin oli yleisesti tiedossa hyvät merkit. Mulla ei ollut leviksiä kun niitä varten olisi pitänyt mennä kaupunkiin, omalta paikkakkunnalta sai kyllä jotain farkkuja. Kaupungissa oltiin varmaan vielä tietoisempia. Koulukiusausasiat on kyllä paljon paremmalla tolalla. Mä kävin ala-asteen kyläkoulussa ja siellä kyllä kiusattiin, jälkeenpäin tuntuu että sen vähän katsottiiin kuuluvan asiaan. Häiriköitä myöskin oli, niin siellä pikkukoulussa kuin yläasteella. Jotenkin tuntuu, että monelta aika kultaa muistot. Mä olen siis maalta pikkupaikkakunnalta kotoisin.

että teidän kylillä oli varakkaampaa maanviljelijäporukkaa -80-luvulla. Se on kulmakunnasta kiinni, mitä on naapurikateus ja miten se vaikuttaa lapsiin. Mun mieheni on kertonut vastaavanlaisia tarinoita, ja hän on maalla kyläkoulua käynyt ja maalla kasvanut, heitä pidettiin köyhinä ja siitä sai kuulemma kuulla.

Tää varmaan on totta. Asuin etelä-suomalaisella maalaispaikkakunnalla, jolla maatilat olivat silloin isoimpia kuin jossain itä- tai pohjois-suomessa. Paikkakunnalla ei juuri ollut teollisuutta, joten kaikki melkein oli maalaistaloista tai opettajien lapsia. 1970-luvullahan meillä päin oli melkein kaikilla lapsen likat, siis palkattiin joku naapurin tyttö hoitamaan lapsia. Nehän vaihtui sitten koko ajan, ei ole montaa jäänyt mieleen.

kertoivat jotain poliittisista näkemyksistä. Samoinhan oli ruokakaupan valinnan kanssa: vasemmistolaisille oli E-ryhmä, keskustalaisille S-ryhmä ja oikeistolaisille K-kaupat. Nykyisin ajateltuna tosi hulvatonta, mutta silloin noista jutuista oltiin tosi tarkkoja ja kerrottiin, että sejase kävi Elannon liikkeessä, härreguud. :D

Joo, me emme mm. koskaan käyneet Sokoksella Helsingissä :), ainoastaan Stockkalla. Enkä mä edes tajunnut, että siinä oli jotain takana (koska olin lapsi ja sittemmin teini). Aukesi vasta aikuisena.

Nykyään toki käyn ja mulla on S-etukorttikin ;-)

sitten ostettiin ruoat ja palkkapäivänä vanhemmat kävi maksamassa sen pois.



Kauppa-auto oli mummilassa viikon kohokohta :)



Lisäksi muistan kuin koulussa hypittiin välitunnit "vistiä" ja parhaat hyppi "kauloja." Miten se oli mahdollista, en enää muista :)

joo mä muistan kanssa tämän, me ei käyty ikinä e-liikkee kaupassa, centrum taisi olla yksi market. Eikä teboililla tankattu, koska bensa kuulemma tuli neuvostoliitosta.



131, 142

musta tuntuu, että nyt mun lasten kirjat on ihan risoja ja loppuun käytettyjä. Riippuu varmaan tosi paljon kunnasta missä on koulua käynyt. Espoossa ainakin oli uudet kirjat. Mutta luokat oli kyllä isoja meilläkin, 30 oppilasta helposti.

ja siellä Espoossa mekin asuttiin ;)

Minulla oli sama ope ekasta neljänteen luokkaan.



Opettajalla oli selvät lellikit, sellaiset kiltit tytöt kuten itsekin olin. Ja ajattelin aina haluavani itsekin opettajaksi ;)



Joskus käytiin koko luokka opettajan kotonakin pannukakulla ja jossain vaiheessa opettajan vanhin lapsi sijaista opettajaamme muutaman päivän.



Eikä kyseessä ollut kyläkoulu, vaan isohko ala-aste Espoossa!

70-luvun lopussa (80-luvun alussa) katsottiin muistaakseni joidenkin opetusohjelmien lisäksi presidentinvaaleja, joitain urheilukisoja ja ainakin uutisia pienkoneen tippumisesta (vai sen muistelua tms., koska koulutoverin isä oli koneessa). Silloin vedettiin aina verhot eteen ja muutenkin luokka oli pimeänä.

Menin ala-asteelle vuonna -88 Uudellamaalla. Koulumme oli avattu vasta vuotta aiemmin ja se oli erikoistunut "tiedonhankintakouluksi", eli opetus oli usein sitä, että itse etsittiin kirjoista tietoja esitelmiin ja tehtiin itse viikkotehtäviä. Opetustunteja oli vähemmän kuin normaaleissa kouluissa ja monesti luokkia oli yhdistelty tyyliin 2-5 A (jossa oli siis toka- ja viidesluokkalaisia). Kouluun hommattiin tietokoneet etunenässä 90-luvun alussa, mistä monet vanhemmt närkästyivät.



Itse olin ET-tunneilla. Eli on ET:n opetusta jo 80-luvulla ollut, vaikka monissa kouluissa ei ilmeisesti näin ole (tai siis opetettavista on varmaan ollut pula). Tosin noilla tunneilla oli sitten kaikenikäisiä lapsia, sillä ei opetettavia olisi riittänyt useampaan ryhmään. Koko koulussa oli alle 10 uskonnottoman perheen lasta. Tunneista en kovin paljon muista, mutta sen muistan että oli noloa käydä niillä, kun en ollut "kuin kaikki muutkin".



Vaatteet oli pitkälti äidin tekemiä, mikä myös minua nolotti. Silloin itse tekemällä vielä säästi pitkän pennin. Nykyisinhän halppisvaatteet ovat huomattavasti halvempia kuin kankaat, joten ei varmaan samalla tavalla enää kannata. Muistan, kun joskus oli BULA-hatut muodissa, niin äitini teki minulle sellaisenkin itse. Ostettiin vaan kangasta ja BULA-merkki, joka ommeltiin lakkiin kiinni. Tämä tosin saattoi olla 90-luvun alkua jo. :)



Muistan myös nuo hajukumit, mutta minulle niitä ei suostuttu hommaamaan. Eikä muitakaan hienoja kyniä, penaaleja, reppuja tms.



En tiedä olimmeko oikeasti niin köyhiä, vai oliko säästäväisyytemme enemmänkin periaatteellista.

Mutta kun näitä lukee, luulisi kyseessä olevan joku 50-luku! Itsellä ala-asteena ihan samanlainen koulu, missä nykyäänkin lapset ovat, ihan on omat vessakopitkin kaikilla. Ensimmäiset merkkifarkut sain kolmannella luokalla, oisko ollut Leet tai Wranglerit, taskuissa oli kuitenkin pienet läpät. 80-luvun taitteessa sain niin ihanat MicMacin ruskeat vakosamettihaalarit. Lelujakin on ollut ihan kiitettävästi, oli barbia, pehmeä vartaloinen nukke ja monta kovaa nukkea, pehmoja, kirjoja, pelejä. Ihan keskituloinen perhe kerrostalokaksiossa. Meille tuli jopa pieni pöytäastianpesukonekin joskus v. -76. Ensimmäisen vaihdepyöräni sain v. -75, Helkaman kaunottaren. Toiset 'joutui' ajelemaan Jopoilla Family Star-pyörillä.

eroperheestä tai uusioperheestä, jos jonkun vanhemmat erosi se oli merkki tapaus, muistan vain yhden. Siivooja kirjoitti runoja liitutaululle. Virkattiin patalappuja.

eikä mitään alakoulua...

Niin mä olen luullut että on edelleen. Ja joo mulla on koululaislapsi, ekaluokkalainen vasta tosin.

vm 77

Alakoulu ja yläkoulu -nimet on otettu usein käyttöön ns. yhtenäiskouluissa Ks. Suomen yhtenäiskouluverkosto ry , jolloin tarkoitetaan perusopetuslaissa mainittuja ala-asteen ja yläasteen luokkia. Yhtenäiskoulussa luokat 1-9 opiskelevat samassa yksikössä ja kouluilla on yhteinen johto.

Mustakin tuntui, että jotkut kuvaa 1950-luvua. Kyllä mun mielestä tiskikone oli aika yleinen 1980-luvulla, mun vanhemmilla on ollut aina, niin kauan kuin muistan. Samoin kyllä meille tuli mikroaaltouuni kanssa jo 1980-luvun alussa.

Ja edelleen kyllä ne commodore kuusnepat alkoivat yleistyä varmaan 1980-luvun puolessavälissä viimeistään, ja niitä oli kyllä aika monilla.

Mä olen mennyt yläasteelle 1986 ja kyllä silloin oltiin aika merkkitietoisia. Meillä oli Luhta, Torstai,MicMac ja Levi's niitä suosittuja. Ei niitä tietenkään kaikilla ollut, mutta kyllä mun mielestä silloin oli yleisesti tiedossa hyvät merkit. Mulla ei ollut leviksiä kun niitä varten olisi pitänyt mennä kaupunkiin, omalta paikkakkunnalta sai kyllä jotain farkkuja. Kaupungissa oltiin varmaan vielä tietoisempia.

Koulukiusausasiat on kyllä paljon paremmalla tolalla. Mä kävin ala-asteen kyläkoulussa ja siellä kyllä kiusattiin, jälkeenpäin tuntuu että sen vähän katsottiiin kuuluvan asiaan.

Häiriköitä myöskin oli, niin siellä pikkukoulussa kuin yläasteella. Jotenkin tuntuu, että monelta aika kultaa muistot.

Mä olen siis maalta pikkupaikkakunnalta kotoisin.

Meillä ei ollut niitä tiskikoneita, pakastimia, puhelinta, mikroa, ei uusia autoja, jne. Eikä ollut kavereidenkaan kotona ihan kaikkea, joillain oli kyllä kahvinkeittimet ja leivänpaahtimet, ja ihmettelivät, kun meillä ei ollut.

Poikakaverin kotiin tuli sisävessa -89, ja se oli siellä suunnalla varmaan ihan tyypillistä.

Mä aloitin koulun -77, ja yläasteellakin 80-luvun puoliväliin tullessa vain yhden kotona oli tietokone. Ja sielläkin siitä syystä, että veli oli vakavasti sairas, eikä pystynyt oikein muuta tekemään, kun harrastamaan ohjelmointia tms.

Muistan kun opettaja kyseli, että kenen kotona on, ja mulle sanoi, että teillä tietenkin on, mä olin "hikari", ja konekirjoituskin oli kymppi, joten ehkä se siitä teki olettamuksensa.

Luokkaretki- ja leirikoulumaksuista ei kitisty. Kaikki osallistuivat.

Luokkaretkellä käytiin joka vuosi jossain, kuviksen ryhmän kanssa Kiasmassa saakka.

ei ollu "kehutarroja" vaan saatiin leima hyvin tehdyn tehtävän viereen (koska tarrat oli kalliita)

tuosta muistinkin, että kaunovihkoon saatiin niitä leimoja, jotain pieniä nallenpäitä tms. Saikohan niitä sen mukaan, kuinka siistiä käsiala oli, ja ne olivat niin tärkeitä, jännättiin, että mitä ja paljonko sainkaan.

Ja kuinkahan kauan irl oli olleet jo kuivamustekynät ainoana käytössä, mutta koulussa kirjoitettiin sillä "oikealla mustekynällä" mustepatruunoineen ja imupaperilla kuivattiin liiat musteet.

http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/3/38829/1317205229_img-d41d8cd98f00…