Lapsuus 80-luvulla: kuka palstalaisista on ollut alakoulussa

Muistan myös ne "kotelopenaalit". Niissä oli nappeja mistä ponnahti mm. lämpömittari ja teroitin :) Kuuluin Kop-pankin jeans-klubiin, mistä sai Hakki-lehden ja farkkupenaalin. Kultapossukerhossa oli säästöpossu ja jotain tarroja. Tytöt keräsivät tarroja ja oli kaveri-vihkoja, joihin luokkakaverit kirjoittivat harrastuksiaan, lempiruokiaan ym. Koulu-tv:tä katsottiin joskus tunneilla. Videot olivat melko uusi juttu: luokka nauroi, jos opettaja kelasi nauhaa nopeasti eteenpäin, koska se näytti hassulta :) Läksyjä ei kauheasti ollut, lapset riehuivat välitunnit pitkin käytäviä tai pihassa. Välituntivalvontaa ei ollut. Lemmikkipäivänä jotkut toivat koiria ja hiiriä kouluun. Luokkaretkellä mentiin Korkeasaareen. Retkillä oli eväänä juustosämpylä ja joku mehu, ehkä jogurtti. Joillekin lapsille vanhemmat ostivat uuden koulurepun joka vuosi. Ja silloin oli myös "avainkaulalapsia": osa ekaluokkalaisista joutui menemään tyhjään kotiin koulun jälkeen, ei ollut iltapäiväkerhoja. Iltapäivisin lapset remusivat keskenään pitkin kerrostalojen pihoja, soittelivat naapureiden ovikelloja ja heittelivät lumipalloja ikkunoihin. Tämä oli Helsingissä :)

Ja samoja muistoja mullakin. Tosin läksyjä kyllä oli.

Muistan myös Kukkura-merkit joita kerättiin, sekä vanhempieni keräämät Elannon kuitit :)

Olin onnellinen avainkaula-lapsi, ja lapsuudesta jäi hyvät muistot.

Vai ihanko oikeasti jollain oli muumipaita jo 80-luvulla, jolloin juuri kukaan ei muumeja lukenut, japsisarjaakaan ei vielä ollut? Sen muistan, että Disney-aiheiset paidat oli yleisiä 80-luvulla, vielä yläasteellakin niitä näki monella.

80-luvun lapsuus oli kyllä niin huoletonta, itsekin vielä 12-vuotiaan muumipaita päällä, sai olla lapsi paljon pidempään.

2 ensimmäistä luokkaa oli parakkirakennuksessa, eli viipalekoulussa, joka oli siis osa isompaa koulua joka oli seuraavassa kaupunginosassa, mutta silloin meidän pikkuruisenkin kaupunginosan lapset pääsivät näin lähikouluun. Käytännössä luokka oli täysin sama kuin päiväkodin esikoulussa ollut ja kaikki tunsivat toisensa jo entuudestaam.



Ekalla oli vielä 1. ja 2. luokka erikseen, tokalla luokalla meillä oli yhdistetty luokka.



Ruokalaa ei ollut, vaan ruoka tuli luokkaan ja pulpeteille laitettiin paperiset liinat syömisen ajaksi.



Aapisessa oli poika nimeltä Tatu ja tavattiin vielä tee-aa-TA-tee-uu-TU - TATU tee-uu-TU-äl-ii-LI -TULI jne. Kirjaimia kyllä opeteltiin jo osittain äänteinä.



Välitunnilla leikittiin tervapataa, pojat neppasivat neppis autoilla.

80-luvulla ja millaista oli? Miten erilaista oli verrattuna nykyiseen?

Opetuksessa käytettiin tosiaan vanhoja pahvisia opetustauluja ja maantiedossa suuria paperisia karttoja, jotka riippuivat erityisessä karttatelineessä. Oppilaat kävivät karttakepillä näyttämässä paikkakuntia kartalta opettajan kysyessä.

Biologian tunneilla oli havaintovälineinä täytettyjä eläimiä ja eläinten alkioita ja käärmeitä säilöttynä lasipurkkeihin.

Kokeet ja muut paperit opettaja monisti sinikopiokoneella. Kopiojälki oli sinistä ja paperit tuoksuivat hassulta, mielestäni hampurilaiselta (!)

Joka luokalla oli viikottain vaihtuva järjestäjä. Järjestäjät pyyhkivät taulun puhtaaksi tuntien välillä, hakivat varastosta tavaroita ja virittivät kartan paikoilleen sekä muutenkin auttoivat opettajaa tunnin järjestelyissä. Järjestäjän tehtävä oli mahtava kunniavirka, ja järjestäjät saivat olla välitunnin ajan sisällä! Muiden piti ulkoilla, paitsi jos pakkasta oli yli 25 astetta. Silloin oltiin välitunnin käytävillä ja se oli jännää.

Ruokailu tapahtui koululuokissa. Keittiöstä haettiin erityisissä vanerisissa kuljetuslaatikoissa astiat ja ruuat. Ruuan noutamisen ja astioiden palauttamisen suorittivat ruokajärjestäjät, jotka myös vaihtuivat viikottain. Syömisen ajaksi pulpetille levitettiin "ruokaliina" joka oli yleensä käsityötunnilla vohvelikankaasta itse koristeltu kankaanpalanen. Ennen ruokaa luettiin ruokarukous "siunaa jeesus ruokamme, ole aina luonamme, aamen".

Ensimmäisillä luokilla opettaja annosteli ruuan lautasille ja lautanen oli syötävä tyhjäksi. Minut pakotettiin syömään maksalaatikkoa, jota inhosin. Kolmannesta luokasta ylöspäin oli "possuämpäri" johon sai kaataa ruuantähteet. Ne menivät todella läheisen sikalan eläimille syötäväksi. Ruoka oli kyllä oikein hyvää, sillä pienen koulun omat keittäjät tekivät monet ruuat alusta asti itse. Lautaset olivat punaisia muovisia, ja mukit terästä. Maidon lisäksi ei ollut muuta ruokajuomaa, kun koulun putket olivat vanhat ja niistä tuli ruskeaa, pahanmakuista vettä.

Vessoihin oli sisäänkäynti suoraan ulkoa. Vessat olivat rivissä ja kopit tosiaan ovettomina -paitsi yksi koppi jossa ainoana oli ovi. Kaikki käyttivät vain sitä vessaa. Tunnillakin sai mennä vessaan jos oikein kauniisti pyysi lupaa opettajalta. Joskus opettaja oli sitä mieltä että vessahätä on keksitty, eikä päästänyt vessaan.

Minulla alkoi menkat kuudennella luokalla, ja luulin että sitä vuotoa pystyy pidättelemään enkä laittanut kouluun sidettä. Onneksi oli tummat housut jalassa, korjailin sitten tilannetta kovalla käsipaperilla, joka tuntui ikävältä housuissa. Opettajanhuoneessa olisi ollut saatavilla paksuja Nainen -siteitä tällaista tilannetta varten, mutta eihän niitä millään olisi kehdannut mennä pyytämään.

Opettajia kunnioitettiin ja pelättiin. Paitsi kun viidennen-kuudennen luokan opeksi tuli uusi vastavalmistunut nuori mies, joka ei ollut erityisen pelottava ja sitäpaitsi haisi aina hieltä. Hänelle vähän naureskeltiin ja hänen auktoriteettiaan ei kunnioitettu samalla tavalla.

enkä kaipaa niistä ajoista yhtään mitään :( No meillä oli sentään ovet vessassa. Opettajien toiminta oli mielivaltaista, joukossa oli mukavia, mutta myös kamalia. Kiusaamiseen ei puututtu mitenkään. Kaikkien piti olla samanlaisia, kukaan ei saanut olla kiinnostunut toisenlaisista asioista kuin muut. Olin arka ja tulin kiusatuksi. Oma poikani oli pienenä myös arka ja murehdin hänen koulun alkuaan monta vuotta! Nyt hän on tokaluokalla ja voin todeta, että koulu on muuttunut täysin. Paljon on tietysti opettajastakin kiinni, muttei siinä mun lapsuuden maailmassa olisi voinut kuvitellakaan mitään KiVa-kouluhanketta tms. Nykyisin saa harrastaa mitä haluaa, ja vaikka poikani ei ole ihan tavis, ei häntä kiusata kiinnostuksenkohteistaan, pikemminkin se kiinnostaa muita.

Muistan että teki muhun suuren vaikutuksen, kävin siellä kolme kertaa (olin 15).

Kiasma avattiin 1998.

Mikä se näyttely sitten oli kun kohistiin kissanverestä tehosekoittimessa jne?

Meillä koulussa aamunavaukset käytävällä ja opettajista joku polki urkuharmoonia ja me veisattiin virsiä seisten. Aina joku pyörtyi aamunavaukseen. Opettajia kunnioitettiin ei puhettakaan nykypäivän haistatteluista 80-luvulla. Kuka muistaa pääkaupunkiseudun kesäpuistot,joissa saatiin ilmainen lämmin ruoka omaan kippoon. Telinevoimistelua koulussa sen tamburiini paukuttelun lisäksi. Hampaiden fluoraus ja harjaus tuttua. Ja ne hammasharjat luokan seinällä. Lapset saivat olla lapsia, pukeuduttiin asuihin joissa sai ja voi leikkiä ei mitään muoti mallinukkeja niinkuin nykyään usein näkee. Neonvärit ol muuten 80-luvulla pop. Lasketteluhaalarit oli neonvärisiä. Muovisia sankoja silmälaseissa ja ne oli suuuuria silmälasit meinaan, peittyi puol päätä! =)

Neonvärit oli hienoja ala-asteella. Pipoissa oli VALTAVAT karvatupsut. Repuissa roikotettiin pieniä leikkitutteja. Oli Trolli-peikko-nukkeja, ne oli rumia mutta cool. Kissasalmiakkia syötiin. Pillimehu oli pyramidin muotoisissa tölkeissä. Kaikilla oli talvihaalarit. Opettajilla oli isot olkatoppaukset. Eskaripojat olivat oppineet hienon sanan "fäkki". Me tytöt ihmeteltiin mitä se tarkoittaa ja päädyttiin selitykseen "farkut", sellaiset meillä olikin.

Käytettiin hiihtareita joissa oli lenkit jalkapohjien alla ja sen kanssa tunikaa tai villapaitaa jossa oli vaikka sienen tai kissan kuva.

Lapsillakin oli olkatoppaukset juhlapuvuissa.

ja meillä oli kyllä vessakopit ja 80-luvun alussa mic macin farkut ja joe ice cream t-paidat. Opettaja ei ottanut lasten tunteita millään tavalla huomioon, oppilaita pilkattiin ihan säälittä siis köyhyyttä, oppimisvaikeuksia yms. Lisäksi oppilailla oli näkyvästi omia suosikkeja, jotka saivat erityistehtäviä jatkuvasti. Koulussa oli eri rakennuksessa apukoulu ja tarkkailuluokka, molempien oppilaita pelättiin.

vuonna 84 opettaja kopautti puisella karttakepillä päähän!! Opetus oli varmaan muuten aika perussettiä.

Muistan myös hajukumit, benettonin vaatteet, sekä husky-pipot..Tai siis sen, etten niitä itse saanut.

t. katkera kolmekymppinen

ja koulu oli pieni, vanha ja punainen. Opettaja soitti välitunnin loppumiset aina sellaisella käsikellolla, ja piti järjestyä parijonoon. Siellä oli vielä ulkohuussit, sisällä oli pari vessaa.



Vietnamissa sodittiin. Äiti ei antanut katsoa uutisia. Pelkäsin kovasti ydinsotaa. Muistan myös maxi-hamemuodin, kun kaikilla piti olla pitkä nilkkoihin ulottuva hame. Kankaissa oli isot kuviot, geometriaa, kukkaa ja raitaa.



Presidenttinä oli Kekkonen, jonka ansiota kuulemma oli, että Suomella oli hyvät välit Neuvostoliittoon.



Muistan vielä siltä ajalta, että meillä oli kotona kakanruskeat lastulevykaapit, kirkkaankeltaiset seinät ja mustat nahka-palasohvat ja iso kirjahylly. Makuuhuoneessa oli sänky, jonka päässä oli kirjahylly ja kirkkaankeltaiseksi topattu se jalkopää. Koska äitini sattui olemaan lampputehtaalla töissä, meillä oli (ja on edelleen) paljon lamppuja, jotka on nykysisustuslehdissä hintavaa designia.



Lastenrattaat oli ruskeaa samettia, ja vauvankuljetuskoppa kirkkaankeltainen. Mitään turvaistuimia tai takapenkin turvavöitä ei ollut. Telkassa oli tasan 2 kanavaa, ja meillekin väritelkka taisi tulla 1978. Seinäpuhelin oli myrkynvihreää väriä ja mitään mikroaaltouunia ei ollut keksittykään. Äiti teki ekaa kertaa pitsaa maistettuaan sitä laivalla.



Työporukat tekivät kolmen päivän pikkujoulumatkoja Neuvostoliittoon, joko Tallinnaan tai Pietariin, ja tienasivat siellä sukkahousuja ja farkkuja myymällä tuliaisrahat. Joka kirjahyllyssä oli maatuska.



Kerrostaloissa oli talkkarit, monesti juoppo sellainen. Isäni tapasi ryypätä talkkarin kanssa silloin tällöin. Kissat kulki vapaasti kerrostalojen rapuissa ulos ja sisään, joku aina laski ovesta. Disco jyräsi tanssilavoja.



80-luvulla: amerikkalaiset boikotoivat Moskovan olympialaisia. Reagan oli presidentti, ja häntä haukuttiin sotahulluksi näyttelijäksi. Muotiin tuli farkut ja löysät college-paidat, kaikilla oli samanlaiset rytkyt. Punkkareita kauhisteltiin. Kekkonen jäi sairaslomalle, ja koko koulun voimin katsottiin Mauno Koiviston virkaanastujaisia. Opettajamme oli uskovainen mies, ja aina perjantaisin piti ennen koulupäivän päättymistä osallistua rukoushetkeen.



Koulupihan leikit olivat kymmenen tikkua laudalla, kuka pelkää mustaa miestä ja sellainen hippaleikki, jossa toiset ottivat viivalta 10 loikkaa ja hippa 9. Sen lisäksi hypittiin narua, kuminauhalla temppuiltiin ja pojat taiteilivat sellaisella tukilla tasapainoa, yrittivät tiputtaa toisensa alas.



Meille ilmestyi videot ja tiskikone, joista molemmat olivat valtavaa edistystä, ja 1984 ensimmäinen ihan upouusi auto, joka tosin oli laatikkomallinen Lada. Sillä opettelin sittemmin ajamaan. Vaihdekeppi oli jäykkä kuin heinähanko!



Matti Nykänen oli valtava sankari-stara Suomessa. Los Angelesin olympialaisia puolestaan boikotoi Neuvostoliitto. Olisin halunnut katsoa Vainion juoksun, ja olin ensin vihainen, kun äiti ei herättänyt. Äiti sanoi että Vainio kärähti dopingista, eikä saanut juosta.



Mitään tietokoneita ei kodeissa yleisesti ollut. Ensimmäinen kotikone taisi löytyä serkkuni kotoa 1988, alkeellinen Commodore. Sillä pelattiin pingistä, mustavalkoisena. Jossain vaiheessa isän autoon ilmestyi autopuhelin. Se oli ihmeellistä, että työmaalta isän saattoi saada kiinni. Madonna nousi pinnalle, ja Eppu Normaali ja J. Karjalainen.



Oi, olishan näitä....

Oma lapsi tokalla ja kuulin sen nyt vasta:) Itse menin kouluun -80 ja samoja muistoja mitä monilla. Opettajilla oli vielä auktoriteettia. Joutui nurkkaan seisomaan, jos häselsi tunnilla. Noustiin seisomaan vastatessa ja open tullessa luokkaan. Urkuharmoonia ope polki ja kaikki lauloivat virsiä kuorossa. Oli sentään ulkona parakkivessat, vanhojen puucee- veskien edessä. Muistan kans sinimustekopioiden hajun:) Vaatteista näki kenellä oli rahaa ja yläasteella ulkomaille pääsivät vain rikkaiden lapset (ei siis moni). Heti kesätöihin päästyäni 14- vuotiaana ostin itse kaikki vaatteeni ja muutkin mitä tarvitsin (dödöt, siteet sun muut). Siteet oli tosiaan sellasia paksuja vaippoja, kaukana näitä nykylisuista.

ja täällä on silti paljon tuttuja asioita! Olin ihan unohtanut ne Yves Rocherin pienet kääröt ja ne minihuulipunat. Ne oli ihan parhaita. =)



Meidän koulu taisi olla jotenkin jäljessä kehityksestä, kun meilläkin oli ne isot pahviset taulut ja kartat. Eikä meillä mitään kasetteja ollut, vaan kelanauhat. Piirtoheitinkin kyllä oli, mutta aika harvoin käytettiin. Koulussa oli yhdet videot ja joskus harvoin saatiin enkuntunnilla mennä videoluokkaan ja katsoa Big Muzzy. Tämä saattoi toki johtua myös lamasta että mikään "tekniikka" ei kehittynyt 80-luvun jälkeen. Joskus '94 meidän luokkaan tuli vanha Macintosh mustavalkoisella näytöllä. No meillä oli sentään ovet vessassa, mutta vessaan mentiin ulkokautta.



Opettaja sai kurittaa fyysisesti, mm. yksi meidän koulun opettaja oli tunnettu siitä että nosti paidankauluksesta seinälle jos niskuroi. Ja meidän luokanopettaja itketti oppilaita. Terkkari oli joka päivä koululla tavattavissa. Fluoraus oli in ja fluoritablettejakin syötiin. Järjestäjät oli meilläkin ja heidän ei tarvinut mennä välitunnilla ulos. =) Ulkona ei ollut paljon mitään, apinapuut ja pukkilauta vain. Ja koriskenttä, mutta ne korit oli rikki eikä ollut varaa ostaa uusia.

Ei ollut karhukyytejä

Sain ekaluokkalaisena jälkkää, kun nousin tuolille seisomaan ja hihkaisin muille, että ulkona rupesi satamaan lunta. Jäli-istunnossa sain 15min lisää, kun käännyin katsomaan takaseinällä olevia piirustuksiamme.

Opettaja piti lukunopeustestejä yksi oppilas kerrallaan ja kaikkien sijoitusket paljastettin. Hitaimmat nolattiin. Heillä oli myös muovitikku kädessä, jolla piti seurata tekstiä. Nopeat saivat tehdä LUKO-pelejä lopputunnin.

Neljännellä luokalla meillä oli juoppo miesopettaja, joka oli usein kännissä koulussa. Kerran erehtyi kähmimään useampaa tyttöä, kun matikantunti vaihdettiinkin hippaan pimeässä auditoriossa. Juoksimme juoruamaan johtajaopettajalle, että nyt tapahtuu jotakin pelottavaa ja omituista ja siitä syntyi kauhea soppa. Opettajalla oli sellaisia piirteitä ollut ennenkin, mutta niistä vaiettiin.

Viidennellä luokalla meillä oli eläkeikää lähestyvä opettaja, joka oli niin säästeliäs, että pistu meidät kuivaamaan käsipaperit patterilla ja ne piti käyttää uudelleen.

Koulussa tarkjottiin tillilihaa, sienikastiketta ja kanaviilokkia. Ruoka oli pahaa.

Nykyään tiedetään että hajukumeista saa syövän. Pojat pelas välitunnilla elektroniikkapelejä. Koulukiusaamiseen ei puututtu juurikaan. Talvella käytettiin lapasia, kaksia päällekkäin jos oli kylmä. Lapsilla ei ollut niin paljon vaatteita kuin nykyään ja vaatteista näki heti, kuka oli rikkaasta perheestä.

Kiusatulta lapselta tivattiin kovasti: "Mitä sinä oikein olet tehnyt että sinua kiusataan".

Kiusaajien kerrottiin olevan parempien perheiden lapsia, joten syyn oli pakko olla kiusatussa.

Mäkin voin miltei tuntea niiden spriimonisteiden tuoksun, samoin kellarissa olevien pukuhuoneiden. Mikähän sielläkin haisi? Hiki ja urheiluvälineet?



Noiden opetustaulujen lisäksi muistan sellaisen välineen, jossa oli valo, ja joku sellainen pyörivä spiraalijuttu, jonka eteen sitten asetettiin kuvia, ja näin nähtiin käytännössä miten sade syntyy tms. (??)

..ja siellä todellakin haisi vähän jännälle. Vähän kellarille, betoniseinälle ja hielle kenties. Pukuhuoneisiin mentiin vähän pimeää ja pelottavaa käytävää pitkin kapeita rappuja alas. Pukuhuoneessa hävetti vaihtaa vaatteita kun itsellä oli rinnat ja muilla ei. Toiset tuijottivat pilkallisesti ja huomauttelivat asiasta.

Muutenkin kiusaaminen oli tavallista, jokapäiväistä. Kiusaamisen kohteena oli kuka milloinkin sattui toisten epäsuosioon joutumaan. Suosituin tyttö päätti aina, ketä kiusataan ja syrjitään ja suljetaan porukan ulkopuolelle. Opettajat eivät puuttuneet tähän millään tavalla.



Urheiluvälinevarasto haisi samanlaiselle kuin pukuhuone, ja siellä oli kuluneita nahkaisia pesäpalloräpylöitä joita olivat sadat koululaiset pitäneet käsissään. Niillä sitten keväisin pelattiin pesäpalloa hiekkakentällä.

Oliko teidän muiden mielestä kasarilapsuus yltäkylläinen?

Perheilla oli varmasti suuret erot, mutta infrastruktuuri oli aivan toista luokkaa kuin nykyaan. Meidan pikkukylassamme (alle 1000 asukasta) oli kaksi kauppaa, posti, pankki, neuvola, tarha ja kylakoulu. Urheilukentan takana oli valaistu pururata lenkkeilyyn ja hiihtoon.

Ysikytluvun alussa katosi ensin pankki, sitten posti ja molemmat kaupat. Tilalle tuli kioski, joka sekin meni konkurssiin.

Ala-asteella muistan, etta meita kuskattiin vahan valia taksilla hammaslaakariin ja lahes kaikilla oli jossain vaiheessa hammasraudat. Rahat loppuivat muutamaa vuotta myohemmin - pikkuveljelleni ei enaa oikomishoitoa tarjottu vaikka han olisi tarvinnut sita enemman kuin mina.