Mitäs nyt? Kaverilla on ongelma sen kanssa että minulla ja hänen lapsellaan on ihan omat jutut, ja tapaamme toisiamme ilman kaveriakin

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin aikanaan pelaamassa isäni siskon kanssa squashia ja jestas, kun meillä oli aina hauskaa ja juttu lensi isosta ikäerosta huolimatta. Ei siinä kenelläkään ollut nokan koputtamista eikä sitä kukaan outona pitänyt.

Sukulaisten kanssa on ihan normaalia viettää aikaa. Ei tarvitse epäillä motiiveja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tällanen kaveri myös jonka lempihommaa on kaverustustua ja bondata ystäviensä teinilasten kanssa, oikein nauttii kun pääsee juoruilemaan ja kehuskelee sitten vanhemmalle kun on lapsen kanssa jo läheisempi kun omat vanhemmat. Oikeesti ne teinit on aika kiusaantuneita mutta ei kehtaa sanoa. 

Näin ap ei tehnyt.

Niin hän kehuskeli vaan täällä että on lapsen kanssa läheisempi kun äidin. 

Mihinkäs tämä AP hävisi vastailemasta?

AP ei tainnut saada mieleisiään vastauksia?

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kaikki alaikäisen kanssa tapahtuva vanhempien kautta tai vanhempien kanssa. Edes oman kummityttöni kanssa en sovi asioita keskenään, aina äidin kautta, vaikka ollaankin todella läheisiä ja nähdään koko porukka viikottain. Ihan perus kohteliaisuutta on myös kertoa äidille mitä on juteltu ja jos on ollut puhetta jostain niin aina kysytään äidin mielipidettä ja varmistetaan onko äidille ok. Sovittiin äidin kanssa mm. että käydään ostamassa tytölle xyz asioita ja kun tultiin kaupasta kysyttiin äidin mielipidettä hyväksyykö äiti ostetut. 

On erittäin tärkeää kunnioittaa vanhemmuutta, vaikka läheinen olisikin lapselle. Lapselle on hyvä asia jos on useita läheisiä aikuisia, mutta kukaan tai mikään ei mene vanhempien edelle, kun kyseessä on alaikäinen. 

Hyväksyykö äiti ostetut?? Tuota.. onneksi ainakin minun lähipiirissä lapsilla on ollut ihan oikeus omaankin mielipiteeseensä. Esimerkiksi äskettäin kummipojan kanssa oltiin koulutarvikeostoksilla ja ei kyllä olisi tullut mieleenkään hyväksyttää niitä kyniä ja kumia äidillään, vaan sai ihan haluamansa. Samoin kyllä ihan suoraan lapselta saatan kysyä jotain esim. ratsastusta intohimoisesti harrastavalta missä olikaan se paikkakunnan paras talli tms. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse aikuisesta miehestä ja nuoresta tytöstä, niin kyllä siihen väkisinkin tulee outo vire vaikka mitä yrittäisi. Sellaiset ihmiset eivät yleensä hengaile keskenään.

No on se nuori urheilullinen teinipoika ja nelikymppinen nainen bestiksinä vähän outo kuvio myös. En ihmettele jos vanhempia kummastuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse aikuisesta miehestä ja nuoresta tytöstä, niin kyllä siihen väkisinkin tulee outo vire vaikka mitä yrittäisi. Sellaiset ihmiset eivät yleensä hengaile keskenään.

No on se nuori urheilullinen teinipoika ja nelikymppinen nainen bestiksinä vähän outo kuvio myös. En ihmettele jos vanhempia kummastuttaa.

Ei välttämättä ole ok myöskään vanhempi mies ja nuori poika, tai vanhempi nainen ja nuori tyttö. Saalistajia ynnä muita häiriintyneitä löytyy kyllä ihan joka ryhmästä. Muutenkin tuo, että AP oikein mehustelee sillä, että saa lapsen erilleen äidistään ja että "me tehdää asioita salaa" tai marttyyrinomaisesti tuolle 17-vuotiaalle esittää, että onpas äitisi tylsä, kun ei anna meidän olla ystäviä, nähdään sitten kun olet täysi-ikäinen.  Eli AP manipuloi lasta vanhempiaan vastaan ja todennäköisesti kalastelee lapsen suosiota tekemällä lapsen kanssa asioita, jotka vanhemmat ovat kieltäneet tai ostelemalla tavaroita, joita ei kotona ostella.  Syystäkin on äiti huolissaan, jos "ystävä" alkaa käyttäytyä noin omituisesti. Onko taustalla esim. oma lapsettomuus ja tarve tunkeutua toisen perheeseen vai joku sokerideittailutyyppinen groomausjuttu? Ei kuulosta ihan terveeltä.

Toki on mahdollista, että aikuinen ja teini ystävystyvät, mutta oletko nyt ihan varma, ettei äidillä ole syytä olla tätä suhdetta vastaan?

Minullakin oli (toivon että on vieläkin, vaikken ole tämän rouvan kanssa jutellut moneen vuoteen) hyvä ystävyys äitiäni vanhempaan naisihmiseen, kun olin nipin napin täysi-ikäinen. Purimme toisillemme huoliamme ja annoimme näkemyksiä. Kävin hänellä usein kylässä ja kutsuin häntä kahvilaan käymään kanssani jutulla ajoittain. Hän antoi minulle tsemppiä kouluun hakemiselle ja minä sitten lähdin kouluun. Kouluni aikana soittelimme aina välillä, mutten ole nyt soittanut tai nähnyt häntä moneen vuoteen.

Tuntuihan se vähän kieltämättä oudolta hengailla itseään melkein kolme kertaa vanhemman ihmisen kanssa, mutta kun sitä lakkasi ajattelemasta, meillä oli hauskaa. Pyrin muutenkin olemaan avoin ihmisiin tutustuessani. Ahdasmielisyydellä ei luoda sosiaalisia verkostoja.

Täytyy kuitenkin muistaa pitää mielessä, mikä on normaali ystävyyssuhde ja missä taas alkaa tulemaan vääränlaisia intressejä esiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tällanen kaveri myös jonka lempihommaa on kaverustustua ja bondata ystäviensä teinilasten kanssa, oikein nauttii kun pääsee juoruilemaan ja kehuskelee sitten vanhemmalle kun on lapsen kanssa jo läheisempi kun omat vanhemmat. Oikeesti ne teinit on aika kiusaantuneita mutta ei kehtaa sanoa. 

Juoruilu on tärkeä pointti tässä. Jotkut ihmiset ovat niin uteliaita, että bondaavat lasten kanssa saadakseen lisätietoa kaverinsa ja hänen perheensä asioista. Ja jos lapsen kanssa on viettänyt aikaa paljon, lapsihan alkaa luottamaan tähän aikuiseen. Pitää häntä kenties myös ystävänään.

Vieras aikuiskaveri voi olla myös sellainen ihminen, jolta saa asioita mitä ei saa omilta vanhemmilta. Jotenkin se aikuinen tuntuu ymmärtävän paremmin mitä nuori haluaa ja erityisesti mistä asioista hänen omat vanhempansa ovat kenties eri mieltä.

Huomaatko?  Tähän liittyy riskejä, ja kaverisi on syystäkin huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vain Suomessa voi porukka ajatella näin että läheiset suhteet toisten lapsiin (tai tässä tapauksessa melkein aikuisiin) on väärin :D :D :D :D :D

Ei tarvitse katsoa kuin johonkin naapurimaahan, saati kauemmaksi todetakseen että muualla perhettä on myös ystävät ja naapurit, ja lapsilla paljon välittäviä aikuisia elämässään.

Aivan käsittämätöntä :D :D :D Minä ja MUN lapset, älä ole sille kiva! Lastakin varmaan kielletään että ei saa kiintyä kehenkään muuhun kuin äitykkään :D :D :D Olisikos nyt löytynyt syy lasten ja nuorten pahoinvointiin? Omat vanhemmat jotka riistävät lapselta ihmissuhteiden muodostamisen.

Häpeäisin jos olisin joku teistä :D :D :D

Terve ap

Vierailija kirjoitti:

Siinä on ISO ero oletko minkälainen kaveri lapselle. Useimmilla on ollut isovanhempia, kummeja, setiä, tätejä, enoja jne... Jotka ovat olleet todella läheisiä ja joiden kanssa on puhuttu asioista, käyty kalassa tai jossain. Nämä eivät kuitenkaan ole varsinaisia kavereita samassa merkityksessä kuin vaikka samanikäiset koulukaverit.

Se nyt on vain outoa, jos aikuinen on kaveri lapsen tai nuoren kanssa samalla tavalla kuin koulukaveri. Joko tämä vanhempi on pdofl tai sitten jotenkin henkisesti heikkolahjainen.

Kannattaa lukea se aloitus ajatuksella ennen kuin kommentoi. Ja myös apn kommentit. Tälläisestä ei ollut kysekään.

Mun kummi on aina ollut mulle tälläinen, kaveri ja samalla yksi aikuinen elämässä. Olen myös ihan omasta halusta viihtynyt isovanhempieni kanssa paljon ja tehtiin kaikenlaista. Tälläiset ihmissuhteet antaa niin paljon enemmän eväitä elämään, kuin se pelkkä töissään kiireisten vanhempien tai samanikäisten koulukavereiden kanssa hengailu.

Olen jo yli 40-vuotias ja edelleen lämmittää mieltä nämä. Isovanhemmat on valitettavasti jo kuolleet, mutta muistelen onnellisena mitä kaikkea yhdessä tehtiin ja aikaa vietettiin. Ja kummini luen edelleen yhdeksi läheisimmäksi ihmiseksi elämässäni, ollaan edelleen enemmän tekemisissä kuin mitä olen esim. vanhempiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin aikanaan pelaamassa isäni siskon kanssa squashia ja jestas, kun meillä oli aina hauskaa ja juttu lensi isosta ikäerosta huolimatta. Ei siinä kenelläkään ollut nokan koputtamista eikä sitä kukaan outona pitänyt.

Sukulaisten kanssa on ihan normaalia viettää aikaa. Ei tarvitse epäillä motiiveja.

Niin sukulaisethan ei juuri koskaan ole esim hyväksi käyttäneet. Jep. Setään ja tätiin voi luottaa mutta perhetuttuun ei, joopa joo.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei tykkää asiasta siksi, että tuntuu kurjalta että olo on mustasukkainen sinun seurastasi JA lapsen seurasta sekä kateellinen siitä että teillä on kivaa kun taas hänelle jää äitivelvollisuudet myös ei-kivoine hetkineen.

Lisäksi pelko ja huoli siitä että lapsesi alkaa pitää luottoaikuisena hänen sijastaan sinua. Lisäksi huoli siitä että sinä tiedät lapsen henkilökohtaiset asiat sekä hänen henkilökohtaiset asiansa ja sinulla on sen tuomaa valtaa ja mahdollisuutta vaikuttaa asioihin joihin heistä kumpikaan ei voi koska tietävät vain oman osuutensa.

Ymmärrän erittäin hyvin häntä.

Ole ihmeessä tärkeä aikuinen ja vietä mukavaa aikaa lapsen kanssa, mutta muista pitää reilusti etäämmällä se lapsi kuin äiti.

äidin pitäisi ajatella lapsen parasta ei omaansa. Lapsi on jo liki täysi ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Omituinen fiilis tästä tulee, jollain lailla rajaton. Miksei sitä voi vaikka sille äidille eli omalle kaverille tosiaan laittaa viestiä että "käydään kahvilla x:n kanssa, onko ok?"  tms.

Jos kerran kaveri on pahoittanut asiasta mielensä niin jotainhan tässä on taustalla.

Ap olisi kai jo kertonut, jos tuolla kaverilla olisi yleisestikin ottaen tapana kitistä kaikesta ja olla kaikesta mustis ja draamailija, mutta en saanut sellaista käsitystä että niin olisi. Joten kaverin reaktio liittyy siis ainoastaan tähän tilanteesen ap:n ja kyseisen lapsen välillä. Kyllä sitä toivetta pitäisi kunnioittaa - ja sitä ystävyyttäkin sen verran että selvittäisi edes asian sen kaverin kanssa. 

Aphan sanoi että on yrittänyt selvittää muttei saa mitään perustelua asialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena yksinkertaisesti siirrä omat tarpeesi hetkeksi syrjään ja anna perheelle omaa rauhaa, eli lopeta se tiivis yhteydenpito.

Siitä tuskin kärsii kukaan, mutta se voi parantaa kaikkien osallisten välejä.

Jos lapsi on tosiaan nyt 17-vuotias, niin joku sanoikin hyvin, että hänellä on se aika, kun irtaudutaan henkisesti omista vanhemmista. Se onnistuu paremmin, kun oman vanhemman tilalle tai lisäksi ei tule äidin tai isän ystävä.

Voisit todella myös tukea omaa ystävääsi siinä elämänvaiheessa, kun hänen lapsensa pikkuhiljaa itsenäistyy.

Ehkä lapsen äiti tai isä myös kamppailee joidenkin asioiden kanssa lapsensa suhteen, eikä halua, että lapsi saa sinulta niihin asioihin vaikutteita, käyttäytymistapoja tai neuvoja. Näin hän pysyy itse paremmin kärryillä lapsensa menoista ja asioista. Se on varmasti parempi ja tarpeellisempaa lapselle, kuin sinun kaveruutesi, vaikkei lapsi (tai sinäkään aikuisena) sitä sillä hetkellä tajuaisikaan.

Sitten kun lapsi on selkeästi aikuinen eikä asu enää kotona voitte toki joskus olla yhteydessä jos vielä molempia kiinnostaa.

Puhu vain omasta puolestasi. Minulle on ollut hyvin tärkeää että ympärillä on ollut muita aikuisia kuin vanhempani. Myös silloin 17-vuotiaana.  Ei missään nimessä lapselta tarvitse katkaista aikuistumisen kynnyksellä kaikkia ihmissuhteita jonkun itsenäistymisen vuoksi. Mitä ihmettä nyt, valoja päälle!

Sitä paitsi kuviohan saattaa aivan hyvin olla sellainenkin että lapsella on paha olla kotona, ja hän nimen omaan kaipaa järkeviä aikuisia elämäänsä. Tiedä mikä narsistisekopää tuo äiti on.  Aivan, asia voi olla myös näin, vaikka täällä aina jaksetaan ajatella miten äiti on se maailman paras ihminen. Paitsi niissä ketjuissa joissa tällaisten lapset kipuilevat vielä 5kymppisinä raadollista lapsuuttaan jonka äidit pilasivat.

Tilanne voi olla näin, mutta evidenssi viittaa toiseen suuntaan. Aloittajaa ei myöskään vaadittu lopettamaan kokonaan vaan ottamaan hiukan etäisyyttä nuoreen ja ymmärtämään että hänen ystävänsä tarvitsisi hänen tukeaan, ei ivaansa. Jos tässä on kysymys äidistä jolle on tavallista vaikeampaa sietää lapsen itsenäistymisvaihetta, sitä tärkeämpää tämä olisi. Jos siis puhutaan aikuisesta eikä näennäisaikuisesta ihmisestä, jolle tällainen ystävän tukeminen on teoriassakaan mahdollista. 

Aphan oli yrittänyt asiasta puhua mutta ei saa mitään vastauksia tältä vanhemmalta?

Vierailija kirjoitti:

Aapeesta oikein paistaa rajattomuus.

Juuri näin. Ei ole ymmärrystä missä menee yksityisyyden rajat. Laittaisin välit poikki tuollaiseen tunkeilijaan. Ei taida kovin montaa ystävää olla jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapeesta oikein paistaa rajattomuus.

Juuri näin. Ei ole ymmärrystä missä menee yksityisyyden rajat. Laittaisin välit poikki tuollaiseen tunkeilijaan. Ei taida kovin montaa ystävää olla jäljellä.

Ja sitten kun lapsesi muutaman kk päästä täysi-ikäiseksi tultuuan saa päättää tämän kuitenkin ihan itse ketä tapaa. Ja voipi olla ettei tapaa sinua jos tuo ystävä ollut läheinen hänelle ja ajat pois.

Hmm minun parhaalla ystävällä on lapsia, jotka ovat todella läheisiä minulle. Vanhin (ystäväni sai hänet teininä) on jo armeijassa. Käy välillä luonani toisessa kaupungissa kahvilla, koska asuinkaupungissani kavereillaan vieraillessa tuo autonsa omakotitaloni pihalle parkkiin. Nuorempi hänen lapsistaan alkaa jossain vaiheessa käymään lomilla/viikonloppuna luonani, kunhan uskaltaa liikkua julkisilla yksin kaupunkien välimatkan. Haluaa jo vähän itsenäistyä ja alkaa tekemään omia juttuja ilman äitiä.

Läheisistä väleistä huolimatta en oikein osaa kuvitella tilannetta, jossa hengaisin näiden nuorten kanssa sen suuremmin yksin ilman heidän äitiään. Ehkä joku satunnainen shoppailureissu voisi mennä, mutta ei kyllä mikään päivittäinen viestittely tai "parhaana kaverina" oleminen. Nuoremmalle lähetän instassa jotain hauskoja reelsejä toisinaan, mutta en ikinä viestittelisi mitään sellaista, mitä hänen äitinsä ei voisi lukea. Toki jos nuori kysyisi minulta ITSE jotain neuvoa tms luottamuksella, niin vastaisin ja olisin luottamuksen arvoinen. Mutta itse en näkisi itseäni ikinä mitenkään aloitteellisena tässäkään.

Näkisin, että AP:n tilanteessa pitää nyt punnita tarkkaan, onko kyse vain äidin mustasukkaisuudesta vai siitä, että olet ihan aidosti (tahallasi/tahattomasti) nuoren ja äidin väliin. Olet ensisijaisesti äidin ystävä ja ulkopuolinen aikuinen ihminen, et missään tapauksessa kasvavan teinin / nuoren bestis. Tämä EI tarkoita, ettetkö voisi olla nuorelle turvallinen aikuinen, mutta tässäkin dynamiikan pitää olla niin, että NUORI itse hakeutuu seuraasi ja jakaa elämääsi sinulle - ei niin, että tyrkytät itseäsi vanhemman tilalle.

Äiti kipuilee kun lapsensa on siinä vaiheessa kasvuaan missä luonnollisesti otetaan etäisyyttä omiin vanhempiin ja on mustasukkainen siitä että sinua ei suljeta samalla tavoin ulkopuolelle.