Mitäs nyt? Kaverilla on ongelma sen kanssa että minulla ja hänen lapsellaan on ihan omat jutut, ja tapaamme toisiamme ilman kaveriakin

Noh, kyllä hiukan ihmetten sitä, että sinä aikuisena haluat kaveerata 17 vuotiaan kanssa. Oletettavasti olet kuitenkin hänen oman äitinsä ikäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä hiukan ihmetten sitä, että sinä aikuisena haluat kaveerata 17 vuotiaan kanssa. Oletettavasti olet kuitenkin hänen oman äitinsä ikäinen. 

ihmettelen siis

Onko tämä 18-vuotias "lapsi" eri sukupuolta kuin sinä itse?

Niin onko??

No älä anna periksi. Jos vanhempi on tuollainen, niin lapsi tarvitsee hyviäkin aikuisia elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä 18-vuotias "lapsi" eri sukupuolta kuin sinä itse?

Mitä väliä sillä on?

Olisi kyllä aika erikoista, jos oma kaverini alkaisi kaveerata lapseni kanssa. Ei nyt kuulosta ihan normaalilta. Voisit vähän tutkailla sisintäsi ja motiiveitasi. Ymmärrän hyvin kaverisi (sen aikuisen) reaktiota.

Tottakai minua kiinnostaisi jos oikeasti on olemassa hyvä syy, esim. lapsi olisi sanonut jotain tms. mutta mitään syytä kaveri ei ole saanut sanottua kuin että ei ole "oikein". Minulla on paljon "entisiä" lapsia läheisinä, kummilapsia ja sisarusten lapsia, ja kaikkien näiden vanhemmat ovat vain iloisia että lapsella on läheisiä aikuisia ympärillään. Aloitus ei nyt koske ulkopuolisia asioita, vaan tätä että miten minä nyt toimisin. On nimittäin alkanut tuntua siltä että olisin mieluummin sitten tämän lapsen kaveri kuin äitinsä kaveri. Aluksi kaveri kuitenkin oli mielissään kun leikin lapsensa kanssa, vein rannalle, huvipuistoon, jäätelölle jne. Vasta viimeisen vuoden aikana asiasta on tullut hänelle ongelma. 

ap

Oma äitini oli mustasukkainen kaikille aikuiskontakteilleni mukaan lukien oma isäni (jonka kanssa hän on naimisissa ja asuu edelleen yhdessä).

Vanhakantaisen ja rajattoman kasvatuksen saanut äityli, joka haluaa elää minun kauttani.

Olin kiitollinen "sala-aikuisista", jotka hoitivat ne osuudet vanhemmuudesta, joita äiti ei osannut. Oli kiva hengailla ei-rajattomien aikuisten kanssa. Joku ei-rajaton mies olisi ollut kiva lisä kasvatukseen, mutta valitettavasti rajattomista tyttölapsista kiinnostuvat vain... Sanotaanko epäsopivat sedät. Tervehenkiset miehet oikein karsastavat sellaisia huomionkipeitä kakaroita, jollainen minäkin olin.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli mustasukkainen kaikille aikuiskontakteilleni mukaan lukien oma isäni (jonka kanssa hän on naimisissa ja asuu edelleen yhdessä).

Vanhakantaisen ja rajattoman kasvatuksen saanut äityli, joka haluaa elää minun kauttani.

Olin kiitollinen "sala-aikuisista", jotka hoitivat ne osuudet vanhemmuudesta, joita äiti ei osannut. Oli kiva hengailla ei-rajattomien aikuisten kanssa. Joku ei-rajaton mies olisi ollut kiva lisä kasvatukseen, mutta valitettavasti rajattomista tyttölapsista kiinnostuvat vain... Sanotaanko epäsopivat sedät. Tervehenkiset miehet oikein karsastavat sellaisia huomionkipeitä kakaroita, jollainen minäkin olin.

Tässä just miteni mitne toimia. Pitäisikö toimia kaverin selän takana? Lopettaa läheisen lapsen kanssa yhteydenpito joka on molemmille tärkeää? Nähdä vain kun äitikin on paikalla? 

Pyytäisin ettei tästä tehtäisi nyt väkisin mitään seksikeskustelua kun sellaisesta ei ole kyse! ! En halua kertoa tarkkoja tuntomerkkejä jos nyt vaikka kävisi niin että henkilöt lukisivat tätä.

Aapeesta oikein paistaa rajattomuus.

Äiti on vaan mustasukkainen, koska sulla on läheisempi suhde lapseen kuin hänellä itsellään, ei sitä kehtaa ääneen sanoa, joten pitää vedota siihen, ettei se ole "sopivaa".

Tilannetajua AP, tilannetajua.

Asia ei ole jokotai. Hän on ensisijaisesti lapsensa äiti, sinä ulkopuolinen hlö. Sinä olet se jonka tulee ymmärtää miten pitkälle voitte jättää lapsen äidin ulkopuolelle ja millä tyylillä sen teette.

Kypsä aikuinen hallitsee tämän, epäkypsä ei ja herättää äidin epäluuloa.

Mulla on tällanen kaveri myös jonka lempihommaa on kaverustustua ja bondata ystäviensä teinilasten kanssa, oikein nauttii kun pääsee juoruilemaan ja kehuskelee sitten vanhemmalle kun on lapsen kanssa jo läheisempi kun omat vanhemmat. Oikeesti ne teinit on aika kiusaantuneita mutta ei kehtaa sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai minua kiinnostaisi jos oikeasti on olemassa hyvä syy, esim. lapsi olisi sanonut jotain tms. mutta mitään syytä kaveri ei ole saanut sanottua kuin että ei ole "oikein". Minulla on paljon "entisiä" lapsia läheisinä, kummilapsia ja sisarusten lapsia, ja kaikkien näiden vanhemmat ovat vain iloisia että lapsella on läheisiä aikuisia ympärillään. Aloitus ei nyt koske ulkopuolisia asioita, vaan tätä että miten minä nyt toimisin. On nimittäin alkanut tuntua siltä että olisin mieluummin sitten tämän lapsen kaveri kuin äitinsä kaveri. Aluksi kaveri kuitenkin oli mielissään kun leikin lapsensa kanssa, vein rannalle, huvipuistoon, jäätelölle jne. Vasta viimeisen vuoden aikana asiasta on tullut hänelle ongelma. 

ap

Eli olet senverran lapsellinen ihminen, että kun vanhalle ystävällesi nousee joku ongelma käytöksestäsi, sinä et edes välitä selvittää tilannetta kunnolla vaan haluat pelata hänet ulos? Miksi, näpäyttääksesi? Mistä? Vai oletko vain niin kilpailunhaluinen, että kun haistat irtopisteitä, ne on käytävä poimimassa?  

Onko sitten ihme, jos kaveri kokee itsensä syrjäytetyksi. Puhutaan vaiheesta, jossa hänen pitäisi voida tehdä surutyötä siitä, että lapsi irtautuu lopullisesti. Hän tarvitsisi siihen sinun tukeasi, mutta sen sijaan sinä hierot asiaa hänen naamaansa. Tue häntä sen sijaan että teet hänet naurunalaiseksi lapsensa silmissä. Ole aikuinen. 

Voit olla lojaali molemmille, mutta pikkuisen pitäisi nyt tutkia omia motiivejasi tässä. 

Jos on kyse aikuisesta miehestä ja nuoresta tytöstä, niin kyllä siihen väkisinkin tulee outo vire vaikka mitä yrittäisi. Sellaiset ihmiset eivät yleensä hengaile keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai minua kiinnostaisi jos oikeasti on olemassa hyvä syy, esim. lapsi olisi sanonut jotain tms. mutta mitään syytä kaveri ei ole saanut sanottua kuin että ei ole "oikein". Minulla on paljon "entisiä" lapsia läheisinä, kummilapsia ja sisarusten lapsia, ja kaikkien näiden vanhemmat ovat vain iloisia että lapsella on läheisiä aikuisia ympärillään. Aloitus ei nyt koske ulkopuolisia asioita, vaan tätä että miten minä nyt toimisin. On nimittäin alkanut tuntua siltä että olisin mieluummin sitten tämän lapsen kaveri kuin äitinsä kaveri. Aluksi kaveri kuitenkin oli mielissään kun leikin lapsensa kanssa, vein rannalle, huvipuistoon, jäätelölle jne. Vasta viimeisen vuoden aikana asiasta on tullut hänelle ongelma. 

ap

Eli olet senverran lapsellinen ihminen, että kun vanhalle ystävällesi nousee joku ongelma käytöksestäsi, sinä et edes välitä selvittää tilannetta kunnolla vaan haluat pelata hänet ulos? Miksi, näpäyttääksesi? Mistä? Vai oletko vain niin kilpailunhaluinen, että kun haistat irtopisteitä, ne on käytävä poimimassa?  

Onko sitten ihme, jos kaveri kokee itsensä syrjäytetyksi. Puhutaan vaiheesta, jossa hänen pitäisi voida tehdä surutyötä siitä, että lapsi irtautuu lopullisesti. Hän tarvitsisi siihen sinun tukeasi, mutta sen sijaan sinä hierot asiaa hänen naamaansa. Tue häntä sen sijaan että teet hänet naurunalaiseksi lapsensa silmissä. Ole aikuinen. 

Voit olla lojaali molemmille, mutta pikkuisen pitäisi nyt tutkia omia motiivejasi tässä. 

Täysin samaa mieltä. Sinulla ja kaverisi lapsella on nyt joku yhteinen kerho, mihin kaverisi ei pääse mukaan. Se rikkoo minusta perheen sisäisiä välejä, joten voisitko vaan poistua siitä kuviosta. Voithan olla ystävä lapsen kanssa niin, että äitikin on paikalla. Ja on sillä väliä onko vastakkaista sukupuolta, koska siinä tapauksessa suhteeseen voi tulla myös seksuaalisia sävyjä. Ei tervettä touhua. Onko sulla jäänyt lapsuus/nuoruus kesken kun kaveeraat itseäs noin paljon nuorempuen kanssa? Nimenomaan kyseenalaista omat motiivisi. Jos tekisit noin mun lapselleni, olisit pian entinen kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse aikuisesta miehestä ja nuoresta tytöstä, niin kyllä siihen väkisinkin tulee outo vire vaikka mitä yrittäisi. Sellaiset ihmiset eivät yleensä hengaile keskenään.

Eikä kyllä aikuinen nainen ja nuori poikakaan.

Eli vanhempi (mies?)henkilö keräilee itselleen lukuisia teinikavereita joiden kanssa hengailee ja pyrkii luomaan luottamusta. Omaan nenään tässä haisee grooming.

Yleistä pohdintaa, en kohdista sinuun tätä arvioita, vaan se tunne mikä on tullut joistakin aikuisista. Nuori rakentaa vielä identiteettiä ja ajatuskuvioita. Kuka tahansa vieras ihminen ei ole hyvä malli aina siihen. Nuori on vaikutuksille altis ja ohjailtava, haavoittuva. Minua inhottaa että vieraat aikuiset (tai jotkut opettajat) menevät lasten ja nuorten elämään pitämään esitystään /turhaa puhetta /ajanhukkaa. Kyse on teineistä vielä, joiden pitäisi elää omaa elämäänsä rauhassa, vaikka osa etsii varmaan tukea aikuisista. Aikuisen pitäisi ottaa huomioon ikäkehitys ja ikä, että henkilö on vanhempi ja kyvykäs arvioimaan asioita - ei muiden vietävänä. On varmaan poikkeuksia että ystävyys toimii eri ikäisillä, mutta miksi nuori sitoutuisi jonkun paljon vanhemman ystäväksi siinä iässä, ei mitään järkeä. Vaikka kuinka huumori naurattaisi, muillakin on huumorintajua.