Mitäs nyt? Kaverilla on ongelma sen kanssa että minulla ja hänen lapsellaan on ihan omat jutut, ja tapaamme toisiamme ilman kaveriakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että Ap kertoo meille nyt kaikkea. Onko niissä naureskelujutuissa sen teinin kanssa ollut seksuaalista sävyä? En siis tarkoita Ap:n suunnalta, mutta teineillä se on hyvin tyypillistä viestintää, joten jos sen teinin äiti on yllättänyt lapsensa heittelemästä seksin sävyistä läppää tai jopa eroottisia meemikuvia tämän aikuisen kaverinsa kanssa, niin kyllä sen varmasti ajattelee olevan epäsopivaa vaikka miten kauan olisivat tunteneet, etenkin jos se kaveri tuntuu olevan aina vain kiinnostuneempi tästä teinistä kuin aikuisesta ystävästä.

Onko Ap vielä sanonut onko teini mahdollinen seksuaalisen kiinnostuksen kohde (siis jos Ap on hetero mies, teini on tyttö)? Siis ei niin että Ap olisi hänestä kiinnostunut vaan niin että ulkopuolelta suhdetta katsova voisi näin kuvitella?

Ap on jo ekalla sivulla sanonut ettei ole mitään seksijuttuja, tietenkään. Kannattaisi lukea jos kommentoi.

Sinunkin kannattaisi lukea mitä minä kirjoitin, en sanonut missään välissä että Ap olisi tehnyt mitään väärää, vaan että teinit nyt vaan heittävät seksuaalissävytteistä läppää ja jos äiti on mitään noita viestejä nähnyt ja väärin ymmärtänyt, se ei ole Ap:n vika sekään, mutta saattaa selittää miksi äidillä on "sopimatonta" asenne tähän suhteeseen. Ystävyyskin on ihmissuhde.

Et siis osaa lukea? Jos sanotaan ettei kyse ole seksijutuista, niin se koskee kaikkia seksijuttuja ellei erikseen muuta infota.

Ja sanoin myös etten usko että Ap on kertonut meille kaiken. Välttelee vastailemasta kun esim. sitä on kysytty monta kertaa onko Ap mies ja teini tyttö, koska jos näin on ja teinin äiti huomaa Ap:n huomion kääntyvän yhä enemmän tytön suuntaan niin tottakai tuo "sopimatonta"-asenne olisi aika lailla ymmärrettävissä.

No, ensiksikin meillä on vain ap:n kertomus asiasta. Emme voi tietää onko se koko totuus, vai onko tilanteessa jotain muutakin. Todennäköisesti asia ei ole niin suoraviivainen mitä ap esittää.

Toisekseen itseäni rasittaa se, miten ap:n mielestä kyse täytyy olla siitä että äiti on mustasukkainen koska lapsi pitää ap:sta enemmän kuin äidistä. Oletuksia jälkeen kerran, ja kyseessä voi olla aivan muut syyt. Ap voi olla myös tunkeileva ihminen jolta ei saa rauhaa viettää omaa perheaikaa, tai käyttäytyy muuten rasittavasti ja yrittää pyrkiä teinin parhaaksi kaveriksi jotta pääsee hieromaan muiden naamaan sitä miten HÄN nyt on tärkein ihminen teinin elämässä.

Jotain outoa tässä kuviossa on, mutta me emme tiedä mitä. Erikoista on myös se, että äidille asia on aikaisemmin ollut ok, mutta ei enää. Ehkä ap tunkee nykyään aivan liikaa teinin elämään ja unohtaa että äiti on se jonka kanssa se kaveruus on alunperin ollut.

Kyllä minä ainakin hämmentyisi jos joku kaverini ei enää vaivautuisi kaveraamaan minun kanssani ja sen sijaan hengailisi jatkuvasti teini-ikäisen lapseni kanssa. Syystäkin alkaisi epäluulo kyteä.

Olette kavereita? Kaveruussuhteiden pitäisi olla tasavertaisia. Tässä ketjussa puhutaan turvallisista aikuisista. En ite koe, että olisin tuntemieni nuorten kaveri, vaan heille turvallinen aikuinen. Minulla on aina se aikuisen rooli suhteessa heihin. Se on sitä turvaa.

Miksi jotkut rinnastaa tähän isovanhemmat, tädit ja enot? Sukulaisilla on ihan erilainen suhde lapseen ja vauvasta asti. Ap on kuitenkin ulkopuolinen, vaikka onkin tuntenut lapsen noin kymmenvuotiaasta.

"Kaverille tämä on nyt ongelma, koska hänen mielestään ei ole sopivaa että tapaan hänen lastaan tai viestittelen hänelle ilman että hän on asiasta tietoinen."

Mikä ongelma AP sulla on ilmoittaa tälle äidille, jos olette tapaamassa? "Moi, teidän PekkaJessika kyseli kahville, mulle sopii tiistai. OK?" Ihan tavallista kohteliaisuutta.

Se että suhtaudut noin dramaattisesti vaikuttaa vähän oudolta. Että jos ette tapaa ja viestittele jatkuvasti kahdestaan niin välit poikki kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut rinnastaa tähän isovanhemmat, tädit ja enot? Sukulaisilla on ihan erilainen suhde lapseen ja vauvasta asti. Ap on kuitenkin ulkopuolinen, vaikka onkin tuntenut lapsen noin kymmenvuotiaasta.

Miten on ulkopuolinen? On nykypäivää, ettei sukulaiset välttämättä asu lähellä tai voi/halua tavata kuin joskus ja jouluna. Kyllä ihmisen lähipiiri koostuu niistä ihmisistä jotka on paikalla, ei niistä joilla sattuu olemaan jokin biologinen sukulaissuhde

-Se jonka kasvatti puoli kylää :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut rinnastaa tähän isovanhemmat, tädit ja enot? Sukulaisilla on ihan erilainen suhde lapseen ja vauvasta asti. Ap on kuitenkin ulkopuolinen, vaikka onkin tuntenut lapsen noin kymmenvuotiaasta.

Miten on ulkopuolinen? On nykypäivää, ettei sukulaiset välttämättä asu lähellä tai voi/halua tavata kuin joskus ja jouluna. Kyllä ihmisen lähipiiri koostuu niistä ihmisistä jotka on paikalla, ei niistä joilla sattuu olemaan jokin biologinen sukulaissuhde

-Se jonka kasvatti puoli kylää :-)

Perheen ulkopuolinen, ja kun äiti kerran suhtautuu miten suhtautuu, niin ei taida lopulta olla perheelle kovin läheinen ystävänäkään. Edellinen

Vierailija kirjoitti:

"Kaverille tämä on nyt ongelma, koska hänen mielestään ei ole sopivaa että tapaan hänen lastaan tai viestittelen hänelle ilman että hän on asiasta tietoinen."

Mikä ongelma AP sulla on ilmoittaa tälle äidille, jos olette tapaamassa? "Moi, teidän PekkaJessika kyseli kahville, mulle sopii tiistai. OK?" Ihan tavallista kohteliaisuutta.

Se että suhtaudut noin dramaattisesti vaikuttaa vähän oudolta. Että jos ette tapaa ja viestittele jatkuvasti kahdestaan niin välit poikki kokonaan?

Samaa mieltä, olen Nro 70. En vanhemmille tai ei nuori selosta tietenkään joka viestiä, mutta kyllä minä vanhemmalle  mainitsen, jos olen nuorta tapaamassa. Se on osa meidän välistä yhteydenpitoa myös, menee siis osastoon "mitäs kuuluu". En nyt mitään lupia pyytele, mutta olen myös vanhemman kanssa niin paljon tekemisissä, että tulee luonnollisesti puheeksi.

Ja tämähän se pointti onkin: tässä kuviossa on outoa, että APlle ei. Minäkin mietin, onko vanhemman kanssa ystävyys hiipunut ja nuoreen vahvistunut. Jos näin, ei ihme, että vanhempi miettii, missä mennään.

En sano, etteikö näinkin voisi käydä, mutta kyllähän se vanhempaa vähintään ihmetyttää.

Hän ei tykkää asiasta siksi, että tuntuu kurjalta että olo on mustasukkainen sinun seurastasi JA lapsen seurasta sekä kateellinen siitä että teillä on kivaa kun taas hänelle jää äitivelvollisuudet myös ei-kivoine hetkineen.

Lisäksi pelko ja huoli siitä että lapsesi alkaa pitää luottoaikuisena hänen sijastaan sinua. Lisäksi huoli siitä että sinä tiedät lapsen henkilökohtaiset asiat sekä hänen henkilökohtaiset asiansa ja sinulla on sen tuomaa valtaa ja mahdollisuutta vaikuttaa asioihin joihin heistä kumpikaan ei voi koska tietävät vain oman osuutensa.

Ymmärrän erittäin hyvin häntä.

Ole ihmeessä tärkeä aikuinen ja vietä mukavaa aikaa lapsen kanssa, mutta muista pitää reilusti etäämmällä se lapsi kuin äiti.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei tykkää asiasta siksi, että tuntuu kurjalta että olo on mustasukkainen sinun seurastasi JA lapsen seurasta sekä kateellinen siitä että teillä on kivaa kun taas hänelle jää äitivelvollisuudet myös ei-kivoine hetkineen.

Lisäksi pelko ja huoli siitä että lapsesi alkaa pitää luottoaikuisena hänen sijastaan sinua. Lisäksi huoli siitä että sinä tiedät lapsen henkilökohtaiset asiat sekä hänen henkilökohtaiset asiansa ja sinulla on sen tuomaa valtaa ja mahdollisuutta vaikuttaa asioihin joihin heistä kumpikaan ei voi koska tietävät vain oman osuutensa.

Ymmärrän erittäin hyvin häntä.

Ole ihmeessä tärkeä aikuinen ja vietä mukavaa aikaa lapsen kanssa, mutta muista pitää reilusti etäämmällä se lapsi kuin äiti.

Nro 70 vastaa: Jos noin on, on AP:n kannattaisi todella miettiä toimintatapojaan. Jos ajattelen omia läheisiä nuoria, toki olen keskustellut niin paljon vuosien varrella lapsesta vanhemman kanssa paljon. Paljon. Olemme puhuneet kasvatuksesta, vaikeuksista, haasteista, tulevaisuudesta...jne. Minä tiedän, mitä mieltä lasta koskevissa asioissa vanhempi on. Emme aina ole 100 % samaa mieltä ja siitäkin olemme puhuneet. 

Kun lapsi kasvaa, hänkin toki ymmärtää, että olemme joistakin asioista eri mieltä, koska olemme eri lähtökohdissa. Silti hän tietää myös, että vanhemman sana painaa aina = kanssani lapsi ei saa tehdä mitään, minkä vanhempi kieltää . Ja että koko ajan kyse on todellakin vain erimielisyydestä, eri näkökohdasta. Ei siitä, että vanhempi olisi tyhmempi, tylsempi, tai mitään muutakaan.

Koko ajan lapsella on kirkkaana mielessä, että vanhempi on minun sisareni tai ystäväni. Aina. Näin ollen lapsi voi luottaa siihen, että mitä ikinä me puhumme tai teemmekään yhdessä, se nimenomaan ei ole vanhemmalta pois. Vähän kuin parisuhteessa, kyllä tässäkin asiassa lapsen turva on siinä aikuisten välisessä luottamuksessa ja ystävyydessä. 

AP on ehkä jo väsynyt keskusteluu ja sen tuloksiiin mutta sanoisin, että jos lapsen äiti todella tuntee noita tunteita koskien APn ja lapsen ystäyyttä, olisi APn nyt korkea aika vetäytyä hieman ja keskustella äidin kanssa, miksi noin. 

Tuskin kyse on mistään äidin mustasukkaisuudesta. En tapailisi alaikäistä salaa vanhemmilta. Se on outoa. Lapsi on täysi-ikään asti vanhempiensa vastuulla.

Miksi AP kokee olevansa enemmän lapsen kaveri ja niin, että lapsen äiti eli se hänen varsinainen aikuinen kaverinsa on kuviossa jotenkin ulkopuolinen? Tässä kuviossa on jotain omituista ja en oikein ymmärrä miksi AP kokee, että kaverin lapseen pitäisi olla jotenkin erillinen ja yksityinen 'suhde' ilman lapsen vanhempia?  Mitä tällainen 'kaveruussuhde' pitää sisällään? Millaisia asioita ne teidän naureskelujutut on?  Veikkaan, että kuviossa on jotain asiatonta ja AP koittaa käännellä asiaa itselleen mieluisammaksi. Silti tässä edelleen on mituista se, että AP:n viesteistä saa käsityksen, että lapsen vanhempaan voi viilentää välejä tai ehkä välit ovatkin viilenneet, mutta tästä lapsesta hän ei halua päästää irti, kun kyseessä on erityinen suhde? Miksi? Millä tavalla erityinen? Kenen aloitteesta viestittely ja numeroiden vaihto on tapahtunut? Onko AP ajatellut, että teini on vanhemmalleen sanonut olevansa kiusaantunut jatkuvasta viestittelystä ja siksi äiti pyytää etäisyyttä?

Itselle ystävien lapset on ystävien lapsia, ihan mukavia ja voivat tulla päiväksi vaikka hoitoon, jos vanhemmat ovat jossain, mutta ensisijaisesti kyllä kaveruussuhteeni on niihin vanhempiin, eikä lapsiin. Joku AP:n jutussa haiskahtaa, jos lapsen vanhempaa halutaan pitää ystävyyssuhteen ulkopuolisena.

On sitä kyllä kaikenlaista. Omalle kaverilleni kävi niin, että kun riitantui erään ihmisen kanssa, juuri teinin kautta lyötiin. Lapset kun olivat ystäviä, niin sitä kautta sitten päästiin tämän perheen asioihin vähän liian syvälle.

En usko, että tästä kyse apn kohdalla, mutta olen kyllä muiden kanssa samaa mieltä siitä, että kannattaisi yrittää äidin kanssa selvittää, mistä kiikastaa. Ap sanoi kyselevänsä, kuinka toimia, enkä minä keksi muuta tapaa. Ellei asia äidin kanssa selviä, sitten on noudatettava niitä sääntöjä, mitä äiti hyväksi katsoo.

Ei siitä kyse, että vanhemmat määrää, kuka saa olla kenen ystävä, mutta siitä kyllä, vanha ystävyys äidinkin kanssa velvoittaa johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi AP kokee olevansa enemmän lapsen kaveri ja niin, että lapsen äiti eli se hänen varsinainen aikuinen kaverinsa on kuviossa jotenkin ulkopuolinen? Tässä kuviossa on jotain omituista ja en oikein ymmärrä miksi AP kokee, että kaverin lapseen pitäisi olla jotenkin erillinen ja yksityinen 'suhde' ilman lapsen vanhempia?  Mitä tällainen 'kaveruussuhde' pitää sisällään? Millaisia asioita ne teidän naureskelujutut on?  Veikkaan, että kuviossa on jotain asiatonta ja AP koittaa käännellä asiaa itselleen mieluisammaksi. Silti tässä edelleen on mituista se, että AP:n viesteistä saa käsityksen, että lapsen vanhempaan voi viilentää välejä tai ehkä välit ovatkin viilenneet, mutta tästä lapsesta hän ei halua päästää irti, kun kyseessä on erityinen suhde? Miksi? Millä tavalla erityinen? Kenen aloitteesta viestittely ja numeroiden vaihto on tapahtunut? Onko AP ajatellut, että teini on vanhemmalleen sanonut olevansa kiusaantunut jatkuvasta viestittelystä ja siksi äiti pyytää etäisyyttä?

Itselle ystävien lapset on ystävien lapsia, ihan mukavia ja voivat tulla päiväksi vaikka hoitoon, jos vanhemmat ovat jossain, mutta ensisijaisesti kyllä kaveruussuhteeni on niihin vanhempiin, eikä lapsiin. Joku AP:n jutussa haiskahtaa, jos lapsen vanhempaa halutaan pitää ystävyyssuhteen ulkopuolisena.

Nro 70 tässä taas:-) tätä samaa ihmettelin minäkin, että miten voi edes olla niin, että lapsen vanhempi ei pysy kärryillä teinin ja APn tekemisistä, eikö tämä tarkoita, että vanhemman kanssa ei ollakaan tekemisissä?

Sukulaissuhteista en osaa sanoa (siskon teineistä, siis), ehkä heihin välit aina säilyisivät, mutta uskon, että jos jotain semmoista tapahtuisi, että en ole enää ystävän kanssa tekemisissä, jäisi suhteet heidän teineihinsä myös tosi pintapuolisiksi (synttärionnittelut facessa tms), jos niitä edes olisi.

Kuitenkin 17-vuotias on vielä hyvin nuori ja vaikutuksille altis, muistan sen itsestäni. Olin todella otettu kaikesta huomiosta, mitä "aikuiset" minulle antoivat, koska tietysti halusin kuulua aikuisiin, en lapsiin. Olen aika varma, että jos joku aikuinen olisi alkanut minulle ystäväksi, hän olisi onnistunut muokkaamaan maailmaankuvaani aika isosti.

Pidän ihan hyvänä, että sen ajan vietin samoja kypsymättömiä viisauksia ja syvällisyyksiä ladellen kuin muutkin ikäiseni:-)

Selitys äidin toiveelle voi olla niinkin yksinkertainen kuin teinin oma toive. Ei kehtaa itse sanoa aplle, että haluaisi vähän etäisyyttä ja on pyytänyt äitiä toimimaan sanansaattajana, mutta kieltänyt kertomasta syytä.

Toimivatko äiti ja teini tässä tapauksessa fiksusti? Ehkä ei. Sillä ei ole oikeastaan edes merkitystä. Jos vanhempi toivoo lapsensa suhteen jotain asiaa, joka ei ole laiton tai moraaliton, toivetta noudatetaan. Ei vanhempi ole velvollinen kertomaan syytä toiveelleen. 

Minä kävin aikanaan pelaamassa isäni siskon kanssa squashia ja jestas, kun meillä oli aina hauskaa ja juttu lensi isosta ikäerosta huolimatta. Ei siinä kenelläkään ollut nokan koputtamista eikä sitä kukaan outona pitänyt.

Uhriudu AP vielä vähän lisää.

Tuo ei ole normaali kuvio, eikä ok mikäli lapsen vanhempi kokee olevansa täysin ulkopuolinen oman ystävänsä ja lapsensa välisessä kanssakäymisessä.

Itselläni ei ole lapsia, mutta kuulostaisi todella epäterveeltä kuviolta, jos jokin omista kavereistani viettäisi aikaa teini-ikäisen lapseni kanssa kahdestaan ja lähettelisi viestejä päivittäin. Sukupuolella toki on merkitystä asian suhteen, mutta lopputulemaa se ei mitenkään muuttaisi puoleen tai toiseen.

Kertoisin kaverille, etten pidä tästä kuviosta ja mikäli se siitä huolimatta jatkuisi, olisi entinen kaveri sitten.

Onko sulla oikeasti noin sileät aivot kun et ymmärrä mitä täällä on nyt monen sivun verran sulle avattu ja selvennetty?

Ap, jutuistasi saa kuvan että oikein haluat tälle äidille pahan mielen. Lisäksi on ikävästi ajateltu että "olisit mielelläsi lapsen kaveri eikä äidin". Tuleehan tuosta paha mieli. Et siis ole äidin tosiystäväkään enää, jos olet koskaan ollutkaan. Tottahan se on että joskus klikkaa paremmin toisen kanssa kun toisen, mutta koska he ovat äiti ja lapsi, ei ole soveliasta tunkea siihen kaverustumaan just hänen lapsensa kanssa ja samalla hylätä se äiti. Olet tosi törppö.

Omituinen fiilis tästä tulee, jollain lailla rajaton. Miksei sitä voi vaikka sille äidille eli omalle kaverille tosiaan laittaa viestiä että "käydään kahvilla x:n kanssa, onko ok?"  tms.

Jos kerran kaveri on pahoittanut asiasta mielensä niin jotainhan tässä on taustalla.

Ap olisi kai jo kertonut, jos tuolla kaverilla olisi yleisestikin ottaen tapana kitistä kaikesta ja olla kaikesta mustis ja draamailija, mutta en saanut sellaista käsitystä että niin olisi. Joten kaverin reaktio liittyy siis ainoastaan tähän tilanteesen ap:n ja kyseisen lapsen välillä. Kyllä sitä toivetta pitäisi kunnioittaa - ja sitä ystävyyttäkin sen verran että selvittäisi edes asian sen kaverin kanssa. 

Ehdottomasti kaikki alaikäisen kanssa tapahtuva vanhempien kautta tai vanhempien kanssa. Edes oman kummityttöni kanssa en sovi asioita keskenään, aina äidin kautta, vaikka ollaankin todella läheisiä ja nähdään koko porukka viikottain. Ihan perus kohteliaisuutta on myös kertoa äidille mitä on juteltu ja jos on ollut puhetta jostain niin aina kysytään äidin mielipidettä ja varmistetaan onko äidille ok. Sovittiin äidin kanssa mm. että käydään ostamassa tytölle xyz asioita ja kun tultiin kaupasta kysyttiin äidin mielipidettä hyväksyykö äiti ostetut. 

On erittäin tärkeää kunnioittaa vanhemmuutta, vaikka läheinen olisikin lapselle. Lapselle on hyvä asia jos on useita läheisiä aikuisia, mutta kukaan tai mikään ei mene vanhempien edelle, kun kyseessä on alaikäinen.