Lue keskustelun säännöt.
Mitäs nyt? Kaverilla on ongelma sen kanssa että minulla ja hänen lapsellaan on ihan omat jutut, ja tapaamme toisiamme ilman kaveriakin
05.08.2021 |
Olen tullut aina hyvin toimeen kaverin lapsen kanssa, olen tuntenut hänet n. 8v. Nyt kun lapsi on vanhempi, niin laitamme toisillemme viestejä ja nauramme katketaksemme omille jutuillemme.
Kaverille tämä on nyt ongelma, koska hänen mielestään ei ole sopivaa että tapaan hänen lastaan tai viestittelen hänelle ilman että hän on asiasta tietoinen. Kysyessäkään kaveri ei osaa sanoa mitään järkevää syytä miksi näin on. Selkeästi hän on mustasukkainen muttei myönnä sitä.
Miten sitten nyt pitäisi toimia? Ei kai vanhempi voi enää 17, kohta 18v kavereista päättää näin?
Ilmoitanko tälle lapselle että jatketaan sinä päivänä kun hän täyttää 18? Vai mitä nyt teen? Help?
Kommentit (132)
Jos ap. on tuntenut ystävänsä koko tämän elämän ja huolehtinut hänestä jo kun tämä oli lapsi, niin onhan se selviö, että hänestä on tullut ap: lle rakas ihminen. On loukkaavaa sekä ap:ta että ystävää kohtaan kieltää heiltä ystävyys. Ystävyyssuhde on arvokas asia ja sitä pitäisi ulkopuolisten kunnioittaa, eikä sabotoida.
Hyvät ystävät, sellaiset jotka tietävät kaikki heikkoutesi ja huonot puolesi, mutta haluavat silti olla ystäviäsi, sellainen joka tulee paikalle silloin kun kaikki muut ns. ystäväsi lähtevät pois, ne ovat elämän suurin aarre. Niistä kannattaa pitää kiinni, vaikka ne eivät olisikaan ulkopuolisten silmissä "sopivia".
Eri asia olisi, jos suhteeseen sisältyisi jotain "patologista" tyyliin, Ap ostaisi teiniltä ystävyyttä rahoittamalla tämän kalliit merkkivaatteet, ostaisi tälle viinat ja tupakat, olisi mustasukkainen tämän seurustelukumppaneille ja muille ystäville ja stalkkaisi tämän elämää. Silloin tietty kannattaisi mennä terapiaan käsittelemään omia läheisyysongelmiaan.
Puhtaasti ystävyyteen perustuva suhde ei saisi olla ongelma kenellekkään, vaikka se olisi kuinka "sosiaalisesti epäsopiva" tyyliin: "mitä ihmisetkin ajattelee".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kerro omaa ikäänsä, eikä sukupuoltaan, eikä tämän kaverin lapsen sukupuolta. Epäselvää on myös se, onko hän tämän teinin kaveri vaiko läheinen aikuinen, kuten kummi tai täti/setä. Aloitusviestissä hehkutetaan kuinka ollaan kavereita, jopa läheisempiä kuin teinin äidin kanssa. Sitten kun tulee kritiikkiä, yhtäkkiä suhde pyritäänkin esittämään lapsen ja turvallisen aikuisen välisenä suhteena. Nämä ovat kuitenkin eri asioita. On eri asia olla aikuinen lapselle kuin kaveri.
Kovin on kummallisuuksia tässä tarinassa nyt.
Lainaatko vielä kohdan jossa sanon noin? Kiitos.
Meillä on hauskaa kuin kavereilla konsanaan, muta tottakai olen aikuinen ihminen, ja koko ajan puhunut että LAPSI on minulle tärkeä, ja että itse olen AIKUINEN, ja tärkeä hänelle. Emme ole sen läheisempiä kuin ennenkään, mutta tämä on vain nyt alkanut hiertää lapsen äitiä, ja vaikka olen moneen kertaan kysynyt, niin en saa mitään vastausta siihen että miksi me emme saisi lapsen kanssa olla enää tekemisissä kuin hänen kauttaan. Veikkaan että lapsi on saattanut sanoa kaverilleni että minä olemn mukavampi kuin hän(no ööh tottakai, kun en ole hänen vanhempansa) tai sitten joku on alkanut kuultuaan paheksumaan, ja nyt hän haluaa välttää ns. pahat puheet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ap. on tuntenut ystävänsä koko tämän elämän ja huolehtinut hänestä jo kun tämä oli lapsi, niin onhan se selviö, että hänestä on tullut ap: lle rakas ihminen. On loukkaavaa sekä ap:ta että ystävää kohtaan kieltää heiltä ystävyys. Ystävyyssuhde on arvokas asia ja sitä pitäisi ulkopuolisten kunnioittaa, eikä sabotoida.
Hyvät ystävät, sellaiset jotka tietävät kaikki heikkoutesi ja huonot puolesi, mutta haluavat silti olla ystäviäsi, sellainen joka tulee paikalle silloin kun kaikki muut ns. ystäväsi lähtevät pois, ne ovat elämän suurin aarre. Niistä kannattaa pitää kiinni, vaikka ne eivät olisikaan ulkopuolisten silmissä "sopivia".
Eri asia olisi, jos suhteeseen sisältyisi jotain "patologista" tyyliin, Ap ostaisi teiniltä ystävyyttä rahoittamalla tämän kalliit merkkivaatteet, ostaisi tälle viinat ja tupakat, olisi mustasukkainen tämän seurustelukumppaneille ja muille ystäville ja stalkkaisi tämän elämää. Silloin tietty kannattaisi mennä terapiaan käsittelemään omia läheisyysongelmiaan.
Puhtaasti ystävyyteen perustuva suhde ei saisi olla ongelma kenellekkään, vaikka se olisi kuinka "sosiaalisesti epäsopiva" tyyliin: "mitä ihmisetkin ajattelee".
No TÄMÄ. Miten joku näkee heti jotain epäsopivaa. Taitaa kertoa enemmän ajattelijan omista arvoista ja haluista kuin ap:n
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että se on ongelma jos siitä koituu ongelmia lapsen ja äitinsä väleihin. Jos se kaikille olisi ok niin eihän siinä mitään ihmeellistä olisikaan. Itse en kyllä antaisi itselleni anteeksi jos olisin ystäväni ja hänen lapsensa välirikon syy. Miksi edes haluaisin aiheuttaa ongelmia ystäväni ja hänen lapsensa suhteeseen?
Miten tuosta siis koituu ongelmia äidin ja lapsen suhteeseen? Miksi äiti päättää kenen kanssa jo lähes aikuinen saa olla läheinen? Miksi se on mielestäsi ok että äiti päättää lapsensa läheiset ihmissuhteet, varsinkin tällaisessa tapauksesa jossa lapsi on jo lähes täysi-ikäinen? Miksi äiti katkaisee välit omaan lapseensa siitä syystä että lapsella on muitakin läheisiä aikuisia elämässään? Miksi se on mielestäsi sekä oikein että tervettä? Jos äiti haluaa katkaista välit lapseensa, niin eikö ole hyvä että lapsella on muitakin aikuisia tärkeitä ihmisiä elämässään ettei ole sen varassa milloin äiti päättääkin hänet yhtäkkiä hylätä?
Tässä vähän pohdituttavia kysymyksiä
Itse olen toki ollut aina iloinen ja hyvilläni että joku muukin on huomannut miten mahtava mukula minulla on ja haluaa viettää hänen kanssaan aidosti aikaa.
Odotan tähän vielä vastauksia.
Erikoista että ap tuli tänne kyselemään mielipidettä ja sitten loukkaantuu kun yleinen näkemys asiasta on ristiriidassa sen kanssa mitä hän halusi kuulla.
Ikä ei ole vain numero, vaan iän myötä tulee elämänkokemusta ja sosiaalisia taitoja, joiden kautta vanhempi henkilö pystyy dominoimaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Eri ikäiset henkilöt eivät siksi ole vertaisia toisilleen. Jopa muutaman vuoden ikäero on aika iso lapsista ja teini-ikäisistä puhuttaessa. Toki voi olla ystävyyttä ja välittämistä, mutta aikuinen on silti aikuinen ja lapsi on lapsi. Keskinäinen kihertely, jossa lapsen vanhempi suljetaan ulkopuolelle, kuulostaa erikoiselta ja etenkin jos se on lapsen vanhemmalle ongelma, silloin siinä on jotain pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos homma olis hanskassa, ei tarttis täällä vauvapalstalla kysellä kommentteja. Jotakin erikoista olet puuhaillut kun suhteenne kerran herättää epäilyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että ap tuli tänne kyselemään mielipidettä ja sitten loukkaantuu kun yleinen näkemys asiasta on ristiriidassa sen kanssa mitä hän halusi kuulla.
Ikä ei ole vain numero, vaan iän myötä tulee elämänkokemusta ja sosiaalisia taitoja, joiden kautta vanhempi henkilö pystyy dominoimaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Eri ikäiset henkilöt eivät siksi ole vertaisia toisilleen. Jopa muutaman vuoden ikäero on aika iso lapsista ja teini-ikäisistä puhuttaessa. Toki voi olla ystävyyttä ja välittämistä, mutta aikuinen on silti aikuinen ja lapsi on lapsi. Keskinäinen kihertely, jossa lapsen vanhempi suljetaan ulkopuolelle, kuulostaa erikoiselta ja etenkin jos se on lapsen vanhemmalle ongelma, silloin siinä on jotain pielessä.
Mä olen ollut mun papan kanssa parhaat kaveri koko elämäni. Meillä on yli 50v. ikäero.
Pappa huolehti musta paljon, kun olin lapsi.
Meillä vain synkkaa hyvin. Samanlainen huumorintaju, kirjallisuusmaku, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset.
kun mä pääsin Ranskaan vaihto-oppilaaksi, niin vanhemmat oli iloisia ja huolettomia mutta pappa itki, vaikka en ole ennen nähnyt sen itkevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä 18-vuotias "lapsi" eri sukupuolta kuin sinä itse?
Mitä väliä sillä on?
Niin. Voihan ap olla homokin.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että ap tuli tänne kyselemään mielipidettä ja sitten loukkaantuu kun yleinen näkemys asiasta on ristiriidassa sen kanssa mitä hän halusi kuulla.
Ikä ei ole vain numero, vaan iän myötä tulee elämänkokemusta ja sosiaalisia taitoja, joiden kautta vanhempi henkilö pystyy dominoimaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Eri ikäiset henkilöt eivät siksi ole vertaisia toisilleen. Jopa muutaman vuoden ikäero on aika iso lapsista ja teini-ikäisistä puhuttaessa. Toki voi olla ystävyyttä ja välittämistä, mutta aikuinen on silti aikuinen ja lapsi on lapsi. Keskinäinen kihertely, jossa lapsen vanhempi suljetaan ulkopuolelle, kuulostaa erikoiselta ja etenkin jos se on lapsen vanhemmalle ongelma, silloin siinä on jotain pielessä.
En kysy mielipidettä minun ja tämän lapsen suhteesta, koska tiedän sen parhaiten itse, kysyn vain että miten kannattaisi toimia. Kyllä yllätti että suurin osa on sitä mieltä että lapsilla saa olla lapsena, teininä ja aikuisena tärkeinä ihmisinä ainoastaan ne jotka äiti hänelle määrää, ja että ollaan valmiita hylkäämään oma lapsi jos tällä on joku muu läheinen aikuinen jonka kanssa lapsi haluaa olla, ja joka haluaa viettää aikaa lapsen kanssa myös itse.
Ajattelin että ehdottomasti suurin osa pitää hyvänä asiana sitä että lapsilal on välittäviä aikuisia, mutta olin kertakaikkiaan väärässä. Mutta selväksi tule ettei kukaan oikein osaa sanoa muuta kuin että olen hirviö kun olen lapsen kanssa jo pienestä pitäen tehnyt kaikkea yhdessä, ja pitänyt huolta, ja hän on minulle tärkeä. Eihän tuollaisesta mielisairaudesta pysty kukaan järkevä ihminen loukkaantumaan, senhän tajuaa jokainen joka vähääkään ymmärtää. Ketään ei myöskään ole suljettu ulkopuolelle, ja jos on, niin ole hyvä ja lainaa se kohta viestistäni jossa näin lukee äläkä viitsi trollailla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö tuollainen 17v. ole muka jo tarpeeksi aikuinen päättämään ihan itse omista ystävyyssuhteistansa? Eikö hänellä itsellään pitäisi olla jo sananvaltaa asiaan? Ei kai tuon ikäinen enää "äidin lupaa" tarvitse?
Vaikuttaa aika itsekkäältä ja omistushaluiselta tuo äiti, jos yrittää vielä painostaa ja sotkeutua tuon ikäisen lapsensa ystävyyssuhteisiin. Ellei nuori nyt ihan pimeissä piireissä liiku.
Ymmärtäisin äitiä, jos tuo "ystävä" olisi ventovieras, vieraasta kulttuurista, jossa länsimaisen naisen tapaa olla ja elää, pidetään halveksittavana ja epäpyhänä, tai joku narkki jengipomo. Niitäkin tapauksia on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että ap tuli tänne kyselemään mielipidettä ja sitten loukkaantuu kun yleinen näkemys asiasta on ristiriidassa sen kanssa mitä hän halusi kuulla.
Ikä ei ole vain numero, vaan iän myötä tulee elämänkokemusta ja sosiaalisia taitoja, joiden kautta vanhempi henkilö pystyy dominoimaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Eri ikäiset henkilöt eivät siksi ole vertaisia toisilleen. Jopa muutaman vuoden ikäero on aika iso lapsista ja teini-ikäisistä puhuttaessa. Toki voi olla ystävyyttä ja välittämistä, mutta aikuinen on silti aikuinen ja lapsi on lapsi. Keskinäinen kihertely, jossa lapsen vanhempi suljetaan ulkopuolelle, kuulostaa erikoiselta ja etenkin jos se on lapsen vanhemmalle ongelma, silloin siinä on jotain pielessä.
Mä olen ollut mun papan kanssa parhaat kaveri koko elämäni. Meillä on yli 50v. ikäero.
Pappa huolehti musta paljon, kun olin lapsi.
Meillä vain synkkaa hyvin. Samanlainen huumorintaju, kirjallisuusmaku, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset.
kun mä pääsin Ranskaan vaihto-oppilaaksi, niin vanhemmat oli iloisia ja huolettomia mutta pappa itki, vaikka en ole ennen nähnyt sen itkevän.
Sama. Joka kesä reissattiin ukin kanssa 3 viikkoa lapinmökillä, ja ahkerasti oltiin myös kirjeenvaihdossa. Kun ukki kuoli, se oli elämäni vaikein asia. Järkyttävää miten moni pitää sukupolvien välistä sidettä ja kahden ihmisen välistä ystävyyttä näin vääränä.
T: nainen 42v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eikö tuollainen 17v. ole muka jo tarpeeksi aikuinen päättämään ihan itse omista ystävyyssuhteistansa? Eikö hänellä itsellään pitäisi olla jo sananvaltaa asiaan? Ei kai tuon ikäinen enää "äidin lupaa" tarvitse?
Vaikuttaa aika itsekkäältä ja omistushaluiselta tuo äiti, jos yrittää vielä painostaa ja sotkeutua tuon ikäisen lapsensa ystävyyssuhteisiin. Ellei nuori nyt ihan pimeissä piireissä liiku.
Ymmärtäisin äitiä, jos tuo "ystävä" olisi ventovieras, vieraasta kulttuurista, jossa länsimaisen naisen tapaa olla ja elää, pidetään halveksittavana ja epäpyhänä, tai joku narkki jengipomo. Niitäkin tapauksia on ollut.
Mulla on 17v poika, ja hän on siskoni kanssa kuin paita ja peppu. Missäänhän ei ole sanottu ettei tuolla teinilapsella ole kavereita omanikäisistään jne
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällanen kaveri myös jonka lempihommaa on kaverustustua ja bondata ystäviensä teinilasten kanssa, oikein nauttii kun pääsee juoruilemaan ja kehuskelee sitten vanhemmalle kun on lapsen kanssa jo läheisempi kun omat vanhemmat. Oikeesti ne teinit on aika kiusaantuneita mutta ei kehtaa sanoa.
Näin ap ei tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että ap tuli tänne kyselemään mielipidettä ja sitten loukkaantuu kun yleinen näkemys asiasta on ristiriidassa sen kanssa mitä hän halusi kuulla.
Ikä ei ole vain numero, vaan iän myötä tulee elämänkokemusta ja sosiaalisia taitoja, joiden kautta vanhempi henkilö pystyy dominoimaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Eri ikäiset henkilöt eivät siksi ole vertaisia toisilleen. Jopa muutaman vuoden ikäero on aika iso lapsista ja teini-ikäisistä puhuttaessa. Toki voi olla ystävyyttä ja välittämistä, mutta aikuinen on silti aikuinen ja lapsi on lapsi. Keskinäinen kihertely, jossa lapsen vanhempi suljetaan ulkopuolelle, kuulostaa erikoiselta ja etenkin jos se on lapsen vanhemmalle ongelma, silloin siinä on jotain pielessä.
Mä olen ollut mun papan kanssa parhaat kaveri koko elämäni. Meillä on yli 50v. ikäero.
Pappa huolehti musta paljon, kun olin lapsi.
Meillä vain synkkaa hyvin. Samanlainen huumorintaju, kirjallisuusmaku, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset.
kun mä pääsin Ranskaan vaihto-oppilaaksi, niin vanhemmat oli iloisia ja huolettomia mutta pappa itki, vaikka en ole ennen nähnyt sen itkevän.Sama. Joka kesä reissattiin ukin kanssa 3 viikkoa lapinmökillä, ja ahkerasti oltiin myös kirjeenvaihdossa. Kun ukki kuoli, se oli elämäni vaikein asia. Järkyttävää miten moni pitää sukupolvien välistä sidettä ja kahden ihmisen välistä ystävyyttä näin vääränä.
T: nainen 42v.
Samaa mieltä. Itse viihdyin lapsena paljon paremmin vanhempien ihmisten kuin ikäisteni seurassa. Eikä siinä ole mitään pahaa.
Eiköhän sen "lapsen" äidin pitäisi mennä terapiaan?
Kyllä äidin pitää päästä sinuiksi sen asian kanssa, että lapsi on jo 17v. Vai aikooko hän päättää asioista aikuisen lapsensa puolesta vielä kun tämä on 40v.?
Äiti tässä nyt kipuilee ja on mustasukkainen, kun lapsi aikuistuu ja itsenäistyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että ap tuli tänne kyselemään mielipidettä ja sitten loukkaantuu kun yleinen näkemys asiasta on ristiriidassa sen kanssa mitä hän halusi kuulla.
Ikä ei ole vain numero, vaan iän myötä tulee elämänkokemusta ja sosiaalisia taitoja, joiden kautta vanhempi henkilö pystyy dominoimaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Eri ikäiset henkilöt eivät siksi ole vertaisia toisilleen. Jopa muutaman vuoden ikäero on aika iso lapsista ja teini-ikäisistä puhuttaessa. Toki voi olla ystävyyttä ja välittämistä, mutta aikuinen on silti aikuinen ja lapsi on lapsi. Keskinäinen kihertely, jossa lapsen vanhempi suljetaan ulkopuolelle, kuulostaa erikoiselta ja etenkin jos se on lapsen vanhemmalle ongelma, silloin siinä on jotain pielessä.
Mä olen ollut mun papan kanssa parhaat kaveri koko elämäni. Meillä on yli 50v. ikäero.
Pappa huolehti musta paljon, kun olin lapsi.
Meillä vain synkkaa hyvin. Samanlainen huumorintaju, kirjallisuusmaku, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset.
kun mä pääsin Ranskaan vaihto-oppilaaksi, niin vanhemmat oli iloisia ja huolettomia mutta pappa itki, vaikka en ole ennen nähnyt sen itkevän.Sama. Joka kesä reissattiin ukin kanssa 3 viikkoa lapinmökillä, ja ahkerasti oltiin myös kirjeenvaihdossa. Kun ukki kuoli, se oli elämäni vaikein asia. Järkyttävää miten moni pitää sukupolvien välistä sidettä ja kahden ihmisen välistä ystävyyttä näin vääränä.
T: nainen 42v.
Samaa mieltä. Itse viihdyin lapsena paljon paremmin vanhempien ihmisten kuin ikäisteni seurassa. Eikä siinä ole mitään pahaa.
Tuollainen suhde voi olla ihan elintärkeä sille lapselle. Moniko olisi itsemurhavaarassa jos olisi edes yksi ihana aikuinen joka välittäisi ja huolehtisi ja olisi samalla aaltopituudella sen lapsen kanssa? Ja ajatelkaapa sellaista lasta joka elää paikassa jossa hänellä ei ole ikäistään seuraa. Yksinkö pitäisi lapsen kaiket ajat olla, ja vanhemmat vain neuvoisivat jos tulee kysyttävää. Hyi olkoon millaista porukkaa täällä on. Ei mikään ihme että lapset ovast sekaisin.
Aikuisena yksinkertaisesti siirrä omat tarpeesi hetkeksi syrjään ja anna perheelle omaa rauhaa, eli lopeta se tiivis yhteydenpito.
Siitä tuskin kärsii kukaan, mutta se voi parantaa kaikkien osallisten välejä.
Jos lapsi on tosiaan nyt 17-vuotias, niin joku sanoikin hyvin, että hänellä on se aika, kun irtaudutaan henkisesti omista vanhemmista. Se onnistuu paremmin, kun oman vanhemman tilalle tai lisäksi ei tule äidin tai isän ystävä.
Voisit todella myös tukea omaa ystävääsi siinä elämänvaiheessa, kun hänen lapsensa pikkuhiljaa itsenäistyy.
Ehkä lapsen äiti tai isä myös kamppailee joidenkin asioiden kanssa lapsensa suhteen, eikä halua, että lapsi saa sinulta niihin asioihin vaikutteita, käyttäytymistapoja tai neuvoja. Näin hän pysyy itse paremmin kärryillä lapsensa menoista ja asioista. Se on varmasti parempi ja tarpeellisempaa lapselle, kuin sinun kaveruutesi, vaikkei lapsi (tai sinäkään aikuisena) sitä sillä hetkellä tajuaisikaan.
Sitten kun lapsi on selkeästi aikuinen eikä asu enää kotona voitte toki joskus olla yhteydessä jos vielä molempia kiinnostaa.
Taisi olla sama trolli joka kävi tämänkin ketjun pilaamassa esiintymällä useina eri henkilöinä ;) Tuttua täältä ja muualta ;) Heti kun alkoi tulemaan normaaleja vastauksia niin ketju hiljentyi ;)
Itse saattaisin tehdä niin että kutsuisin koolle lapsen ja tämän äidin, ja keskusteltaisiin ihan kimpassa asia pois. Jokainen saisi esittää näkemyksensä, ja silloin äidilläkin olisi tilaisuus sanoa miksi ei halua että hänen lapsellaan on tämä lapsesta syvästi välittävä henkilö elämässään. Kyllä pitää pystyä perustelemaan jos yrittää kieltää täysivaltaiselta ihmiseltä ihmissuhteen. Sitä paitsi mikään lastensuojelutoimenpide ei koske tällaisessa tilanteessa noin vanhaa lasta, mikäli lapsi ei itse toimenpidettä halua. Toki lasu voi järkätä hänelle väliaikaiskodin muualta kuin äidin luota mikäli lapsi niin haluaa.
Jos lapsi asuu vielä kotona niin käytköhän hänellä kylässäkin, että voitte jutskailla?
Soitat ovikelloa ja hänen vanhempansa, joka oli ensin se sinun kaverisi, avaa oven ja kysyt 17-v kaveriasi ja menet hänen huoneeseen ja juttelette.
Vai odottaisitko, että hän on aikuinen ja katsot uudestaan. Sinä olet aikuinen. Kunnioita ystävääsi.
Sinä tuskin määrittelet muiden suhteista, vaikka itse koet ettei saa olla läheinen esim. omien sukulaisten lasten kanssa. Monelle muulle se on toivottavaa ja arkipäiväistä toimintaa. Otahan huomioon se. Et voi myöskään määritellä normaalia muiden puolesta. Minulle, ison suvun tenavalle on täysin normaalia olla sukulaisten kansa tekemisissä paljonkin ja tiiviisti, ja yökyläillä jne ilman vanhempiani heidän luonaan, ja epänormaalia työntää läheisten ihmisten läheiset lapset pois lähettyviltä omien pelkojen takia. Ihme petoviiliajattelua teillä, onko kaikki muumit laaksossa, vai itsellä jotain outoja mielihaluja?