Lue keskustelun säännöt.
Mitäs nyt? Kaverilla on ongelma sen kanssa että minulla ja hänen lapsellaan on ihan omat jutut, ja tapaamme toisiamme ilman kaveriakin
05.08.2021 |
Olen tullut aina hyvin toimeen kaverin lapsen kanssa, olen tuntenut hänet n. 8v. Nyt kun lapsi on vanhempi, niin laitamme toisillemme viestejä ja nauramme katketaksemme omille jutuillemme.
Kaverille tämä on nyt ongelma, koska hänen mielestään ei ole sopivaa että tapaan hänen lastaan tai viestittelen hänelle ilman että hän on asiasta tietoinen. Kysyessäkään kaveri ei osaa sanoa mitään järkevää syytä miksi näin on. Selkeästi hän on mustasukkainen muttei myönnä sitä.
Miten sitten nyt pitäisi toimia? Ei kai vanhempi voi enää 17, kohta 18v kavereista päättää näin?
Ilmoitanko tälle lapselle että jatketaan sinä päivänä kun hän täyttää 18? Vai mitä nyt teen? Help?
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi asuu vielä kotona niin käytköhän hänellä kylässäkin, että voitte jutskailla?
Soitat ovikelloa ja hänen vanhempansa, joka oli ensin se sinun kaverisi, avaa oven ja kysyt 17-v kaveriasi ja menet hänen huoneeseen ja juttelette.
Vai odottaisitko, että hän on aikuinen ja katsot uudestaan. Sinä olet aikuinen. Kunnioita ystävääsi.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi asuu vielä kotona niin käytköhän hänellä kylässäkin, että voitte jutskailla?
Soitat ovikelloa ja hänen vanhempansa, joka oli ensin se sinun kaverisi, avaa oven ja kysyt 17-v kaveriasi ja menet hänen huoneeseen ja juttelette.
Vai odottaisitko, että hän on aikuinen ja katsot uudestaan. Sinä olet aikuinen. Kunnioita ystävääsi.
Kylläpä oletkin lapsellinen :D
Mä olen ollut tilanteessa, jossa keskimmäisellä lapsellamme oli tosi vaikeaa ysiluokalla. Viiltelyä, ahdistusta yms. Päälle vielä kaikki murrosiän kuohut ja tulevien opiskelujen miettiminen.
Välillä lasta ahdisti kotona oleminen, oli selkeästi tarve irtautua meistä vanhemmista. Samalla huomasin, että lapsi viihtyi kovasti isovanhempiensa luona. Lapsi kävi yksinään säännöllisesti siellä, istuivat iltaa yhdessä. Juttelivat, söivät ja katsoivat yhdessä vaikkapa urheilua telkkarista. Ja ne keskustelut jäivät tietysti isovanhempien ja lapsen välisiksi.
Nyt pari kolme vuotta myöhemmin lapsen asiat ovat paremmin kuin hyvin. Enkä usko, että vanhempani koskaan täysin ymmärtävät sitä, miten kiitollinen olen heille (huolimatta siitä, että olen sen heille sanonut). Samoin olisin suhtautunut, jos isovanhempien tilalla olisi ollut joku muu luotettava aikuinen.
En usko että Ap kertoo meille nyt kaikkea. Onko niissä naureskelujutuissa sen teinin kanssa ollut seksuaalista sävyä? En siis tarkoita Ap:n suunnalta, mutta teineillä se on hyvin tyypillistä viestintää, joten jos sen teinin äiti on yllättänyt lapsensa heittelemästä seksin sävyistä läppää tai jopa eroottisia meemikuvia tämän aikuisen kaverinsa kanssa, niin kyllä sen varmasti ajattelee olevan epäsopivaa vaikka miten kauan olisivat tunteneet, etenkin jos se kaveri tuntuu olevan aina vain kiinnostuneempi tästä teinistä kuin aikuisesta ystävästä.
Onko Ap vielä sanonut onko teini mahdollinen seksuaalisen kiinnostuksen kohde (siis jos Ap on hetero mies, teini on tyttö)? Siis ei niin että Ap olisi hänestä kiinnostunut vaan niin että ulkopuolelta suhdetta katsova voisi näin kuvitella?
Siinä on ISO ero oletko minkälainen kaveri lapselle. Useimmilla on ollut isovanhempia, kummeja, setiä, tätejä, enoja jne... Jotka ovat olleet todella läheisiä ja joiden kanssa on puhuttu asioista, käyty kalassa tai jossain. Nämä eivät kuitenkaan ole varsinaisia kavereita samassa merkityksessä kuin vaikka samanikäiset koulukaverit.
Se nyt on vain outoa, jos aikuinen on kaveri lapsen tai nuoren kanssa samalla tavalla kuin koulukaveri. Joko tämä vanhempi on pdofl tai sitten jotenkin henkisesti heikkolahjainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että Ap kertoo meille nyt kaikkea. Onko niissä naureskelujutuissa sen teinin kanssa ollut seksuaalista sävyä? En siis tarkoita Ap:n suunnalta, mutta teineillä se on hyvin tyypillistä viestintää, joten jos sen teinin äiti on yllättänyt lapsensa heittelemästä seksin sävyistä läppää tai jopa eroottisia meemikuvia tämän aikuisen kaverinsa kanssa, niin kyllä sen varmasti ajattelee olevan epäsopivaa vaikka miten kauan olisivat tunteneet, etenkin jos se kaveri tuntuu olevan aina vain kiinnostuneempi tästä teinistä kuin aikuisesta ystävästä.
Onko Ap vielä sanonut onko teini mahdollinen seksuaalisen kiinnostuksen kohde (siis jos Ap on hetero mies, teini on tyttö)? Siis ei niin että Ap olisi hänestä kiinnostunut vaan niin että ulkopuolelta suhdetta katsova voisi näin kuvitella?
Ap on jo ekalla sivulla sanonut ettei ole mitään seksijuttuja, tietenkään. Kannattaisi lukea jos kommentoi.
Yhteinen harrastus löytyy, ehkäpä sieltä tarttuu kaikenlaista keskinäistä hauskaa juttuakin?
Vierailija kirjoitti:
Siinä on ISO ero oletko minkälainen kaveri lapselle. Useimmilla on ollut isovanhempia, kummeja, setiä, tätejä, enoja jne... Jotka ovat olleet todella läheisiä ja joiden kanssa on puhuttu asioista, käyty kalassa tai jossain. Nämä eivät kuitenkaan ole varsinaisia kavereita samassa merkityksessä kuin vaikka samanikäiset koulukaverit.
Se nyt on vain outoa, jos aikuinen on kaveri lapsen tai nuoren kanssa samalla tavalla kuin koulukaveri. Joko tämä vanhempi on pdofl tai sitten jotenkin henkisesti heikkolahjainen.
Ap ei ole puhunut mistään koulukaveruudesta vaan sanonut että on itse aikuinen, ja toinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on paljon läheisiä nuoria, mutta siinä on erittäin fine line, kuten sanotaan, miten yhteydenpitoa pidetään. Kyllä, nuoret kertovat asioita minulle asioita, joita vanhemmilleen ei. On ihan selvää, että aina ei vaan porukoille tahdo jotain puhua.
MUTTA näiden nuorten vanhemmat tietää, että jos kertoisivat jotain sellaista, mikä on vakavaa ja heidän kuuluu tietää, sanoisin nuorelle, että tästä on kyllä puhuttava myös vanhemmilla ja pitäisin huolen, että puhutaan.
Meillä on omia juttuja, käydään yhdessä syömässä esim. ja nuorille (17-25) on ihan kivaa joskus päästä parempaan paikkaan muutoin kuin perheenä, vaan ihan kuin omana itsenään, ei tyttärenä tai poikana. Käyvät mun luona itsekseen muuten vaan juttelemassa.
MUTTA2 yhteydenpito ei ole mitenkään koko aikaista, enimmäkseen koskee jotain käytännön asiaa. Vitsiä väännetään ja ollaan eri alustoilla kavereita, mutta vanhemmat ovat samoilla alustoilla ja kyllä näkevät, mitä läppää siellä heitetään.
Puhumattakaan siitä, että kokisin olevani näille nuorille jotenkin tärkeämpi kuin omat vanhemmat, ihan älytöntä. Mun asiahan on sukulaisena ja ystävänä vahvistaa ja kannustaa vanhempien vanhemmuutta, olla osa ketjua, mutta ei tärkein osa.
Kyllä mä nään niin, että jokainen hyvä tukipilari nuoren kasvussa on aina rikkaus. Voihan se olla että äiti tuntee mustasukkaisuutta, jos kokee että lapsensa jakaa asioita enemmän tässä elämänvaiheessa sun kanssa. Inhimillistä toki sekin. Pitäisköhän sun puhua sìitä lapsen kanssa? Paras tilanne lapsen kannalta olis että voisi pitää äidin ja sut ja ei joutuisi mihinkään valintatilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että ap tuli tänne kyselemään mielipidettä ja sitten loukkaantuu kun yleinen näkemys asiasta on ristiriidassa sen kanssa mitä hän halusi kuulla.
Ikä ei ole vain numero, vaan iän myötä tulee elämänkokemusta ja sosiaalisia taitoja, joiden kautta vanhempi henkilö pystyy dominoimaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Eri ikäiset henkilöt eivät siksi ole vertaisia toisilleen. Jopa muutaman vuoden ikäero on aika iso lapsista ja teini-ikäisistä puhuttaessa. Toki voi olla ystävyyttä ja välittämistä, mutta aikuinen on silti aikuinen ja lapsi on lapsi. Keskinäinen kihertely, jossa lapsen vanhempi suljetaan ulkopuolelle, kuulostaa erikoiselta ja etenkin jos se on lapsen vanhemmalle ongelma, silloin siinä on jotain pielessä.
En kysy mielipidettä minun ja tämän lapsen suhteesta, koska tiedän sen parhaiten itse, kysyn vain että miten kannattaisi toimia. Kyllä yllätti että suurin osa on sitä mieltä että lapsilla saa olla lapsena, teininä ja aikuisena tärkeinä ihmisinä ainoastaan ne jotka äiti hänelle määrää, ja että ollaan valmiita hylkäämään oma lapsi jos tällä on joku muu läheinen aikuinen jonka kanssa lapsi haluaa olla, ja joka haluaa viettää aikaa lapsen kanssa myös itse.
Ajattelin että ehdottomasti suurin osa pitää hyvänä asiana sitä että lapsilal on välittäviä aikuisia, mutta olin kertakaikkiaan väärässä. Mutta selväksi tule ettei kukaan oikein osaa sanoa muuta kuin että olen hirviö kun olen lapsen kanssa jo pienestä pitäen tehnyt kaikkea yhdessä, ja pitänyt huolta, ja hän on minulle tärkeä. Eihän tuollaisesta mielisairaudesta pysty kukaan järkevä ihminen loukkaantumaan, senhän tajuaa jokainen joka vähääkään ymmärtää. Ketään ei myöskään ole suljettu ulkopuolelle, ja jos on, niin ole hyvä ja lainaa se kohta viestistäni jossa näin lukee äläkä viitsi trollailla.
ap
No hyvinhän te yhteen sovitte, toinen mykkä ja sinä lapsellisen itsekeskeinen. Sinulle on annettu ohjeita, tartuitko niihin keskustellaksesi niistä - et. Pyörittelet vain silmiäsi ja nakkelet niskojasi.
Käytöksesi ei ole välittävälle aikuiselle sopivaa. Etkö tosiaan ymmärrä? Tuollainen marttyyrinäytös viittaa siihen, ettet ole ihan normaali. Ja siinä tapauksessa ystäväsi varmasti on todella vaikea sanoa ääneen mikä häntä tilanteessa vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena yksinkertaisesti siirrä omat tarpeesi hetkeksi syrjään ja anna perheelle omaa rauhaa, eli lopeta se tiivis yhteydenpito.
Siitä tuskin kärsii kukaan, mutta se voi parantaa kaikkien osallisten välejä.
Jos lapsi on tosiaan nyt 17-vuotias, niin joku sanoikin hyvin, että hänellä on se aika, kun irtaudutaan henkisesti omista vanhemmista. Se onnistuu paremmin, kun oman vanhemman tilalle tai lisäksi ei tule äidin tai isän ystävä.
Voisit todella myös tukea omaa ystävääsi siinä elämänvaiheessa, kun hänen lapsensa pikkuhiljaa itsenäistyy.
Ehkä lapsen äiti tai isä myös kamppailee joidenkin asioiden kanssa lapsensa suhteen, eikä halua, että lapsi saa sinulta niihin asioihin vaikutteita, käyttäytymistapoja tai neuvoja. Näin hän pysyy itse paremmin kärryillä lapsensa menoista ja asioista. Se on varmasti parempi ja tarpeellisempaa lapselle, kuin sinun kaveruutesi, vaikkei lapsi (tai sinäkään aikuisena) sitä sillä hetkellä tajuaisikaan.
Sitten kun lapsi on selkeästi aikuinen eikä asu enää kotona voitte toki joskus olla yhteydessä jos vielä molempia kiinnostaa.
Puhu vain omasta puolestasi. Minulle on ollut hyvin tärkeää että ympärillä on ollut muita aikuisia kuin vanhempani. Myös silloin 17-vuotiaana. Ei missään nimessä lapselta tarvitse katkaista aikuistumisen kynnyksellä kaikkia ihmissuhteita jonkun itsenäistymisen vuoksi. Mitä ihmettä nyt, valoja päälle!
Sitä paitsi kuviohan saattaa aivan hyvin olla sellainenkin että lapsella on paha olla kotona, ja hän nimen omaan kaipaa järkeviä aikuisia elämäänsä. Tiedä mikä narsistisekopää tuo äiti on. Aivan, asia voi olla myös näin, vaikka täällä aina jaksetaan ajatella miten äiti on se maailman paras ihminen. Paitsi niissä ketjuissa joissa tällaisten lapset kipuilevat vielä 5kymppisinä raadollista lapsuuttaan jonka äidit pilasivat.
Tilanne voi olla näin, mutta evidenssi viittaa toiseen suuntaan. Aloittajaa ei myöskään vaadittu lopettamaan kokonaan vaan ottamaan hiukan etäisyyttä nuoreen ja ymmärtämään että hänen ystävänsä tarvitsisi hänen tukeaan, ei ivaansa. Jos tässä on kysymys äidistä jolle on tavallista vaikeampaa sietää lapsen itsenäistymisvaihetta, sitä tärkeämpää tämä olisi. Jos siis puhutaan aikuisesta eikä näennäisaikuisesta ihmisestä, jolle tällainen ystävän tukeminen on teoriassakaan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli mieleen, että onko tullut teini kiukkupäissään vertailleeksi äitiänsä ja sinua. Olisiko pahoittanut mielensä ja kokee, että syrjäytät/korvaat hänet lopulta. Onko etääntynyt liikaa lapsestaan teidän ystävyyden takia.
Voisit osoittaa myötätuntoa ja perääntyä hieman. Tarkastele tilannetta ja kuulostele millä tavoin teini äidistänsä puhuu. Äidin rooli on kumminkin eri asia kuin kaveri ja siinä kun äiti yrittää neuvoa ja ohjeistaa lastaan niin sinä saatat huomaamattasi kumota niitä. Et voi tietää mitä todellisuudessa heidän kotona tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että Ap kertoo meille nyt kaikkea. Onko niissä naureskelujutuissa sen teinin kanssa ollut seksuaalista sävyä? En siis tarkoita Ap:n suunnalta, mutta teineillä se on hyvin tyypillistä viestintää, joten jos sen teinin äiti on yllättänyt lapsensa heittelemästä seksin sävyistä läppää tai jopa eroottisia meemikuvia tämän aikuisen kaverinsa kanssa, niin kyllä sen varmasti ajattelee olevan epäsopivaa vaikka miten kauan olisivat tunteneet, etenkin jos se kaveri tuntuu olevan aina vain kiinnostuneempi tästä teinistä kuin aikuisesta ystävästä.
Onko Ap vielä sanonut onko teini mahdollinen seksuaalisen kiinnostuksen kohde (siis jos Ap on hetero mies, teini on tyttö)? Siis ei niin että Ap olisi hänestä kiinnostunut vaan niin että ulkopuolelta suhdetta katsova voisi näin kuvitella?
Ap on jo ekalla sivulla sanonut ettei ole mitään seksijuttuja, tietenkään. Kannattaisi lukea jos kommentoi.
Sinunkin kannattaisi lukea mitä minä kirjoitin, en sanonut missään välissä että Ap olisi tehnyt mitään väärää, vaan että teinit nyt vaan heittävät seksuaalissävytteistä läppää ja jos äiti on mitään noita viestejä nähnyt ja väärin ymmärtänyt, se ei ole Ap:n vika sekään, mutta saattaa selittää miksi äidillä on "sopimatonta" asenne tähän suhteeseen. Ystävyyskin on ihmissuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että ap tuli tänne kyselemään mielipidettä ja sitten loukkaantuu kun yleinen näkemys asiasta on ristiriidassa sen kanssa mitä hän halusi kuulla.
Ikä ei ole vain numero, vaan iän myötä tulee elämänkokemusta ja sosiaalisia taitoja, joiden kautta vanhempi henkilö pystyy dominoimaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Eri ikäiset henkilöt eivät siksi ole vertaisia toisilleen. Jopa muutaman vuoden ikäero on aika iso lapsista ja teini-ikäisistä puhuttaessa. Toki voi olla ystävyyttä ja välittämistä, mutta aikuinen on silti aikuinen ja lapsi on lapsi. Keskinäinen kihertely, jossa lapsen vanhempi suljetaan ulkopuolelle, kuulostaa erikoiselta ja etenkin jos se on lapsen vanhemmalle ongelma, silloin siinä on jotain pielessä.
En kysy mielipidettä minun ja tämän lapsen suhteesta, koska tiedän sen parhaiten itse, kysyn vain että miten kannattaisi toimia. Kyllä yllätti että suurin osa on sitä mieltä että lapsilla saa olla lapsena, teininä ja aikuisena tärkeinä ihmisinä ainoastaan ne jotka äiti hänelle määrää, ja että ollaan valmiita hylkäämään oma lapsi jos tällä on joku muu läheinen aikuinen jonka kanssa lapsi haluaa olla, ja joka haluaa viettää aikaa lapsen kanssa myös itse.
Ajattelin että ehdottomasti suurin osa pitää hyvänä asiana sitä että lapsilal on välittäviä aikuisia, mutta olin kertakaikkiaan väärässä. Mutta selväksi tule ettei kukaan oikein osaa sanoa muuta kuin että olen hirviö kun olen lapsen kanssa jo pienestä pitäen tehnyt kaikkea yhdessä, ja pitänyt huolta, ja hän on minulle tärkeä. Eihän tuollaisesta mielisairaudesta pysty kukaan järkevä ihminen loukkaantumaan, senhän tajuaa jokainen joka vähääkään ymmärtää. Ketään ei myöskään ole suljettu ulkopuolelle, ja jos on, niin ole hyvä ja lainaa se kohta viestistäni jossa näin lukee äläkä viitsi trollailla.
ap
No hyvinhän te yhteen sovitte, toinen mykkä ja sinä lapsellisen itsekeskeinen. Sinulle on annettu ohjeita, tartuitko niihin keskustellaksesi niistä - et. Pyörittelet vain silmiäsi ja nakkelet niskojasi.
Käytöksesi ei ole välittävälle aikuiselle sopivaa. Etkö tosiaan ymmärrä? Tuollainen marttyyrinäytös viittaa siihen, ettet ole ihan normaali. Ja siinä tapauksessa ystäväsi varmasti on todella vaikea sanoa ääneen mikä häntä tilanteessa vaivaa.
Oletpa todella lapsellinen trolli. Ei tuohon oikein muuta ole sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena yksinkertaisesti siirrä omat tarpeesi hetkeksi syrjään ja anna perheelle omaa rauhaa, eli lopeta se tiivis yhteydenpito.
Siitä tuskin kärsii kukaan, mutta se voi parantaa kaikkien osallisten välejä.
Jos lapsi on tosiaan nyt 17-vuotias, niin joku sanoikin hyvin, että hänellä on se aika, kun irtaudutaan henkisesti omista vanhemmista. Se onnistuu paremmin, kun oman vanhemman tilalle tai lisäksi ei tule äidin tai isän ystävä.
Voisit todella myös tukea omaa ystävääsi siinä elämänvaiheessa, kun hänen lapsensa pikkuhiljaa itsenäistyy.
Ehkä lapsen äiti tai isä myös kamppailee joidenkin asioiden kanssa lapsensa suhteen, eikä halua, että lapsi saa sinulta niihin asioihin vaikutteita, käyttäytymistapoja tai neuvoja. Näin hän pysyy itse paremmin kärryillä lapsensa menoista ja asioista. Se on varmasti parempi ja tarpeellisempaa lapselle, kuin sinun kaveruutesi, vaikkei lapsi (tai sinäkään aikuisena) sitä sillä hetkellä tajuaisikaan.
Sitten kun lapsi on selkeästi aikuinen eikä asu enää kotona voitte toki joskus olla yhteydessä jos vielä molempia kiinnostaa.
Puhu vain omasta puolestasi. Minulle on ollut hyvin tärkeää että ympärillä on ollut muita aikuisia kuin vanhempani. Myös silloin 17-vuotiaana. Ei missään nimessä lapselta tarvitse katkaista aikuistumisen kynnyksellä kaikkia ihmissuhteita jonkun itsenäistymisen vuoksi. Mitä ihmettä nyt, valoja päälle!
Sitä paitsi kuviohan saattaa aivan hyvin olla sellainenkin että lapsella on paha olla kotona, ja hän nimen omaan kaipaa järkeviä aikuisia elämäänsä. Tiedä mikä narsistisekopää tuo äiti on. Aivan, asia voi olla myös näin, vaikka täällä aina jaksetaan ajatella miten äiti on se maailman paras ihminen. Paitsi niissä ketjuissa joissa tällaisten lapset kipuilevat vielä 5kymppisinä raadollista lapsuuttaan jonka äidit pilasivat.
Tilanne voi olla näin, mutta evidenssi viittaa toiseen suuntaan. Aloittajaa ei myöskään vaadittu lopettamaan kokonaan vaan ottamaan hiukan etäisyyttä nuoreen ja ymmärtämään että hänen ystävänsä tarvitsisi hänen tukeaan, ei ivaansa. Jos tässä on kysymys äidistä jolle on tavallista vaikeampaa sietää lapsen itsenäistymisvaihetta, sitä tärkeämpää tämä olisi. Jos siis puhutaan aikuisesta eikä näennäisaikuisesta ihmisestä, jolle tällainen ystävän tukeminen on teoriassakaan mahdollista.
En ole huomannut mitään muuta ivaamista kuin aloittajan ivaamista. Lapset eivät ole äitien omistuksessa, he ovat omia ihmisiä ja heillä ei äiti saa pelata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että Ap kertoo meille nyt kaikkea. Onko niissä naureskelujutuissa sen teinin kanssa ollut seksuaalista sävyä? En siis tarkoita Ap:n suunnalta, mutta teineillä se on hyvin tyypillistä viestintää, joten jos sen teinin äiti on yllättänyt lapsensa heittelemästä seksin sävyistä läppää tai jopa eroottisia meemikuvia tämän aikuisen kaverinsa kanssa, niin kyllä sen varmasti ajattelee olevan epäsopivaa vaikka miten kauan olisivat tunteneet, etenkin jos se kaveri tuntuu olevan aina vain kiinnostuneempi tästä teinistä kuin aikuisesta ystävästä.
Onko Ap vielä sanonut onko teini mahdollinen seksuaalisen kiinnostuksen kohde (siis jos Ap on hetero mies, teini on tyttö)? Siis ei niin että Ap olisi hänestä kiinnostunut vaan niin että ulkopuolelta suhdetta katsova voisi näin kuvitella?
Ap on jo ekalla sivulla sanonut ettei ole mitään seksijuttuja, tietenkään. Kannattaisi lukea jos kommentoi.
Sinunkin kannattaisi lukea mitä minä kirjoitin, en sanonut missään välissä että Ap olisi tehnyt mitään väärää, vaan että teinit nyt vaan heittävät seksuaalissävytteistä läppää ja jos äiti on mitään noita viestejä nähnyt ja väärin ymmärtänyt, se ei ole Ap:n vika sekään, mutta saattaa selittää miksi äidillä on "sopimatonta" asenne tähän suhteeseen. Ystävyyskin on ihmissuhde.
Et siis osaa lukea? Jos sanotaan ettei kyse ole seksijutuista, niin se koskee kaikkia seksijuttuja ellei erikseen muuta infota.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut tilanteessa, jossa keskimmäisellä lapsellamme oli tosi vaikeaa ysiluokalla. Viiltelyä, ahdistusta yms. Päälle vielä kaikki murrosiän kuohut ja tulevien opiskelujen miettiminen.
Välillä lasta ahdisti kotona oleminen, oli selkeästi tarve irtautua meistä vanhemmista. Samalla huomasin, että lapsi viihtyi kovasti isovanhempiensa luona. Lapsi kävi yksinään säännöllisesti siellä, istuivat iltaa yhdessä. Juttelivat, söivät ja katsoivat yhdessä vaikkapa urheilua telkkarista. Ja ne keskustelut jäivät tietysti isovanhempien ja lapsen välisiksi.
Nyt pari kolme vuotta myöhemmin lapsen asiat ovat paremmin kuin hyvin. Enkä usko, että vanhempani koskaan täysin ymmärtävät sitä, miten kiitollinen olen heille (huolimatta siitä, että olen sen heille sanonut). Samoin olisin suhtautunut, jos isovanhempien tilalla olisi ollut joku muu luotettava aikuinen.
Jostain syystä tästä ei tule ap:n tilanne mieleen.
Minulla on äitini ystävät olleet osa elämää aina. En näe tässä mitään outoa, enemmänkin paistaa läpi osalla vastaajista pelko siitä, että oma teini-ikäinen loittonee ja jonkinlainen mustasukkaisuus lapsesta.
Nämä äitini ystävät ovat aina vieneet minua ikätason mukaisiin harrastuksiin ja auttaneet tavallaan myös kasvatuksessa, mistä olen heille kiitollinen ja osaltani huolehdin nyt kun he vanhenevat. Aikuisuuden kynnyksellä sekä sen edetessä myös olemme matkustelleet kahdestaan sekä jakaneet asioita elämästä.
Minusta on aika surullista, millainen asenne monella suomalaisella vanhemmalla kuulostaa olevan. Mitä useampi rakastava aikuinen lapsen elämässä on, sitä parempi.
Monet täällä ovat kertoneet, että isovanhempi, täti/setä/eno tai muu aikuinen sukulainen on ollut nuorena läheinen. Itselläni on myös ollut näin. Mutta sanoisin, että on aika erilainen tilanne, jos joku vanhemman (entinen) ystävä kaveeraa nuoren kanssa kovin läheisesti jättäen vanhemman ulkopuolelle. Tässä pitäisi kyllä aina kunnioittaa vanhemman näkemystä ja ap:n tutkiskella tarkoin omia motiivejaan.
Puhu vain omasta puolestasi. Minulle on ollut hyvin tärkeää että ympärillä on ollut muita aikuisia kuin vanhempani. Myös silloin 17-vuotiaana. Ei missään nimessä lapselta tarvitse katkaista aikuistumisen kynnyksellä kaikkia ihmissuhteita jonkun itsenäistymisen vuoksi. Mitä ihmettä nyt, valoja päälle!
Sitä paitsi kuviohan saattaa aivan hyvin olla sellainenkin että lapsella on paha olla kotona, ja hän nimen omaan kaipaa järkeviä aikuisia elämäänsä. Tiedä mikä narsistisekopää tuo äiti on. Aivan, asia voi olla myös näin, vaikka täällä aina jaksetaan ajatella miten äiti on se maailman paras ihminen. Paitsi niissä ketjuissa joissa tällaisten lapset kipuilevat vielä 5kymppisinä raadollista lapsuuttaan jonka äidit pilasivat.