Lue keskustelun säännöt.
Mitäs nyt? Kaverilla on ongelma sen kanssa että minulla ja hänen lapsellaan on ihan omat jutut, ja tapaamme toisiamme ilman kaveriakin
05.08.2021 |
Olen tullut aina hyvin toimeen kaverin lapsen kanssa, olen tuntenut hänet n. 8v. Nyt kun lapsi on vanhempi, niin laitamme toisillemme viestejä ja nauramme katketaksemme omille jutuillemme.
Kaverille tämä on nyt ongelma, koska hänen mielestään ei ole sopivaa että tapaan hänen lastaan tai viestittelen hänelle ilman että hän on asiasta tietoinen. Kysyessäkään kaveri ei osaa sanoa mitään järkevää syytä miksi näin on. Selkeästi hän on mustasukkainen muttei myönnä sitä.
Miten sitten nyt pitäisi toimia? Ei kai vanhempi voi enää 17, kohta 18v kavereista päättää näin?
Ilmoitanko tälle lapselle että jatketaan sinä päivänä kun hän täyttää 18? Vai mitä nyt teen? Help?
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kaikki alaikäisen kanssa tapahtuva vanhempien kautta tai vanhempien kanssa. Edes oman kummityttöni kanssa en sovi asioita keskenään, aina äidin kautta, vaikka ollaankin todella läheisiä ja nähdään koko porukka viikottain. Ihan perus kohteliaisuutta on myös kertoa äidille mitä on juteltu ja jos on ollut puhetta jostain niin aina kysytään äidin mielipidettä ja varmistetaan onko äidille ok. Sovittiin äidin kanssa mm. että käydään ostamassa tytölle xyz asioita ja kun tultiin kaupasta kysyttiin äidin mielipidettä hyväksyykö äiti ostetut.
On erittäin tärkeää kunnioittaa vanhemmuutta, vaikka läheinen olisikin lapselle. Lapselle on hyvä asia jos on useita läheisiä aikuisia, mutta kukaan tai mikään ei mene vanhempien edelle, kun kyseessä on alaikäinen.
Hyväksyykö äiti ostetut?? Tuota.. onneksi ainakin minun lähipiirissä lapsilla on ollut ihan oikeus omaankin mielipiteeseensä. Esimerkiksi äskettäin kummipojan kanssa oltiin koulutarvikeostoksilla ja ei kyllä olisi tullut mieleenkään hyväksyttää niitä kyniä ja kumia äidillään, vaan sai ihan haluamansa. Samoin kyllä ihan suoraan lapselta saatan kysyä jotain esim. ratsastusta intohimoisesti harrastavalta missä olikaan se paikkakunnan paras talli tms.
Pikkasen eri asia ostaa jotain kyniä ja kumeja pikkupojalle vs vaatteita teinille. Mulle on ihan fine, että 16v tyttö pitää esim. napapaitaa ja feikkilävistyksiä, mutta äidille ne ei välttämättä ole ok ja tässä asiassa äiti on se joka päättää ja jos äiti on sitä mieltä ettei tytön haluamat vaatteet ole ok niin ne voidaan palauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa loukkaavaksi tarkoitettuja viestejä. Saisiko vielä kuulla millä tavoin pahaa aiheuttaa se että joku on läheinen itselle läheisen lapsen kanssa jonka on tuntenut jo pienenä? Eihän tässä nyt herrantähden olla mitään bestiksiä, vaan ihan normaalia kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa johon nyt yhtäkkiä on kiinnitetty negatiivista huomiota.
Kuulisin mielelläni vastauksen siihen että eikö teillä ole ketään läheisiä lapsia, teinejä, tai jo aikuiseksi kasvaneita entisiä lapsia elämässänne, jotka eivät siis ole omia? Minä olen hyvin läheinen mm. tätini kanssa, ja kummityttäreni on luonani jokaisella lomallani viikon, kaksi. Haluaisinpa nyt kuulla tähän kysymykseeni vastauksen ennen kuin viitsin kommentoida mitään näihin typeriin juttuihin.
Vai koskeeko tämä vain sitä että juuri teidän lapsillanne ei saa olla muita tärkeitä aikuisia elämässänne kuin te itse? Jompi kumpi vastaus tässä nyt on valittava.
ap
Se, että kummilapsi on kesällä pari viikkoa kylässä on ihan eri asia kuin se, että olet jatkuvasti jonkun teinin (ei sukulaisen) kanssa yhteyksissä ja tämä yhteys on lähtenyt teinin äidistä!
Minullakin on kummilapsia jotka voivat olla luonani ja myöskin viestittelen heille silloin tällöin, mutta en todellakaan niin, että suljen heidän muun perheensä meidän välistä kokonaan pois ja hyppään mukaan vain näiden teinien elämään.
On hyvä, että teineillä on myös aikuisia tuttavia, mutta ei heidän kanssaan viestitellä jatkuvasti hiristen salaa vanhemmilta ja olla muka yhtäkkiä parhaita kavereita?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi asuu vielä kotona niin käytköhän hänellä kylässäkin, että voitte jutskailla?
Soitat ovikelloa ja hänen vanhempansa, joka oli ensin se sinun kaverisi, avaa oven ja kysyt 17-v kaveriasi ja menet hänen huoneeseen ja juttelette.
Vai odottaisitko, että hän on aikuinen ja katsot uudestaan. Sinä olet aikuinen. Kunnioita ystävääsi.
Kylläpä oletkin lapsellinen :D
Ai miten niin? Eikö teinit toimi juuri näin kavereidensa kanssa?
Jotenkin tosi outo kuvio. Jos ystävä ei tykkää asiasta, sinun pitäisi nyt perääntyä ja ottaa lapseen etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa voi porukka ajatella näin että läheiset suhteet toisten lapsiin (tai tässä tapauksessa melkein aikuisiin) on väärin :D :D :D :D :D
Ei tarvitse katsoa kuin johonkin naapurimaahan, saati kauemmaksi todetakseen että muualla perhettä on myös ystävät ja naapurit, ja lapsilla paljon välittäviä aikuisia elämässään.
Aivan käsittämätöntä :D :D :D Minä ja MUN lapset, älä ole sille kiva! Lastakin varmaan kielletään että ei saa kiintyä kehenkään muuhun kuin äitykkään :D :D :D Olisikos nyt löytynyt syy lasten ja nuorten pahoinvointiin? Omat vanhemmat jotka riistävät lapselta ihmissuhteiden muodostamisen.
Häpeäisin jos olisin joku teistä :D :D :D
Terve ap
Vertaat tilannettasi tähän:
"naapurimaahan, saati kauemmaksi todetakseen että muualla perhettä on myös ystävät ja naapurit, ja lapsilla paljon välittäviä aikuisia elämässään".
Tuskin nämä naapurit ja perheen ystävät alkavat "salassa" tekstailla perheen lapsille ja kokevat, että heillä on teinien kanssa omat jutut joista ei vanhemmille kerrota! Hyi S**tana!
Ystävät ja naapurit ovat kyllä tärkeitä kaikille teineille, mutta kuuntelevana ja välittävänä aikuisena, ei iholle tunkevina bestiksinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että ap tuli tänne kyselemään mielipidettä ja sitten loukkaantuu kun yleinen näkemys asiasta on ristiriidassa sen kanssa mitä hän halusi kuulla.
Ikä ei ole vain numero, vaan iän myötä tulee elämänkokemusta ja sosiaalisia taitoja, joiden kautta vanhempi henkilö pystyy dominoimaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Eri ikäiset henkilöt eivät siksi ole vertaisia toisilleen. Jopa muutaman vuoden ikäero on aika iso lapsista ja teini-ikäisistä puhuttaessa. Toki voi olla ystävyyttä ja välittämistä, mutta aikuinen on silti aikuinen ja lapsi on lapsi. Keskinäinen kihertely, jossa lapsen vanhempi suljetaan ulkopuolelle, kuulostaa erikoiselta ja etenkin jos se on lapsen vanhemmalle ongelma, silloin siinä on jotain pielessä.
Mä olen ollut mun papan kanssa parhaat kaveri koko elämäni. Meillä on yli 50v. ikäero.
Pappa huolehti musta paljon, kun olin lapsi.
Meillä vain synkkaa hyvin. Samanlainen huumorintaju, kirjallisuusmaku, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset.
kun mä pääsin Ranskaan vaihto-oppilaaksi, niin vanhemmat oli iloisia ja huolettomia mutta pappa itki, vaikka en ole ennen nähnyt sen itkevän.Sama. Joka kesä reissattiin ukin kanssa 3 viikkoa lapinmökillä, ja ahkerasti oltiin myös kirjeenvaihdossa. Kun ukki kuoli, se oli elämäni vaikein asia. Järkyttävää miten moni pitää sukupolvien välistä sidettä ja kahden ihmisen välistä ystävyyttä näin vääränä.
T: nainen 42v.
Hei haloo, oma ukki on HIEMAN eri asia kuin joku äidin kaveri 🙄
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin aikanaan pelaamassa isäni siskon kanssa squashia ja jestas, kun meillä oli aina hauskaa ja juttu lensi isosta ikäerosta huolimatta. Ei siinä kenelläkään ollut nokan koputtamista eikä sitä kukaan outona pitänyt.
Isäsi sisko on tätisi. Ihan eri asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudot, aggressiiviset vibat tulee ap:sta kirjoitustyylinsä perusteella. Ja vielä jankuttaa syitä lapsen äidiltä, miksei tämä tykkää ap:n kaveeraamisesta lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa loukkaavaksi tarkoitettuja viestejä. Saisiko vielä kuulla millä tavoin pahaa aiheuttaa se että joku on läheinen itselle läheisen lapsen kanssa jonka on tuntenut jo pienenä? Eihän tässä nyt herrantähden olla mitään bestiksiä, vaan ihan normaalia kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa johon nyt yhtäkkiä on kiinnitetty negatiivista huomiota.
Kuulisin mielelläni vastauksen siihen että eikö teillä ole ketään läheisiä lapsia, teinejä, tai jo aikuiseksi kasvaneita entisiä lapsia elämässänne, jotka eivät siis ole omia? Minä olen hyvin läheinen mm. tätini kanssa, ja kummityttäreni on luonani jokaisella lomallani viikon, kaksi. Haluaisinpa nyt kuulla tähän kysymykseeni vastauksen ennen kuin viitsin kommentoida mitään näihin typeriin juttuihin.
Vai koskeeko tämä vain sitä että juuri teidän lapsillanne ei saa olla muita tärkeitä aikuisia elämässänne kuin te itse? Jompi kumpi vastaus tässä nyt on valittava.
ap
Tuskin kukaan tarkoituksella loukkaa. Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, että olet lapsen kanssa läheinen, vaan siitä, että ystäväsi näkee tilanteessa jotain häiritsevää. Hän on lapsen vanhempi ja osaa erittäin suurella todennäköisyydellä tulkita tilanteen paremmin kuin sinä, saati sitten tuntemattomat ihmiset anonyymilla keskustelupalstalla.
Mitä menetät siinä, että otat hieman etäisyyttä?
Miksi oletetaan, että vanhempi tietää parhaiten? Se on harha, että vanhempi tietää parhaiten, mikä on omalle lapselle parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut teininä aikuisia kavereita, aika montakin. Erilaisista kuvioista mukaan tarttuneita, kivoja ihmisiä ja olihan se teininä hauskaa ja siistiä, kun joillakin kavereilla oli ajokortit ja omat kämpät.
Toisaalta, yksi oli sitten taka-ajatuksin liikkeessä ja tuli tehtyä asioita, joita ei olisi teinin ja aikuisen välillä pitänyt todellakaan tapahtua. Silloin tuntui aikuiselta, nyt aikuisena tajuan että hyväksikäyttöähän se oli.
Kukaan noista ihmisistä ei kuitenkaan ollut vanhempieni kaveri, se olisi kyllä ollut outoa. Kummit ja muut oli erikseen, läheisiä aikuisia mutta ei kavereita.
Mun omien lasten kohdalla yhden lapsen kummin kanssa välit meni oudoiksi hänen puoleltaan ja sitten kuitenkin korostetusti kaveerasi nuoren kanssa, vaikkakin aika vähän sitäkään. Se tuntui kummalta ja voin ymmärtää ap: n kaverin fiiliksiä. Toinen saman lapsen kummi taas on mun ystävä ja vaikka välillä on enemmän yhteydessä mun lapsen kanssa, ei siitä tule mitään outoja viboja vaan olen iloinen että nuorella on järkevä aikuinen lähellä. On eri asia olla lapselle läheinen kun tunkea lapsen maailmaan ja lapsen ja vanhempien väliin.
Jos outoja viboja syntyy, on asiassa todennäköisesti jotain outoa.
Hyväksikäyttöä on monenlaista. Aikuinen on kuitenkin aina ns. valta-asemassa suhteessa alaikäiseen lapseen, jolla ei ole välttämättä käsitystä aikuisen taustamotiiveista. Teinit ovat vielä aika sinisilmäisiä ja eivät välttämättä tajua itse, jos kuviossa on jotain kieroa aikuisen puolelta. Joskus aikuinen haluaa vaan valtaa, kuten tässäkin, ulkopuolinen aikuinen haluaa syrjäyttää äidin merkitystä, mutta mikä siihen voisi olla syynä? Onko hän itse joutunut lapsena hyväksikäytetyksi vai onko vaan jollain tapaa narsistinen? Missä lapsen isä on? Mitä mieltä isä on tästä "kaveruudesta"?
Kyllä sillä on väliä, että kaveeraako 17v tyttäreni kanssa 40 mies vai nainen!
Varsinkin kun kuvaat, että viestittelette ja nauratte ja teillä on omat juttunne?!?