Miltäköhän tuntuu kun olet kuollut ja sinua ei enää ole?

Ei tunnu miltään.

Olen miettinyt,  ei tunnu miltään. 

Ei miltään, koska sinua ei ole. Samalta kuin vaikka sata tai tuhat vuotta sitten. EI MILTÄÄN. Joilllekin tuntuu tuo olemattomuus olevan vaikea käsite, mutta itse olen sen sisäistänyt ja hyväksynyt. Ei mitään pelättävää kuolemassa.

Sinusta olen miettinyt. Ei tule tuntumaan missään.

Siltä että herää jälleen uuteen perheeseen synnytyksessä.

Ei tunnu varmaan miltään

Todennäköisesti aika samalta kuin silloin, kun olin vasta pilke isäni silmäkulmassa.

Ihmisen olemassaolo ei pääty kuolemaan. Se jatkuu ikuisesti.

Nuorena mietin tätä paljon. Ymmärsin kyllä, ettei tunnu miltään, mutta se pohditutti miltä tuntuu kun ei tunnu miltään, miten sellaista voi edes olla. Se oli niin mahdoton ajatus ymmärtää, että aina vaan palasin alkuasetelmaan.

Tulen kummittelemaan vauva palstalle.

Mitä olen tutkinut ja kysynyt hengiltä niin henki ei tunne mitään.

Miltä susta tuntui ennen syntymääsi?

Kun sä kuolet, sulla menee filmi poikki ja sä lakkaat olemasta. 

Sinua ei ole. Olet vain kasa lihaa ja luita. 

Omaisesi joko hautaavat tai polttavat sinut. 

Sinua ei ole, käsitätkö? 

Sinä voit kuolla vaikka huomenna joten nauti elämästä kun vielä voit. 

Miltäköhän tuntuu kun sinä ap olet kuollut ja sinua ei enää ole? Oletko miettinyt?

Miltäkö sinusta vai minusta tuntuu?

Kun mä kuolen viinapulloni sä saat

Eikös toi oo jo otsikossa....?

Vierailija kirjoitti:

Nuorena mietin tätä paljon. Ymmärsin kyllä, ettei tunnu miltään, mutta se pohditutti miltä tuntuu kun ei tunnu miltään, miten sellaista voi edes olla. Se oli niin mahdoton ajatus ymmärtää, että aina vaan palasin alkuasetelmaan.

 

Kun ei tunnu miltään se ei tunnu miltään.

Oletteko joskus ajatelleet sitä, miltä tuntuu olla ajattelematta? 

Vierailija kirjoitti:

Siltä että herää jälleen uuteen perheeseen synnytyksessä.

Entä siinä tapauksessa, että sinut abortoidaan?