Oudoimmat muistosi omalta kouluajalta?
Mitä kyseenalaista tai erikoista muistat niiltä vuosilta, kun olit itse koulussa?
Aloitan. Ensimmäisen luokan ensimmäisenä päivänä vuonna 1984 n. 6-kymppinen tuore opettajani esitteli meille KANTELUKERTUN. Kantelukerttu oli piipunrassista ja kreppipaperista väännelty perhosennäköinen ötökkä, jonka opettaja kiinnitti liitutaulun yläosaan seuraavilla saatesanoilla:
"Jos tulette opettajan luokse kantelemaan, mitä luokkakaveri on tehnyt, kantelukerttu saattaa lennähtää JUURI SINUN PULPETILLESI ja sitten sinua hävettää.
Tervetuloa kouluun. Meillä on aluksi tällainen kaksi viikkoa kestävä pehmeä lasku."
... että mitä että??
Pelkäsin kerttua. Ylitunnollinen ja kuuliainen oppilas minusta tuli. Kesti kauan, että uskalsin pitää puoliani ja sanoa, mitä ajattelin. Vielä tänä päivänäkin on hieman anteeksipyytelevä olo ihan turhanpäiväisissä tilanteissa.
Itse olen nykyään varhaiskasvatuksen opettaja ja "hieman" erilaiset metodit käytössä.
Kommentit (220)
Fysiikanopettaja syytti minua viestien kirjoittamisesta kaverille, vaikka vihkoni oli jäänyt kotiin ja tein muistiinpanoja irtopaperille. Sain kokeista kymppejä, mutta todistukseen kasin. Perustelut: nämä asiat ovat tytöille välillä vaikeita ymmärtää. 90-luvulla tämä.
Lukioikäinen nuori nainen teki itsemurhan ampumalla itseään haulikolla. Oli sairastunut vakavaan sairauteen.
Alakoulun miesopettaja, josta myöhemmin tuli rehtori, tykkäsi kävellä välituntivalvojana monta tyttöä kainalossa ja käsipuolessa borneon villeistä vitsaillen. Hieman epäselvästi lausuttuna, totta kai.
Yläkoulun miesliikunnanmaikka kehotti ottamaan "huara-asennon" ja selitti tätä myöhemmin murteellaan.
Yläkoulun herkästi suutahtava hissan ja yhteiskuntaopin ope heitti oppilaan kierreportaita alas. Taisi myöhemmin edetä kunnanvaltuustoon 🤔
Vaikka näin jälkeenpäin ymmärrän asian todella hyvin, open sekoilu sokerishokissa , oli todella erikoista.
Muistan, kuinka opettaja huusi meille ihan raivona, kun kukaan ei osannut häntä tyydyttävällä tavalla kertoa, mitä Paavalille tapahtui joskus jossain. Tämä joskus kasarin alussa, kun olimme ehkä yhdeksänvuotiaita. Yleensä opettaja oli ihan rauhallinen ja siksi tämä varmaan jäikin mieleen. Oli niin poikkeuksellista käytöstä, että hänelle oli varmaan sattunut jotain. Olisi ollut kyllä anteeksipyyntö paikallaan seuraavana päivänä, mutta semmoinen ei tuolloin ollut tapana.
80-luku ja 90-luvun alku. Musiikinopettajamies ja luokanopettajamies hakkasivat usein puisia karttakeppejä palasiksi pulpetteihin tai omaan pöytäänsä, tehostivat puhetta sillä ja välillä huutoa. Toisilla opettajilla ilme oli kuin sitruunaa maistaneella.
Vähän tälläinen epämääränen muisto, kun opettaja, sijainen, syytti minua valehtelijaksi. Oltiin kolmannella luokalla jollain retkellä, muistaakseni joku museoreissu. Siitä piti kirjoittaa lyhyt kertomus vihkoon, että miten päivä meni jne mitä tehtiin. No kirjoitin muun jutun lisäksi että oltiin saatu kaksi lihapiirakkaa syödä.
Sijainen sai kertomukseni luettuaan kauhean raivarin, lihapiirakoiden määrä oli hänen mukaansa eri. En nyt muista siis tarkemmin saatiinko me niitä yksi vai kaksi, ja kumpi oli opettajan mielipide, mutta vahva muistikuva on miten todella vihaisena sanoi että olen valehdellut tässä kirjoitelmassa ja se on todella vakava virhe jne.
Näin vanhemmiten tuntuu hullulle että joku aikuinen ihminen edes takertuu tuollaiseen asiaan.
Opettaja piti kunnia-asiana kansanhiihtoon osallistumista. Kevättalvi oli lämmin ja lumi suli vauhdilla. Opettaja odotteli, josko vielä saataisiin lunta ja kansanhiihtopäivää lykättiin.
Ennen pääsiäislomaa hiihdimme sitten mullassa kynnöspellon ympäri niin kauan, että matkavaatimus täyttyi. Kaikilta kului tervaus suksenpohjista ja kun palattiin takaisin koululle, seinää vasten nostettiin valkopohjaiset puusukset, joissa oli pohjassa tikkuja.
1950-1960 -lukujen vaihde.
Koko kylä tiesi että ope oli alkoholisti ja kopeloi tyttöjä. Kesken uskonnon tunnin kädet tytön kaula-aukosta sisään tissitarkastukseen. Tosi kuvottava tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja piti kunnia-asiana kansanhiihtoon osallistumista. Kevättalvi oli lämmin ja lumi suli vauhdilla. Opettaja odotteli, josko vielä saataisiin lunta ja kansanhiihtopäivää lykättiin.
Ennen pääsiäislomaa hiihdimme sitten mullassa kynnöspellon ympäri niin kauan, että matkavaatimus täyttyi. Kaikilta kului tervaus suksenpohjista ja kun palattiin takaisin koululle, seinää vasten nostettiin valkopohjaiset puusukset, joissa oli pohjassa tikkuja.
1950-1960 -lukujen vaihde.
Jumal’auta miten hulluja ihmisiä on olemassa!
Ensinnäkin hiihtäminen sinänsä on suunnattoman perśeèśtä ja tarpeetonta (eli Puna-armeija hiihdä perässä - jolloin se on ainoastaan pérśeéstä). Toisekseen - hiihtää nyt sulan maan aikana sukset pilalle.
Rehtorin pidättäminen koulupäivän aikana rattijuopumuksesta oli kyllä aika erikoinen episodi.
Aika karu tuo ap:n esimerkki. Jää miettimään, miten muuten meitä on aivopesty. Jos kasvatus on vielä hetki sitten ollut tuollaista, ei ihme, että moni voi huonosti.
Uskonnon opettaja sytytti oppitunnin aluksi kynttilän.
Olen yllättänyt naisopen vaihtamassa tamponia luokkahuoneeseen tullessani. Kerron tästä eka kerran vasta nyt kenellekään.
Olen todistanut omin silmin sitä, kuinka opettaja löi karttakepillä kurittoman poikaoppilaan sormille. Uskoi kyllä ilkimys kerrasta.
Nykyoppien mukaan ei olisi tuollaisen väkivaltaisen opin kaiketi tullut tehdä niin... No, ajat oli erit. Pojatkin vielä niitä poikia.
Muistan, kun (lukion!) opolle ja rehtorille tuli riitaa ja opo heitti rehtoria saksilla päähän.