Oudoimmat muistosi omalta kouluajalta?

Opettaja heitti minua kumilla. Sattui.

Vierustoverit pälättivät ja opettaja syytti minua. Ihan säikähdin kun yhtäkkiä kävi kipeää kesken haaveilun.

Harmittaa etten tuolloin vitosluokkalaisena ymmärtänyt nostaa älläkkää. Ei opettajan kuulu satuttaa lapsia.

Olin varmasti monella tavalla ärsyttävä, sanavalmis ja hankala oppilas, mutta siitä tuli myös toimiva ase opettajalta opettajalle. Sana siis kiersi opettajahuoneessa . Teinpä mitä tahansa koin saavani kohtuuttomia rangaistuksia sellaisestakin , mitä muutkin oppilailaat tekivät. Ehkä pahinta oli, miten yksi opettaja menetti täysin  itsehillintänsä minulle tyypillisestä nenäkkäästä vastauksesta ja raivosi kurkku suorana haukkuen minua hulluksi. Silloin kävelin luokasta ulos ja paiskasin oven perässäni niin kiinni, etten enää suostunut astumaan koko kouluun. Reksi koetti maanitella ja kehua, miten olen lahjakas ja luova oppilas, mutta tunsin itseni ainoastaan huonoksi ja rikkinäiseksi. Vei pitkälle aikuisikään tajuta, ettei kaikki maailman ikävät asiat ja tapahtumat ole minun syytäni.

Koulu oli erittäin vanhoillinen ja oppilaita lajitteleva.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen luokanvalvoja uhkasi koko luokkaa: "Leikkaan teidät moottorisahalla palasiksi, jos ette ala käyttäytyä kunnolla."

Tapahtui 90-luvun lopulla. Jäi jotenkin kaikessa älyttömyydessään mieleen, etenkin luokan rauhallisimpana kiusattuna, kun koko luokka sai sapiskaa muutamien hölmöilystä. Luokanvalvoja ei tietääkseni toteuttanut uhkaustaan.

Ehkä muut keinot oli jo kokeiltu? :D

80-luvun alussa eka- ja tokaluokalla saimme onneksemme opettajaksemme nuoren naisen joka oli tosi mukava ja reilu. Myöhemmin äidinkielen ja uskonnon opettajana oli sitten semmoinen vanhan liiton mummo, ja kontrasti oli jyrkkä. Tämä vanhus kaipaili aikoja jolloin sai lyödä oppilaita karttakepillä sormille, jne...

Opettaja kuoli ja pari vuotta oli pelkkiä sijaisia. Yksi hullu sijainen juoksutti inhokkejaan sukkasillaan koulua ympäri vesisateessa. Se oli 80-lukua. Nykyään olisi "satavarmasti" syytteessä.

Eräs opettaja syytti ala-asteella minua koevastausten jakamisesta vierustoverini kanssa, vaikka en ollut katsonut kenenkään muun suuntaan koko kokeen aikana. En todellakaan olisi kilttinä oppilaana edes uskaltanut luntata tai auttaa ketään lunttaamaan. Siitä en tiedä, oliko vierustoveri kurkkinut minun paperiani huomaamattani, mutta enhän minä siitä voi joutua rangaistuksi! Vierustoveri sai kokeesta seiskan, minä kympin, mutta kymppini tiputettiin todistuksessa seiskaan. Onneksi kotona äiti uskoi, kun sanoin, että en ollut luntannut, mutta edes äitini yhteydenotosta opettaja ei pyörtänyt päätään. Seiskan jo valmiiksi saanut vierustoveri sai seiskan todistukseenkin. Ko. opettaja oli muutenkin omituinen, mutta tuo tapahtuma on piirtynyt mieleeni hetkenä, jolloin tajusin inhoavani häntä ja hänen epäoikeudenmukaisuuttaan. Aloin kostaa hänelle niin kuin nyt lapsi vain voi kostaa aikuiselle: varastin hänen laukustaan tai työpöydältään kyniä aina tunnin alussa ennen kuin hän tuli luokkaan. Erilaisia lyijykyniä, tusseja ja kuulakärkikyniä kertyi varmaan laukullinen, ellei enemmänkin, eikä opettaja koskaan saanut selville, kuka niitä vei.

Ruotsinopettajamme ylä-asteella (joskus 90-luvulla) oli jatkuvasti jonkun substanssin vaikutuksen alaisena. Iltapäivää kohden muuttui aina vaan sekaisemmaksi. Hyvä kun kykeni kävelemään hoipertelematta.

En tiedä oliko humalassa vai lääkkeissä, mutta ihmeellistä oli että koko koulu tiesi asiasta ja kukaan ei koskaan puuttunut siihen.

Ei varmaan enää nykypäivänä onnistuisi tuommoinen.

Tarkkikset olivat työntäneet opon (tai opettajan...) auton koulun viereiseen lampeen. Tai näin huhuttiin. Siinä lammessa se auto kuitenkin oli.

Sitten tietysti perusmeininki; arvosanoja pärstäkertoimen perusteella, käytöksen alentaminen mikäli opettajan arviointiperusteita kyseenalaistaa, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikien ja tyttöjen liikunnanopet naivat liikkatunnin jälkeen patjavarastossa joka päivä. Koko koulu tiesi asiasta, mutta heidän puolisonsa ilmeisesti eivät tienneet. Tai välittäneet.

Meillä taas liikunnanope ja ruotsinope. Taitaa olla ihan yleistä opettajien keskuudessa muhinointi koulun tiloissa.

Liikanopen nimikirjaimet E.H.? Ja ruotsinope pitkätukkainen blondi?

Musiikinopemme alkoi kesken tunnin sättiä minua, vitosluokkalaista, siitä että oli nähnyt yläastelaisen veljeni polttamassa kaupan pihassa tupakkaa kavereidensa kanssa. Oli siis veljeni entinen luokanopettaja. Arvosteli koko luokan kuullen kotikasvatustamme ja käski minua puhumaan veljelleni järkeä, jotta tämä ei joutuisi pidemmälle "paheiden tiellä". Kilttinä oppilaana en kyseenalaistanut opettajien auktoriteettiä, mutta vähän vanhempana tajusin, ettei tuon open käytös ollut todellakaan ookoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siirtymä ala-asteelta yläasteelle oli kammottava järkytys.

Yläasteella oli hirveä meno. Ikäryhmämme oli koulussa aivan liian iso. Sinne tuli ei niin kivasta kaupunginosasta ihan erilaisia oppilaita kuin mitä ala-asteella oli ollut. Kaikki poikia, huonoja koulussa, riehujia, kiusaajia. Toivottomia tapauksia, meidän luokkaan osui valitettavasti 5 kpl. Luokka oli iso, peräti 36 opp. Luokkia oli 6.

Yläasteen opettajat oli karskeja ja etäisiä. He kohtelivat meitä kaikkia varmuuden vuoksi kuin nuorisorikollisia. Kunnes oppivat vähitellen ketkä olivat kunnollisia.

Uusi oppiaine opintojenohjaus. Sitä opetti opo, lehmänsilmäinen mies, joka tuijotteli lukiotyttöjä aivan liian kiinteästi.

Opon vastaanotolle piti kaikkien seitsemäsluokkalaisten mennä vuorollaan, yksin. Tarvitseeko sanoa, että pelotti? Opo uteli kummia, kuten "Mitä sä ajattelet pojista?"

Ja sitten oli käytäväpäivystys. 7-luokkalainen istui -yksin- ulko-oven vieressä klo 8-12. Oli talvi, oli kylmä, tylsää. 4 tuntia. Tehtävänä oli valvoa, että 7-9 luokkalaiset menevät välkällä ulos.

Illtapäivä oli vapaata.

Elettiin 70-luvun loppua. Nyt vasta tajuan kirkkaasti, miten pelottavaa ja kalseaa koulussa todella oli. Kiusaavia poikia sai pelätä koulumatkoilla ja välkillä. Koskaan ei kannattanut liikkua yksin, ettei joutuisi niiden silmätikuksi ja tapahtuisi ties mitä.

Välkillä oli muka 2 opettajaa ulkovalvojina. Eivät ne mitään valvoneet, vaan keskittyivät juoruamaan ja nauraa räkättämään keskenään. Joitain - ei kyllä mua - kiusattiin pahastikin. Opettajat käänsivät selkänsä ja esittivät etteivät huomanneet mitään.

En arvosta yläasteen opettajia. Osa heistä kiusasi oppilaita, jotain hiljaista ja puolustuskyvytöntä, joka oli esim. lihava, kömpelö voikkatunnilla tai jolla oli silmälasit.

Yläasteelle joutuminen 80-luvun lopullakin oli kuin joutuminen helvettiin, ensinnäkin oppilaista iso osa oli ihan täysiä hulluja, ja opettajat etäisiä, välinpitämättömiä ja tylyjä, osa opettajista tykkäsi nolata oppilaita, koulutilatkin muistutti jotain epäviihtyisää vankilaa, välitunneilla ei ollut mitään järkevää tekemistä, kertakaikkiaan täysin luotaantyöntävä paikka. Jouduin vielä kiusatuksikin kaikenlaisten hullujen toimesta mikä lisäsi vastenmielisyyttäni yläastetta kohtaan ja se tietysti näkyi ikävä kyllä numeroissakin ja on vaikuttanut negatiivisesti elämääni myöhemminkin.

Voisi sanoa että yläaste pilasi elämäni.

Sama täällä, kaikenlisäksi tämän päivän yläaste on paljonkin raaempaa jos 80,90 luvulla oli tosi raakaa niin nyt vielä tänäpäivänä kuvataan ja vielä leuhkitaan kuinka hakattiin joku sitten vielä naurua ja hurraus jos pahoinpidelty kuolee vammoihinsa! Eikä aikuiset välitä! Lässytetään vaan ja hoetaan "homma hoidossa,homma etenee" samalla tavalla kuin nykyhallitus...mikään ei ole kontrollissa vaikka kuinka hoetaan kuinka hommat hoituu ja on asia etenee!

Rinnakkaisluokkalaiselta tytöltä irtosi sormi yläasteella. Hänellä oli sormus ja se oli jäänyt jotenkin kiinni aitaan, kun hän oli hypännyt siltä alas, ja sormi oli lähtenyt siinä. Sitä ei oltu jostain syystä kiinnitetty takaisin. Mulle jäi siitä elinikäinen kammo sormuksia kohtaan ja vihkisormus on ainoa omistamani sormus.

Ala-asteelta on jäänyt mieleen pari tapausta, kun muuten niin kiva opettajamme on suuttunut minulle asioista, joita en tehnyt. Puhuttiin tunnilla jokamiehenoikeuksista ja siitä, ettei viljellylle pellolle ole asiaa mennä kävelemään. Jostain kumman syystä ystäväni, joka asui lähellä, kertoi koko luokan kuullen, että "x (minä) tulee meille aina kylään peltoa pitkin." No se ei ollut totta, en koskaan oikaissut pellon poikki ja toisekseen vaikka olisinkin, se oli meidän perheen pelto. Opettaja veti tästä ihan hirveät raivarit ja läksytti minua koko luokan kuullen.

Liikuntatunnilla sama ystävä kanteli opettajalle, että minä satutin häntä, kun vahingossa törmättiin toisiimme koripallopelin vilinässä. Ope ei nähnyt tilannetta, mutta silti huusi taas minulle. Olin tosi arka ja kiltti oppilas, niin en osannut edes puolustautua.

Tilanteiden epäreiluus jäi mieleen, kun ei edes yritetty selvittää, että kuka oli tehnyt mitä.

Ylä-asteella eräs opettaja oli muutamankin kerran pienessä maistissa. Kerran hän jätti luokan tekemään tehtäviä ja meni itse koulun viereiseen pubiin. Rehtori oli tämän opettajan vanha ystävä.

Yläasteen äidinkielen opettaja keskeytti tunnin kuin seinään, eikä suostunut jatkamaan sitä. Piti hetken mykkäkoulua, ennen kuin sanoi, ettei arvosta kuinka JOTKUT eivät voi istua kunnolla HÄNEN tunneillaan.

Tarkoittiko huonoa ryhtiä vai joitain muuta? No en tiedä, mutta miksi piti keskeyttää tunti!! Juuri kaikkia illatiivejä yms sijamuotoja, mistä en ollut vielä saanut kiinni. Tuntui jotenkin tosi lapselliselta, vaikka itsekin olin ehkä 14.

Toinen oli kun ala-asteella kuvaamataidon opettaja haukkui tekemääni äitienpäiväkorttia. Siitä jäi tosi hyvä mieli, rypistin kortin ja heitin roskiin.

Mulla oli ala-asteella ja yläasteella hyvät opettajat. Toki oli niitä persoonallisia tyyppejä, mutta kaikki olivat kuitenkin asiallisia ja tasapuolisia oppilaille. Lukiossa vanha miesopettaja sanoi ettei koskaan ole antanut tytölle ysiä parempaa psykologiasta, koska tytöt eivät voi ymmärtää psykologiaa niin kuin miehet. Tämä oli vuonna 2006. Olin miettinyt ottavani lisää psykologiaa, mutta tämän jälkeen päätin olla ottamatta. Olisi meillä ollut toinenkin psykologian opettaja, mutta ei ollut mitään takeita, että olisi päässyt hänen kursseilleen.

Pikku kyläkoulu -70 luvun lopussa. Meillä alkoi englannin opetus. Pelotti ja jännitti. Ope olikin kiva, nuori ja innostunut. Sai meidätkin oppimaan, kun kuvaili, mitä kaikkea tärkeää kielen oppiminen toisi tulevaisuudessa.

Muut kaksi opea olivat 50-60 vuotiaita. Oli outoa, että uusi ope oli niin nuori.

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa piti olla tapaaminen opon kanssa, ja keskustella urasuunnitelmista. Olin kympin tyttö, joten urasuunnitelmiini kuului lääkäriä ja insinööriä ja lakimiestä. Miesopo sanoi, että ne ovat miesten ammatteja, ja minun pitäisi etsiä ennemmin jotain tytöille sopivaa. Tämä siis 80-luvulla.

Tästä tuli mieleen, kun ysillä meillä oli tapaamisia opon kanssa ja suunnittelimme, mihin haluamme jatkaa yläasteen jälkeen. Minä olin jo päättänyt, mihin lukioon halusin, ja laitoin sen lisäksi hakuvaihtoehdoiksi neljä muutakin. Opo alkoi jankata, että olenko nyt aivan varma näistä ja enkö voisi hakea vaikka lähihoitaja- tai kampaajalinjalle. Vastasin että en, koska halusin nimenomaan lukioon. Vielä seuraavallakin tapaamiskerralla opo kysyi, että olenko tosiaan aivan varma, sillä amis voisi olla erinomainen vaihtoehto minulle. Vähän oudolta tuntui. Olin hyvä oppilas enkä mielestäni mitenkään "sopimaton" lukioon.

Opettaja sanoi (ei minulle, vaan mölyäville oppilaille): "sinulla on kanan aivot" ja "Minä laitan pommin tuolisi alle."

Alakoulussa opettaja pisti meidät kirjoittamaan päiväkirjaa, ja luki ne itse.

Sai sitä kautta tietää, ketkä tuli varakkaasta ja ketkä köyhistä perheistä. Köyhiä alkoi kiusata ja heissä oli aina vikaa.

Kunnanvaltuutetun lapselta kyseli aina kuulumisia ja imartele. Poika oli kiusaantunut tästä.

Äitini oli hieman alkoon menevä ja eräänä iltana ala-asteen luokanvalvoja oli sitten meillä ryyppäämässä. Ja tiedettiin että ope haisi välillä vanhalle myös koulussa. Ei jäänyt traumoja.