Millaiset sinun tuntemasi naiset ovat jääneet yksin?
Pohdimme välillä ystävieni kanssa (24-27-vuotiaita) että keitä ovat ne naiset jotka ei löydä pitkää parisuhdetta, tai suhteita muutenkaan ja jäävät yksin? Keitä oli ne naiset jotka toivoivat perhettä ja miestä, mutta ei koskaan oikein löytänyt niitä?
Mietin tätä kohtaloa välillä omalle kohdalle, mitä jos minä olen se joka ei ikinä saa perhettä.
Kiinnostaa tietää erilaisia tarinoita että miestä ei koskaan löytynyt. Ikinä ei ole liian myöhäistä tietenkään, mutta lapsien saanti on rajallista. Tai onko tarinoita joissa kello käynyt vähiin ja nainen ottanut "ensimmäisen" miehen kenet löytänyt?
Kommentit (233)
Naisia, jotka eivät kovin suuresti arvosta miehiä tai koe tarvitsevansa.
Tarkoitan tällä sitä, että vaikka parisuhdetta kokeilisi tai haaveilisi naimisiin menosta elämän realiteetit eivät täsmää heidän luonteisiinsa. Kaikkia tuntemiani tällaisia naisia yhdistää se, että he eivät juuri arvosta miehiä, mutta toivovat miesten arvostavan heitä. Heitä yhdistää myös romanttinen rakkauskäsite.
Näitä olen huomannut, itsestänikin.
Kumpi on parempi, elää ikävuodet 25-50 yksin vai ikävuodet 51-100 yksin?
Naisethan saa adoptoida lapsen koska vaan jos tahtovat. Tai temppuhedelmöityksellä.
Naiset, jotka arvostavat miehiä yksilöinä, eivät tarpeittensa täyttäjinä. Nyt eletään lukua 2020.
Mitä tarkoittaa "jäädä yksin?! :D Ihminen voi löytää kumppanin missä iässä, ja jossain vaiheessa elämää voi olla "yksin" vaikka olisi jsust eronnut.. Ei se tarkoita ette löydä tulevaisuudessa kumppania(jos siis haluat)
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on parempi, elää ikävuodet 25-50 yksin vai ikävuodet 51-100 yksin?
Meinaat, että 50v kissa/koirahulluna voi löytää jonkun laadukkaan kumppanin vai mitä yrität sanoa?
Tuntemani 30-vuotias "ikisinkku" on seurustellut monta kertaa, mutta lyhyitä aikoja. Hänen miesmakunsa on vähintäänkin kyseenalainen, on komeaa yrittäjää, mt-ongelmaista työtöntä, 30 vuotta vanhempaa perheellistä... hän seurustelee aikansa ja vaihtaa nopeasti suhteesta toiseen. Kenestäkään näistä miehistä hän ei puhu kovin kauniisti.
Kaksi ystävääni kipuili asian kanssa 30+ vuotiaina. Toinen oli tekemässä väikkäriä ja lähti sittemmin tekemään sitä ulkomaille. Kaunis, naisellinen, herttainen nainen. Toinen oli (on) yrittäjä, korkeasti koulutettu hänkin, teki pitkää päivää ja matkusteli paljon sekä työn puolesta että vapaa-ajalla. Kaunis, tyylikäs nainen.
Yksin jäävät kovin arat, jotka on kasvatettu vaativissa perheissä vanhan mallin mukaan kunniallisiksi. Eivät uskalla mennä miehen lähelle, eivätkä uskalla ilmaista mielenkiintoaan ja haluaan.
Minä.
En koskaan oppinut kehumaan miesten vähäisiä suorituksia.
"Olitpa sinä ROHKEA ja TAITAVA, kun veit tässä kuussa roskat!"
Hehe.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ystävääni kipuili asian kanssa 30+ vuotiaina. Toinen oli tekemässä väikkäriä ja lähti sittemmin tekemään sitä ulkomaille. Kaunis, naisellinen, herttainen nainen. Toinen oli (on) yrittäjä, korkeasti koulutettu hänkin, teki pitkää päivää ja matkusteli paljon sekä työn puolesta että vapaa-ajalla. Kaunis, tyylikäs nainen.
Klassinen liian fiksut naiset eivät löydä puolisoa -ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Miesmäiset ja viinaanmenevät
Näillähän juuri on aina kumppani, jos toinen juoppo kelpaa. Naisjuoppoja on vähemmän kuin miesjuoppoja.
Minä olen nainen, joka jäänyt yksin. Haluaisin kovasti parisuhteen. Minulla on perusasiat kunnossa: ulkonäkö ihan ok, on ollut kiinnostuneita ja tapailusuhteita. Harrastan paljon liikuntaa ja taidetta. Pidän lapsista ja eläimistä sekä ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tykkään käydä joskus baarissa tanssimassa ja laulamassa karaokea. Pidän ulkonäöstä huolta, meikkaan, pukeudun siististi. Olen kiinnostunut retkeilystä. En seuraa julkkisjuoruja tai ole kiinnostunut pintaliitoelämästä. Punainen tupa ja perunamaa olisi ihanne.
Luonteeltani olen kiltti, empaattinen, rehellinen, huumorintajuinen, ennakkoluuloton ja se mihin kaikki suhteet kaatuu ja miksi olen jäänyt yksin: ujo ja hitaasti lämpiävä.
Yleensä ovat ihan omasta tahdostaan yksin. Mutta ne muutamat, jotka eivät löydä deittailusta huolimatta:
- ei mitään joustoa. Kaikki on tehtävä hänen tahtonsa mukaan
- ei ymmärrystä siitä, että toinen on eri yksilö ja tekee asioita omalla tavallaan
- ylläolevaan liittyen, on jatkuvasti nalkuttamassa kun toinen ei osaa lukea ajatuksia yms.
- ei ymmärrä, että kiitokset ja kehuminen kuuluvat parisuhteeseen. Ei ole niin pientä asiaa, etteikö siitä voisi kiitosta sanoa. Ei maksa mitään ja se motivoi parempaan.
Nykyisin on yleistä, että ensin on nuoruuden liitto, jolloin hankitaan lapset ja kasvatetaan ne lapset aikuisiksi. Keski-iässä erotaan ja koetaan vapaampi vaihe ilman vakituista parisuhdetta. Viidenkympin tienoilta alkaa sitten vanhemman iän liitto, joka kestää, jos hyvin käy siihen asti kunnes kuolema erottaa.
Näin olen huomannut tuttavapiirissäni.
Ehkä ikisinkkuja yhdistää tietynlainen itseriittoisuus, viihtyy yksin, elämä on helpompaa. Ikisinkku on usein myös aika vaatelias kumppanin suhteen.
Itse löysin päälle viisikymppisenä itselleni sopivan kumppanin, samanlaiset elämänarvot, rehellinen, huolehtiva, älykäs ja ihan passelin näköinen ja kokoinen.
Nainen voi hankkia lapsen yksinkin, kaikki eivät halua roikkua miehen armoilla isoissa päätöksissä.