Lue keskustelun säännöt.
Millaiset sinun tuntemasi naiset ovat jääneet yksin?
05.05.2021 |
Pohdimme välillä ystävieni kanssa (24-27-vuotiaita) että keitä ovat ne naiset jotka ei löydä pitkää parisuhdetta, tai suhteita muutenkaan ja jäävät yksin? Keitä oli ne naiset jotka toivoivat perhettä ja miestä, mutta ei koskaan oikein löytänyt niitä?
Mietin tätä kohtaloa välillä omalle kohdalle, mitä jos minä olen se joka ei ikinä saa perhettä.
Kiinnostaa tietää erilaisia tarinoita että miestä ei koskaan löytynyt. Ikinä ei ole liian myöhäistä tietenkään, mutta lapsien saanti on rajallista. Tai onko tarinoita joissa kello käynyt vähiin ja nainen ottanut "ensimmäisen" miehen kenet löytänyt?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ystävääni kipuili asian kanssa 30+ vuotiaina. Toinen oli tekemässä väikkäriä ja lähti sittemmin tekemään sitä ulkomaille. Kaunis, naisellinen, herttainen nainen. Toinen oli (on) yrittäjä, korkeasti koulutettu hänkin, teki pitkää päivää ja matkusteli paljon sekä työn puolesta että vapaa-ajalla. Kaunis, tyylikäs nainen.
Eli kummallakaan ei olisi ollut edes aikaa parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ystävääni kipuili asian kanssa 30+ vuotiaina. Toinen oli tekemässä väikkäriä ja lähti sittemmin tekemään sitä ulkomaille. Kaunis, naisellinen, herttainen nainen. Toinen oli (on) yrittäjä, korkeasti koulutettu hänkin, teki pitkää päivää ja matkusteli paljon sekä työn puolesta että vapaa-ajalla. Kaunis, tyylikäs nainen.
Eli kummallakaan ei olisi ollut edes aikaa parisuhteelle.
En voi puhua heidän puolesaan, mutta kyllähän monella miehelläkin on sama tilanne ja silti löytyy aikaa myös kumppanille.
Vierailija kirjoitti:
Miesmäiset ja viinaanmenevät
Katin kontit, niillä on aina miehet, sitä on oikein porukalla ihmetelty. Viina vetää viinamäen miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka jäänyt yksin. Haluaisin kovasti parisuhteen. Minulla on perusasiat kunnossa: ulkonäkö ihan ok, on ollut kiinnostuneita ja tapailusuhteita. Harrastan paljon liikuntaa ja taidetta. Pidän lapsista ja eläimistä sekä ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tykkään käydä joskus baarissa tanssimassa ja laulamassa karaokea. Pidän ulkonäöstä huolta, meikkaan, pukeudun siististi. Olen kiinnostunut retkeilystä. En seuraa julkkisjuoruja tai ole kiinnostunut pintaliitoelämästä. Punainen tupa ja perunamaa olisi ihanne.
Luonteeltani olen kiltti, empaattinen, rehellinen, huumorintajuinen, ennakkoluuloton ja se mihin kaikki suhteet kaatuu ja miksi olen jäänyt yksin: ujo ja hitaasti lämpiävä.
Markkinat eivät välttämättä ole täällä.
Olen muuten pitkään ihmetellyt Suomessa vallitsevia markkinoita vs. supersosiaalisena pidettyyn Jenkkilään. USA:n eteläosissa etsitään parhaillaan hiljaisia ja suloisia naisia kun taas meillä halutaan ulospäin suuntautunutta flirttailijaa.
En tajua 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on parempi, elää ikävuodet 25-50 yksin vai ikävuodet 51-100 yksin?
Minä olen elänyt ikävuodet 25-51 yksin ja varmaan tulen elämään ikävuodet 51- hauta myös yksin. En osaa sanoa miksi en löydä kumpania, vaikka yritystä on ollut. Joku minussa on sellaista, että miehet eivät kiinnostu, oli se mies sitten spurgu, tavis, keskiverto tai 10:n mies. Ikäväähän tämä on ollut elää yksin tähän asti ja varmasti on ikävä jatkossakin. Mukavaa olisi se, että joku ihana mies pitäisi hyvänä ja haluttavana, sekä saisin elää yhteistä elämää jonkun kanssa. On tämä aika surkeaa vuodesta toiseen tulla kotiin olemaan yksin. Olla yksin vain tv seurana. Ei ystävät korvaa puolison seuraa.
Ennen ikävuotta 25 oli yksi lyhyt "suhde", vähän sellainen on off, mutta lasketaan se nyt mukaan.
Pidätkö itse itseäsi haluttavana ja rakastettavana? Kannattaa kokeilla jotain harrastusta, esim tanssia. Voisit löytää itsestäsi intohimon itseäsi kohtaan ja tämä yleensä houkuttelee paikalle myös miehiä.
Tuntemani sinkut ovat niitä, jotka eivät täysin tiedä keitä ovat ja hakevat miehestä sitä, kehen mukautua. Sitten huomataan, että eipä tämäkään ratko itsetunto-ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24-27- vuotiaat puhuvat yksin jäämisestä? Oi voi.
Kyllä se on kuulkaa hyvin pieni prosentti sen ikäisistä joka on loppuikänsä saman ihmisen kanssa.
Mun yksi hyvä ystävä oli nelikymppiseksi asti aina seurustelusuhteessa tai kihloissa (Naimisiin ei ehtinyt) ja nyt reilu nelikymppisenä sinkku, jolla on välillä pientä vipinää. Lapseton.
Toinen yli neljäkymppinen ystävä on kolmatta kertaa naimisissa, lapseton, tiedän että haaveili joskus perheestä.
Kolmas on ollut kaksi kertaa naimisissa ja sen jälkeen pitkässä parisuhteessa, nyt sinkku ja omasta toiveestaan lapseton.
Itse lentelin kukasta kukkaan 26-vuotiaaksi jolloin ajauduin ensimmäiseen pitkään parisuhteeseeni. Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä mutta todennäköisesti tiemme eroavat kun lapset ovat omillaan.
Minä, haluaisin parisuhteen mutta en voi sille mitään että kukaan ei ole tuntunut ns. omanlaiselta. Tai jos on niin he ovat olleet varattuja ja periaatteeni on etten lähde kenenkään perhettä hajottamaan.Olen varmastikin tutustumisvaiheessa jonkin verran ujo mutta olen yrittänyt tehdä työtä sen eteen ja olemaan avoimempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen, joka on katkera edellisissä suhteissa / irtosuhteissa / ystävyyksissä / omassa sinisilmäisyydessä saadusta loukkaantumisesta _JA_ joka yrittää vyöryttää syyllisyyttä uuden puolisokanditaatin niskaan katkeruutena - on tuomittu epäonnistumaan. Jokainen uusi vastaantuleva ihminen on oma yksilönsä ja mahdollisuus.
Pirun raskas tapa katsella elämää ja panostaa vaan kerta kerran jälkeen uuteen tutustumaansa ihmiseen alusta, mutta sillä tavalla se perhe löytyy. Ei miestä kiinnosta, jos hän on vain jokin vertailukohta aiempaan ja siten osa jatkumoa/linjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesmäiset ja viinaanmenevät
Näillähän juuri on aina kumppani, jos toinen juoppo kelpaa. Naisjuoppoja on vähemmän kuin miesjuoppoja.
Tämä on kyllä totta. Niillä "paheksutuilla" pubiruusuillakin on AINA joku mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep... sellainen kokemus on, että daami seukkasi kanssani kolmisen kuukautta. Seksi oli hyvää ja runsasta, suunniteltiin hieman tulevaisuuttakin. Sitten yht'äkkiä lopetti ja vetäytyi täysin, kieltäytyi kaikesta yhteydenpidosta. Tietyn ajan kuluttua selvisi "kautta rantain", että on äitiyslomalla. Eipä ole tullut vaatimuksia jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka jäänyt yksin. Haluaisin kovasti parisuhteen. Minulla on perusasiat kunnossa: ulkonäkö ihan ok, on ollut kiinnostuneita ja tapailusuhteita. Harrastan paljon liikuntaa ja taidetta. Pidän lapsista ja eläimistä sekä ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tykkään käydä joskus baarissa tanssimassa ja laulamassa karaokea. Pidän ulkonäöstä huolta, meikkaan, pukeudun siististi. Olen kiinnostunut retkeilystä. En seuraa julkkisjuoruja tai ole kiinnostunut pintaliitoelämästä. Punainen tupa ja perunamaa olisi ihanne.
Luonteeltani olen kiltti, empaattinen, rehellinen, huumorintajuinen, ennakkoluuloton ja se mihin kaikki suhteet kaatuu ja miksi olen jäänyt yksin: ujo ja hitaasti lämpiävä.Markkinat eivät välttämättä ole täällä.
Olen muuten pitkään ihmetellyt Suomessa vallitsevia markkinoita vs. supersosiaalisena pidettyyn Jenkkilään. USA:n eteläosissa etsitään parhaillaan hiljaisia ja suloisia naisia kun taas meillä halutaan ulospäin suuntautunutta flirttailijaa.
En tajua 😳
USA:ssa ne ujot introvertit ovat eksoottisia ja harvinaisia, kun taas Suomessa ne ovat tylsiä taviksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kaksi neljissäkymmenissä olevaa naista, jotka jääneet yksin. Toinen on erittäin epäsosiaalinen koiraihminen, joka lähinnä puhuu seurassa omille koirilleen. Keräilee leluja. On erittäin lämmin ja mukava ihminen, ei ole miesasioistaan puhunut.
Toinen on pitkäaikaistyötön ja elää elämäänsä omalla itsenäisellä tyylillään. Kärsii ahdistuksesta, ja on valinnut miesehdokkaikseen joko persoonallisuushäiriöisiä tai päihdeongelmaisia miehiä. Tämäkin henkilö on oikein mukava ja seurassa aurinkoinen ja ihana. Sopisi oikein hyvin kotirouvaksi, tykkää palvella ja laittaa ruokaa, mutta jonkinlainen alemmuuskompleksi estää löytämästä miestä, jolla olisi "pakka kasassa".
Muut tuntemani naiset ovatkin kaikki joko naimisissa tai pitkissä kihloissa. Monet perheellisiä. Yksi pari kamppailee vielä pysyäkseen yhdessä, mutta avioero kolkuttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostaa parempia käytöstapoja kuin mitä suomalaisella keskiluokkaisella miehellä yleensä on.
Liian älykäs, harva on samalla aallonpituudella.
Kaunis/seksikäs mutta heikko itsetunto, kerää hyväksikäyttäjiä. Ei näe metsää puilta koska kaikki haluaa.
Persoonallisuushäiriö, välttelevä kiintymistyyli tms eikä ole ajoissa (ennen ikääntymistä) käynyt onnistunutta terapiaa.
Ei käytä alkoholia.
Ei halua olla miehen rinnalla naisen hieman toisarvoisessa roolissa, vaikka sitä vastaan saisikin tietynlaista suojelua.
Näkee ihmissuhteet raadollisena kaupankäyntinä eikä halua osallistua.
Introvertti, ei verkostoidu.
Varmaan merkittävin ero ikusinkkumiesten ja -naisten välillä on, että naiset ovat yleensä sinkkuja omasta tahdostaan.
Aloitus lienee muuten korrekti, mutta ikävuosista on pudotettu pois 30 vuotta. Eli joku 50+ pitkissä liitoissa elävien mammojen rinki pohtii sitä, että miksi joku nainen jää yksin. Menikö oikein?
Ei tuon ikäiset normaalisti tuollaisia mieti ja alle kolmekymppiset tosiaan vasta deittailevat normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ystävääni kipuili asian kanssa 30+ vuotiaina. Toinen oli tekemässä väikkäriä ja lähti sittemmin tekemään sitä ulkomaille. Kaunis, naisellinen, herttainen nainen. Toinen oli (on) yrittäjä, korkeasti koulutettu hänkin, teki pitkää päivää ja matkusteli paljon sekä työn puolesta että vapaa-ajalla. Kaunis, tyylikäs nainen.
Klassinen liian fiksut naiset eivät löydä puolisoa -ongelma.
Itse olen 40-vuotias dosentti, jolla on ollut vaikeuksia solmia parisuhteita. Miehet ovat kyllä lähestyneet minua ja lähestyvät yhä, vaikkakin harvemmin. Usein juttu ei kuitenkaan etene alkua pidemmälle, koska miehet ovat sekä liian läpinäkyviä että epäkiinnostavia. Jos tiedän jo viiden minuutin perusteella, minkälainen loppuelämämme tulisi olemaan, niin miksi haluaisin tuhlata aikaani?
En tiedä naista, joka olisi jäänyt yksin muuten kuin omasta tahdostaan ja sitten kun se yksinolo alkaa jurppimaan niin ei tarvi kuin tyylin ulos mennä ja tulla mies kainalossa kotiin. Aina nuo tuntuvat ikäänkuin automaattisesti ajautuvan suhteisiin. Miehiä taas tiedän muutaman jotka eivät yrityksistäkään huolimatta saa naista.
Ei päivääkään eikä topaakaan ilman herra53:ta 😂
Minä olen elänyt ikävuodet 25-51 yksin ja varmaan tulen elämään ikävuodet 51- hauta myös yksin. En osaa sanoa miksi en löydä kumpania, vaikka yritystä on ollut. Joku minussa on sellaista, että miehet eivät kiinnostu, oli se mies sitten spurgu, tavis, keskiverto tai 10:n mies. Ikäväähän tämä on ollut elää yksin tähän asti ja varmasti on ikävää jatkossakin. Mukavaa olisi se, että joku ihana mies pitäisi hyvänä ja haluttavana, sekä saisin elää yhteistä elämää jonkun kanssa. On tämä aika surkeaa vuodesta toiseen tulla kotiin olemaan yksin. Olla yksin vain tv seurana. Ei ystävät korvaa puolison seuraa.
Ennen ikävuotta 25 oli yksi lyhyt "suhde", vähän sellainen on off, mutta lasketaan se nyt mukaan.