Lue keskustelun säännöt.
Millaiset sinun tuntemasi naiset ovat jääneet yksin?
05.05.2021 |
Pohdimme välillä ystävieni kanssa (24-27-vuotiaita) että keitä ovat ne naiset jotka ei löydä pitkää parisuhdetta, tai suhteita muutenkaan ja jäävät yksin? Keitä oli ne naiset jotka toivoivat perhettä ja miestä, mutta ei koskaan oikein löytänyt niitä?
Mietin tätä kohtaloa välillä omalle kohdalle, mitä jos minä olen se joka ei ikinä saa perhettä.
Kiinnostaa tietää erilaisia tarinoita että miestä ei koskaan löytynyt. Ikinä ei ole liian myöhäistä tietenkään, mutta lapsien saanti on rajallista. Tai onko tarinoita joissa kello käynyt vähiin ja nainen ottanut "ensimmäisen" miehen kenet löytänyt?
Kommentit (233)
En tunne muuta kuin yhden naisen, joka on niin nuori vielä (alle 30v), että ehtii löytää vielä, vaikkei ole vielä löytänytkään.
Miehiä tiedän pari, molemmat ovat ujonpuoleisia, mutta molemmat ovat yllättäneet vanhoilla päivillään eli molemmilla tyttöystävät ja toinen on jopa kihloissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset joilla on hankala luonne, tavalla tai toisella, ei siihen muuta tarvita. Kompromissinsietokykyä tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa.
Kolme selvää keissiä joita yhdistää yksi piirre: huumorintajuttomuus!
1. Liikaa vaatimuksia esittävä ja pientä myrkyllisyyttä tihkuva: mikään ei koskaan ole hyvin ja hän kyllä tietää parhaiten miten asian laita on. Dumppaa treffikumppanit ensimmäisen kerran jälkeen vailla selviä syitä, vain jokin epämääräinen "ei nyt ihan inspannut" perusteenaan. Kerran oli aivan järkyttynyt, kun häntä itseään "alempi" mies (työtön) sanoi ettei tahdo jatkaa tapailua.
2. Läheisyysriippuvainen romantikko, joka odottaa nelikymppisenä mieheltä edelleenkin satujen prinssin käytöstä, saattaa hermostua siitä, jos mies ei esim. vastaa kesken työpäivää muutaman minuutin viiveellä viesteihinsä.
3. Mt-tapaus, jonka omat lapsuudentraumat yhdistettynä muutamiin yliherkkyyden piirteisiin saa miehet uupumaan yhteiselosta - kukaan ei pidemmän päälle jaksa kannatella häntä huonoina päivinä, joita on 80% viikosta.
Siis moni nainen elää omasta tahdosta sinkkuna tai niin ne väittävät. Oikeasti eivät vaan löydä ketään sopivaa niin helpompi sanoa ettei muka halua ketään ja ihan omasta tahdosta sinkkuilee. Tottakai on niitäkin jotka tykkää olla yksin mutta heillä usein sellainen luonne ja pinttyneet tavat ettei heitä kukaan mies jaksaisi pitkään ja itse tietävät sen.
Hyvin tarkat ja pedanttiset naiset ovat jääneet yksin. Kun on vain yksi tapa elää, ja se on heidän tapansa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon olis ollut vientiä ja edelleen saan miehiltä (kaiken ikäisiltä) ihan kivasti huomiota. Asiat on kunnossa, ahkerana tienaan hyvin ja noudatan terveellisiä elintapoja.
Jos koskaan olen tosissani mitään suhdetta harkinnut, se on tyssännyt voimakkaaseen ahdistumiseeni. En vain kestä katsoa sitä, kun toinen menee jotenkin pois tolaltaan minun ansiosta ja käyttäytyy kuin mielisairas (eli siis on todella voimakkaasti ihastunut). Tässä vaiheessa vetäydyn kuoreen ja pakitan vaivihkaa takavasemmalle, se siitä.
Toisaalta taustalla vaikuttanee omien vanhempieni hirveä avioliitto ja parisuhde, josta jollain tavalla minun kehittyvään persoonaan ja mieleen iskostui, että parisuhde ei yksinkertaisesti vain kannata. Vaikka järkeilisin asian miten tähän päivään, se on herkässä ikävaiheessa iskostunut yhtä vahvasti osaksi minuutta kuin koko persoonallisuuden muodostuminenkin..
Joten näin 40-vuotiaana ikisinkkuna en näe edelleenkään itseäni parisuhteessa tulevina vuosina, mutta eihän sitä tietty ikinä tiedä.
Kipinä-Maija täs terve! Mulla on paha tapa hylätä ekojen treffien päätteeksi, ellen koe saaneeni vastakaikua. Olen kylläkin ottanut opikseni ja panostanut ilmoituksen laatimiseen molemminpuolisen mielipahan välttämiseksi. Tällä kertaa kirjoitin avoimesti mitä toivon näkeväni ekalla kerralla.
Viimekerralla tapasinkin oikein lupaavan oloisen miehen, eli moka oli silloin aikaisemmin minussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin varmaan jäänyt yksin Suomessa mutta muutin nuorena ulkomaille ja vientiä oli paljon. Kävin aika monilla treffeillä, miehet on niin aktiivisia ja suorapuheisia ja se on ihanaa! Löysin aika nopeasti miehen jonka kanssa tuntui kaikki todella hyvältä ja luonnolliselta ja alettiin aika nopeasti seurustella. Nyt ollaan oltu yhdessä jo 20- vuotta ja meillä on myös lapsia. Mies on vieläkin mun unelmakumppani, me sovitaan todella hyvin yhteen. Olen ollut todella onnekas.
Yksi on itsenäinen, rautainen alansa ammattilainen, toinen on mt-ongelmien kanssa painiskeleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tarkat ja pedanttiset naiset ovat jääneet yksin. Kun on vain yksi tapa elää, ja se on heidän tapansa,
Minä. Mulla on tähän myös a:lla alkava diagnoosi, joka muutenkin vaikeuttaa sosiaalisia suhteita. Nuorempana kun olin huikean kaunis, niin miehiä ei haitannut mun omituisuus, vanhemmalla iällä kyllä..
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ystävääni kipuili asian kanssa 30+ vuotiaina. Toinen oli tekemässä väikkäriä ja lähti sittemmin tekemään sitä ulkomaille. Kaunis, naisellinen, herttainen nainen. Toinen oli (on) yrittäjä, korkeasti koulutettu hänkin, teki pitkää päivää ja matkusteli paljon sekä työn puolesta että vapaa-ajalla. Kaunis, tyylikäs nainen.
Klassinen liian fiksut naiset eivät löydä puolisoa -ongelma.
Liian fiksut.
Kokemusta on kyllä fiksuista naisista. He eivät ole mitään enkeleitä, vaan alentuvat samanlaiseen sikailuun tyhmempää kumppaniaan kohtaan kuin mitä miehistäkin olen täällä lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka jäänyt yksin. Haluaisin kovasti parisuhteen. Minulla on perusasiat kunnossa: ulkonäkö ihan ok, on ollut kiinnostuneita ja tapailusuhteita. Harrastan paljon liikuntaa ja taidetta. Pidän lapsista ja eläimistä sekä ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tykkään käydä joskus baarissa tanssimassa ja laulamassa karaokea. Pidän ulkonäöstä huolta, meikkaan, pukeudun siististi. Olen kiinnostunut retkeilystä. En seuraa julkkisjuoruja tai ole kiinnostunut pintaliitoelämästä. Punainen tupa ja perunamaa olisi ihanne.
Luonteeltani olen kiltti, empaattinen, rehellinen, huumorintajuinen, ennakkoluuloton ja se mihin kaikki suhteet kaatuu ja miksi olen jäänyt yksin: ujo ja hitaasti lämpiävä.Se että perusasiat on kunnossa ei vielä tarkoita että olisit kiinnostava kumppani. Kuulostat tylsältä jolla ei ole mitään todellista annettavaa.
Kuten olin sanomassa.. Suomeen kaivataan flirttejä ekstroverttejä ja mielellään sopivalla tavalla ilolintuja, mutta neitsyt saisi kummiskin olla 😅
Jep jep, palvelukseen halutaan kokenut aloittelija. Palvelukseen halutaan neitsythuora.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ystävääni kipuili asian kanssa 30+ vuotiaina. Toinen oli tekemässä väikkäriä ja lähti sittemmin tekemään sitä ulkomaille. Kaunis, naisellinen, herttainen nainen. Toinen oli (on) yrittäjä, korkeasti koulutettu hänkin, teki pitkää päivää ja matkusteli paljon sekä työn puolesta että vapaa-ajalla. Kaunis, tyylikäs nainen.
Klassinen liian fiksut naiset eivät löydä puolisoa -ongelma.
Näillä fiksuilla naisilla ei yleensä ole fiksuutta ymmärtää, että aika ei riitä kaikkeen. Urasta pitää vähän hellittää, jos meinaa perheen perustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on muutama kirjoitus jotka yhteen koottuna on 100% minä.
Intuitiivisesti ehkä tiesin jo hyvin nuorena jääväni yksin. On matkalle mahtunut kyllä kaikenlaisia suhteita, hyväksikäyttäjiä myös. Lapsikin. En koskaan ole rakastanut aidosti kuin ensirakkauttani. Enkä koskaan toipunut siitä että menetin hänet. Minulla on arvio siitä miksi en ”kelvannut” hänelle. Olin luultavasi liian fiksu.
Ylimeikkaavat salimammat jää yksin.
Pitkä parisuhde vaatii ihan erilaisia sekä ulkoisia että sisäisiä ominaisuuksia kuin perhe, jos perheeksi riittää äiti ja lapset. Jälkimmäiseen riittää, että olet miesten mielestä seksuaalisesti puoleensavetävän näköinen. Eikä tarvitse olla edes alkuillasta, riittää, jos olet valomerkin jälkeen.
Mulla on lapsia (nyt jo aikuisia), mutta ei pitkää parisuhdetta. Pisin kesti 3 vuotta ja sekin oli lukiossa. En ole ollenkaan nk vaimomatskua. Olen täysin if-else -ihminen (ja ehkä siksi myös it-alalla töissä) eikä pitkän parisuhteen edellyttämät kompromissit ole mun juttuni. Lapset on eri asia ja heidän kanssaan kompromissit onnistuivat ihan hyvin, koska minä tarjosin vaihtoehdot ja he valitsivat niistä itselleen mieluisimman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut monen suusta, että "Oltiin treffeillä, mutten heti tuntenut kipinöitä, niin en sitten nähnyt uudestaan". Mitä he***tin kipinöitä? Odotetaan jotain leffojen salama-rakkautta. Pitäisi ymmärtää antaa tunteiden syntymiselle aikaa, ja tutustua kunnolla toiseen. Harva edes on ensimmäisillä treffeillä täysin oma itsensä jännityksen ym. vuoksi. Heittävät siis potentiaalisia miehiä tuosta noin vaan roskakoriin.
Toinen on tinderin selaus hirveän tiukoilla kriteereillä.
Kaiken kaikkiaan ei siis anneta mahdollisuutta itselle tai toiselle.
t. nuori nainen naimisissa hyvän miehen kanssa
Sitten yllätys on suuri, kun ajaudutaan narsistien kanssa aina yhteen. Nämähän kun osaa olla treffeillä viehättäviä alusta saakka ja sattumoisin heidän kanssaan kipinät lentelee koska ilmaisevat näkyvästi kiinnostustaan naisiin toisin kuin ne ujostelevammat kunnon miehet.
Ujosteleminen ei tee kenestäkään kunnon miestä eikä sosiaalisuus ja avoimuus narsistia. Puolisoni on sosiaalinen, hauska, avoin, supliikki ja sellainen, joka mielellään esiintyy isollekin porukalle, mutta samaan aikaan kiltein, huolehtivaisin ja rakastavin mies, jonka koskaan olen tavannut.
Niin niin, fakta nyt kuitenkin on että ne tietynlaiset luonteenpiirteet on yleisempiä narsisteilla. Eli sosiaalisuus ja viehättävyys.
Asuuko ap jossain maaseudulla, oletteko uskonnolisia tai jotain vastaavaa..? Mulla on nimittäin samaa ikähaarukkaa oleva kaveriporukka eikä me ikinä puhuta tuollaisia. Ollaan kaikki oltu sinkkuja jo vaikka miten pitkään. Ja ollaan siis kaikki ihan normaaleita nuoria naisia, ei syrjäytyneitä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka jäänyt yksin. Haluaisin kovasti parisuhteen. Minulla on perusasiat kunnossa: ulkonäkö ihan ok, on ollut kiinnostuneita ja tapailusuhteita. Harrastan paljon liikuntaa ja taidetta. Pidän lapsista ja eläimistä sekä ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tykkään käydä joskus baarissa tanssimassa ja laulamassa karaokea. Pidän ulkonäöstä huolta, meikkaan, pukeudun siististi. Olen kiinnostunut retkeilystä. En seuraa julkkisjuoruja tai ole kiinnostunut pintaliitoelämästä. Punainen tupa ja perunamaa olisi ihanne.
Luonteeltani olen kiltti, empaattinen, rehellinen, huumorintajuinen, ennakkoluuloton ja se mihin kaikki suhteet kaatuu ja miksi olen jäänyt yksin: ujo ja hitaasti lämpiävä.Se että perusasiat on kunnossa ei vielä tarkoita että olisit kiinnostava kumppani. Kuulostat tylsältä jolla ei ole mitään todellista annettavaa.
Minkälaista annettavaa tarkoitat?
Tämän minäkin haluaisin tietää. Osa jää varmasti yksin, kun ei ymmärrä että se perusasioiden kunnossa oleminenkaan ei ole mikään itsestäänselvyys. Pitäisi jotain helvetin säihkettä olla vielä päälle. Näin miehenä sitä monesti toivoo, että hitto kun löytyisi nainen jolla olisi edes ne perusasiat kunnossa, muusta ei niin väliä.
Maaseudulla tuonikäiset ovat naimisissa ja heillä on 2-4 lasta.