Millaiset sinun tuntemasi naiset ovat jääneet yksin?
Pohdimme välillä ystävieni kanssa (24-27-vuotiaita) että keitä ovat ne naiset jotka ei löydä pitkää parisuhdetta, tai suhteita muutenkaan ja jäävät yksin? Keitä oli ne naiset jotka toivoivat perhettä ja miestä, mutta ei koskaan oikein löytänyt niitä?
Mietin tätä kohtaloa välillä omalle kohdalle, mitä jos minä olen se joka ei ikinä saa perhettä.
Kiinnostaa tietää erilaisia tarinoita että miestä ei koskaan löytynyt. Ikinä ei ole liian myöhäistä tietenkään, mutta lapsien saanti on rajallista. Tai onko tarinoita joissa kello käynyt vähiin ja nainen ottanut "ensimmäisen" miehen kenet löytänyt?
Kommentit (233)
Monet yksin olevat naiset saisivat helposti parisuhteen jos haluaisivat, mutta ovat yksin siksi, että eivät kelpuuta ihan ketä tahansa kumppanikseen vaan tosiaankin etsivät mieluummin sitä sielunkumppanuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka jäänyt yksin. Haluaisin kovasti parisuhteen. Minulla on perusasiat kunnossa: ulkonäkö ihan ok, on ollut kiinnostuneita ja tapailusuhteita. Harrastan paljon liikuntaa ja taidetta. Pidän lapsista ja eläimistä sekä ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tykkään käydä joskus baarissa tanssimassa ja laulamassa karaokea. Pidän ulkonäöstä huolta, meikkaan, pukeudun siististi. Olen kiinnostunut retkeilystä. En seuraa julkkisjuoruja tai ole kiinnostunut pintaliitoelämästä. Punainen tupa ja perunamaa olisi ihanne.
Luonteeltani olen kiltti, empaattinen, rehellinen, huumorintajuinen, ennakkoluuloton ja se mihin kaikki suhteet kaatuu ja miksi olen jäänyt yksin: ujo ja hitaasti lämpiävä.Se että perusasiat on kunnossa ei vielä tarkoita että olisit kiinnostava kumppani. Kuulostat tylsältä jolla ei ole mitään todellista annettavaa.
Kuten olin sanomassa.. Suomeen kaivataan flirttejä ekstroverttejä ja mielellään sopivalla tavalla ilolintuja, mutta neitsyt saisi kummiskin olla 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka jäänyt yksin. Haluaisin kovasti parisuhteen. Minulla on perusasiat kunnossa: ulkonäkö ihan ok, on ollut kiinnostuneita ja tapailusuhteita. Harrastan paljon liikuntaa ja taidetta. Pidän lapsista ja eläimistä sekä ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tykkään käydä joskus baarissa tanssimassa ja laulamassa karaokea. Pidän ulkonäöstä huolta, meikkaan, pukeudun siististi. Olen kiinnostunut retkeilystä. En seuraa julkkisjuoruja tai ole kiinnostunut pintaliitoelämästä. Punainen tupa ja perunamaa olisi ihanne.
Luonteeltani olen kiltti, empaattinen, rehellinen, huumorintajuinen, ennakkoluuloton ja se mihin kaikki suhteet kaatuu ja miksi olen jäänyt yksin: ujo ja hitaasti lämpiävä.Se että perusasiat on kunnossa ei vielä tarkoita että olisit kiinnostava kumppani. Kuulostat tylsältä jolla ei ole mitään todellista annettavaa.
Minkälaista annettavaa tarkoitat?
Vain ne on yksin, ketkä haluavat olla yksin. Heti jos joku lähtee etsimään niin vähintään panoseuraa löytyy.
Olen lähemmäs kolmekymppinen nainen. Koen, että miehiä jotka herättävät kiinnostuksen tapaa todella harvoin. Parikymppisenä olin jopa parin vuoden suhteessa ja yhdessäkin asuttiin, ja vuosi sitten oli vielä vähän epäselvä suhde miehen kanssa, joka asuu toisessa maassa. Molemmissa suhteissa tulin jätetyksi, ja näiden lisäksi ollut yksi tapailusuhde, jossa siinäkin tulin jätetyksi. Syytä millekään jätetyksi tulemiselle en ole oikein kysymälläkään saanut, eka parisuhde oli kyllä melko ongelmainen molemmista johtuvista syistä.
Olen kuullut monen suusta, että "Oltiin treffeillä, mutten heti tuntenut kipinöitä, niin en sitten nähnyt uudestaan". Mitä he***tin kipinöitä? Odotetaan jotain leffojen salama-rakkautta. Pitäisi ymmärtää antaa tunteiden syntymiselle aikaa, ja tutustua kunnolla toiseen. Harva edes on ensimmäisillä treffeillä täysin oma itsensä jännityksen ym. vuoksi. Heittävät siis potentiaalisia miehiä tuosta noin vaan roskakoriin.
Toinen on tinderin selaus hirveän tiukoilla kriteereillä.
Kaiken kaikkiaan ei siis anneta mahdollisuutta itselle tai toiselle.
t. nuori nainen naimisissa hyvän miehen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ystävääni kipuili asian kanssa 30+ vuotiaina. Toinen oli tekemässä väikkäriä ja lähti sittemmin tekemään sitä ulkomaille. Kaunis, naisellinen, herttainen nainen. Toinen oli (on) yrittäjä, korkeasti koulutettu hänkin, teki pitkää päivää ja matkusteli paljon sekä työn puolesta että vapaa-ajalla. Kaunis, tyylikäs nainen.
Klassinen liian fiksut naiset eivät löydä puolisoa -ongelma.
Klassinen narsistit eivät löydä kumppania.
Ei pidä tämäkään paikkaansa. Heillähän niitä säätöjä ja suhteita juuri onkin. Heille sattuu ja tapahtuu.
Alkoholistiperheen lapsi, paras kaveri alkoholistiperheen lapsi, koulussa kiusattu, exä hirttänyt itsensä ja tätä syyllistetään tästä. On kuulemma liian katkera ja raskas ihminen mutta näyttelee potemkinin kulisseja.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut monen suusta, että "Oltiin treffeillä, mutten heti tuntenut kipinöitä, niin en sitten nähnyt uudestaan". Mitä he***tin kipinöitä? Odotetaan jotain leffojen salama-rakkautta. Pitäisi ymmärtää antaa tunteiden syntymiselle aikaa, ja tutustua kunnolla toiseen. Harva edes on ensimmäisillä treffeillä täysin oma itsensä jännityksen ym. vuoksi. Heittävät siis potentiaalisia miehiä tuosta noin vaan roskakoriin.
Toinen on tinderin selaus hirveän tiukoilla kriteereillä.
Kaiken kaikkiaan ei siis anneta mahdollisuutta itselle tai toiselle.
t. nuori nainen naimisissa hyvän miehen kanssa
Sitten yllätys on suuri, kun ajaudutaan narsistien kanssa aina yhteen. Nämähän kun osaa olla treffeillä viehättäviä alusta saakka ja sattumoisin heidän kanssaan kipinät lentelee koska ilmaisevat näkyvästi kiinnostustaan naisiin toisin kuin ne ujostelevammat kunnon miehet.
Minä tiesin jollakin tasolla jo alle murkkuikäisenä, että jään vaille puolisoa. Silloin en tietenkään vielä osannut sanoittaa ajatuksiani, mutta nyt vanhana osaan. En ole mitenkään erityisen ruma, en juoppo, en lesbo jne. Mutta kun koin tulleeni lapsena muutaman kerran hylätyksi, niin en oppinut koskaan luottamaan toiseen ihmiseen niin paljon, että olisin pystynyt sitoutumaan häneen. Olen lapsesta lähtien pitänyt jonkinmoisen välimatkan muihin ihmisiin, en siksi, että kuvittelisin olevani parempi, vaan päinvastoin siksi, että olen aina tuntenut olevani muita huonompi sekä arempi ja ujompi. Samasta syystä minulla ei ole koskaan ollut juurikaan ystäviksi kutsuttuja ihmisiä lähelläni. Tuttavia kyllä on, mutta ei ystäviä. Joitakin ystäviksi luulemiani on matkan varrella ollut, mutta he ovat jääneet tien sivuun, kun ovat pettäneet luottamukseni.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut monen suusta, että "Oltiin treffeillä, mutten heti tuntenut kipinöitä, niin en sitten nähnyt uudestaan". Mitä he***tin kipinöitä? Odotetaan jotain leffojen salama-rakkautta. Pitäisi ymmärtää antaa tunteiden syntymiselle aikaa, ja tutustua kunnolla toiseen. Harva edes on ensimmäisillä treffeillä täysin oma itsensä jännityksen ym. vuoksi. Heittävät siis potentiaalisia miehiä tuosta noin vaan roskakoriin.
Toinen on tinderin selaus hirveän tiukoilla kriteereillä.
Kaiken kaikkiaan ei siis anneta mahdollisuutta itselle tai toiselle.
t. nuori nainen naimisissa hyvän miehen kanssa
Olisiko oikeasti miehen kannalta ihan ok, jos nainen toteaisi hänelle, että on saanut vaikkapa 5 sellaista matchia, jotka aikoo tavata lähiviikkojen aikana useampaan kertaan - siinä samalla tietysti myös kyseistä miestä itseään - huomatakseen, alkaako jonkun kanssa kipinöidä? Vai miten se pitäisi hoitaa, että samaan aikaan antaisi mahdollisuuksia mahdollisimman monille (ei tiukkoja kriteereitä) ja jokaista tapaisi ainakin muutaman kerran?
No mt-ongelmat ja ikiköyhyys/työttömyys sairauksien takia pitää aika hyvin kosijat loitolla...Eihän nykyään hyväksytä mitään inhimillisiä "virheitä" kumppanissa, kun aina löytyy parempaa tindereistä jne. Jos olisin terve niin luultavasti silti olisin liian ujo ja tylsä kenenkään kiinnostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut monen suusta, että "Oltiin treffeillä, mutten heti tuntenut kipinöitä, niin en sitten nähnyt uudestaan". Mitä he***tin kipinöitä? Odotetaan jotain leffojen salama-rakkautta. Pitäisi ymmärtää antaa tunteiden syntymiselle aikaa, ja tutustua kunnolla toiseen. Harva edes on ensimmäisillä treffeillä täysin oma itsensä jännityksen ym. vuoksi. Heittävät siis potentiaalisia miehiä tuosta noin vaan roskakoriin.
Toinen on tinderin selaus hirveän tiukoilla kriteereillä.
Kaiken kaikkiaan ei siis anneta mahdollisuutta itselle tai toiselle.
t. nuori nainen naimisissa hyvän miehen kanssa
Sitten yllätys on suuri, kun ajaudutaan narsistien kanssa aina yhteen. Nämähän kun osaa olla treffeillä viehättäviä alusta saakka ja sattumoisin heidän kanssaan kipinät lentelee koska ilmaisevat näkyvästi kiinnostustaan naisiin toisin kuin ne ujostelevammat kunnon miehet.
Ujosteleminen ei tee kenestäkään kunnon miestä eikä sosiaalisuus ja avoimuus narsistia. Puolisoni on sosiaalinen, hauska, avoin, supliikki ja sellainen, joka mielellään esiintyy isollekin porukalle, mutta samaan aikaan kiltein, huolehtivaisin ja rakastavin mies, jonka koskaan olen tavannut.
Kaikki tuntemani fiksut naiset ovat löytäneet.
Kaikki naiset jotka ovat jääneet ilman miestä, eli Jatta, Susanna ja Kirsi ovat sosiaalisesti hyvin rajoittuneita. Eivät esim. vastaa kunnolla viesteihin, outoja, eivät osaa olla aidosti ystävällisiä. Takakireitä. Rajoittuneita omissa oloissaan nyhjääjiä. Lisäksi eivät kukaan osaa hoitaa alkeellisiakaan raha-asioita. Tempoilevia, eli ovat koko ajan ratkaisemassa jotain ongelmaa mm muuttamalla rahattomana tms pähkähullua. Eihän kukaan tavallinenkaan mies tälläistä jaksa katsella...
Vierailija kirjoitti:
Kaunis, ujo, syrjäänvetäytyvä.
On siis omasta halustaan sinkkuna, koska miesten kiinnostus ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani fiksut naiset ovat löytäneet.
Kaikki naiset jotka ovat jääneet ilman miestä, eli Jatta, Susanna ja Kirsi ovat sosiaalisesti hyvin rajoittuneita. Eivät esim. vastaa kunnolla viesteihin, outoja, eivät osaa olla aidosti ystävällisiä. Takakireitä. Rajoittuneita omissa oloissaan nyhjääjiä. Lisäksi eivät kukaan osaa hoitaa alkeellisiakaan raha-asioita. Tempoilevia, eli ovat koko ajan ratkaisemassa jotain ongelmaa mm muuttamalla rahattomana tms pähkähullua. Eihän kukaan tavallinenkaan mies tälläistä jaksa katsella...
Ja lisäys: kaikki antavat heti ekoilla treffeillä😁🙈 ja kaikkia yhdistää aivan mahdottomat standardit miehelle. Pitää olla PITKÄ, TUMMA, MALLI, KOMEA😁🙈🙈🙈🙈 Ei, ei, ei... Pieleen menee ja vilkaisu peiliin myös auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan merkittävin ero ikusinkkumiesten ja -naisten välillä on, että naiset ovat yleensä sinkkuja omasta tahdostaan.
Pitänee paikkansa, vaikka peukutukset taas meneekin vähän omituisesti ottaen huomioon miten täällä naiset paasanneet vuosikaudet että ennemmin yksin kuin jonkun huonon miehen kanssa tai jopa ihan sama millaisen miehen kanssa. Tosin lienee miehiäkin, jotka mieluusti elelee ennemmin yksin kuin jonkun hullun naisen kanssa, jollaisia itsellekin tuntuisi olevan kyllä tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ystävääni kipuili asian kanssa 30+ vuotiaina. Toinen oli tekemässä väikkäriä ja lähti sittemmin tekemään sitä ulkomaille. Kaunis, naisellinen, herttainen nainen. Toinen oli (on) yrittäjä, korkeasti koulutettu hänkin, teki pitkää päivää ja matkusteli paljon sekä työn puolesta että vapaa-ajalla. Kaunis, tyylikäs nainen.
Klassinen liian fiksut naiset eivät löydä puolisoa -ongelma.
Liian fiksut.
No esimerkiksi minä. Miehet/pojat eivät ole huomanneet, kuin kiusatakseen. Nyt kun on ikää kertynyt, niin ei sitäkään vähää.