Lue keskustelun säännöt.
Millaiset sinun tuntemasi naiset ovat jääneet yksin?
05.05.2021 |
Pohdimme välillä ystävieni kanssa (24-27-vuotiaita) että keitä ovat ne naiset jotka ei löydä pitkää parisuhdetta, tai suhteita muutenkaan ja jäävät yksin? Keitä oli ne naiset jotka toivoivat perhettä ja miestä, mutta ei koskaan oikein löytänyt niitä?
Mietin tätä kohtaloa välillä omalle kohdalle, mitä jos minä olen se joka ei ikinä saa perhettä.
Kiinnostaa tietää erilaisia tarinoita että miestä ei koskaan löytynyt. Ikinä ei ole liian myöhäistä tietenkään, mutta lapsien saanti on rajallista. Tai onko tarinoita joissa kello käynyt vähiin ja nainen ottanut "ensimmäisen" miehen kenet löytänyt?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä niiden lapsettomiksi ja yksin jääneiden 30+v naisten elämän prioriteetit ovat, mutta näin ulkopuolisen silmin eivät itse vaikuta kovin aktiivisilta tehdäkseen asialle jotain. Aika itsenäisiltä yksinkulkijoilta vaikuttavat, asenne lähinnä "jos nyt joku tosi kiva sattuu eteen tulemaan" vaikka heidän elämäntyylinsä pyörii omien töiden ja harrastusten ympärillä 24/7 niin ettei kenelläkään ole edes mahdollisuutta törmätä heihin ja tiedostaa että siinä olisi sinkku vailla seuraa.
En tiedä ketään yksin jäänyttä naista joka on oikeasti tehnyt jotain suhteiden luomisen aikaansaamiseksi. Yksi kohta 30v tuttu harmittelee kun on ollut aina sinkku ja kuitenkin haaveilee perheestä. Samalla hänellä on harrastus missä kaikki muut ovat miehiä. Kysyin ihan suoraan että etkö voisi verkostoitua edes heidän kauttaan tavataksesi lisää miehiä niin ei kehtaa kuulemma sellaisia puhella. No, jättäköön senkin kortin sitten pelaamatta jos on liian noloa. Viis siitä että sillä kortilla olisi mahkut tutustua kumppaniin ja saada se perhe. Tämä sama tyyppi asui opiskellessaan isossa kaupungissa 6v ja kävi yksillä treffeillä, muttei enemmillä koska se yksi treffikerta ei ollut hyvä kokemus. Turhauttaa kuunnella tuollaista asennetta, kun itse ja monet muut ystävät todellakin hyödynsivät laadukasta ja runsasta tarjontaa, eikä luovutettu muutamien takapakkien jälkeen.
Vertauskuvana, jos kehoitan sinua koskemaan sähköpaimeneen, teetkö niin? Jos vakuutan sinulle, että joku kerta et saakaan siitä sähköiskua.
Pointti on, että jotkut nyt eivät saa kumppania vaikka sinä saisit.
Täysin typerä vertaus. Yritätkö väittää, että huonot ensitreffit = sähköisku?
En tietenkään väitä tuollaista, sinulla oli vain typerä oletus. Se, mitä minä väitän, että aina on tullut takkiin kun olen tehnyt aloitetta. Märkää rättiä kasvoille, halveksuntaa että mitähän helvettiä mahdan kuvitella itsestäni. Ja minun pitäisi vielä uskoa sinunkaltaisia onnessa paistattelevia että kannattaa jatkaa vaan pään hakkaamista seinään, kyllä varmasti tulee vielä se unelmien prinssi valkealla ratsulla. Se, jos mikä olisi typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkäät ja ajattelultaan omaperäiset
Jätkäshenkilö 48 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on niin vähän tasokkaita, älykkäitä, itsestään huolehtia ei-juoppoja miehiä, että vaikeaa on kaikilla naisilla löytää kunnollista isää lapsilleen. Varsinkin tuo alkoholi on paha. Kaappijuoppoja, joka päivä kaljan auki sihauttavia miehiä tai viskipaukkuja kittailevia miehiä on tämä maa täynnä. Suosittelen ulkomaita miehen etsintään. Tulee lapsillekin paremmat ja terveemmät, sekoittuneet geenit. Ei tule suomalaisia isopäisiä pottunokkia lapsista.
Tuo sokea ja totaalinen alkoholiviha ja yleinen elämästä vieraantuneisuus on merkillinen - en nyt sano että kaikkien, mutta monen - suomalaisen naisen kansallinen erikoispiirre ja hankala ominaisuus jolla pilaa monta hyvää asiaa elämässä.
Etkö Sinäkään yllä olevan kirjoittanut, ja te muutamat samaa mieltä olleet, tiedä niinkin yksinkertaista asiaa, jonka kaikki muut kansat ovat ymmärtäneet maailman alusta lähtien (ilmeisesti myös naiset), että vähäinen määrä alkoholia edistää sydän- ja verisuoniterveyttä: esim. yksi paksu klasinpohjallinen juuri sitä whiskey'ä tai jokin sellainen n. 6 cl snapsiklasillinen 50-prosenttista pakastinkylmää vodkaa (esim. Smirnoff Blue 50 / "Sininen Smirnoff") säännöllisesti joka ilta, ja kun ei sen lisäksi juo muuta ainakaan samaan vuorokauden aikaan enää lisäksi. Joku muu ehkä osaa ja viitsii juoda vähän jotain viiniä tm- syömisen yhteydessä keskellä päivää, mutta itse en sitä tapaa harrasta ja luulisin, ettei "viiniä ruuan kanssa" ole kovin tavallinen tapa yleensäkään Pohjoismaissa.
Juuri noinhan sitä alkoholia kuuluukin käyttää kuten tuo lainaamani tekstin kirjoittaja kuvaili, eikä niin, että koko viikon kiintiö säästetään johonkin tiettyyn iltaan, esim. perjantaihin ja dokataan tuona yhtenä "kanonisoituna" ja ulkoistettuna "ottopäivänä" kokonaan.
Ja miten te raittiuskörttiläiset naiset niistä ihailemistanne Länsi-Euroopan hienoista maista sitten ne elämäntapahygieniset vaatimuksenne täyttävät miehenne niin helposti löydätte, kun kaikissa ns. vanhoissa EU-maissa (Espanja, Ranska, Saksa, Itävalta, Benelux-maat, Kreikka), entisessä EU-maassa Britanniassa, sekä ei-vielä-toistaiseksi-milloinkaan-EU-maassa Sveitsissä juodaan enemmän per capita kuin Suomessa. Tietääkseni Euroopan ainoa maa jossa alkoholin kulutus nuppia kohden on pienempi kuin Suomessa, on Italia. Sieltäkö te kaikki ne raittiit miehenne olette löytäneet, yhdestä ainoasta maasta?
No mä veikkaan että suomalaisten ylipainonkin suurin syy ei olekaan pelkästään syöminen- vaan juominen! Alkoholissa on uskomattoman paljon kaloreita ja jos useana päivänä viikossa kuluttaa alkoholia, niin lihottaahan se. Sinäkin voisit hyvin kokeilla olla vaikka vuoden (365 päivää) juomatta alkoholia. Voit sitten tulla meille kertomaan testitulokset. Montako kiloa laihduit? Tulitko onnellisemmaksi vai masennuitko? Kuinka vaikutti parisuhteeseen/ perheeseen/ työelämään? Aika moni voisi yllättyä tuloksista.
Vierailija kirjoitti:
Jätkäshenkilö 48 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on niin vähän tasokkaita, älykkäitä, itsestään huolehtia ei-juoppoja miehiä, että vaikeaa on kaikilla naisilla löytää kunnollista isää lapsilleen. Varsinkin tuo alkoholi on paha. Kaappijuoppoja, joka päivä kaljan auki sihauttavia miehiä tai viskipaukkuja kittailevia miehiä on tämä maa täynnä. Suosittelen ulkomaita miehen etsintään. Tulee lapsillekin paremmat ja terveemmät, sekoittuneet geenit. Ei tule suomalaisia isopäisiä pottunokkia lapsista.
Tuo sokea ja totaalinen alkoholiviha ja yleinen elämästä vieraantuneisuus on merkillinen - en nyt sano että kaikkien, mutta monen - suomalaisen naisen kansallinen erikoispiirre ja hankala ominaisuus jolla pilaa monta hyvää asiaa elämässä.
Etkö Sinäkään yllä olevan kirjoittanut, ja te muutamat samaa mieltä olleet, tiedä niinkin yksinkertaista asiaa, jonka kaikki muut kansat ovat ymmärtäneet maailman alusta lähtien (ilmeisesti myös naiset), että vähäinen määrä alkoholia edistää sydän- ja verisuoniterveyttä: esim. yksi paksu klasinpohjallinen juuri sitä whiskey'ä tai jokin sellainen n. 6 cl snapsiklasillinen 50-prosenttista pakastinkylmää vodkaa (esim. Smirnoff Blue 50 / "Sininen Smirnoff") säännöllisesti joka ilta, ja kun ei sen lisäksi juo muuta ainakaan samaan vuorokauden aikaan enää lisäksi. Joku muu ehkä osaa ja viitsii juoda vähän jotain viiniä tm- syömisen yhteydessä keskellä päivää, mutta itse en sitä tapaa harrasta ja luulisin, ettei "viiniä ruuan kanssa" ole kovin tavallinen tapa yleensäkään Pohjoismaissa.
Juuri noinhan sitä alkoholia kuuluukin käyttää kuten tuo lainaamani tekstin kirjoittaja kuvaili, eikä niin, että koko viikon kiintiö säästetään johonkin tiettyyn iltaan, esim. perjantaihin ja dokataan tuona yhtenä "kanonisoituna" ja ulkoistettuna "ottopäivänä" kokonaan.
Ja miten te raittiuskörttiläiset naiset niistä ihailemistanne Länsi-Euroopan hienoista maista sitten ne elämäntapahygieniset vaatimuksenne täyttävät miehenne niin helposti löydätte, kun kaikissa ns. vanhoissa EU-maissa (Espanja, Ranska, Saksa, Itävalta, Benelux-maat, Kreikka), entisessä EU-maassa Britanniassa, sekä ei-vielä-toistaiseksi-milloinkaan-EU-maassa Sveitsissä juodaan enemmän per capita kuin Suomessa. Tietääkseni Euroopan ainoa maa jossa alkoholin kulutus nuppia kohden on pienempi kuin Suomessa, on Italia. Sieltäkö te kaikki ne raittiit miehenne olette löytäneet, yhdestä ainoasta maasta?
No mä veikkaan että suomalaisten ylipainonkin suurin syy ei olekaan pelkästään syöminen- vaan juominen! Alkoholissa on uskomattoman paljon kaloreita ja jos useana päivänä viikossa kuluttaa alkoholia, niin lihottaahan se. Sinäkin voisit hyvin kokeilla olla vaikka vuoden (365 päivää) juomatta alkoholia. Voit sitten tulla meille kertomaan testitulokset. Montako kiloa laihduit? Tulitko onnellisemmaksi vai masennuitko? Kuinka vaikutti parisuhteeseen/ perheeseen/ työelämään? Aika moni voisi yllättyä tuloksista.
ei ne rapajuopot koskaan lihavia oo. Alkoholi normaaleilla saa vaan tekemään huonoja ruokapäätöksiä eli vedetään roskaruokaa niin paljon kuin napa vetää.
Vierailija kirjoitti:
Jätkäshenkilö 48 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on niin vähän tasokkaita, älykkäitä, itsestään huolehtia ei-juoppoja miehiä, että vaikeaa on kaikilla naisilla löytää kunnollista isää lapsilleen. Varsinkin tuo alkoholi on paha. Kaappijuoppoja, joka päivä kaljan auki sihauttavia miehiä tai viskipaukkuja kittailevia miehiä on tämä maa täynnä. Suosittelen ulkomaita miehen etsintään. Tulee lapsillekin paremmat ja terveemmät, sekoittuneet geenit. Ei tule suomalaisia isopäisiä pottunokkia lapsista.
Tuo sokea ja totaalinen alkoholiviha ja yleinen elämästä vieraantuneisuus on merkillinen - en nyt sano että kaikkien, mutta monen - suomalaisen naisen kansallinen erikoispiirre ja hankala ominaisuus jolla pilaa monta hyvää asiaa elämässä.
Etkö Sinäkään yllä olevan kirjoittanut, ja te muutamat samaa mieltä olleet, tiedä niinkin yksinkertaista asiaa, jonka kaikki muut kansat ovat ymmärtäneet maailman alusta lähtien (ilmeisesti myös naiset), että vähäinen määrä alkoholia edistää sydän- ja verisuoniterveyttä: esim. yksi paksu klasinpohjallinen juuri sitä whiskey'ä tai jokin sellainen n. 6 cl snapsiklasillinen 50-prosenttista pakastinkylmää vodkaa (esim. Smirnoff Blue 50 / "Sininen Smirnoff") säännöllisesti joka ilta, ja kun ei sen lisäksi juo muuta ainakaan samaan vuorokauden aikaan enää lisäksi. Joku muu ehkä osaa ja viitsii juoda vähän jotain viiniä tm- syömisen yhteydessä keskellä päivää, mutta itse en sitä tapaa harrasta ja luulisin, ettei "viiniä ruuan kanssa" ole kovin tavallinen tapa yleensäkään Pohjoismaissa.
Juuri noinhan sitä alkoholia kuuluukin käyttää kuten tuo lainaamani tekstin kirjoittaja kuvaili, eikä niin, että koko viikon kiintiö säästetään johonkin tiettyyn iltaan, esim. perjantaihin ja dokataan tuona yhtenä "kanonisoituna" ja ulkoistettuna "ottopäivänä" kokonaan.
Ja miten te raittiuskörttiläiset naiset niistä ihailemistanne Länsi-Euroopan hienoista maista sitten ne elämäntapahygieniset vaatimuksenne täyttävät miehenne niin helposti löydätte, kun kaikissa ns. vanhoissa EU-maissa (Espanja, Ranska, Saksa, Itävalta, Benelux-maat, Kreikka), entisessä EU-maassa Britanniassa, sekä ei-vielä-toistaiseksi-milloinkaan-EU-maassa Sveitsissä juodaan enemmän per capita kuin Suomessa. Tietääkseni Euroopan ainoa maa jossa alkoholin kulutus nuppia kohden on pienempi kuin Suomessa, on Italia. Sieltäkö te kaikki ne raittiit miehenne olette löytäneet, yhdestä ainoasta maasta?
No mä veikkaan että suomalaisten ylipainonkin suurin syy ei olekaan pelkästään syöminen- vaan juominen! Alkoholissa on uskomattoman paljon kaloreita ja jos useana päivänä viikossa kuluttaa alkoholia, niin lihottaahan se. Sinäkin voisit hyvin kokeilla olla vaikka vuoden (365 päivää) juomatta alkoholia. Voit sitten tulla meille kertomaan testitulokset. Montako kiloa laihduit? Tulitko onnellisemmaksi vai masennuitko? Kuinka vaikutti parisuhteeseen/ perheeseen/ työelämään? Aika moni voisi yllättyä tuloksista.
En ole juonut pariin kymmeneen vuoteen, syön terveellisesti ja liikun. Ei se aina johdu elämäntavoista. Normaalipainoiset vain haluavat kuvitella, että jotenkin omilla valinnoillaan voivat estää lihomisen vaikka heihinkin voi iskeä mikä tahansa sairaus, joka lihottaa, minä tahansa päivänä kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut monen suusta, että "Oltiin treffeillä, mutten heti tuntenut kipinöitä, niin en sitten nähnyt uudestaan". Mitä he***tin kipinöitä? Odotetaan jotain leffojen salama-rakkautta. Pitäisi ymmärtää antaa tunteiden syntymiselle aikaa, ja tutustua kunnolla toiseen. Harva edes on ensimmäisillä treffeillä täysin oma itsensä jännityksen ym. vuoksi. Heittävät siis potentiaalisia miehiä tuosta noin vaan roskakoriin.
Toinen on tinderin selaus hirveän tiukoilla kriteereillä.
Kaiken kaikkiaan ei siis anneta mahdollisuutta itselle tai toiselle.
t. nuori nainen naimisissa hyvän miehen kanssa
Olisiko oikeasti miehen kannalta ihan ok, jos nainen toteaisi hänelle, että on saanut vaikkapa 5 sellaista matchia, jotka aikoo tavata lähiviikkojen aikana useampaan kertaan - siinä samalla tietysti myös kyseistä miestä itseään - huomatakseen, alkaako jonkun kanssa kipinöidä? Vai miten se pitäisi hoitaa, että samaan aikaan antaisi mahdollisuuksia mahdollisimman monille (ei tiukkoja kriteereitä) ja jokaista tapaisi ainakin muutaman kerran?
Tietysti nainen voi tapailla montaa miestä samaan aikaan. Miten sitä muuten tietää kenet valitsee!? Eikä sitä tarvitse erikseen näille toitottaa. Ei sitä tarvitse salatakaan tietenkään. Täysin eri asia on sitten se kun valinta tehty ja aletaan "eksklusiiviseen" suhteeseen. Silloin muut putoaa pois kuvioista. Ja sitten nämä "sielunkumppanuus"-jutut kannattaa unohtaa. Ennemmin keskittyy siihen, onko miehen kanssa hauskaa. Ja tietysti vähän tarkkailee, miten täyttyy klassiset kolme kriteeriä, eli miten kohtelee tarjoilijaa, lapsia ja eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä niiden lapsettomiksi ja yksin jääneiden 30+v naisten elämän prioriteetit ovat, mutta näin ulkopuolisen silmin eivät itse vaikuta kovin aktiivisilta tehdäkseen asialle jotain. Aika itsenäisiltä yksinkulkijoilta vaikuttavat, asenne lähinnä "jos nyt joku tosi kiva sattuu eteen tulemaan" vaikka heidän elämäntyylinsä pyörii omien töiden ja harrastusten ympärillä 24/7 niin ettei kenelläkään ole edes mahdollisuutta törmätä heihin ja tiedostaa että siinä olisi sinkku vailla seuraa.
En tiedä ketään yksin jäänyttä naista joka on oikeasti tehnyt jotain suhteiden luomisen aikaansaamiseksi. Yksi kohta 30v tuttu harmittelee kun on ollut aina sinkku ja kuitenkin haaveilee perheestä. Samalla hänellä on harrastus missä kaikki muut ovat miehiä. Kysyin ihan suoraan että etkö voisi verkostoitua edes heidän kauttaan tavataksesi lisää miehiä niin ei kehtaa kuulemma sellaisia puhella. No, jättäköön senkin kortin sitten pelaamatta jos on liian noloa. Viis siitä että sillä kortilla olisi mahkut tutustua kumppaniin ja saada se perhe. Tämä sama tyyppi asui opiskellessaan isossa kaupungissa 6v ja kävi yksillä treffeillä, muttei enemmillä koska se yksi treffikerta ei ollut hyvä kokemus. Turhauttaa kuunnella tuollaista asennetta, kun itse ja monet muut ystävät todellakin hyödynsivät laadukasta ja runsasta tarjontaa, eikä luovutettu muutamien takapakkien jälkeen.
Vertauskuvana, jos kehoitan sinua koskemaan sähköpaimeneen, teetkö niin? Jos vakuutan sinulle, että joku kerta et saakaan siitä sähköiskua.
Pointti on, että jotkut nyt eivät saa kumppania vaikka sinä saisit.
Täysin typerä vertaus. Yritätkö väittää, että huonot ensitreffit = sähköisku?
En tietenkään väitä tuollaista, sinulla oli vain typerä oletus. Se, mitä minä väitän, että aina on tullut takkiin kun olen tehnyt aloitetta. Märkää rättiä kasvoille, halveksuntaa että mitähän helvettiä mahdan kuvitella itsestäni. Ja minun pitäisi vielä uskoa sinunkaltaisia onnessa paistattelevia että kannattaa jatkaa vaan pään hakkaamista seinään, kyllä varmasti tulee vielä se unelmien prinssi valkealla ratsulla. Se, jos mikä olisi typerää.
Tuollainen asenne houkuttaa yhtä paljon miehiä kuin tuollainen asenne miehissä naisia kohtaan. Itsereflektio on hankala laji. Se ei ole kauniiden ja/tai "normaalien" syy tai ongelma että jollain ei ole yhtä hyvä onni tai resilienssi. Sitten ei ainakaan saavuta enää mitään jos luovuttaa. Mutta sekään ei ole kenenkään muun ongelma kuin luovuttaneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä niiden lapsettomiksi ja yksin jääneiden 30+v naisten elämän prioriteetit ovat, mutta näin ulkopuolisen silmin eivät itse vaikuta kovin aktiivisilta tehdäkseen asialle jotain. Aika itsenäisiltä yksinkulkijoilta vaikuttavat, asenne lähinnä "jos nyt joku tosi kiva sattuu eteen tulemaan" vaikka heidän elämäntyylinsä pyörii omien töiden ja harrastusten ympärillä 24/7 niin ettei kenelläkään ole edes mahdollisuutta törmätä heihin ja tiedostaa että siinä olisi sinkku vailla seuraa.
En tiedä ketään yksin jäänyttä naista joka on oikeasti tehnyt jotain suhteiden luomisen aikaansaamiseksi. Yksi kohta 30v tuttu harmittelee kun on ollut aina sinkku ja kuitenkin haaveilee perheestä. Samalla hänellä on harrastus missä kaikki muut ovat miehiä. Kysyin ihan suoraan että etkö voisi verkostoitua edes heidän kauttaan tavataksesi lisää miehiä niin ei kehtaa kuulemma sellaisia puhella. No, jättäköön senkin kortin sitten pelaamatta jos on liian noloa. Viis siitä että sillä kortilla olisi mahkut tutustua kumppaniin ja saada se perhe. Tämä sama tyyppi asui opiskellessaan isossa kaupungissa 6v ja kävi yksillä treffeillä, muttei enemmillä koska se yksi treffikerta ei ollut hyvä kokemus. Turhauttaa kuunnella tuollaista asennetta, kun itse ja monet muut ystävät todellakin hyödynsivät laadukasta ja runsasta tarjontaa, eikä luovutettu muutamien takapakkien jälkeen.
Vertauskuvana, jos kehoitan sinua koskemaan sähköpaimeneen, teetkö niin? Jos vakuutan sinulle, että joku kerta et saakaan siitä sähköiskua.
Pointti on, että jotkut nyt eivät saa kumppania vaikka sinä saisit.
Täysin typerä vertaus. Yritätkö väittää, että huonot ensitreffit = sähköisku?
En tietenkään väitä tuollaista, sinulla oli vain typerä oletus. Se, mitä minä väitän, että aina on tullut takkiin kun olen tehnyt aloitetta. Märkää rättiä kasvoille, halveksuntaa että mitähän helvettiä mahdan kuvitella itsestäni. Ja minun pitäisi vielä uskoa sinunkaltaisia onnessa paistattelevia että kannattaa jatkaa vaan pään hakkaamista seinään, kyllä varmasti tulee vielä se unelmien prinssi valkealla ratsulla. Se, jos mikä olisi typerää.
Tuollainen asenne houkuttaa yhtä paljon miehiä kuin tuollainen asenne miehissä naisia kohtaan. Itsereflektio on hankala laji. Se ei ole kauniiden ja/tai "normaalien" syy tai ongelma että jollain ei ole yhtä hyvä onni tai resilienssi. Sitten ei ainakaan saavuta enää mitään jos luovuttaa. Mutta sekään ei ole kenenkään muun ongelma kuin luovuttaneen.
Olet väärässä. Saavutin sen onnen luovuttamalla, sensijaan että olisin tavoitellut aina mahdottomia ja rypenyt siinä kelpaamattomuudessani ja surrut loppuikäni. Sinä hetkenä kun löin hanskat tiskiin ja lakkasin haikailemasta kuuta taivaalta, annoin itselleni mahdollisuuden hyvään elämään. Enkä ole koskaan voinut näin hyvin silloin kun ryvin parisuhteettomuudessani sellaista koskaan saamatta.
Omassa tuttava/ystäväpiirissäni yksin jääneissä on seuraavia piirteitä ja samassa henkilössä useampia näistä:
- todella herkkänahkainen, loukkaantuu helposti mitättömistä asioista
- epäluuloinen kaikesta
- sairaalloisen mustasukkainen
- kova analysoimaan, kaikki asiat pitää pohtia loputtomiin (varsinkaan suhteen alkumetreillä ei kukaan meinaa tuollaista jaksaa)
- läheisriippuvainen
- tosi itsepäinen tai tosi alistuva ts. liian mukautuva (tyyliin joka asiaan "tehdään miten vaan haluat, kulta")
- joustamattomuus
Nuo kaikki on tosi raskaita piirteitä ihmisessä, ja jos ne sattuu olemaan hallitsevia, niin vaikeaa on parin löytäminen. Jos taas samassa henkilössä on muita, positiivisia vahvoja puolia samaan aikaan niin tilanne on heti helpompi. Esimerkiksi jos on vaikka tosi huumorintajuinen tai avulias tai huolehtiva, se tasapainottaa ja sitten se yksin jäämisen riski onkin jo paljon pienempi.
Ja noihin yllä lueteltuihin luonteenpiirteisiin vielä, niissä on usein taustalla huono itsetunto. Huonolla itsetunnolla varustettu henkilö usein on aika raskas seuralainen. Olisi tosi hyvä, jos tällaisen henkilön olisi mahdollista saada ammattimaista keskusteluapua ja sen avulla toivottavasti saisi sitä itsetuntoa paremmaksi, olipa ikä mikä tahansa - meissä kaikissa kuitenkin on varmasti paljon hyvää ja se pitäisi saada sinne itsetuntoon mukaan. Ymmärrän kyllä, että tuollaista apua ei aina ole mahdollista saada ja oman tuttavapiirini perusteella sanoisin, että ei kaikki edes tunnista että mistä on kyse. Tai eivät edes tunnista omia luonteenpiirteitään ja käytöstään.
ja loppujen lopuksi: useimmiten kumppanin löytäminen on sattumankauppaa. Ja nuorena tapaa yleensä enemmän ihmisiä, joten todennäköisesti mahkujakin osuu kohdalle enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkäät ja ajattelultaan omaperäiset
Tämä.
Minulla ei ollut nuorempana ongelmaa löytää kumppaniehdokkaita, päin vastoin.
(Nyt olen yli 60 ja sinkku). Ongelma oli siinä, että ulkonäön perusteella miehet muodostivat minusta ihan väärän käsityksen. Sitten, kun kävi ilmi, että olen omintakeinen ja ei-perinteinen nainen vähän joka saralla, he kokivat tulleensa "petetyiksi" eikä suhde enää jatkunut. No, enhän minäkään tämmöisiä junttimiehiä olisi halunnut, mutta samalla tavoin kuin miehet, minäkin tein valintani usein ulkonäön ja tietyn out-of-the-box käyttäytymisen perusteella.
Nämä miehet sitten paljastuivat sisimmältään pinnalliksi ja konservatiivisiksi perusäijiksi, jotka halusivat sen lokeroonsa mahtuvan kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex avomiehen takia en halua enää ketään lähelle. Niin sairasta valehtelua, pettämistä ja siihen vielä anoreksiaa. Yritin jopa lääkkeillä päättää päiväni. En todellakaan enää voi luottaa miehiin. Muo on satutettu niin sairaalla tavalla että kukaan ei enää tule mun lähelle.
Exäsi on saattanut jopa hakea tuota, että et enää pystykään parisuhteeseen hänen jälkeensä.
Samanlainen kokemus itsellä. Nyt on vuosia kulunut ja jossain tässä matkan varrella tajusin että en oikeastaan ikinä ole halunnut edes olla parisuhteessa. Kaikki mikä siihen liittyy on vaivalloista + se, että kun on jo useampi hullu koettuna niin sellainen se seuraavakin olisi. Ne on aina toistaan pahempia joten seuraavan kanssa menisi jo varmasti henki. En ota sellaista riskiä.
Jos kohdallesi osuu jatkuvasti hulluja, silloin kannattaa miettiä mikä omassa toiminnassa on pielessä sen sijaan että torjuu kaikki miespuoliset erittelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeko määrittelee naisen ominaisuudet? Vielä vuonna 2021 on tällaista ajattelua?
Nyt ei puhuta feministeistä, vaan normaaleista ihmisistä jotka kaipaavat kumppania elämäänsä.
Naisia on jo vuosien ajan kehoitettu tulemaan toimeen omillaan. Eikä tämä kelpaakaan?
Sillä on varmaan tarkoitettu taloudellista riippumattomuutta. Silloin on vapaampi valitsemaan sen miehenkin vähän paremmilla perusteilla.
paitsi naisten valinnanvapaus vähenee sitä mukaa mitä enemmän tienaa, koska miehen pitää tienata vähintään yhtä paljon tai enemmän.
No tämäkin on toisaalta totta.
Kokemuksesta: ujolla toimii parhaiten kun ystävyyssuhde muuttuu parisuhteeksi. Toinen tuntee jo sun luonteen ja osaat olla luontevasti oma itsesi hänen seurassaan. Sitten tietysti jos on tosi vaikeita ongelmia myös ystävystymisessä on kinkkisempää...