Auttakaa ymmärtämään miten joku voi olla uskova?

Täytyy ateistina sanoa että kaikista uskonnoista ymmärrän parhaiten kristinuskoa ihan jo sillä että siinä on paljon tiettyjä juttuja jotka on oikeasti tapahtuneet. Jeesus on ollut kuitenkin olemassa. Se on todistettu. Ne teot taas on toinen juttu jota taas kukaan ei voi todistaa.

Kysehän on loppupeleissä uskosta ja siitä minkä kokee omakseen. Eipä sitä muiden tarvitsekaan ymmärtää koska kyseessä on jokaisen oma henkilökohtainen kokemus ja asia.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ateistina sanoa että kaikista uskonnoista ymmärrän parhaiten kristinuskoa ihan jo sillä että siinä on paljon tiettyjä juttuja jotka on oikeasti tapahtuneet. Jeesus on ollut kuitenkin olemassa. Se on todistettu. Ne teot taas on toinen juttu jota taas kukaan ei voi todistaa.

Kysehän on loppupeleissä uskosta ja siitä minkä kokee omakseen. Eipä sitä muiden tarvitsekaan ymmärtää koska kyseessä on jokaisen oma henkilökohtainen kokemus ja asia.

Ei pidä paikkaansa. Edes suurinpiirtein aikalaisista historioitsijosta ainoastaan Josefus mainitsee kirjoituksissaan jeesus nasaretilaisen. Kukaan muu aikakauden lukuisista historioitsijoista ei mainitse koko hahmoa, mikä häneen yhdistettyihin ihmetekoihin nähden on erittäin outoa. Toki raamatussa puhutaan jeesuksesta, mutta se ei riitä todisteeksi hänen olemassaolostaan yhtään sen enempää kuin se että Keskimaassa on asunut Reppulien sukua, koska Taru Sormusten Herrasta niin kertoo.

Lentokoneiden lentäminen pilvenpiirtäjiin ei ole henkilökohtainen asia. Kuoripoikien *** ei ole henkilökohtainen asia. Kondomien kieltäminen pahasti HI-viruksen runtelemilla alueilla Afrikassa ei ole henkilökohtainen asia.

Toi kiviargumentti on huono. Tietysti Jumala voi luoda niin ison kiven, ettei jaksa nostaa sitä, ja sitten nostaa sen silti. Paremmin toimisi kysymys "voiko Jumala tehdä syntiä, jos kerran hän voi tehdä mitä tahansa?" Tähän joutuu kristitty  vastaamaan "ei", ja sitten saat hihitellä sille ettei Jumala pystykään kaikkeen. Todellisuudessa olet siis vain ymmärtänyt omnipotenssin täysin väärin, ainakin kristinuskon näkökulmasta.

Mä en tiedä miten voisin olla ei-uskova. En usko mihinkään tiettyyn uskontoon, mutta jostain syystä uskon, että jokin jumala on olemassa, enkä pääse tuosta uskomuksestani eroon. Niin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Toi kiviargumentti on huono. Tietysti Jumala voi luoda niin ison kiven, ettei jaksa nostaa sitä, ja sitten nostaa sen silti. Paremmin toimisi kysymys "voiko Jumala tehdä syntiä, jos kerran hän voi tehdä mitä tahansa?" Tähän joutuu kristitty  vastaamaan "ei", ja sitten saat hihitellä sille ettei Jumala pystykään kaikkeen. Todellisuudessa olet siis vain ymmärtänyt omnipotenssin täysin väärin, ainakin kristinuskon näkökulmasta.

Munsta taas tuo kivi juttu oli aika oivaltava.Jos hän luo niin ison kiven ettei jaksa nostaa sitä ja sitten nostaa sen niin hän on epäonnistunut luomaan niin ison kiven ettei jaksa nostaa sitä.Näin mä sen tajuan.Kyllä tuo synti juttuki on totta.On varmasti paljon asioita jotka tuolla tavalla kumoais toisensa.Onko kristityillä siis oma määritelmä tolle omnipotenssille ei kaikki voivaisuudelle vai mitä mä en tajua?

Täältä eräs uskova vastaa.

Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä?

En itse asiassa usko niin. Uskon että on vain yksi Jumala, ja ihmiset on nimittäneet tätä jotenkin vaistoamaansa Pyhää erilaisilla nimillä, keskittyneet sen eri puoliin. Uskonnot heijastavat syntykulttuurejaan.

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Eipä ihmeemmin. Itse en ole kokenut mitään ihmeellisiä ilmestyksiä enkä sellaisia edes kaipaa.

Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

No minä olen taatusti monessakin kohdassa "vääräuskoinen". Mutta ei sillä ole merkitystä. Minulle Raamattu on kartta, jolla tavoittaa elävä Jumala yhteyden kokemuksen tasolla, ei oppikokoelma. Uskon että aidosti Jumalan voi kokea monella tapaa uskovat, myös eri uskontoja edustavat. 

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi?

Oli aika jolloin haastoin jopa niin paljon että minusta tuli tilapäisesti agnostikko. Sitä ennen olin ollut fundamentalistikristitty. Sittemmin löysin elävämmän, mutta vähemmän opillisen kokemuksen Jumalasta. Enää minua ei juuri kiinnosta asian älyllinen tai opillinen puoli.

Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Minulla on syvä sisäinen rauha missä vaan tilanteessa, koska koen ykseyttä Jumalan ja kaiken olemassa olevan kanssa. Tästä on seurannut mm. älyllisten kykyjeni, moraalini, tahdon voimieni jne huomattava lisääntyminen verrattuna siihen mitä ne olivat ennen kuin aloin todella kokea mitä tarkoittaa "minä ja Isäni olemme yhtä". 

Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa.

Ei ole mitään Jumalasta erillistä, sillä kivikin on Jumala ilmenemässä toisessa muodossa. Lisäksi pidän koko tätä ajan ja aineen maailmaa ihmisten tuottamana illuusiona, joka ei ole todellinen. Se mitä me näemme kivenä on todellisuudessa hengellisen todellisuuden aineeton, ikuinen asia, ja koko kysymys on oikeastaan mieletön. Ihmiskunta on luonut oman illuusionsa säännöt sellaisiksi, että tuollainen ongelma on mahdollinen, mutta se on näin vain pelin sääntöjen takia, ei todellisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Toi kiviargumentti on huono. Tietysti Jumala voi luoda niin ison kiven, ettei jaksa nostaa sitä, ja sitten nostaa sen silti. Paremmin toimisi kysymys "voiko Jumala tehdä syntiä, jos kerran hän voi tehdä mitä tahansa?" Tähän joutuu kristitty  vastaamaan "ei", ja sitten saat hihitellä sille ettei Jumala pystykään kaikkeen. Todellisuudessa olet siis vain ymmärtänyt omnipotenssin täysin väärin, ainakin kristinuskon näkökulmasta.

Voiko Jumala tehdä syntiä? Voi ja tekeekin joka kerta kun sinä tai minä tehdään syntiä. Paavali sanoo, että jos me teemme huorin, teemme Kristuksen ruumiinosasta porton jäseniä. Ei Jumala joka on kaikkialla läsnä oleva ole koskaan erillinen yhdestäkään olennosta, ei syntiä parhaillaan tekevästä synnintekijästäkään. Jumala on olemassaolo ja elämä, ja jos Jumala jotenkin voisi poistua ihmisestä, hän katoaisi siinä silmänräpäyksessä.

Uskovainen ihminen ulkoistaa oman vastuunsa kätevästi uskonnolla,tällaista olen itsekseni päätellyt,ja ikäväkseni myös nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Täältä eräs uskova vastaa.

Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä?

En itse asiassa usko niin. Uskon että on vain yksi Jumala, ja ihmiset on nimittäneet tätä jotenkin vaistoamaansa Pyhää erilaisilla nimillä, keskittyneet sen eri puoliin. Uskonnot heijastavat syntykulttuurejaan.

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Eipä ihmeemmin. Itse en ole kokenut mitään ihmeellisiä ilmestyksiä enkä sellaisia edes kaipaa.

Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

No minä olen taatusti monessakin kohdassa "vääräuskoinen". Mutta ei sillä ole merkitystä. Minulle Raamattu on kartta, jolla tavoittaa elävä Jumala yhteyden kokemuksen tasolla, ei oppikokoelma. Uskon että aidosti Jumalan voi kokea monella tapaa uskovat, myös eri uskontoja edustavat. 

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi?

Oli aika jolloin haastoin jopa niin paljon että minusta tuli tilapäisesti agnostikko. Sitä ennen olin ollut fundamentalistikristitty. Sittemmin löysin elävämmän, mutta vähemmän opillisen kokemuksen Jumalasta. Enää minua ei juuri kiinnosta asian älyllinen tai opillinen puoli.

Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Minulla on syvä sisäinen rauha missä vaan tilanteessa, koska koen ykseyttä Jumalan ja kaiken olemassa olevan kanssa. Tästä on seurannut mm. älyllisten kykyjeni, moraalini, tahdon voimieni jne huomattava lisääntyminen verrattuna siihen mitä ne olivat ennen kuin aloin todella kokea mitä tarkoittaa "minä ja Isäni olemme yhtä". 

Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa.

Ei ole mitään Jumalasta erillistä, sillä kivikin on Jumala ilmenemässä toisessa muodossa. Lisäksi pidän koko tätä ajan ja aineen maailmaa ihmisten tuottamana illuusiona, joka ei ole todellinen. Se mitä me näemme kivenä on todellisuudessa hengellisen todellisuuden aineeton, ikuinen asia, ja koko kysymys on oikeastaan mieletön. Ihmiskunta on luonut oman illuusionsa säännöt sellaisiksi, että tuollainen ongelma on mahdollinen, mutta se on näin vain pelin sääntöjen takia, ei todellisuudessa.

Kiitos! Mikä nykyisistä, ns. organisoiduista uskonnoista olisi lähimpänä näkemystäsi? Koetko että kokemasi maailma ei selity muuten kuin että "kaiken takana" täytyy olla jotain suurempaa, kaiken yhteen sitovaa?

14 -vuotias juuri tänään sanoi että on ateisti. Että kyllähän sen lapsikin tajuaa miten maailma makaa.

Lurtti Matteri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ateistina sanoa että kaikista uskonnoista ymmärrän parhaiten kristinuskoa ihan jo sillä että siinä on paljon tiettyjä juttuja jotka on oikeasti tapahtuneet. Jeesus on ollut kuitenkin olemassa. Se on todistettu. Ne teot taas on toinen juttu jota taas kukaan ei voi todistaa.

Kysehän on loppupeleissä uskosta ja siitä minkä kokee omakseen. Eipä sitä muiden tarvitsekaan ymmärtää koska kyseessä on jokaisen oma henkilökohtainen kokemus ja asia.

Ei pidä paikkaansa. Edes suurinpiirtein aikalaisista historioitsijosta ainoastaan Josefus mainitsee kirjoituksissaan jeesus nasaretilaisen. Kukaan muu aikakauden lukuisista historioitsijoista ei mainitse koko hahmoa, mikä häneen yhdistettyihin ihmetekoihin nähden on erittäin outoa. Toki raamatussa puhutaan jeesuksesta, mutta se ei riitä todisteeksi hänen olemassaolostaan yhtään sen enempää kuin se että Keskimaassa on asunut Reppulien sukua, koska Taru Sormusten Herrasta niin kertoo.

Lentokoneiden lentäminen pilvenpiirtäjiin ei ole henkilökohtainen asia. Kuoripoikien *** ei ole henkilökohtainen asia. Kondomien kieltäminen pahasti HI-viruksen runtelemilla alueilla Afrikassa ei ole henkilökohtainen asia.

Älä syytä kristinuskoa tai uskovaisia katolisten pedofiilipappien teoista.

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Lurtti Matteri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä eräs uskova vastaa.

Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä?

En itse asiassa usko niin. Uskon että on vain yksi Jumala, ja ihmiset on nimittäneet tätä jotenkin vaistoamaansa Pyhää erilaisilla nimillä, keskittyneet sen eri puoliin. Uskonnot heijastavat syntykulttuurejaan.

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Eipä ihmeemmin. Itse en ole kokenut mitään ihmeellisiä ilmestyksiä enkä sellaisia edes kaipaa.

Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

No minä olen taatusti monessakin kohdassa "vääräuskoinen". Mutta ei sillä ole merkitystä. Minulle Raamattu on kartta, jolla tavoittaa elävä Jumala yhteyden kokemuksen tasolla, ei oppikokoelma. Uskon että aidosti Jumalan voi kokea monella tapaa uskovat, myös eri uskontoja edustavat. 

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi?

Oli aika jolloin haastoin jopa niin paljon että minusta tuli tilapäisesti agnostikko. Sitä ennen olin ollut fundamentalistikristitty. Sittemmin löysin elävämmän, mutta vähemmän opillisen kokemuksen Jumalasta. Enää minua ei juuri kiinnosta asian älyllinen tai opillinen puoli.

Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Minulla on syvä sisäinen rauha missä vaan tilanteessa, koska koen ykseyttä Jumalan ja kaiken olemassa olevan kanssa. Tästä on seurannut mm. älyllisten kykyjeni, moraalini, tahdon voimieni jne huomattava lisääntyminen verrattuna siihen mitä ne olivat ennen kuin aloin todella kokea mitä tarkoittaa "minä ja Isäni olemme yhtä". 

Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa.

Ei ole mitään Jumalasta erillistä, sillä kivikin on Jumala ilmenemässä toisessa muodossa. Lisäksi pidän koko tätä ajan ja aineen maailmaa ihmisten tuottamana illuusiona, joka ei ole todellinen. Se mitä me näemme kivenä on todellisuudessa hengellisen todellisuuden aineeton, ikuinen asia, ja koko kysymys on oikeastaan mieletön. Ihmiskunta on luonut oman illuusionsa säännöt sellaisiksi, että tuollainen ongelma on mahdollinen, mutta se on näin vain pelin sääntöjen takia, ei todellisuudessa.

Kiitos! Mikä nykyisistä, ns. organisoiduista uskonnoista olisi lähimpänä näkemystäsi? Koetko että kokemasi maailma ei selity muuten kuin että "kaiken takana" täytyy olla jotain suurempaa, kaiken yhteen sitovaa?

Skientologia on lähimpänä näkemystäni, oikeastaan täsmää lähes täysin.

Koen että skientologia selittää ja parantaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kiviargumentti on huono. Tietysti Jumala voi luoda niin ison kiven, ettei jaksa nostaa sitä, ja sitten nostaa sen silti. Paremmin toimisi kysymys "voiko Jumala tehdä syntiä, jos kerran hän voi tehdä mitä tahansa?" Tähän joutuu kristitty  vastaamaan "ei", ja sitten saat hihitellä sille ettei Jumala pystykään kaikkeen. Todellisuudessa olet siis vain ymmärtänyt omnipotenssin täysin väärin, ainakin kristinuskon näkökulmasta.

Voiko Jumala tehdä syntiä? Voi ja tekeekin joka kerta kun sinä tai minä tehdään syntiä. Paavali sanoo, että jos me teemme huorin, teemme Kristuksen ruumiinosasta porton jäseniä. Ei Jumala joka on kaikkialla läsnä oleva ole koskaan erillinen yhdestäkään olennosta, ei syntiä parhaillaan tekevästä synnintekijästäkään. Jumala on olemassaolo ja elämä, ja jos Jumala jotenkin voisi poistua ihmisestä, hän katoaisi siinä silmänräpäyksessä.

Ei ole Raamatun mukaista opetusta tuollainen. Jumala ei tee syntiä. Tuo mainitsemasi kohta jatkuu: 

"Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi".

Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.

Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.

Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?

Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

Siksi käsketään vaeltamaan Hengessä, koska Jumala on Henki. Ja antamaan ruumiinsa eläväksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, kuolettamalla lihassa asuva synti Hengen kautta. Liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa, kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa jne. Ei se, minkä kylvät virkoa eloon ellei se ensin kuole.

Kristinuskonto on katolilaisuuden alalohkoon kuuluva uskonto.

Wikipedia väittää että katolilaisuus kuuluu kristinuskon alalohkoon.

Kristityt arvot kuuluvat alalohkoon koska se on barbaarisempi ja möykkämäisempi heidän kristinusko opillaan jota budhatkaan ei ymmärrä ja budhat haluaisivat kysyä kristinuskonnolta ja euroopalta että mikä on kristinuskonnon tulevaisuus kuin he antavat varastamisen anteeksi.

Katolilaisuudessa ei tälläistä ole ja se on näin ollen sivistyneempi arvoiltaan ja alkuperäisen kunnioittamisessa kuin kristinuskonto.

hieman ohi aiheen, mutta olen lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää tätä aihetta ateisteille. olen todennut, että uskomusjärjestelmä se ateismikin on, ja usein aika dogmaattinen vieläpä. silloin on vaikea päästää poikkeavaa näkemystä läpi. kun olen yrittänyt selittää, mitä usko on minulle, on ateisti kivenkovaan pitänyt kiinni siitä, että uskominen on sitä mitä hän sen ajattelee olevan. myös minun uskoni. näin ollen mitään todellista keskustelua ei pääse edes syntymään, vaan puhutaan ihan eri tasoilla ja ohi toistemme... 

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

En ymmärrä miks pitäis kenenkään todistella ja uskotella vakaumustaan? Mitä se kuuluu sulle? Aika lapsellinen tuo kivi vertaus. Onko se sulta jotenkin pois ? Jos pidät kaikkea kristillistä satuna,miks vaivaat päätäsi sillä? Mikset voi vaan antaa asian olla?

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskonto on katolilaisuuden alalohkoon kuuluva uskonto.

Wikipedia väittää että katolilaisuus kuuluu kristinuskon alalohkoon.

Kristityt arvot kuuluvat alalohkoon koska se on barbaarisempi ja möykkämäisempi heidän kristinusko opillaan jota budhatkaan ei ymmärrä ja budhat haluaisivat kysyä kristinuskonnolta ja euroopalta että mikä on kristinuskonnon tulevaisuus kuin he antavat varastamisen anteeksi.

Katolilaisuudessa ei tälläistä ole ja se on näin ollen sivistyneempi arvoiltaan ja alkuperäisen kunnioittamisessa kuin kristinuskonto.

Ja uskon enemmän scientologiaan kuin kristinuskoon. Kuin lukee vaikka Hernan Cortez tarinan wikipediasta niin se on kertakaikkiaan järkyttävää, samat ihmiset ovat viellä maapallossamme jotka ovat vaikuttaneet cortez historian tapahtumiin mutta he ovat vain vaihtaneet kasvoja ja he vaikuttavat demokratiaan.

Uskovaisuus perustuu tuntemuksiin, lähinnä siihen lapsenomaiseen turvallisuudentunteeseen, että on jokin taivaallinen isä, joka auttaa ja on turvana.

Kristinuskon uskomukset voivat olla miten hulluja ja ristiriitaisia tahansa, mutta uskosta saatu turvallisuudentunne ylittää ne.

Turha siinä on mitään logiikkaa vaatia.

En voi vastata kuin omasta puolestani. Minun uskon sallii ja antaa minulle epäilyn ja mahdolllisuuden etsiä ikuisuuksia. Mutta se antaa minulle myös toivoa ja auttaa  luottamaan tulevaan. Enkä nyt tarkoita, että odottasin pääsyä paratiisiin sitten joskus ja kun. Vaan annan yksinkertaisemman esimerkin. Kun kuulin läheiseni mahdollsiesti kuolevan parin vuoden sisällä, näin ovat häntä tutkineet lääkärit hänelle kertoneet ja arvelleet hänen elinpäiviensä olevan rajatut. Voisin tietysti sanoa, että no niin rakkaani asiantuntija suuret tietäjät ovat ketoneet tietävänsä, että elon päivät ovat käymässä sinulla pian vähiin, että mitäs tuota yhdessä keksittäsiin ennen sitä. Tai mitenkäs olet tämän elon päiviesi rajallisuudesta käyttää hyväksi.

Sen sijaan olen sanonut, että vaikka diagnoosi on mikä on, niin minä haluan uskoa, että siihen(kin) löydetään ratkaisu ja toinenkin tie edetä.

Enempi itseni olen sitten ajatellut, että,  voi olla, että sitä ei vielä löydetä meidän aikana mutta uskon, että se löydetään. Uskon, koska mitään takeita minulla ei ole siitä, että se joskus vielä löydettäsiin. Tietämisen ja uskomisen yksi perustavaa laatua oleva ero siinä, että tiede on varannut oikeuden erehtyä ja korjata itse itseään. Koen, että olen voinut valita haluanko uskoa vai olla uskomatta parempaan tulevaisuuteen vai näenkö tulevaiuuden vain synkkänä. No molempia sävyjä on varmasti huomennakin ja tulevassa. On luonnotonta ajatella tai uskoa, että olisi saavutettavissa tila, joka olsi vain ja ainoastaan toista. En  pidä monessaaan asiassa mustavalkoisuudesta,i siitä että olisi vaihtoehdottomasti vain: joko - tai.