Miten minun mielestänne pitäisi miehenä toimia tässä tilanteessa?
Toivoisin asiallisia kommentteja hankalaan tilanteeseeni. Eli yläkouluikäinen tyttäremme on ollut vaikeasti masentunut reilun vuoden verran ja elämä perheessämme on ollut erittäin raskasta kaikille osapuolille. Erityisen raskaasti asian on ottanut vaimoni, joka ei ole käytännössä koko aikana kyennyt irrottamaan ajatuksiaan tytön sairaudesta, vaan murehtii sitä kaiken valveillaoloajan. Käytännössä kaikki elämässämme pyörii tällä hetkellä tyttären sairauden ympärillä (on myös syömisongelmaa, jota on tarkoin valvottava useita kertoja päivässä). Tämä on johtanut siihen, että myöskin parisuhteemme - joka on muuten erittäin hyvä ja vahvalla pohjalla - on ollut käytännössä koko tämän ajan tauolla. Rakastan vaimoani yli kaiken ja haluaisin hänet takaisin elämääni enemmän kuin mitään muuta.
Sitten varsinaiseen kysymykseeni: tyttären sairastuminen ja siitä koituva stressi on tappanut vaimoni libidon totaalisesti eikä meillä ole ollut seksiä nyt yli vuoteen. Olemme yrittäneet keskustella asiasta rakentavasti, mutta ratkaisua ei tunnu löytyvän. Vaimoni olisi valmis ns. "sääliseksiin", mutta minä en taas tuohon pysty, jos tiedän ettei toinen tippaakaan halua. Nyt vaimoni ehdotti - ei ollenkaan uhmakkaana, vaan ihan asiallisesti - että minä voisin tyydyttää seksin tarpeeni muualla. Tunnen vaimoni hyvin ja tiedän hänen esittäneen asiaa ihan vilpittömästi. Perusteeksi hän kertoi, että hän ei halua minulta kieltää seksiä eikä toisaalta myöskään halua tuntea tässä tilanteessa syyllisyyttä siitä, että hänellä ei haluja nyt toistaiseksi ole.
Kysyisin nyt muiden mielipidettä siitä, miten minun pitäisi miehenä tässä tilanteessa toimia. Rehellisesti sanoen en halua enää kovin pitkään elää seksitöntä elämää tässä iässä (40), mutta toisaalta en tiedä, mitä haittoja lopulta koituisi siitä, mikäli ulkoistaisin seksin jonnekin muualle.
Lopuksi korostan, että minä olen perhettäni ja vaimoani rakastava ja kunnioittava mies, mutta myöskin kärsin siitä, että tällä hetkellä seksuallisuuden toteuttamismahdollisuus on minulta viety pois kokonaan.
Kommentit (169)
Ei kannata tarttua tuohon tarjoukseen. Vaikka kuinka olisi vilpitön juuri nyt, konkretisoituessaan hyvin todennäköisesti aiheuttaisi mustasukkaisuutta ja katkeruutta. Joku pariterapia varmaan voisi olla paikallaan mieluummin?
Vaikeahan tuo on varmaksi sanoe kun en suhdettanne tunne, mutta olisin kyllä varovainen sinuna tuossa tilanteessa. Taitaa olla vain huonoja vaihtoehtoja tarjolla :( Tsemppiä!
Jos vaikka alkaisit huolehtimaan lapsesi voinnista tarmokkaammin, jolloin seksiajatukset automaattisesti jäisivät taka-alalle. Mitä vastuita olet ottanut tilanteen hoidosta?
Olen huomannut, että ihmisiä on kahdenlaisia: 1. he, keneltä huolet vievät ensimmäisenä pois totaalisesti juuri libidon ja 2. he, kenellä seksintarve säilyy olipa mitä murheita tahansa. 95% naisista näyttää kuuluvan ryhmään 1 ja vastaavasti 95% miehistä ryhmään 2. Tämä on todella outoa.
Olisiko teidän mahdollista päästä koko perheellä johonkin terapiaan tms? Tai yhdessä vaimon kanssa kahdestaan? Onko tyttärellänne keskusteluapua? Kuulostaa siltä, että ainakin vaimollesi tekisi myös hyvää käydä juttelemassa asiasta.
Kyllähän ihmisillä on nykyään avoimia suhteita ja sellainen on ihan ok järjestely. Siitä kannattaa ehkä jutella toisenkin kerran ja puhua läpi sitä, että millaisilla säännöillä sen asian kanssa sitten käytännössä mentäisiin. Sitähän voi kokeilla ja jos se tuntuukin molemmista tai toisesta pahalta, niin lopettaa sitten ja keksii jotain muuta ratkaisua tilalle. Vaimosi varmasti rakastaa sinua tosi paljon, kun miettii asiaa sinun kannaltasi ja haluaa, että sinä voit hyvin.
Minä ehdottaisin vaimollesi terapiaa jos tyttären tilanne ahditaa häntä noin paljon. Kyllä vaimosikin tarvitsee apua, ei vain siihen että teidän suhteenne parantuisi vaan myös ihan arjessa jaksamiseen. Jos murehtii 24/7 niin se on erittäin kuormittavaa ihmiselle.
Minä hyväksyisin sääliseksin vaimolta, usein kun puuhaan alkaa se alkaakin maistua.
Älä mene vieraisiin, kostautuu myöhemmin todennäköisesti. Ehdottaisin vaimolle parisuhdeterapiaa, jossa kerrot tämän asian niinkuin se on. Vakaakin liitto yleensä kärsii syrjähypyistä, vaikka ne onkin luvalla saatu.
Mutta jos rakastat...enpä usko, etteikö asiaan löydy ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka alkaisit huolehtimaan lapsesi voinnista tarmokkaammin, jolloin seksiajatukset automaattisesti jäisivät taka-alalle. Mitä vastuita olet ottanut tilanteen hoidosta?
Kuten sanoin, olen kaikin tavoin huolehtinut tyttäreni samoin kuin vaimoni hyvinvoinnista tänä aikana ja aion huolehtia jatkossakin. Seksuaalisuuteni on vain siten rakentunut (luultavasti en ole ainoa) ettei se mihinkään häviä, vaikka muuten olisi vaikeaa.
En pettäisi, vaikka sait luvan. Pettäminen vie pohjan koko parisuhteelta.
Jos petät kerran, niin petät toistekin.
Toivottavasti tyttärenne tulee pian parempaan kuntoon, niin voit jatkaa elämää vaimosi kanssa.
Seksittömyyteen ei kuole, vaikka siltä usein tuntuukin.
Keskustelua ehdottaville: olemme vaimoni kanssa molemmat käyneet läpi 3 vuoden psykoterapian ja keskustelemme suhteessamma kaikesta. Keskustelut eivät muuta sitä faktaa, että vaimollani ei tällä hetkellä ole minkäänlaista libidoa eikä se luultavasti palaa ennen kuin huoli tyttären hyvinvoinnista helpottaa.
Ongelmaa ei olisi jos olisit oikeasti mies
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teidän mahdollista päästä koko perheellä johonkin terapiaan tms? Tai yhdessä vaimon kanssa kahdestaan? Onko tyttärellänne keskusteluapua? Kuulostaa siltä, että ainakin vaimollesi tekisi myös hyvää käydä juttelemassa asiasta.
Kyllähän ihmisillä on nykyään avoimia suhteita ja sellainen on ihan ok järjestely. Siitä kannattaa ehkä jutella toisenkin kerran ja puhua läpi sitä, että millaisilla säännöillä sen asian kanssa sitten käytännössä mentäisiin. Sitähän voi kokeilla ja jos se tuntuukin molemmista tai toisesta pahalta, niin lopettaa sitten ja keksii jotain muuta ratkaisua tilalle. Vaimosi varmasti rakastaa sinua tosi paljon, kun miettii asiaa sinun kannaltasi ja haluaa, että sinä voit hyvin.
Eräs tuntemani pari, joka on avoimessa suhteessa, käy samalla pariterapiassa. Minusta ihan hyvä vaihtoehto sekin ja siellä on sitten turvallinen ja puolueeton tila puhua myös siitä, että miltä se molemmista aidosti tuntuu.
Kokeilkaa mielummin sitä sääliseksiä, jos se saisi paremmalle mielelle.
Miksi ihmeessä luulet että parisuhteenne on vakaalla pohjalla? Vaimo ehdottaa että hankit seksiä muualta kuin siivouspalvelun ja sinä harkitset asiaa. Minusta näyttää että parisuhteenne on ihan helvetin surkeassa jamassa. Kumpikaan ei ole enää yhtään kiinnostunut toisesta ihmisenä, kunhan suoritatte elämää.
En puutu prioriteetteihisi, mutta sinuna hoitaisin tarpeet tumputtamalla.
Jos vaimosi ei oikeasti tunne mielenkiintoa avoimeen parisuhteeseen, vieraissa käyminen ei suorastaan lisää hänen tunnetultaan siitä että olet tässä tilanteessa aidon perheenpään tavoin kannattelemassa koko perhettä. Juuri pahimman stressin keskellä väärä peliliike voi iskeä kipeästi.
Tarkoitukseni ei ole moralisoida eikä myöskään vähätellä tarpeitasi. Jos tulee tilanne ja voit olla varma ettei vaimo ikinä saa tietää ja jos tällainen salaisuus on välillänne OK niin fine, mutta jos teillä on syvä luottamus niin sitten voi ottaa vaikea pitää salaisuutta.
On paljon liittoja jossa syrjähypyt ovat OK mutta se vaatii liitolta paljon. Perheen kriisit eivät ole sopiva hetki. Jaksamista teille!
M50
Voin kuvitella että vaimoa ei kiinnostaa seksi sitäkään vähää jos siitä pitää jankuttaa niin paljon että vaimo antaa luvan mennä vieraisiin. Tuollaisessa tilanteessa.
Meinaatko että vaimo tahallaan menettää libidonsa?
Eikä parisuhteessa pidä ymmärtää ja odottaa jos toisella on huono olo?
Jos haluat että vaimoa joskus vielä huvittaa, spontaanisti, lakkaa puhumasta seksistä. Sano sille että ei haittaa, mä odotan että sulla on parempi olla.
Mä olen hyvin seksuaalinen mutta mun halu putoaa sadasta nollaan sekunnissa jos tulee yhtään sellainen olo että mua painostetaan tai syyllistetään, tai seksiä vongataan. Vaikka se olisikin asiallissesti keskustelemista.
Sun vaimo varmasti tietää ongelman, sun ei tarvi sitä muistuttaa, vaan odotat että se voi paremmin.
Kyllä sä, iso mies, pärjäät ihan omalla kädellä hetken aikaa jos oikeasti haluat kantaa vastuuta ja huolehtia perheesi hyvinvoinnista.
Meillä vähän eri tilanne, mutta kommentoinpa nyt kumminkin: meillä mies ei työtapaturman vuoksi pysty harrastamaan seksiä (yhdyntää). Olemme yhdessä sopineet, että saan käydä harrastamassa seksiä, mutta toista kertaa en saa saman ihmisen kanssa olla. Käytännössä toteutan tämän tarpeen keskimäärin ehkä 3-4 kertaa vuodessa.
Elämää 50 vuotta nähneenä olen oppinut yhden asian: mitä tahansa voi elämässä sattua ja mikään ei ole mustavalkoista. Esimerkiksi itse en ole elämäni rakkauden vuoksi ollut valmis kokonaan seksistä luopumaan, mutta koen silti, että olen hyvä ihminen ja rakastava puoliso. Tuomitkoon ne, jotka kokevat olevansa parempia.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että ihmisiä on kahdenlaisia: 1. he, keneltä huolet vievät ensimmäisenä pois totaalisesti juuri libidon ja 2. he, kenellä seksintarve säilyy olipa mitä murheita tahansa. 95% naisista näyttää kuuluvan ryhmään 1 ja vastaavasti 95% miehistä ryhmään 2. Tämä on todella outoa.
Jo psykologian opettajani aikoinaan sanoi, että useimmiten naiset haluavat seksiä, kun asiat ovat hyvin, miehet taas ”purkavat paineet” kirjaimellisesti, eli seksi tuo paremman olon. Voi siinä olla jotain perääkin.
Just. Tuollaisia te miehet olette. Tytär hengenvaarallisessa tilassa ja mies miettii munaansa. Yök.