Auttakaa ymmärtämään miten joku voi olla uskova?

Tätä keskustelua ei pystytä koskaan käymään asiallisesti, niin kauan kun vain tieteen keinoin todistettavissa olevat asiat ovat uskottavia ja totena pidettäviä.

Ihmisen järki on rajoittava tekijä. Ja oikeastaan tieteen keinot loppuvat myös siihen. Niin kauan kuin yliluonnollisia asioita pidetään humpuukina, hulluutena, ei uskolle ole sijaa.

Toisaalta, niin kauan kunnes joku voi aukottomasti todistaa minulle, miten elämä ja maailmankaikkeus voi saada alkunsa tyhjästä, minun on helppo usko Jumalaan. Miettikää, miten jonkun evoluution seurauksena voisi syntyä niin monimutkainen 'koneisto' kuin ihminen...mikään solu ei vain tyhjästä muovaudu ja valikoidut vaikkapa kuuloreseptoriksi.

Ja Jumalako ei muka ole liian monimutkainen kokonaisuus voidakseen yhtäkkiä ilmestyä sattumalta tyhjästä ilman mitään järjellistä syytä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kiviargumentti on huono. Tietysti Jumala voi luoda niin ison kiven, ettei jaksa nostaa sitä, ja sitten nostaa sen silti. Paremmin toimisi kysymys "voiko Jumala tehdä syntiä, jos kerran hän voi tehdä mitä tahansa?" Tähän joutuu kristitty  vastaamaan "ei", ja sitten saat hihitellä sille ettei Jumala pystykään kaikkeen. Todellisuudessa olet siis vain ymmärtänyt omnipotenssin täysin väärin, ainakin kristinuskon näkökulmasta.

Voiko Jumala tehdä syntiä? Voi ja tekeekin joka kerta kun sinä tai minä tehdään syntiä. Paavali sanoo, että jos me teemme huorin, teemme Kristuksen ruumiinosasta porton jäseniä. Ei Jumala joka on kaikkialla läsnä oleva ole koskaan erillinen yhdestäkään olennosta, ei syntiä parhaillaan tekevästä synnintekijästäkään. Jumala on olemassaolo ja elämä, ja jos Jumala jotenkin voisi poistua ihmisestä, hän katoaisi siinä silmänräpäyksessä.

Ei ole Raamatun mukaista opetusta tuollainen. Jumala ei tee syntiä. Tuo mainitsemasi kohta jatkuu: 

"Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi".

Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.

Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.

Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?

Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

Siksi käsketään vaeltamaan Hengessä, koska Jumala on Henki. Ja antamaan ruumiinsa eläväksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, kuolettamalla lihassa asuva synti Hengen kautta. Liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa, kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa jne. Ei se, minkä kylvät virkoa eloon ellei se ensin kuole.

Mitä versiota raamatusta siteeraat? Onko eri raamattujen välillä suuria eroja näissä jakeissa?

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

En ymmärrä miks pitäis kenenkään todistella ja uskotella vakaumustaan? Mitä se kuuluu sulle? Aika lapsellinen tuo kivi vertaus. Onko se sulta jotenkin pois ? Jos pidät kaikkea kristillistä satuna,miks vaivaat päätäsi sillä? Mikset voi vaan antaa asian olla?

Ei tarvitse todistella tai uskotella. Saa jos haluaa, olen kiinnostunut! Etenkin jos joku satuna pitämäni on toiselle totta, haluan vaivata tällä näkemyserolla päätäni. Sivistyneesti.

En toivoisi kuulevani, mutta kuulen. Jos kristillisillä arvoilla vaikutetaan valtiotason päätöksentekoon ja politikointiin, on suuri vaara että se on minulta jotenkin pois. Viisitoista vuotta sitten mm. elokuvateatterit olivat vielä pääsiäisenä kiinni koska jeesus; se oli konkreettisesti minulta pois. Nykypäivältäkin löytyy esimerkkejä, lähinnä anniskeluun ja muuhun itsemääräämiseen liittyviä. Kivivertaus on lapsellinen, kieltämättä. Mutta silti ajaa pätevästi asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua ei pystytä koskaan käymään asiallisesti, niin kauan kun vain tieteen keinoin todistettavissa olevat asiat ovat uskottavia ja totena pidettäviä.

Ihmisen järki on rajoittava tekijä. Ja oikeastaan tieteen keinot loppuvat myös siihen. Niin kauan kuin yliluonnollisia asioita pidetään humpuukina, hulluutena, ei uskolle ole sijaa.

Toisaalta, niin kauan kunnes joku voi aukottomasti todistaa minulle, miten elämä ja maailmankaikkeus voi saada alkunsa tyhjästä, minun on helppo usko Jumalaan. Miettikää, miten jonkun evoluution seurauksena voisi syntyä niin monimutkainen 'koneisto' kuin ihminen...mikään solu ei vain tyhjästä muovaudu ja valikoidut vaikkapa kuuloreseptoriksi.

Tämä argumentointi on uskovien joukossa niin yleistä että sille on nimikin, "God of the gaps". Kun tiede ei (vielä) pysty selittämään jotain elämän alun tai kehityksen osa-aluetta, siihen väliin laitetaan selitykseksi jumala. Ei kyse ole siitä että yliluonnollisia asioita pidetään humpuukina, niitä vaan otetaan mukaan selittämään asioita vasta sitten kun luonnolliset selitykset eivät riitä - näin ei vaan ole vielä koskaan tapahtunut. Viittaat monimutkaiseen ihmiskoneistoon, joka on kaiken ihmettelyn jälkeen kuitenkin täynnä vikoja umpisuolineen, sokeine pisteineen ja pystyasentoon sopimattomine tukirankoineen. Mikään solu ei tyhjästä muovaudu ja valikoidu kuuloreseptoriksi, siinä olet oikeassa. Tuossa välissä on miljoonia eri vaiheita, mutta minkään niistä ei tarvitse olla jumala.

Vierailija kirjoitti:

hieman ohi aiheen, mutta olen lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää tätä aihetta ateisteille. olen todennut, että uskomusjärjestelmä se ateismikin on, ja usein aika dogmaattinen vieläpä. silloin on vaikea päästää poikkeavaa näkemystä läpi. kun olen yrittänyt selittää, mitä usko on minulle, on ateisti kivenkovaan pitänyt kiinni siitä, että uskominen on sitä mitä hän sen ajattelee olevan. myös minun uskoni. näin ollen mitään todellista keskustelua ei pääse edes syntymään, vaan puhutaan ihan eri tasoilla ja ohi toistemme... 

Turhaan olet lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää ateistille että ateismi on uskomusjärjestelmä, koska olet väärässä. Ateismi on uskomusjärjestelmä yhtä paljon kuin jääkiekon pelaamatta jättäminen on harrastus. Viestisi perusteella et selvästikään saa nyt kiinni tästä. Ateisti nimenomaan EI USKO väittämääsi jumalan olemassaolosta, ismi ei vaadi korvaavaa uskomusta. On ihan luvallista sanoa ettei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hieman ohi aiheen, mutta olen lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää tätä aihetta ateisteille. olen todennut, että uskomusjärjestelmä se ateismikin on, ja usein aika dogmaattinen vieläpä. silloin on vaikea päästää poikkeavaa näkemystä läpi. kun olen yrittänyt selittää, mitä usko on minulle, on ateisti kivenkovaan pitänyt kiinni siitä, että uskominen on sitä mitä hän sen ajattelee olevan. myös minun uskoni. näin ollen mitään todellista keskustelua ei pääse edes syntymään, vaan puhutaan ihan eri tasoilla ja ohi toistemme... 

Turhaan olet lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää ateistille että ateismi on uskomusjärjestelmä, koska olet väärässä. Ateismi on uskomusjärjestelmä yhtä paljon kuin jääkiekon pelaamatta jättäminen on harrastus. Viestisi perusteella et selvästikään saa nyt kiinni tästä. Ateisti nimenomaan EI USKO väittämääsi jumalan olemassaolosta, ismi ei vaadi korvaavaa uskomusta. On ihan luvallista sanoa ettei tiedä.

Turhaan selität, uskovaisen maailmaan ei mahdu ajatus, että ei tarvita uskoa, ei minkäänlaista. Että joku voi elää ajatellen, että maailmankaikkeuden synnystä on teoria, jota korjataan aina tarpeen mukaan, sen mukaan kun löytyy todisteita.

Tavallaan uskonto voi yksilölle olla lohdullinenkin joissakin tapauksissa, tyyliin kuolemassa kivuliaasti tautiin, jota ei voida parantaa. Mutta yhtä lailla se vahingoittaa yksilöä, on ok tehdä mitä vaan pahaa kunhan muistaa katua, vaikka raiskaisit lapsia, saat kaiken anteeksi. Ihminen ei koskaan kasva ottamaan vastuuta omista teoista, kun joku muu on jo antanut kaiken anteeksi. Kun on se taivaanisä, niin itse ollaan ikuisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen ihminen ulkoistaa oman vastuunsa kätevästi uskonnolla,tällaista olen itsekseni päätellyt,ja ikäväkseni myös nähnyt.

Uskovat ulkoistavat vastuun lisäksi myös moraalin. 

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ateistina sanoa että kaikista uskonnoista ymmärrän parhaiten kristinuskoa ihan jo sillä että siinä on paljon tiettyjä juttuja jotka on oikeasti tapahtuneet. Jeesus on ollut kuitenkin olemassa. Se on todistettu. Ne teot taas on toinen juttu jota taas kukaan ei voi todistaa.

Kysehän on loppupeleissä uskosta ja siitä minkä kokee omakseen. Eipä sitä muiden tarvitsekaan ymmärtää koska kyseessä on jokaisen oma henkilökohtainen kokemus ja asia.

Ei pidä paikkaansa. Edes suurinpiirtein aikalaisista historioitsijosta ainoastaan Josefus mainitsee kirjoituksissaan jeesus nasaretilaisen. Kukaan muu aikakauden lukuisista historioitsijoista ei mainitse koko hahmoa, mikä häneen yhdistettyihin ihmetekoihin nähden on erittäin outoa. Toki raamatussa puhutaan jeesuksesta, mutta se ei riitä todisteeksi hänen olemassaolostaan yhtään sen enempää kuin se että Keskimaassa on asunut Reppulien sukua, koska Taru Sormusten Herrasta niin kertoo.

Lentokoneiden lentäminen pilvenpiirtäjiin ei ole henkilökohtainen asia. Kuoripoikien *** ei ole henkilökohtainen asia. Kondomien kieltäminen pahasti HI-viruksen runtelemilla alueilla Afrikassa ei ole henkilökohtainen asia.

Älä syytä kristinuskoa tai uskovaisia katolisten pedofiilipappien teoista.

Kyllä niitä lapsiin sekaantuja riittää myös luterilaisessa kirkossa.

Vierailija kirjoitti:

hieman ohi aiheen, mutta olen lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää tätä aihetta ateisteille. olen todennut, että uskomusjärjestelmä se ateismikin on, ja usein aika dogmaattinen vieläpä. silloin on vaikea päästää poikkeavaa näkemystä läpi. kun olen yrittänyt selittää, mitä usko on minulle, on ateisti kivenkovaan pitänyt kiinni siitä, että uskominen on sitä mitä hän sen ajattelee olevan. myös minun uskoni. näin ollen mitään todellista keskustelua ei pääse edes syntymään, vaan puhutaan ihan eri tasoilla ja ohi toistemme... 

Eipä ihme että joudut selittämään etkä etene keskustelussa, koska sinä olet se joka ei ymmärrä ja on väärässä.

Ateismi on yhtä paljon uskonto, kuin selibaatti on seksiasento.

Hartainkin kristitty on 99.99 prosenttisesti ateisti, hänhän uskoo vain yhteen jumalaan mutta ei usko tuhansiin muihin jumaliin. Täydellinen ateisti on vain vienyt atesminsa yhtä jumalaa pidemmälle, eikä usko yhdenkään olemassa oloon.

Uskontohan on opittu asia. Jotku väittävät että ovat syntyneet kristityiksi tai muslimeiksi, mutta se on täysin höpöväite. Vai onko joku joskus tavannut henkilön joka olisi vauvasta asti noudattanut eri uskontokunnan rituaaleja kuin perheensä? Ei se ole sattumaa että kristityissä perheissä on krisittyjä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hieman ohi aiheen, mutta olen lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää tätä aihetta ateisteille. olen todennut, että uskomusjärjestelmä se ateismikin on, ja usein aika dogmaattinen vieläpä. silloin on vaikea päästää poikkeavaa näkemystä läpi. kun olen yrittänyt selittää, mitä usko on minulle, on ateisti kivenkovaan pitänyt kiinni siitä, että uskominen on sitä mitä hän sen ajattelee olevan. myös minun uskoni. näin ollen mitään todellista keskustelua ei pääse edes syntymään, vaan puhutaan ihan eri tasoilla ja ohi toistemme... 

Eipä ihme että joudut selittämään etkä etene keskustelussa, koska sinä olet se joka ei ymmärrä ja on väärässä.

Ateismi on yhtä paljon uskonto, kuin selibaatti on seksiasento.

Hartainkin kristitty on 99.99 prosenttisesti ateisti, hänhän uskoo vain yhteen jumalaan mutta ei usko tuhansiin muihin jumaliin. Täydellinen ateisti on vain vienyt atesminsa yhtä jumalaa pidemmälle, eikä usko yhdenkään olemassa oloon.

Mutta jos uskot evoluutiosatuun, olet evoluutiouskovainen.

Lurtti Matteri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä eräs uskova vastaa.

Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä?

En itse asiassa usko niin. Uskon että on vain yksi Jumala, ja ihmiset on nimittäneet tätä jotenkin vaistoamaansa Pyhää erilaisilla nimillä, keskittyneet sen eri puoliin. Uskonnot heijastavat syntykulttuurejaan.

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Eipä ihmeemmin. Itse en ole kokenut mitään ihmeellisiä ilmestyksiä enkä sellaisia edes kaipaa.

Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

No minä olen taatusti monessakin kohdassa "vääräuskoinen". Mutta ei sillä ole merkitystä. Minulle Raamattu on kartta, jolla tavoittaa elävä Jumala yhteyden kokemuksen tasolla, ei oppikokoelma. Uskon että aidosti Jumalan voi kokea monella tapaa uskovat, myös eri uskontoja edustavat. 

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi?

Oli aika jolloin haastoin jopa niin paljon että minusta tuli tilapäisesti agnostikko. Sitä ennen olin ollut fundamentalistikristitty. Sittemmin löysin elävämmän, mutta vähemmän opillisen kokemuksen Jumalasta. Enää minua ei juuri kiinnosta asian älyllinen tai opillinen puoli.

Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Minulla on syvä sisäinen rauha missä vaan tilanteessa, koska koen ykseyttä Jumalan ja kaiken olemassa olevan kanssa. Tästä on seurannut mm. älyllisten kykyjeni, moraalini, tahdon voimieni jne huomattava lisääntyminen verrattuna siihen mitä ne olivat ennen kuin aloin todella kokea mitä tarkoittaa "minä ja Isäni olemme yhtä". 

Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa.

Ei ole mitään Jumalasta erillistä, sillä kivikin on Jumala ilmenemässä toisessa muodossa. Lisäksi pidän koko tätä ajan ja aineen maailmaa ihmisten tuottamana illuusiona, joka ei ole todellinen. Se mitä me näemme kivenä on todellisuudessa hengellisen todellisuuden aineeton, ikuinen asia, ja koko kysymys on oikeastaan mieletön. Ihmiskunta on luonut oman illuusionsa säännöt sellaisiksi, että tuollainen ongelma on mahdollinen, mutta se on näin vain pelin sääntöjen takia, ei todellisuudessa.

Kiitos! Mikä nykyisistä, ns. organisoiduista uskonnoista olisi lähimpänä näkemystäsi? Koetko että kokemasi maailma ei selity muuten kuin että "kaiken takana" täytyy olla jotain suurempaa, kaiken yhteen sitovaa?

Minusta kaikki uskonnot viittaavat pohjimmiltaan samaan totuuteen. Useimmiten puhun kristinuskon kielellä koska se on ihmisille tutuin ja oma taustani. Toisaalta erityisesti buddhalaisuudessa on sen kaltaista metafysiikkaa selkeämmin kuin lyhyin vertauksin ilmaistuna, että tunnen myös buddhalaisuuden läheiseksi.

Ja kyllä, koen että vaikka ihmismielet luovatkin illuusioita, mitä myös monet suuret uskonnot on sanoneet (jopa kristinusko, jonka mukaan taivasten valtakunta on teidän keskellänne, vaikka siltä ei todellakaan näytä) niin taustalla on "hengellinen" todellisuus, jotain mikä On.

Jos sinua ei ole Jumala kutsunut, ei sinua saa asiaa ymmärtämään mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kiviargumentti on huono. Tietysti Jumala voi luoda niin ison kiven, ettei jaksa nostaa sitä, ja sitten nostaa sen silti. Paremmin toimisi kysymys "voiko Jumala tehdä syntiä, jos kerran hän voi tehdä mitä tahansa?" Tähän joutuu kristitty  vastaamaan "ei", ja sitten saat hihitellä sille ettei Jumala pystykään kaikkeen. Todellisuudessa olet siis vain ymmärtänyt omnipotenssin täysin väärin, ainakin kristinuskon näkökulmasta.

Voiko Jumala tehdä syntiä? Voi ja tekeekin joka kerta kun sinä tai minä tehdään syntiä. Paavali sanoo, että jos me teemme huorin, teemme Kristuksen ruumiinosasta porton jäseniä. Ei Jumala joka on kaikkialla läsnä oleva ole koskaan erillinen yhdestäkään olennosta, ei syntiä parhaillaan tekevästä synnintekijästäkään. Jumala on olemassaolo ja elämä, ja jos Jumala jotenkin voisi poistua ihmisestä, hän katoaisi siinä silmänräpäyksessä.

Ei ole Raamatun mukaista opetusta tuollainen. Jumala ei tee syntiä. Tuo mainitsemasi kohta jatkuu: 

"Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi".

Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.

Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.

Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?

Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

Siksi käsketään vaeltamaan Hengessä, koska Jumala on Henki. Ja antamaan ruumiinsa eläväksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, kuolettamalla lihassa asuva synti Hengen kautta. Liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa, kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa jne. Ei se, minkä kylvät virkoa eloon ellei se ensin kuole.

Mitä versiota raamatusta siteeraat? Onko eri raamattujen välillä suuria eroja näissä jakeissa?

Tuo on vuoden 1933/38 Raamatun käännöksestä. Itse asia on kaikissa käännöksissä kutakuinkin sama, vaikka vähän eri sanoin kerrottu.

Valistunut veikkaus on että kristinuskon Jumalaan uskominen on aika lähellä oikeaa. Nimittäin usko mihinkään muuhun Jumalaan ei ole levinnyt jokaikiselle mantereelle kattavasti. Ennen kuin kysyt Aasiasta, niin siellä islamilla on vankka jalansija. Ondonesia, pakistan, malesia jne. Uskovat samaan Abrahamin Jumalaan. Mikään muu jumalusko ei koskaan ole kattanut kaikkia maanosia.

Tuo kivikysymys on siitä hieman infantiili että siinä kuvitellaan Jumalan olevan ihmisen kaltainen olento maapallon fysiikan lakien piirissä. Tekstithän sanovat että Jumala on taivaassa. Fysiikasta tiedät että se on painovoimaton tila jossa pätee täysin eri lait ja koko kysymyksenasettelusi on siihen sopimaton.

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Ei ateisti kirjoitti:

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Ateisti on ilman jumaluskoa. Piste. Ateismi ei ole uskonto, liike eikä järjestäytynyt ryhmittymä, vaan ainoastaan terminä vastakohta teismille (teismi=jumalusko, a=etuliite, joka muuttaa sanan vastakohdakseen). Ateisteja on monenlaisia, mutta ateismi itsessään ei ole mikään aatesuuntaus. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain jumaluskon puutetta. 

Mua ei uskonnot kiinnosta, kunhan ette tuputa niitä muille tai yritä muuttaa yleistä maailmanjärjestystä oman vakaumuksenne mukaiseksi. Pysytte vaan nätisti siellä kirkoissanne ja elätte sen sananne mukaan. Tämä pätee kaikkiin uskontoihin.

Käytän itsestäni termiä uskonnoton ja seuraan tieteellistä tutkimusta tarkasti. Vaan kukapa tietää, mitä tutkimisen myötä maailmankaikkeudesta paljastuu, siksi älytön öyhöttäminen ja hatarien uskomusten faktaksi julistaminen (=uskonnot) on puhdasta idiotismia. 

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisuus perustuu tuntemuksiin, lähinnä siihen lapsenomaiseen turvallisuudentunteeseen, että on jokin taivaallinen isä, joka auttaa ja on turvana.

Kristinuskon uskomukset voivat olla miten hulluja ja ristiriitaisia tahansa, mutta uskosta saatu turvallisuudentunne ylittää ne.

Turha siinä on mitään logiikkaa vaatia.

Turvallisuudentunnetta ei pidä aliarvioida. Kun ihmisellä ei sitä tunnetta ola, kärsii hän ahdistuneisuudesta, peloista, murehtii tulevaa ja mennyttä, pelkää muiden ihmisten mielipiteitä, pelkää epäonnistumista...

Mikä tahansa asia - valheellinen tai ei - mikä antaa turvallisuudentunnetta, on ihmisen elämässä vain hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ateisti kirjoitti:

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Ateisti on ilman jumaluskoa. Piste. Ateismi ei ole uskonto, liike eikä järjestäytynyt ryhmittymä, vaan ainoastaan terminä vastakohta teismille (teismi=jumalusko, a=etuliite, joka muuttaa sanan vastakohdakseen). Ateisteja on monenlaisia, mutta ateismi itsessään ei ole mikään aatesuuntaus. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain jumaluskon puutetta. 

Mua ei uskonnot kiinnosta, kunhan ette tuputa niitä muille tai yritä muuttaa yleistä maailmanjärjestystä oman vakaumuksenne mukaiseksi. Pysytte vaan nätisti siellä kirkoissanne ja elätte sen sananne mukaan. Tämä pätee kaikkiin uskontoihin.

Käytän itsestäni termiä uskonnoton ja seuraan tieteellistä tutkimusta tarkasti. Vaan kukapa tietää, mitä tutkimisen myötä maailmankaikkeudesta paljastuu, siksi älytön öyhöttäminen ja hatarien uskomusten faktaksi julistaminen (=uskonnot) on puhdasta idiotismia. 

Suomen kieli on vähän rajoittunutta.

Sinä puhut asiasta ”faith”. Sitä uskoa ei ateistilla ole.

Sitten on ”belief”, joka suomennetaan usein uskoksi myös. Oikeasti sana on uskomus. On uskomus uskoa, että Jumala on olemassa. On uskomus uskoa, että jumalaa ei ole olemassa. Uskoa molemmat.