Auttakaa ymmärtämään miten joku voi olla uskova?

Raamatun tulkinta, hiukan olen sitä mieltä, että liika opetus hämärtää asiaa.  Ei voi takoa päähän jos toinen ei ole valmis ottamaan vastaan.

Käsky käskyn päälle..

Minun juureni ovat evankelisluterilaisuudessa, siksi käyn välillä kirkossa. En kuitenkaan käy siellä uskomassa kaikkea ehdottoman todeksi, vaan käyn rauhoittumassa ja reflektoimassa ajatuksiani Raamatun tarinoiden kautta. Niin, ne ovat tarinoita. En usko kenenkään konkreettisesti kävelleen veden päällä, se on vertauskuva jota vasten voi tarkastella omia ajatuksiaan, tai olla tarkastelematta.

Vaikka olen kristitty, uskon myös evoluutioteoriaan ja tieteeseen. Minusta uskolla ja tieteellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, enkä näe syytä miksi ne eivät voisi elää rinnakkain. Välillä ärsyttää tulla niputetuksi samaan syssyyn kaikenmaailman lahkolaisten kanssa, joilla sattuu olemaan juuret samassa uskossa. Eivät kaikki uskossa olevat ole fundamentalisteja, tai pidä evoluutioteoriaa humpuukina.

Minua ei kiinnosta muiden ihmisten uskon oikeellisuus, eikä myöskään se, uskovatko he vai eivät, ja jos uskovat, niin mihin. Usko on oma henkilökohtainen juttuni, joka on tuonut elämääni rauhaa. En oikein jaksa ihmisiä, jotka huutaen vaativat todisteita jonkun Jeesuksen olemassaolosta. Minulle ei ole mitään väliä onko Jeesus joskus elänyt vai ei, se ei ole tämän homman pointti. Pointti ovat tarinat hänen elämästään, ja se mitä ne minulle tarkoittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hieman ohi aiheen, mutta olen lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää tätä aihetta ateisteille. olen todennut, että uskomusjärjestelmä se ateismikin on, ja usein aika dogmaattinen vieläpä. silloin on vaikea päästää poikkeavaa näkemystä läpi. kun olen yrittänyt selittää, mitä usko on minulle, on ateisti kivenkovaan pitänyt kiinni siitä, että uskominen on sitä mitä hän sen ajattelee olevan. myös minun uskoni. näin ollen mitään todellista keskustelua ei pääse edes syntymään, vaan puhutaan ihan eri tasoilla ja ohi toistemme... 

Turhaan olet lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää ateistille että ateismi on uskomusjärjestelmä, koska olet väärässä. Ateismi on uskomusjärjestelmä yhtä paljon kuin jääkiekon pelaamatta jättäminen on harrastus. Viestisi perusteella et selvästikään saa nyt kiinni tästä. Ateisti nimenomaan EI USKO väittämääsi jumalan olemassaolosta, ismi ei vaadi korvaavaa uskomusta. On ihan luvallista sanoa ettei tiedä.

Jos sanot, ettet tiedä, olet agnostikko. Jos uskot olevan, olet teisti. Jos uskot, ettei ole, olet ateisti.

Ei meillä ole todisteita maapallon ulkopuolisesta elämästäkään, mutta silti siihen voi ottaa kantaa tai olla ottamatta. Jos "jumalana" pidettäisiin maapallon ulkopuolella alkunsa saanutta elämää, niin teisti uskoisi, että sellaista on, ateisti ei uskoisi, pitäisi turhana kaikkia SETI-ohjelmia tai luotaimia ja agnostikko odottaisi konkreettisia todisteita. Ymmärrätkö nyt eron?

Vierailija kirjoitti:

Ei ateisti kirjoitti:

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Ateisti on ilman jumaluskoa. Piste. Ateismi ei ole uskonto, liike eikä järjestäytynyt ryhmittymä, vaan ainoastaan terminä vastakohta teismille (teismi=jumalusko, a=etuliite, joka muuttaa sanan vastakohdakseen). Ateisteja on monenlaisia, mutta ateismi itsessään ei ole mikään aatesuuntaus. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain jumaluskon puutetta. 

 

No, monoteistejakin on monenlaisia, polyteisteistä puhumattakaan. Ateismi ei ole sen enempää vastakohta teismille, kuin monoteismillekaan. Teismejä on kolme, ateismi, monoteismi ja polyteismi.

Polyteisti uskoo, että on on monta jumalaa, monoteisti uskoo, että on vain yksi jumala ja ateisti uskoo, että jumalia on nolla (ei ole).

Näin ihmeellinen maailma ei ole voinut syntyä sattumalta tyhjästä.

Evoluutioteorian mukaan eliömaailma kehittyy, mutta tutkittu tieteellinen totuus on, että geeniperimä rappeutuu. Luonnossa tapahtuu lajien sopeutumista ja sitä voi kutsua evoluutioksi. Mut esim dinosauruksen kehittymistä linnuksi ei ole todistettu, se keksitty tarina. Muutenhan löytyisi jatkuvasti myös lajien välimuotofossiileja, eikä niitä löydy. Eivätkä esim pehmytkudokset, joita löytyy dinosaurusten luista, voi säilyä satoja miljoonia vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä eräs uskova vastaa.

Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä?

En itse asiassa usko niin. Uskon että on vain yksi Jumala, ja ihmiset on nimittäneet tätä jotenkin vaistoamaansa Pyhää erilaisilla nimillä, keskittyneet sen eri puoliin. Uskonnot heijastavat syntykulttuurejaan.

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Eipä ihmeemmin. Itse en ole kokenut mitään ihmeellisiä ilmestyksiä enkä sellaisia edes kaipaa.

Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

No minä olen taatusti monessakin kohdassa "vääräuskoinen". Mutta ei sillä ole merkitystä. Minulle Raamattu on kartta, jolla tavoittaa elävä Jumala yhteyden kokemuksen tasolla, ei oppikokoelma. Uskon että aidosti Jumalan voi kokea monella tapaa uskovat, myös eri uskontoja edustavat. 

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi?

Oli aika jolloin haastoin jopa niin paljon että minusta tuli tilapäisesti agnostikko. Sitä ennen olin ollut fundamentalistikristitty. Sittemmin löysin elävämmän, mutta vähemmän opillisen kokemuksen Jumalasta. Enää minua ei juuri kiinnosta asian älyllinen tai opillinen puoli.

Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Minulla on syvä sisäinen rauha missä vaan tilanteessa, koska koen ykseyttä Jumalan ja kaiken olemassa olevan kanssa. Tästä on seurannut mm. älyllisten kykyjeni, moraalini, tahdon voimieni jne huomattava lisääntyminen verrattuna siihen mitä ne olivat ennen kuin aloin todella kokea mitä tarkoittaa "minä ja Isäni olemme yhtä". 

Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa.

Ei ole mitään Jumalasta erillistä, sillä kivikin on Jumala ilmenemässä toisessa muodossa. Lisäksi pidän koko tätä ajan ja aineen maailmaa ihmisten tuottamana illuusiona, joka ei ole todellinen. Se mitä me näemme kivenä on todellisuudessa hengellisen todellisuuden aineeton, ikuinen asia, ja koko kysymys on oikeastaan mieletön. Ihmiskunta on luonut oman illuusionsa säännöt sellaisiksi, että tuollainen ongelma on mahdollinen, mutta se on näin vain pelin sääntöjen takia, ei todellisuudessa.

Kiitos! Mikä nykyisistä, ns. organisoiduista uskonnoista olisi lähimpänä näkemystäsi? Koetko että kokemasi maailma ei selity muuten kuin että "kaiken takana" täytyy olla jotain suurempaa, kaiken yhteen sitovaa?

Skientologia on lähimpänä näkemystäni, oikeastaan täsmää lähes täysin.

Koen että skientologia selittää ja parantaa kaiken.

Skientologia on erittäin vaarallinen oppirakennelma jossa vaikuttaa lainalaisus sekä ihmisopit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen ihminen ulkoistaa oman vastuunsa kätevästi uskonnolla,tällaista olen itsekseni päätellyt,ja ikäväkseni myös nähnyt.

Uskovat ulkoistavat vastuun lisäksi myös moraalin. 

Itse uskon että niin vastuu kuin moralikin on meihin kaikkiin sisäänrakennettuina nimellä omatunto.  Mihin sitten aikuisena kukin perustaa oman moraalinsa ja vastuunsa, se taas riippuu hyvin monista asioista.

Kun yksi sanoo uskovansa ja toinen ei, tavallaan sekin on oman vastuun ja moraalin valintaa.

Usko on kuitenkin myös lahja, raamatun mukaan se lahjoitetaan sille joka etsii Jumalaa.

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Minun vapahtajani on Kristus. Minulle Jeesus on historiallinen henkilö, ja Kristus hänen henkensä. Kristus on se synnitön. Minä, MattiLiisa, en ole sitä koskaan, en vaikka kuinka ”hyvä” olisin.

Kirja on kulttuurisidonnainen juttu. Jos olisin syntynyt autiolle saarelle alkuasukkaaksi, niin se ei VOI olla niin, että en pääse iankaikkisuuteen synnyinpaikkani takia, koska minulla ei ole kirjoja. Uskon, etyä Jumala on Rakkaus, eikä Rakkaus toimisi niin epäoikeudenmukaisesti, että synnyinpaikka määrää ikuisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Minun vapahtajani on Kristus. Minulle Jeesus on historiallinen henkilö, ja Kristus hänen henkensä. Kristus on se synnitön. Minä, MattiLiisa, en ole sitä koskaan, en vaikka kuinka ”hyvä” olisin.

Kirja on kulttuurisidonnainen juttu. Jos olisin syntynyt autiolle saarelle alkuasukkaaksi, niin se ei VOI olla niin, että en pääse iankaikkisuuteen synnyinpaikkani takia, koska minulla ei ole kirjoja. Uskon, etyä Jumala on Rakkaus, eikä Rakkaus toimisi niin epäoikeudenmukaisesti, että synnyinpaikka määrää ikuisuuden.

Joo mattiliisa, olet tietenkin oikeassa Jumala voi olmestyä ihmiselle monin tavoin, mutta on olemassa vain yksi tie Jeesus tie, jolle meitä johdetaan kun puhutaan vapahtajasta. Buddha tie ei vie perille iankaikkiseen yhteyteen Jumalan ja Jeesuksen kanssa, eikä allahin tiekään, sen paremmin kuin hindujumaltkaan, siinä mielessä en usko kaikkien jumaluuksien vievän perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Minun vapahtajani on Kristus. Minulle Jeesus on historiallinen henkilö, ja Kristus hänen henkensä. Kristus on se synnitön. Minä, MattiLiisa, en ole sitä koskaan, en vaikka kuinka ”hyvä” olisin.

Kirja on kulttuurisidonnainen juttu. Jos olisin syntynyt autiolle saarelle alkuasukkaaksi, niin se ei VOI olla niin, että en pääse iankaikkisuuteen synnyinpaikkani takia, koska minulla ei ole kirjoja. Uskon, etyä Jumala on Rakkaus, eikä Rakkaus toimisi niin epäoikeudenmukaisesti, että synnyinpaikka määrää ikuisuuden.

Abraham lienee esimerkki siitä kuinka Jumala voi johdattaa luokseen henkilön joka on syntynyt pakanuuden keskelle.

Oon uskova. Uskon sen mitä Jumala sanoo eli mitä Raamatussa lukee. Kaikki opetukset tulee koetella (Jumala kehottaa niin tekemään Raamatussa) eli verrata mitä opetuksessa sanotaan siihen mitä Raamattu sanoo ja pitää se (eli se on totta) mikä on kuten Raamattu sanoo. Uskon Jumalaan niinkuin Raamattu sanoo, oon oppinut tuntemaan Jeesuksen niin siitä tiedän että Hän on Jumalan Poika ja sovittanut mut Isän kanssa juuri niinkuin Raamattu sanoo että se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Minun vapahtajani on Kristus. Minulle Jeesus on historiallinen henkilö, ja Kristus hänen henkensä. Kristus on se synnitön. Minä, MattiLiisa, en ole sitä koskaan, en vaikka kuinka ”hyvä” olisin.

Kirja on kulttuurisidonnainen juttu. Jos olisin syntynyt autiolle saarelle alkuasukkaaksi, niin se ei VOI olla niin, että en pääse iankaikkisuuteen synnyinpaikkani takia, koska minulla ei ole kirjoja. Uskon, etyä Jumala on Rakkaus, eikä Rakkaus toimisi niin epäoikeudenmukaisesti, että synnyinpaikka määrää ikuisuuden.

Abraham lienee esimerkki siitä kuinka Jumala voi johdattaa luokseen henkilön joka on syntynyt pakanuuden keskelle.

Toki voi. Mutta ei se alkuasukas siteeraa senkäön jälkeen Raamattua, koska siellä saarellaei ketään käy. Hänen pitää löytää Jumala siitä kontekstista, mussä elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Minun vapahtajani on Kristus. Minulle Jeesus on historiallinen henkilö, ja Kristus hänen henkensä. Kristus on se synnitön. Minä, MattiLiisa, en ole sitä koskaan, en vaikka kuinka ”hyvä” olisin.

Kirja on kulttuurisidonnainen juttu. Jos olisin syntynyt autiolle saarelle alkuasukkaaksi, niin se ei VOI olla niin, että en pääse iankaikkisuuteen synnyinpaikkani takia, koska minulla ei ole kirjoja. Uskon, etyä Jumala on Rakkaus, eikä Rakkaus toimisi niin epäoikeudenmukaisesti, että synnyinpaikka määrää ikuisuuden.

Joo mattiliisa, olet tietenkin oikeassa Jumala voi olmestyä ihmiselle monin tavoin, mutta on olemassa vain yksi tie Jeesus tie, jolle meitä johdetaan kun puhutaan vapahtajasta. Buddha tie ei vie perille iankaikkiseen yhteyteen Jumalan ja Jeesuksen kanssa, eikä allahin tiekään, sen paremmin kuin hindujumaltkaan, siinä mielessä en usko kaikkien jumaluuksien vievän perille.

Ei buddhalaisuus tai islamkaan ole ”oikeassa” juuri kulttuurisidonnaisuuden takia. Mikään sellainen ei voi olla absoluuttinen totuus, jota en voi löytää missä tahansa.

En myöskään ota kantaa buddhalaisuuteen enkä islamiin, en tunne näitä uskontoja. Siksi puhun kristinuskon termein, koska tämän tiedän.

Hörhöille luettavaa:

https://www.newscientist.com/article/dn27481-measles-leaves-you-vulnera…

Jumala tekee kiven jota ei pysty nostamaan, mutta pystyy kuitenkin -juttu ontuu jo yksin sen takia ettei meillä ihmisraukoilla ymmärrys riitä tajuamaan mihin Jumala kykenee. Meillä on vain pienen pieni aavistus ja sanaleikit joilla voi kumota (tai yrittää kumota) asioita. On lapsellista sanoa, että kun nokkelasti selitämme asiat näillä muutamilla sanoilla saamme jauhotettua KAIKKIVALTIAAN. Heh, ihanan naiivia. :-) 

Ihmisen äly ja ymmärrys on hyvin heikko Jumalan edessä. Jonain päivänä Jumala todistanee ja te kaikki epäilevätkin olette silleen DÄÄÄM se todellaki pystyy kaikkeen! Uskoa ei voi todistaa, juuri siksi se on USKO. Tiedemiehiä ei kannata kuunnella, kyllähän sitä "todistelee" mitä tahansa rahasta. Ei saa pitää ihmisiä jonain älyn ihmelähteinä, kun emme sitä todellakaan ole. Sähkö ja älypuhelimet... hei come on, that's all we can do? Ihmisethän eivät käytä 100% aivokapasiteetistaan, joten on naurettavaa väittää että ihmiset kykenisivät aukottomasti parilla sanalla todistamaan ettei Jumalaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Minun vapahtajani on Kristus. Minulle Jeesus on historiallinen henkilö, ja Kristus hänen henkensä. Kristus on se synnitön. Minä, MattiLiisa, en ole sitä koskaan, en vaikka kuinka ”hyvä” olisin.

Kirja on kulttuurisidonnainen juttu. Jos olisin syntynyt autiolle saarelle alkuasukkaaksi, niin se ei VOI olla niin, että en pääse iankaikkisuuteen synnyinpaikkani takia, koska minulla ei ole kirjoja. Uskon, etyä Jumala on Rakkaus, eikä Rakkaus toimisi niin epäoikeudenmukaisesti, että synnyinpaikka määrää ikuisuuden.

Joo mattiliisa, olet tietenkin oikeassa Jumala voi olmestyä ihmiselle monin tavoin, mutta on olemassa vain yksi tie Jeesus tie, jolle meitä johdetaan kun puhutaan vapahtajasta. Buddha tie ei vie perille iankaikkiseen yhteyteen Jumalan ja Jeesuksen kanssa, eikä allahin tiekään, sen paremmin kuin hindujumaltkaan, siinä mielessä en usko kaikkien jumaluuksien vievän perille.

Ei buddhalaisuus tai islamkaan ole ”oikeassa” juuri kulttuurisidonnaisuuden takia. Mikään sellainen ei voi olla absoluuttinen totuus, jota en voi löytää missä tahansa.

En myöskään ota kantaa buddhalaisuuteen enkä islamiin, en tunne näitä uskontoja. Siksi puhun kristinuskon termein, koska tämän tiedän.

Islam itseasiassa ei ole kulttuurisidonnaista, vaan sen tulkinta on. Näitä tulkintoja on niin monia että se todistaa ettei itse uskonto ole.

Huomasin ketjua lukiessa alapukutukset teksteihin joissa esiintyy nimi Jeesus tai Kristus. On pakko kysyä miksi niin?

Joku joskus on sanonut Joulun samomasta pitävät kaikki, söpö vauva nukkuu heinillä = ei pelota ketään. Pääsiäisen Kristus, ristillä piikkikruunattuna, ei ole lainkaan suosittu koska se kertoo aavistuksen siitä hinnasta jolla meidät on lunastettu synneistämme.

Musta tuo kohta oli omituinen, et ap kummastelee miten huteralle pohjalle kristityt laittavat "koko elämänsä" peliin.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?? Millä tavalla sä ajattelit tän näkyvän kristittyjen elämässä ja minkä ajattelit olevan kamalin seuraus, jos heidän uskonsa osottautuisi vääräksi/olemattomaksi?

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ateistina sanoa että kaikista uskonnoista ymmärrän parhaiten kristinuskoa ihan jo sillä että siinä on paljon tiettyjä juttuja jotka on oikeasti tapahtuneet. Jeesus on ollut kuitenkin olemassa. Se on todistettu. Ne teot taas on toinen juttu jota taas kukaan ei voi todistaa.

Kysehän on loppupeleissä uskosta ja siitä minkä kokee omakseen. Eipä sitä muiden tarvitsekaan ymmärtää koska kyseessä on jokaisen oma henkilökohtainen kokemus ja asia.

Ei Jeesuksen historiallisuus ole millään muotoa varmaa.