Auttakaa ymmärtämään miten joku voi olla uskova?

Ei ateisti kirjoitti:

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Minäkin olen uskovainen. Uskon vahvasti että olet täys idioottí.

Vierailija kirjoitti:

hieman ohi aiheen, mutta olen lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää tätä aihetta ateisteille. olen todennut, että uskomusjärjestelmä se ateismikin on, ja usein aika dogmaattinen vieläpä. silloin on vaikea päästää poikkeavaa näkemystä läpi. kun olen yrittänyt selittää, mitä usko on minulle, on ateisti kivenkovaan pitänyt kiinni siitä, että uskominen on sitä mitä hän sen ajattelee olevan. myös minun uskoni. näin ollen mitään todellista keskustelua ei pääse edes syntymään, vaan puhutaan ihan eri tasoilla ja ohi toistemme... 

Ateismi on uskomus siinä missä kaljuus on hiustenväri tai postimerkkien keräilemättömyys on harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hieman ohi aiheen, mutta olen lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää tätä aihetta ateisteille. olen todennut, että uskomusjärjestelmä se ateismikin on, ja usein aika dogmaattinen vieläpä. silloin on vaikea päästää poikkeavaa näkemystä läpi. kun olen yrittänyt selittää, mitä usko on minulle, on ateisti kivenkovaan pitänyt kiinni siitä, että uskominen on sitä mitä hän sen ajattelee olevan. myös minun uskoni. näin ollen mitään todellista keskustelua ei pääse edes syntymään, vaan puhutaan ihan eri tasoilla ja ohi toistemme... 

Eipä ihme että joudut selittämään etkä etene keskustelussa, koska sinä olet se joka ei ymmärrä ja on väärässä.

Ateismi on yhtä paljon uskonto, kuin selibaatti on seksiasento.

Hartainkin kristitty on 99.99 prosenttisesti ateisti, hänhän uskoo vain yhteen jumalaan mutta ei usko tuhansiin muihin jumaliin. Täydellinen ateisti on vain vienyt atesminsa yhtä jumalaa pidemmälle, eikä usko yhdenkään olemassa oloon.

Mutta jos uskot evoluutiosatuun, olet evoluutiouskovainen.

Ei tuollaista ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateisti kirjoitti:

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Ateisti on ilman jumaluskoa. Piste. Ateismi ei ole uskonto, liike eikä järjestäytynyt ryhmittymä, vaan ainoastaan terminä vastakohta teismille (teismi=jumalusko, a=etuliite, joka muuttaa sanan vastakohdakseen). Ateisteja on monenlaisia, mutta ateismi itsessään ei ole mikään aatesuuntaus. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain jumaluskon puutetta. 

Mua ei uskonnot kiinnosta, kunhan ette tuputa niitä muille tai yritä muuttaa yleistä maailmanjärjestystä oman vakaumuksenne mukaiseksi. Pysytte vaan nätisti siellä kirkoissanne ja elätte sen sananne mukaan. Tämä pätee kaikkiin uskontoihin.

Käytän itsestäni termiä uskonnoton ja seuraan tieteellistä tutkimusta tarkasti. Vaan kukapa tietää, mitä tutkimisen myötä maailmankaikkeudesta paljastuu, siksi älytön öyhöttäminen ja hatarien uskomusten faktaksi julistaminen (=uskonnot) on puhdasta idiotismia. 

Suomen kieli on vähän rajoittunutta.

Sinä puhut asiasta ”faith”. Sitä uskoa ei ateistilla ole.

Sitten on ”belief”, joka suomennetaan usein uskoksi myös. Oikeasti sana on uskomus. On uskomus uskoa, että Jumala on olemassa. On uskomus uskoa, että jumalaa ei ole olemassa. Uskoa molemmat.

Ateisti ei usko siihen että jumalaa ei ole olemassa. Ateisti ei hyväksy sinun todistamatonta väitettä että jumala on olemassa. Kaksi täysin eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hieman ohi aiheen, mutta olen lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää tätä aihetta ateisteille. olen todennut, että uskomusjärjestelmä se ateismikin on, ja usein aika dogmaattinen vieläpä. silloin on vaikea päästää poikkeavaa näkemystä läpi. kun olen yrittänyt selittää, mitä usko on minulle, on ateisti kivenkovaan pitänyt kiinni siitä, että uskominen on sitä mitä hän sen ajattelee olevan. myös minun uskoni. näin ollen mitään todellista keskustelua ei pääse edes syntymään, vaan puhutaan ihan eri tasoilla ja ohi toistemme... 

Turhaan olet lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää ateistille että ateismi on uskomusjärjestelmä, koska olet väärässä. Ateismi on uskomusjärjestelmä yhtä paljon kuin jääkiekon pelaamatta jättäminen on harrastus. Viestisi perusteella et selvästikään saa nyt kiinni tästä. Ateisti nimenomaan EI USKO väittämääsi jumalan olemassaolosta, ismi ei vaadi korvaavaa uskomusta. On ihan luvallista sanoa ettei tiedä.

Jos sanot, ettet tiedä, olet agnostikko. Jos uskot olevan, olet teisti. Jos uskot, ettei ole, olet ateisti.

Ei meillä ole todisteita maapallon ulkopuolisesta elämästäkään, mutta silti siihen voi ottaa kantaa tai olla ottamatta. Jos "jumalana" pidettäisiin maapallon ulkopuolella alkunsa saanutta elämää, niin teisti uskoisi, että sellaista on, ateisti ei uskoisi, pitäisi turhana kaikkia SETI-ohjelmia tai luotaimia ja agnostikko odottaisi konkreettisia todisteita. Ymmärrätkö nyt eron?

Agnostikko on ihmisen suhtautuminen tietoon, ateismi uskoon. Käytännössä siis kaikki ateistit ovat agnostisia ateisteja. Sinä olet selvästi se jona ei tätä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateisti kirjoitti:

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Ateisti on ilman jumaluskoa. Piste. Ateismi ei ole uskonto, liike eikä järjestäytynyt ryhmittymä, vaan ainoastaan terminä vastakohta teismille (teismi=jumalusko, a=etuliite, joka muuttaa sanan vastakohdakseen). Ateisteja on monenlaisia, mutta ateismi itsessään ei ole mikään aatesuuntaus. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain jumaluskon puutetta. 

 

 

No, monoteistejakin on monenlaisia, polyteisteistä puhumattakaan. Ateismi ei ole sen enempää vastakohta teismille, kuin monoteismillekaan. Teismejä on kolme, ateismi, monoteismi ja polyteismi.

Polyteisti uskoo, että on on monta jumalaa, monoteisti uskoo, että on vain yksi jumala ja ateisti uskoo, että jumalia on nolla (ei ole).

Väärin. Ateismi on nimenomaan tasan ja tarkkaan teismin negaatio, eli teistisen väittämän hylkääminen.

Vierailija kirjoitti:

Näin ihmeellinen maailma ei ole voinut syntyä sattumalta tyhjästä.

Syystä että?

Vierailija kirjoitti:

Jos sinua ei ole Jumala kutsunut, ei sinua saa asiaa ymmärtämään mitenkään.

Saatana kutsui juuri ,ymmärrän täysin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Mitä siellä iänkaikkuseedessa tehdään?

Pääseeks mun uskoon hurahtanu hullu ex:ä sinne?

Musli.mien jumala on s.aatana ja anti-kristus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateisti kirjoitti:

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Ateisti on ilman jumaluskoa. Piste. Ateismi ei ole uskonto, liike eikä järjestäytynyt ryhmittymä, vaan ainoastaan terminä vastakohta teismille (teismi=jumalusko, a=etuliite, joka muuttaa sanan vastakohdakseen). Ateisteja on monenlaisia, mutta ateismi itsessään ei ole mikään aatesuuntaus. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain jumaluskon puutetta. 

Mua ei uskonnot kiinnosta, kunhan ette tuputa niitä muille tai yritä muuttaa yleistä maailmanjärjestystä oman vakaumuksenne mukaiseksi. Pysytte vaan nätisti siellä kirkoissanne ja elätte sen sananne mukaan. Tämä pätee kaikkiin uskontoihin.

Käytän itsestäni termiä uskonnoton ja seuraan tieteellistä tutkimusta tarkasti. Vaan kukapa tietää, mitä tutkimisen myötä maailmankaikkeudesta paljastuu, siksi älytön öyhöttäminen ja hatarien uskomusten faktaksi julistaminen (=uskonnot) on puhdasta idiotismia. 

Suomen kieli on vähän rajoittunutta.

Sinä puhut asiasta ”faith”. Sitä uskoa ei ateistilla ole.

Sitten on ”belief”, joka suomennetaan usein uskoksi myös. Oikeasti sana on uskomus. On uskomus uskoa, että Jumala on olemassa. On uskomus uskoa, että jumalaa ei ole olemassa. Uskoa molemmat.

Ateisti ei usko siihen että jumalaa ei ole olemassa. Ateisti ei hyväksy sinun todistamatonta väitettä että jumala on olemassa. Kaksi täysin eri asiaa.

En minä väitä, että jumala on olemassa. Minä uskon, että jumala on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hieman ohi aiheen, mutta olen lukuisia, lukuisia kertoja yrittänyt selventää tätä aihetta ateisteille. olen todennut, että uskomusjärjestelmä se ateismikin on, ja usein aika dogmaattinen vieläpä. silloin on vaikea päästää poikkeavaa näkemystä läpi. kun olen yrittänyt selittää, mitä usko on minulle, on ateisti kivenkovaan pitänyt kiinni siitä, että uskominen on sitä mitä hän sen ajattelee olevan. myös minun uskoni. näin ollen mitään todellista keskustelua ei pääse edes syntymään, vaan puhutaan ihan eri tasoilla ja ohi toistemme... 

Eipä ihme että joudut selittämään etkä etene keskustelussa, koska sinä olet se joka ei ymmärrä ja on väärässä.

Ateismi on yhtä paljon uskonto, kuin selibaatti on seksiasento.

Hartainkin kristitty on 99.99 prosenttisesti ateisti, hänhän uskoo vain yhteen jumalaan mutta ei usko tuhansiin muihin jumaliin. Täydellinen ateisti on vain vienyt atesminsa yhtä jumalaa pidemmälle, eikä usko yhdenkään olemassa oloon.

Minä uskon 666% sesti S.aatanan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateisti kirjoitti:

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Ateisti on ilman jumaluskoa. Piste. Ateismi ei ole uskonto, liike eikä järjestäytynyt ryhmittymä, vaan ainoastaan terminä vastakohta teismille (teismi=jumalusko, a=etuliite, joka muuttaa sanan vastakohdakseen). Ateisteja on monenlaisia, mutta ateismi itsessään ei ole mikään aatesuuntaus. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain jumaluskon puutetta. 

Mua ei uskonnot kiinnosta, kunhan ette tuputa niitä muille tai yritä muuttaa yleistä maailmanjärjestystä oman vakaumuksenne mukaiseksi. Pysytte vaan nätisti siellä kirkoissanne ja elätte sen sananne mukaan. Tämä pätee kaikkiin uskontoihin.

Käytän itsestäni termiä uskonnoton ja seuraan tieteellistä tutkimusta tarkasti. Vaan kukapa tietää, mitä tutkimisen myötä maailmankaikkeudesta paljastuu, siksi älytön öyhöttäminen ja hatarien uskomusten faktaksi julistaminen (=uskonnot) on puhdasta idiotismia. 

Suomen kieli on vähän rajoittunutta.

Sinä puhut asiasta ”faith”. Sitä uskoa ei ateistilla ole.

Sitten on ”belief”, joka suomennetaan usein uskoksi myös. Oikeasti sana on uskomus. On uskomus uskoa, että Jumala on olemassa. On uskomus uskoa, että jumalaa ei ole olemassa. Uskoa molemmat.

Ateisti ei usko siihen että jumalaa ei ole olemassa. Ateisti ei hyväksy sinun todistamatonta väitettä että jumala on olemassa. Kaksi täysin eri asiaa.

En minä väitä, että jumala on olemassa. Minä uskon, että jumala on olemassa.

Täytyitkö pyhästä hengestä?

Veikkaan että et oo lukenu raamattua kannesta kanteen

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Toivot sivistynyttä keskustelua, mutta pidät keskustelukumppaneitasi jo lähtökohtaisesti ilmeisesti vähän yksinkertaisina:

"Mietitkö näitä asioita ikinä?"

Et sinä tarjonnut mitään niin uutta ja ihmeellistä, jota jokainen perususkova ei olisi miettinyt.

Sinulla on niin monta kysymystä, joihin en kaikkiin ainakaan kerralla aio ottaa kantaa, niin selitän tuota, mikä sulle omien sanojen mukaan kaikkein vaikeinta ymmärtää.

Eli, ihmettelin tätä jo yhdessä aiemmassa kommentissa, että mikä se suurin uhkakuva on siinä, että laittaa ns. koko elämänsä peliin ja miten koet tämän hankaloittavan uskovan elämää?

Minä teen samoja asioita kuin muutkin ihmiset, syön, hengitän, nukun, harrastan, asioin wc:ssä, kehitän ja sivistän itseäni, työskentelen, kasvatan perhettäni ym... Ei uskonto tuo näihin asioihin mitään erikoisuuksia sinänsä eikä sulje pois kuin joitain minulle vahingollisia asioita. Mitä minun pitäisi nyt siis murehtia siinä, että koko elämäni on nyt perustunut sinun mielestäsi väärille asioille? En näe mitään käytännön eroa ei-uskoviin ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateisti kirjoitti:

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Ateisti on ilman jumaluskoa. Piste. Ateismi ei ole uskonto, liike eikä järjestäytynyt ryhmittymä, vaan ainoastaan terminä vastakohta teismille (teismi=jumalusko, a=etuliite, joka muuttaa sanan vastakohdakseen). Ateisteja on monenlaisia, mutta ateismi itsessään ei ole mikään aatesuuntaus. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain jumaluskon puutetta. 

Mua ei uskonnot kiinnosta, kunhan ette tuputa niitä muille tai yritä muuttaa yleistä maailmanjärjestystä oman vakaumuksenne mukaiseksi. Pysytte vaan nätisti siellä kirkoissanne ja elätte sen sananne mukaan. Tämä pätee kaikkiin uskontoihin.

Käytän itsestäni termiä uskonnoton ja seuraan tieteellistä tutkimusta tarkasti. Vaan kukapa tietää, mitä tutkimisen myötä maailmankaikkeudesta paljastuu, siksi älytön öyhöttäminen ja hatarien uskomusten faktaksi julistaminen (=uskonnot) on puhdasta idiotismia. 

Suomen kieli on vähän rajoittunutta.

Sinä puhut asiasta ”faith”. Sitä uskoa ei ateistilla ole.

Sitten on ”belief”, joka suomennetaan usein uskoksi myös. Oikeasti sana on uskomus. On uskomus uskoa, että Jumala on olemassa. On uskomus uskoa, että jumalaa ei ole olemassa. Uskoa molemmat.

Ateisti ei usko siihen että jumalaa ei ole olemassa. Ateisti ei hyväksy sinun todistamatonta väitettä että jumala on olemassa. Kaksi täysin eri asiaa.

En minä väitä, että jumala on olemassa. Minä uskon, että jumala on olemassa.

Täytyitkö pyhästä hengestä?

Veikkaan että et oo lukenu raamattua kannesta kanteen

Riittää kun uskoo, ei tarvi lukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateisti kirjoitti:

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Ateisti on ilman jumaluskoa. Piste. Ateismi ei ole uskonto, liike eikä järjestäytynyt ryhmittymä, vaan ainoastaan terminä vastakohta teismille (teismi=jumalusko, a=etuliite, joka muuttaa sanan vastakohdakseen). Ateisteja on monenlaisia, mutta ateismi itsessään ei ole mikään aatesuuntaus. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain jumaluskon puutetta. 

Mua ei uskonnot kiinnosta, kunhan ette tuputa niitä muille tai yritä muuttaa yleistä maailmanjärjestystä oman vakaumuksenne mukaiseksi. Pysytte vaan nätisti siellä kirkoissanne ja elätte sen sananne mukaan. Tämä pätee kaikkiin uskontoihin.

Käytän itsestäni termiä uskonnoton ja seuraan tieteellistä tutkimusta tarkasti. Vaan kukapa tietää, mitä tutkimisen myötä maailmankaikkeudesta paljastuu, siksi älytön öyhöttäminen ja hatarien uskomusten faktaksi julistaminen (=uskonnot) on puhdasta idiotismia. 

Suomen kieli on vähän rajoittunutta.

Sinä puhut asiasta ”faith”. Sitä uskoa ei ateistilla ole.

Sitten on ”belief”, joka suomennetaan usein uskoksi myös. Oikeasti sana on uskomus. On uskomus uskoa, että Jumala on olemassa. On uskomus uskoa, että jumalaa ei ole olemassa. Uskoa molemmat.

Ateisti ei usko siihen että jumalaa ei ole olemassa. Ateisti ei hyväksy sinun todistamatonta väitettä että jumala on olemassa. Kaksi täysin eri asiaa.

En minä väitä, että jumala on olemassa. Minä uskon, että jumala on olemassa.

Täytyitkö pyhästä hengestä?

Veikkaan että et oo lukenu raamattua kannesta kanteen

En vastannut kysymykseen pyhästä hengestä tai raamatusta. Vastasin kysymykseen siitä, onko faith ja belief uskoa vai väittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Mitä siellä iänkaikkuseedessa tehdään?

Pääseeks mun uskoon hurahtanu hullu ex:ä sinne?

Oppiensa mukaan Hullu ateisti ei paase ikuisuuteen.  Hanen tiensa paattyy mielisairaalasta tuhkauurnaan. Tosin se mihin todella uskon totuutena kiistaa koko hulluuden olemassaolon sairautena, minulle ne ilmiot ovat vain maailman pahuuden seurausta ihmisessa.

Mutta koska ateisti ja psykiatri ei parempaa halua, kaadan heidan oman oppinsa paalleen, se on oikeus. Ateismi ja psykiatria ei teita hulluudeltanne pelasta, ei tosin tuo onnea ikuisuudessakaan.

Ja pysyn turvassa. Ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Toivot sivistynyttä keskustelua, mutta pidät keskustelukumppaneitasi jo lähtökohtaisesti ilmeisesti vähän yksinkertaisina:

"Mietitkö näitä asioita ikinä?"

Et sinä tarjonnut mitään niin uutta ja ihmeellistä, jota jokainen perususkova ei olisi miettinyt.

Sinulla on niin monta kysymystä, joihin en kaikkiin ainakaan kerralla aio ottaa kantaa, niin selitän tuota, mikä sulle omien sanojen mukaan kaikkein vaikeinta ymmärtää.

Eli, ihmettelin tätä jo yhdessä aiemmassa kommentissa, että mikä se suurin uhkakuva on siinä, että laittaa ns. koko elämänsä peliin ja miten koet tämän hankaloittavan uskovan elämää?

Minä teen samoja asioita kuin muutkin ihmiset, syön, hengitän, nukun, harrastan, asioin wc:ssä, kehitän ja sivistän itseäni, työskentelen, kasvatan perhettäni ym... Ei uskonto tuo näihin asioihin mitään erikoisuuksia sinänsä eikä sulje pois kuin joitain minulle vahingollisia asioita. Mitä minun pitäisi nyt siis murehtia siinä, että koko elämäni on nyt perustunut sinun mielestäsi väärille asioille? En näe mitään käytännön eroa ei-uskoviin ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin.

Minä elän elämäni tietoisena että madot syö.

Olen rohkeampi kuin sinä.

Myös moraalini on korkeampi, koska en odota palkintoa jesse pojalta

Egypt(i) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Mitä siellä iänkaikkuseedessa tehdään?

Pääseeks mun uskoon hurahtanu hullu ex:ä sinne?

Oppiensa mukaan Hullu ateisti ei paase ikuisuuteen.  Hanen tiensa paattyy mielisairaalasta tuhkauurnaan. Tosin se mihin todella uskon totuutena kiistaa koko hulluuden olemassaolon sairautena, minulle ne ilmiot ovat vain maailman pahuuden seurausta ihmisessa.

Mutta koska ateisti ja psykiatri ei parempaa halua, kaadan heidan oman oppinsa paalleen, se on oikeus. Ateismi ja psykiatria ei teita hulluudeltanne pelasta, ei tosin tuo onnea ikuisuudessakaan.

Ja pysyn turvassa. Ikuisesti.

Iltalääkkeen aika?

Vierailija kirjoitti:

Täältä eräs uskova vastaa.

Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa.

Ei ole mitään Jumalasta erillistä, sillä kivikin on Jumala ilmenemässä toisessa muodossa..

Että mitä? Vai kivi on Jumala? Nyt hiljaa Pakana!

T. Kunnon kristitty