Auttakaa ymmärtämään miten joku voi olla uskova?

Egypt(i) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Mitä siellä iänkaikkuseedessa tehdään?

Pääseeks mun uskoon hurahtanu hullu ex:ä sinne?

Oppiensa mukaan Hullu ateisti ei paase ikuisuuteen.  Hanen tiensa paattyy mielisairaalasta tuhkauurnaan. Tosin se mihin todella uskon totuutena kiistaa koko hulluuden olemassaolon sairautena, minulle ne ilmiot ovat vain maailman pahuuden seurausta ihmisessa.

Mutta koska ateisti ja psykiatri ei parempaa halua, kaadan heidan oman oppinsa paalleen, se on oikeus. Ateismi ja psykiatria ei teita hulluudeltanne pelasta, ei tosin tuo onnea ikuisuudessakaan.

Ja pysyn turvassa. Ikuisesti.

Kuten naette, en ole kristitty, syysta, etta raamattu vaittaa aivan mahdottomia, eika kristittyjen jumala ole minua auttanut. Sensijaan jumalkasitteet, ja siten jumaluus todella ovat avuksi. Jumala on ehdottomasti ihmisen ylapuolella, ja ihminen voi ainoastaan tulla hanen kaltaisekseen, tulemalla taydelliseksi. Siten jumaluus voi olla ihminen. Mutta kuollut ihminen ei nouse haudasta ja kavele, kuten raamattu vaittaa.

Viaton jumaluus heraa henkiin sydamessa; siina mika on tulos siita, etta tekee oikean ja tuhoaa vaaran. Sydamessa joka on puhdistunut. Sydan joka on tullut taydelliseksi kuten viaton jumaluus.

Olen olllut kristitty, sitten kokeillut ateismia, jonka totesin aivan huuhaa opiksi, opiksi joka kayttaa milloin mitakin valeellista suuruutta peittaakseen heikkoutensa. Satanismista psykiatriaan, ja tieteisiin, jotka eivat ole taydellisia.

Totuudellista ja siksi taydellista tiedetta vastaan toki ei voi asettua, mutta totuus onkin yhta jumaluuksien kanssa. Koska totuus on jumaluudesta ei mitaan tavoiteltavaa voi myoskaan erottaa jumaluuksista. Ei siis edes tiedetta. Eihan vale ole seuraamisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Egypt(i) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Mitä siellä iänkaikkuseedessa tehdään?

Pääseeks mun uskoon hurahtanu hullu ex:ä sinne?

Oppiensa mukaan Hullu ateisti ei paase ikuisuuteen.  Hanen tiensa paattyy mielisairaalasta tuhkauurnaan. Tosin se mihin todella uskon totuutena kiistaa koko hulluuden olemassaolon sairautena, minulle ne ilmiot ovat vain maailman pahuuden seurausta ihmisessa.

Mutta koska ateisti ja psykiatri ei parempaa halua, kaadan heidan oman oppinsa paalleen, se on oikeus. Ateismi ja psykiatria ei teita hulluudeltanne pelasta, ei tosin tuo onnea ikuisuudessakaan.

Ja pysyn turvassa. Ikuisesti.

Iltalääkkeen aika?

Et pysty huutamaan kuin ateistista psykiatriaa avuksesi. Syotan sinulle omat laakkeesi, minua ei haittaa vaikka tulisit oppisi mukaan hulluksi. Terve menoa. Oikeus toteutukoon. Hullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateisti kirjoitti:

HEIPS

Jokainen on uskovainen halusi sitä tai ei. Itse uskon jumalaan, mutta valitettavasti en kirkkoon.

Ateistit uskovat pieneen jakamattomaan ainee alkuosaan, jonka löytyminen ratkaisee kaikki muut olemassaoloon liittyvät kysymykset. Sama uskonto uskoo siihen, että jotain syntyi olemattomuudesta ilman mitään siihen laukaisevaa impulssia (koska olemattomuudessahan ei ole mitään edes sitä impulssia) .

Mielestäni muut uskonnot kuin ateismi ovat rationaalisempia koska niissä hyväksytään selityksenä että on olemassa jotain selaista jota ihmismieli ei voi ymmärtää. 

Ateistitkaan eivä ehkä kuitenkaan ole edes hieman ysinkertaisia vaikka vaikuttaa siltä.  Ehkä se jakamaton aineen osanen vielä löytyy, siis sellainen, joka ei koostu mistään muusta kuin itsestään,  eikä sitä näin ollen voi esim halkaista kahtia.

Ateisti on ilman jumaluskoa. Piste. Ateismi ei ole uskonto, liike eikä järjestäytynyt ryhmittymä, vaan ainoastaan terminä vastakohta teismille (teismi=jumalusko, a=etuliite, joka muuttaa sanan vastakohdakseen). Ateisteja on monenlaisia, mutta ateismi itsessään ei ole mikään aatesuuntaus. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain jumaluskon puutetta. 

Mua ei uskonnot kiinnosta, kunhan ette tuputa niitä muille tai yritä muuttaa yleistä maailmanjärjestystä oman vakaumuksenne mukaiseksi. Pysytte vaan nätisti siellä kirkoissanne ja elätte sen sananne mukaan. Tämä pätee kaikkiin uskontoihin.

Käytän itsestäni termiä uskonnoton ja seuraan tieteellistä tutkimusta tarkasti. Vaan kukapa tietää, mitä tutkimisen myötä maailmankaikkeudesta paljastuu, siksi älytön öyhöttäminen ja hatarien uskomusten faktaksi julistaminen (=uskonnot) on puhdasta idiotismia. 

Suomen kieli on vähän rajoittunutta.

Sinä puhut asiasta ”faith”. Sitä uskoa ei ateistilla ole.

Sitten on ”belief”, joka suomennetaan usein uskoksi myös. Oikeasti sana on uskomus. On uskomus uskoa, että Jumala on olemassa. On uskomus uskoa, että jumalaa ei ole olemassa. Uskoa molemmat.

Ateisti ei usko siihen että jumalaa ei ole olemassa. Ateisti ei hyväksy sinun todistamatonta väitettä että jumala on olemassa. Kaksi täysin eri asiaa.

En minä väitä, että jumala on olemassa. Minä uskon, että jumala on olemassa.

Minä hylkään väitteesi.

Egypt(i) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egypt(i) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Mitä siellä iänkaikkuseedessa tehdään?

Pääseeks mun uskoon hurahtanu hullu ex:ä sinne?

Oppiensa mukaan Hullu ateisti ei paase ikuisuuteen.  Hanen tiensa paattyy mielisairaalasta tuhkauurnaan. Tosin se mihin todella uskon totuutena kiistaa koko hulluuden olemassaolon sairautena, minulle ne ilmiot ovat vain maailman pahuuden seurausta ihmisessa.

Mutta koska ateisti ja psykiatri ei parempaa halua, kaadan heidan oman oppinsa paalleen, se on oikeus. Ateismi ja psykiatria ei teita hulluudeltanne pelasta, ei tosin tuo onnea ikuisuudessakaan.

Ja pysyn turvassa. Ikuisesti.

Iltalääkkeen aika?

Et pysty huutamaan kuin ateistista psykiatriaa avuksesi. Syotan sinulle omat laakkeesi, minua ei haittaa vaikka tulisit oppisi mukaan hulluksi. Terve menoa. Oikeus toteutukoon. Hullu.

Noniin, ja sitten ripirapi takaisin sinne suoli24:lle hourimaan.

Egypt(i) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egypt(i) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Mitä siellä iänkaikkuseedessa tehdään?

Pääseeks mun uskoon hurahtanu hullu ex:ä sinne?

Oppiensa mukaan Hullu ateisti ei paase ikuisuuteen.  Hanen tiensa paattyy mielisairaalasta tuhkauurnaan. Tosin se mihin todella uskon totuutena kiistaa koko hulluuden olemassaolon sairautena, minulle ne ilmiot ovat vain maailman pahuuden seurausta ihmisessa.

Mutta koska ateisti ja psykiatri ei parempaa halua, kaadan heidan oman oppinsa paalleen, se on oikeus. Ateismi ja psykiatria ei teita hulluudeltanne pelasta, ei tosin tuo onnea ikuisuudessakaan.

Ja pysyn turvassa. Ikuisesti.

Iltalääkkeen aika?

Et pysty huutamaan kuin ateistista psykiatriaa avuksesi. Syotan sinulle omat laakkeesi, minua ei haittaa vaikka tulisit oppisi mukaan hulluksi. Terve menoa. Oikeus toteutukoon. Hullu.

noh..onkos tuo nyt hyvää käytöstä tosi uskovaiselta

Jesse ei tykkää

Kasvatus on varmasti suurin syy, uskontojen ollessa kyseessä toiminta on yleensä yhteisöllistä ja vauvasta asti tähän osallistutaan.

Egypt(i) kirjoitti:

Egypt(i) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Mitä siellä iänkaikkuseedessa tehdään?

Pääseeks mun uskoon hurahtanu hullu ex:ä sinne?

Oppiensa mukaan Hullu ateisti ei paase ikuisuuteen.  Hanen tiensa paattyy mielisairaalasta tuhkauurnaan. Tosin se mihin todella uskon totuutena kiistaa koko hulluuden olemassaolon sairautena, minulle ne ilmiot ovat vain maailman pahuuden seurausta ihmisessa.

Mutta koska ateisti ja psykiatri ei parempaa halua, kaadan heidan oman oppinsa paalleen, se on oikeus. Ateismi ja psykiatria ei teita hulluudeltanne pelasta, ei tosin tuo onnea ikuisuudessakaan.

Ja pysyn turvassa. Ikuisesti.

Kuten naette, en ole kristitty, syysta, etta raamattu vaittaa aivan mahdottomia, eika kristittyjen jumala ole minua auttanut. Sensijaan jumalkasitteet, ja siten jumaluus todella ovat avuksi. Jumala on ehdottomasti ihmisen ylapuolella, ja ihminen voi ainoastaan tulla hanen kaltaisekseen, tulemalla taydelliseksi. Siten jumaluus voi olla ihminen. Mutta kuollut ihminen ei nouse haudasta ja kavele, kuten raamattu vaittaa.

Viaton jumaluus heraa henkiin sydamessa; siina mika on tulos siita, etta tekee oikean ja tuhoaa vaaran. Sydamessa joka on puhdistunut. Sydan joka on tullut taydelliseksi kuten viaton jumaluus.

Olen olllut kristitty, sitten kokeillut ateismia, jonka totesin aivan huuhaa opiksi, opiksi joka kayttaa milloin mitakin valeellista suuruutta peittaakseen heikkoutensa. Satanismista psykiatriaan, ja tieteisiin, jotka eivat ole taydellisia.

Totuudellista ja siksi taydellista tiedetta vastaan toki ei voi asettua, mutta totuus onkin yhta jumaluuksien kanssa. Koska totuus on jumaluudesta ei mitaan tavoiteltavaa voi myoskaan erottaa jumaluuksista. Ei siis edes tiedetta. Eihan vale ole seuraamisen arvoista.

Mistä jumaluuksista puhut

onko näillä nimiä?

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus on varmasti suurin syy, uskontojen ollessa kyseessä toiminta on yleensä yhteisöllistä ja vauvasta asti tähän osallistutaan.

Missä maissa ateismi on yleisintä?

Olisiko hyvinvointi valtioissa

YLLÄRI

Vierailija kirjoitti:

Egypt(i) kirjoitti:

Egypt(i) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Mitä siellä iänkaikkuseedessa tehdään?

Pääseeks mun uskoon hurahtanu hullu ex:ä sinne?

Oppiensa mukaan Hullu ateisti ei paase ikuisuuteen.  Hanen tiensa paattyy mielisairaalasta tuhkauurnaan. Tosin se mihin todella uskon totuutena kiistaa koko hulluuden olemassaolon sairautena, minulle ne ilmiot ovat vain maailman pahuuden seurausta ihmisessa.

Mutta koska ateisti ja psykiatri ei parempaa halua, kaadan heidan oman oppinsa paalleen, se on oikeus. Ateismi ja psykiatria ei teita hulluudeltanne pelasta, ei tosin tuo onnea ikuisuudessakaan.

Ja pysyn turvassa. Ikuisesti.

Kuten naette, en ole kristitty, syysta, etta raamattu vaittaa aivan mahdottomia, eika kristittyjen jumala ole minua auttanut. Sensijaan jumalkasitteet, ja siten jumaluus todella ovat avuksi. Jumala on ehdottomasti ihmisen ylapuolella, ja ihminen voi ainoastaan tulla hanen kaltaisekseen, tulemalla taydelliseksi. Siten jumaluus voi olla ihminen. Mutta kuollut ihminen ei nouse haudasta ja kavele, kuten raamattu vaittaa.

Viaton jumaluus heraa henkiin sydamessa; siina mika on tulos siita, etta tekee oikean ja tuhoaa vaaran. Sydamessa joka on puhdistunut. Sydan joka on tullut taydelliseksi kuten viaton jumaluus.

Olen olllut kristitty, sitten kokeillut ateismia, jonka totesin aivan huuhaa opiksi, opiksi joka kayttaa milloin mitakin valeellista suuruutta peittaakseen heikkoutensa. Satanismista psykiatriaan, ja tieteisiin, jotka eivat ole taydellisia.

Totuudellista ja siksi taydellista tiedetta vastaan toki ei voi asettua, mutta totuus onkin yhta jumaluuksien kanssa. Koska totuus on jumaluudesta ei mitaan tavoiteltavaa voi myoskaan erottaa jumaluuksista. Ei siis edes tiedetta. Eihan vale ole seuraamisen arvoista.

Mistä jumaluuksista puhut

onko näillä nimiä?

Lillith, babhomet ja belailah

Tunnen paljon pappiskoulun käyneitä , jotka eivät enää valmistuttuaan uskoneet.

Miksi opettajat tuhoavat viattomien sielujen uskon.

Lurtti Matteri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ateistina sanoa että kaikista uskonnoista ymmärrän parhaiten kristinuskoa ihan jo sillä että siinä on paljon tiettyjä juttuja jotka on oikeasti tapahtuneet. Jeesus on ollut kuitenkin olemassa. Se on todistettu. Ne teot taas on toinen juttu jota taas kukaan ei voi todistaa.

Kysehän on loppupeleissä uskosta ja siitä minkä kokee omakseen. Eipä sitä muiden tarvitsekaan ymmärtää koska kyseessä on jokaisen oma henkilökohtainen kokemus ja asia.

Ei pidä paikkaansa. Edes suurinpiirtein aikalaisista historioitsijosta ainoastaan Josefus mainitsee kirjoituksissaan jeesus nasaretilaisen. Kukaan muu aikakauden lukuisista historioitsijoista ei mainitse koko hahmoa, mikä häneen yhdistettyihin ihmetekoihin nähden on erittäin outoa. Toki raamatussa puhutaan jeesuksesta, mutta se ei riitä todisteeksi hänen olemassaolostaan yhtään sen enempää kuin se että Keskimaassa on asunut Reppulien sukua, koska Taru Sormusten Herrasta niin kertoo.

Lentokoneiden lentäminen pilvenpiirtäjiin ei ole henkilökohtainen asia. Kuoripoikien *** ei ole henkilökohtainen asia. Kondomien kieltäminen pahasti HI-viruksen runtelemilla alueilla Afrikassa ei ole henkilökohtainen asia.

Tietenkään terroriteot eivät ole henkilökohtainen asia (miten liittyy kristittyihin?), eikä hyväksikäyttö eikä järjettömät kortsunkäyttökiellot. 

t. uskis

Tuo kysymyksesi osoittaa jo sen, että et ymmärrä etkä tule koskaan ymmärtämäänkään, miksi joku uskoo Jumalaan/suurempaan voimaan. Mutta ihan hyvä, että pohdit näitä asioita. Se on jo askel eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon pappiskoulun käyneitä , jotka eivät enää valmistuttuaan uskoneet.

Miksi opettajat tuhoavat viattomien sielujen uskon.

Miksi näitä opettajia ei saada vastuuseen teoistaan

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

- Tottakai synnyinpaikka vaikuttaa, mihin uskontoon kasvaa, eikö se ole itsestäänselvyys?

- Kyllähän Jumala voidaan kokea myös yhdessä  - ja hänen vaikutuksensa näkyy, esim. kun joku tulee uskoon ja elämän suunta voi kääntyä täysin.

- Olen kokenut itse, että kristinusko on oikea ja Jumala ja Jeesus ja Pyhä Henki totta. En voi siirtää uskoani muihin, se on aina Jumalan teko

- Uskon täysin siihen, että yksinkertainen evankeliumi (Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden) on se oikea. Monesta asiasta voidaan kiistellä, tulkita Raamatun kohtia eri tavoin, mutta ei ne ole mitään pelastuskysymyksiä!

- Olen lukenut kyllä Raamattua, varmaan enemmän kuin einesten tuoteselosteita

- Mietinkö asioita, haastanko vakaumustani? Tietenkin mietin! Ja järkeä saa käyttää, miksi muuten Jumala olisi sen antanut. Kapinoin ja kyseenalaistan, tottakai. Se on elämää ja uskoa ja täysin luonnollista, epäilykset ovat osa elävää uskoa.

- Usko antaa elämään mieltä ja turvaa ja tarkoitusta

- Ihminen voi saivarrella loputtomiin, mutta kaikkea tässä maailmankaikkeudessa ja maailmassa ei voi ikinä ihmisen järjellä selittää pois.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon pappiskoulun käyneitä , jotka eivät enää valmistuttuaan uskoneet.

Miksi opettajat tuhoavat viattomien sielujen uskon.

Täysin ymmärrettävää. Ateistit tuntuvat yleisesti ottaen tuntevan kristinuskon keskivertokristittyä paremmin, ja siksi he ovatkin ateisteja. Itsekin tajusin riparin jälkeen kun aloin tutustua Raamattuun, että höpönlöpöähän se kaikki on.

Vierailija kirjoitti:

Egypt(i) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egypt(i) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lurtti Matteri kirjoitti:

Maailmassa on historian aikana perimätietojen mukaan ollut yhteensä tuhansia jumalia. Mistä sinä, esimerkiksi kristitty tiedät että juuri sinun jumalasi on se oikea ja ne kaikki muut ovat keksittyjä? Ettei sattumanvarainen synnyinpaikkasi ole ainoa syy siihen minkä jumalista olet valinnut?

Epäilyttääkö sinua ollenkaan, että jumala, enkelit, pyhä henki jne ilmestyvät aina ihmisille jotka ovat yksin?

Minulle vaikein asia ymmärtää kanssaeläjistäni on se, miten huteralle pohjalle te (uskovat) loppujen lopuksi laitatte ikään kuin koko elämänne peliin. Kristinuskon alussa oli kirkko, yksi. Sitten joku ihminen tulkitsi raamattua eri tavalla - siinä määrin että hänen piti näkemyserosta johtuen perustaa ja rakentaa oma kirkko. Tänä päivänä eri kristittyjä kirkkokuntia on maailmassa arviolta 33000, joka on enemmän kuin koko raamatussa on jakeita! Keskimääräisesti jokainen raamatun jae aiheuttaa siis niin paljon tulkintaa että näkemyseroista johtuen niille pitää rakentaa oma kirkko. Miten sinä voit olla varma - kyseessä on kuitenkin elämään ja mahdollisesti sen jälkeiseen aikaan vaikuttavista asioista - että se sinulle vanhemmilta, kummivanhemmilta tai rippipapilta ojennettu tulkinta on oikein, etkä ole tietämättäsi vääräuskoinen jonkin erittäin merkittävän kohdan osalta?

Miten perustelet itsellesi ettei millään näin analyyttisellä ole väliä, vaikka kyse on elämän ja kuoleman asiasta? Luet einesten tuoteselosteenkin tarkemmin kuin elämän ohjeeksi tarkoitetun teoksen, joka väitetysti on jumalasi sanaa. Miksi ja mihin oikeasti uskot?

Mietitkö näitä asioita ikinä? Haastatko vakaumustasi? Mitä konkreettista uskomuksesi parantaa elämässäsi?

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään? Minua kiinnostaa kovasti tietää miten joku voi perustaa elämänsä asioihin, jotka ihmiset ovat pystyneet selittämään pois. Toivon sivistynyttä keskustelua.

Olen uskova, mutta en perinteisellä luterilaisella tavalla. En usko uskontoihin, mutta uskon, että on olemassa jokin, joka ei ole kulttuurista riippuvainen. Asuinpaikka tai tieto tai kulttuuri ei voi tuottaa totuutta. Totuuden pitää olla jotain, mikä on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Julmalat ja enkelit yms liittyvät myös kulttuuriin. Esim. Stigmat ovat todellisia, niistä on paljon silminnäkijöitä, mutta jostain syystä niitä on katolisissa maissa. Mielellä on siis valtava voima.

Samoin minä olen syntynyt Suomeen, niin selitän itselleni asioita Raamatun kautta. Mutta jos olisin syntynyt intiaaniksi, niin selitykseni olisivat toiset.

Uskon kuitenkin, että kaikki juontuu samasta asiasta. Ne vain ilmentyvät eri kulttuureissa eri tavalla.

Olen haastanut vakaumustani niin paljon, ja niin monta vuosikymmentä, että olen varma. Kyse ei ole enää analyyttisesta tiedosta, eikä loogisen ajattelun tuloksesta, vaan kokemuksesta. Ihmeistä tapahtuu minulle koko ajan. Ne antavat minulle uskoa, kun itse näkee syy-seuraussuhteen.

Mitä konkreettista uskoni parantaa? Olen saanut rauhan. Kun minulla on sisälläni rauha, niin se heijastuu ulospäin rauhallisena elämänä. Ulkoinen kun on sisäisen heijastumaa.

Kuka on sinun Vapahtajasi? Missä kirjassa Hänestä kerrotaan? Tiedäthän ettet hyvän hyvänäkään ihmisenä ole itsessäsi täysin synnitön? (vanhanaikainen ilmaisu tiedän!)  Siis kuka voi taata sinulle pääsyn ja avoimen oven hyvään iankaikkisuuteen?

Minulle on olemassa vain yksi nimi: Jeesus.

Mitä siellä iänkaikkuseedessa tehdään?

Pääseeks mun uskoon hurahtanu hullu ex:ä sinne?

Oppiensa mukaan Hullu ateisti ei paase ikuisuuteen.  Hanen tiensa paattyy mielisairaalasta tuhkauurnaan. Tosin se mihin todella uskon totuutena kiistaa koko hulluuden olemassaolon sairautena, minulle ne ilmiot ovat vain maailman pahuuden seurausta ihmisessa.

Mutta koska ateisti ja psykiatri ei parempaa halua, kaadan heidan oman oppinsa paalleen, se on oikeus. Ateismi ja psykiatria ei teita hulluudeltanne pelasta, ei tosin tuo onnea ikuisuudessakaan.

Ja pysyn turvassa. Ikuisesti.

Iltalääkkeen aika?

Et pysty huutamaan kuin ateistista psykiatriaa avuksesi. Syotan sinulle omat laakkeesi, minua ei haittaa vaikka tulisit oppisi mukaan hulluksi. Terve menoa. Oikeus toteutukoon. Hullu.

Noniin, ja sitten ripirapi takaisin sinne suoli24:lle hourimaan.

Toivotan todellakin ateistin, satanistin, psykiatrin, ehka muitakin; kaikki omaan oppiinsa, yhteiseensakin, omiiin houreisiinsa. Hourikoot suljetulla osastolla laakistyksessa. Oman oppinsa mukaisesti. En voi antaa mitaan armoa. 

Kylla heita on, ja tulkoon viela lisaa, etta oikeus toteutuu.

*Antaa tulen palaa tassa: En ole sammuttanut tulta*

Mutta missa:

*Vesi virtaa elamaan, antaa virrata: En ole leikannut kanavaa*

kärsiniin kirkkaimman kruunun saat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus on varmasti suurin syy, uskontojen ollessa kyseessä toiminta on yleensä yhteisöllistä ja vauvasta asti tähän osallistutaan.

Missä maissa ateismi on yleisintä?

Olisiko hyvinvointi valtioissa

YLLÄRI

Jep.

Minulla on aikuinen poika, joka ei näe missään mitään järkeä eikä merkitystä. Hyvinvointivaltion kasvatti.

Vierailija kirjoitti:

Jeesus on ollut kuitenkin olemassa. Se on todistettu. Ne teot taas on toinen juttu jota taas kukaan ei voi todistaa.

En sanoisi noinkaan.

Ensimmäiset Raamatun ulkopuoliset maininnat Jeesuksesta ovat ajalta kymmeniä vuosia oletetun Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Silloin oli jo vahva Jeesus-mytologia muodostunut.

Samoihin aikoihin kirjoitettiin evankeliumitekstejä.

Lurtti Matteri kirjoitti:

Mikään jumala ei voi olla kaikkivoipa, eli joku valehtelee. Kuka ja miksi? Tämä väite on helppo osoittaa todeksi esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Voiko jumalasi luoda niin painavan kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa? Kumpi tahansa vastaus johtaa tulkintaan ettei hän ole kaikkivoipa. Miksi niin sitten väitetään?

Kaikkivoipuus ei tarkoita, että mikä tahansa on mahdollista. Kaikkivoipakaan ei voi rikkoa logiikkaa. Jumala voi luoda minkä tahansa painoisen kiven ja nostaa minkä tahansa painoisen kiven. Mikään tuossa ei vie Jumalalta kaikkivoipuutta.

Yksi esimerkki, mikä ei ole kaikkivoipallekaan mahdollista: Miksi Jumala ei voi pelastaa kaikkia ihmisiä? Koska ihmisillä on vapaa tahto, eikä vapaata olentoa voi pakottaa vapaasti valitsemaan pelastusta. Siinä on looginen ristiriita. Robotteja voi pakottaa mutta ihmisiä ei.

Usko ja tieto ovat eri asioita. Voit uskoa, ettei puolisosi petä sinua työmatkallaan, mutta et voi tietää sitä. Uskosi puolisosi uskollisuuteen antaa sinulle kuitenkin mielenrauhan, kun puolisosi on työmatkalla. Voit myöhemmin todeta olleesi väärässä, mutta niin kauan, kuin uskoit, sinulla oli mielenrauha asian suhteen. Erehdyksensä huomaa aina vasta jälkeenpäin. Usko jumaliin antaa myös mielenrauhan. Kuoleman jälkeen voi todeta olleensa väärässä tai sitten ei totea yhtään mitään, koska mitään todettavaa ei ole vaan kaikki yksinkertaisesti vain loppui. 

En ole kristitty, mutta enhän minä tiedäkään, että juuri minun jumalani olisivat ainoat oikeat. En edes usko siihen. Kyse on enemmän siitä, mitkä jumalat uskon olevan juuri minulla oikeat. Mihin jumaliin uskominen antaa minulle sen sisäisen mielenrauhan, mitä uskoltani toivon saavani. Jonkun toisen usko omiin jumaliinsa ei ole minulta millään tavalla pois.

Analyyttisellä on mulle väliä. Tilastojen mukaan lentäminen on turvallisempaa kuin autolla liikkuminen. Tupakoitsija sairastuu keuhkosyöpään todennäköisemmin kuin tupakoimaton. Maailmassa on mieletön määrä asioita, joiden syy-seuraus -yhteydet on tieteellisesti todistettu. Ja myös asioita, joiden todenperäisyys on myöhemmin todettu vääräksi. Siitä huolimatta maailmassa on paljon asioita, joille ei ole järkiperäistä selitystä. Miksi juuri Anssi sairastui lapsena leukemiaan eikä veljensä Harri? Miksi rekkakuski sai sairaskohtauksen juuri ajaessaan risteykseen eikä vasta taukopaikalla? Sattumaa? Kyllä. Sattumien vuoksi maailmaa ja elämää ei voi hallita vaan merkittävä osa elämäämme on epävarmaa. Usko tuo kaiken epävarmuudenkin keskelle mielenrauhan. 

Omassa uskossani ei ole mitään pyhää kirjaa, joten en osaa vastata siihen liittyvään kysymykseesi. Olen miettinyt uskonasioita varsin paljonkin, perehtynyt moniin uskontoihin. Myös sellaisiin, joihin kukaan ei enää usko. Olen myös haastanut vakaumustani. Oikeastaan ihan ensin piti löytää vakaumukseni ja kesti vuosia, ennenkuin sain tietää sille edes nimen. En kuitenkaan  usko täsmällen kuten ko vakaumuksen kohdalla määritellään vaan uskoni koostuu useammasta vakaumuksesta. Olenkin siis eklektinen pakana, pääasiassa suomenuskoinen, mutta myös jossain määrin sekä panteisti että wicca. Konkreettinen elämääni parantava asia on alussa kertomani sisäinen mielenrauha. Ja tuo kaikkivoipaisuus...omat jumalani eivät ole kaikkivoipaisia eikä heidän tarvitsekaan olla. Käyn sairastuessani lääkärissäkin, vaikka lääkäritkään eivät ole kaikkivoipaisia.