Lue keskustelun säännöt.
Te hiljaiset ihmiset - ymmärrätteköhän te hiukan väärin sosiaaliset tilanteet?
12.08.2018 |
Minusta kenenkään ei tarvitse kertoa/jakaa itsestään tai yksityisasioistaan tai mielipiteistään mitään.
Mutta vähimmäismäärä sosiaalista kontaktia pitäisi olla, JOS ei halua suoraan ilmaista käytöksellään, että "painu vit.uun".
Sosiaalisissa tilanteissa ei tarvitse heti alkaa suoltaa punnittua puhetta jänispopulaation loiskannan muutoksista tai Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon virkamiehistön koulutustasosta.
Tapaamis- ja tutustumistilanteessa on silti olennaisinta viestiä, että "suhtaudun sinuun positiivisesti, kanssakäymisemme on miellyttävää, minä olen mukava tyyppi".
Sitä funktiota toteutetaan välillä aika kliseisillä lausahduksilla, jotka sosiaalisesti vammaisesta ehkä vaikuttavat "tyhjiltä" ja "merkityksettömiltä", mutta kas: niiden lausumisessa ei ole olennaisinta se sisältö, vaan se, että lausumalla niitä ilmaiset olevasi kiinnostunut kontaktista!
Siksi jopa joku "on se ilmoja pidellyt" ON tärkeä viesti.
Tätä joudun aina selittämään aspergerin syndroomaiselle pojalleni. Hän ajattelee kutenav-palstan introvertit, että ihan turha aukaista suutaan, jos ei ole jotain todella "tärkeää" sanottavaa. Mitä se sitten kenellekään edes olisi.
Se pelkkä puhekin voi olla tärkeä viesti.
Jos joku ei yhtään ole halukas olemaan puhekontaktissa, siitä ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin että hän ei halua ylipäätään olla sosiaalisessa kontaktissa tämän häntä lähestyneen kanssa. Vähäpuheisuuskin on helpommin tulkittavissa positiivisesti kuin täydellinen mykkyys.
Kommentit (137)
Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, mutta en vain keksi sosiaalisissa tilanteissa yhtään mitään sanottavaa. Esim viimeksi kun olin harrastuksessa pukuhuineessa ja toiset puhui harrastuksesta, mieleni tyhjeni täysin ja katosin henkisesti paikalta. Keksin sanottavat vasta aina jälkeenpäin. Ja sitten harvoin kun jotain sanon, kuulostan poikkeuksetta oudolta, jota sitten häpeän pitkään. Joten näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi ilmaista olevani kiinnostunu kontaktista jos en sitä ole?
Ei pidäkään. Mutta sitten ei kannata kuvitella, että puheliaat teitä jotenkin "vihaisivat" (tuolla toisessa ketjussa niin joku kuvittelee), jos eivät silti sinnittele läheisyydessänne.
Me puheliaat osaamme kyllä tehdä tuon johtopäätöksen, mutta ymmärrättekö TE, että johtopäätös tosiaan ON tuo?
ap
Ei se noin mene. Hiljainen ihminen on hiljainen. Se ei mitenkäön riipu siitä, onko hönellä omasta mielestään tärkeää sanottavaa tai onko small talk hänen mielestään merkityksellistä vai ei. Itse asiassa tilannetta pahentaa ja tekee ahdistavammaksi se, että hän yleensä tajuaa, että small talkilla on väliä ja että se olisi tärkeää tilanteessa, jossa ollaan.
Ja asperger ei ole sama asia kuin hiljaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.
Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.
Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.
Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.
Onko sinullakin asperger?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi ilmaista olevani kiinnostunu kontaktista jos en sitä ole?
Joskus elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa täytyy olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Kannattaa harjoitella perustaitoja sitä varten. Joudut ehkä tekemisiin lapsen opettajan, luokkakaverien vanhempien, kaupan myyjän, työkaverin, asiakkaan jne kanssa. Tervehdys ja muutama sana small talkia on joskus paikallaan, eikä niitä korvaa tuhahdus ja mulkaisu, vaikka miten ei olisi kiinnostunut kontaktista.
En ymmärrä miksi tämäkin aloitus on saanut paljon alapeukkuja, enkä tosiaan ole mikään hölöttäjä ja viihdyn parhaiten omissa oloissani. Ymmärrän kuitenkin käytöstapojen merkityksen arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se noin mene. Hiljainen ihminen on hiljainen. Se ei mitenkäön riipu siitä, onko hönellä omasta mielestään tärkeää sanottavaa tai onko small talk hänen mielestään merkityksellistä vai ei. Itse asiassa tilannetta pahentaa ja tekee ahdistavammaksi se, että hän yleensä tajuaa, että small talkilla on väliä ja että se olisi tärkeää tilanteessa, jossa ollaan.
Ja asperger ei ole sama asia kuin hiljaisuus.
Ei ole, enkä niin väittänytkään.
Mutta osalla hiljaisista on todellakin sama käsitys sosiaalisista tilanteista kuin asseilla. Että puhe on tarpeen vain, jos se on "merkityksellistä", muuten se on "turhaa".
Mikä ei pidä paikkaansa.
Joo, olet toki oikeassa siinä, että osa haluaisi jutella, muttei keksi sanottavaa tai kokee tilanteen ahdistavaksi. Nyt oli puhe enemmän noista "militanteista introverteistä", jotka tuolla toisessa ketjussa pitivät puhumista itsekorostuksena ja tyhjänpäiväisenä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päässyt ajattelemasta kuin ap:n poika, eli höpötän nykyään hiljaisuuden rikkomiseksi ja yritän olla helposti lähestyttävä esim työpäivän aikana. Eikä mitä, nämä ottavat puheet tosissaan, eivät osallistu keskusteluun tai leikinlaskuun mitenkään, juoruilevat vain höpöpuheitani pöyristyneenä. Ei voi suomalaista miellyttää tai lähestyä millään heitä tyydyttävällä tavalla, ainakaan jos heillä on ikää yli 30 vuotta.
Introvertti ihminen ei välttämättä ole hiljainen, vaikka aloittaja niin väittää. Introvertti voi olla ihmisten joukossa hyvinkin sosiaalinen ja puhelias. Hän vain ei jaksa sitä kauaa, vaan tarvitsee enemmän omaa aikaa sosiaalisten tilanteiden jälkeen kuin ekstrovertti.
Hiljainen ihminen puolestaan ei myöskään todennäköisesti ole millään muotoa täysin puhumaton. Hiljainen ihminen voi aivan hyvin osata jutelle mukavia eri asioista. Kun ihminen on hiljainen, se tarkoittaa lähinnä, että ihminen voi viettää pitkiäkin aikoja hiljaa puuhaillen jotain ilman tarvetta kommunikoida muiden kanssa. Hiljaisuus ei tarkoita, etteikö ihminen osaisi jutella aivan tavanomaisesti kun sosiaaliset tilanteet niin edellyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä voisin jutella, mutta en saa suunvuoroa ja kotona opetettiin, että päälle ei saa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.
Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.
Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.
Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.
Onko sinullakin asperger?
ap
No aika harva hiljainen on sellainen, ettei vastaa edes tervehdyksiin tai kysymyksiin. Niihinhän nimenomaan on helppo vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt ajattelemasta kuin ap:n poika, eli höpötän nykyään hiljaisuuden rikkomiseksi ja yritän olla helposti lähestyttävä esim työpäivän aikana. Eikä mitä, nämä ottavat puheet tosissaan, eivät osallistu keskusteluun tai leikinlaskuun mitenkään, juoruilevat vain höpöpuheitani pöyristyneenä. Ei voi suomalaista miellyttää tai lähestyä millään heitä tyydyttävällä tavalla, ainakaan jos heillä on ikää yli 30 vuotta.
Kuulostaapa ikävältä, suorastaan työpaikkakiusaamiselta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei se noin mene. Hiljainen ihminen on hiljainen. Se ei mitenkäön riipu siitä, onko hönellä omasta mielestään tärkeää sanottavaa tai onko small talk hänen mielestään merkityksellistä vai ei. Itse asiassa tilannetta pahentaa ja tekee ahdistavammaksi se, että hän yleensä tajuaa, että small talkilla on väliä ja että se olisi tärkeää tilanteessa, jossa ollaan.
Ja asperger ei ole sama asia kuin hiljaisuus.
Valitettavasti ei. Meillä töissä yksi assi hakee huomiotani vähän väliä, eikä tajua sosiaalista normistoa yhtään. Saattaa tulla selän taakse tuijottamaan kun yritän keskittyä töihin. Yrittää sitten keksiä puhumista vaikka väkisin. Möläyttelee myös ääneen kaikkia asioita, kun ei tunnu tajuavan että jonkin asian sanominen voi olla loukkaavaa, vaikka se olisikin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.
Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.
Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.
Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.
Onko sinullakin asperger?
ap
No aika harva hiljainen on sellainen, ettei vastaa edes tervehdyksiin tai kysymyksiin. Niihinhän nimenomaan on helppo vastata.
Niinhän sitä luulisi, mutta ei.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se noin mene. Hiljainen ihminen on hiljainen. Se ei mitenkäön riipu siitä, onko hönellä omasta mielestään tärkeää sanottavaa tai onko small talk hänen mielestään merkityksellistä vai ei. Itse asiassa tilannetta pahentaa ja tekee ahdistavammaksi se, että hän yleensä tajuaa, että small talkilla on väliä ja että se olisi tärkeää tilanteessa, jossa ollaan.
Ja asperger ei ole sama asia kuin hiljaisuus.
Ei ole, enkä niin väittänytkään.
Mutta osalla hiljaisista on todellakin sama käsitys sosiaalisista tilanteista kuin asseilla. Että puhe on tarpeen vain, jos se on "merkityksellistä", muuten se on "turhaa".
Mikä ei pidä paikkaansa.
Joo, olet toki oikeassa siinä, että osa haluaisi jutella, muttei keksi sanottavaa tai kokee tilanteen ahdistavaksi. Nyt oli puhe enemmän noista "militanteista introverteistä", jotka tuolla toisessa ketjussa pitivät puhumista itsekorostuksena ja tyhjänpäiväisenä.
ap
Seurustelisin paljon mieluummin asse-poikasi kanssa kuin puhuisin säästä sinun (tai kenenkään muun) kanssa.
Minusta sellainen jonninjoutava höpinä on vain rasittavaa, ja antaa vähän lahjattoman kuvan ihmisestä jos ei sosiaalisessa tilanteessa oikeasti ole mitään muuta sanottavaa kuin itsestäänselvyydet.
Hiljaiset ihmiset? ei kumminkaan tarvitse korvatulppia olla.
Mielenvikainen, häiriintynyt mieskohteensa perässä roikkuva on todellakin kommunikointikyvytön; ei pysty selvittämään häirintäänsä kuin ristikuulustelussa ehkä.
Toisaalta on sitten sellaisia joista saa lypsää edes yksinkertaisimpia small talkkiin viittaavia komponentteja. Eli virtausta ei ole.
Sellaisella rakastuneella ja ihastuneella on sitten tilanteen peittely ja hämillään leikki kakaruuden ohella vähemän kiinnostusta herättävä. Siihen menee kohteella vuosiakin, ilman mainittavaa kontaktia. Viittaus mielenvikaiseen.
Toki toisenlaisilla tuo asia ei tuota tuollaisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se noin mene. Hiljainen ihminen on hiljainen. Se ei mitenkäön riipu siitä, onko hönellä omasta mielestään tärkeää sanottavaa tai onko small talk hänen mielestään merkityksellistä vai ei. Itse asiassa tilannetta pahentaa ja tekee ahdistavammaksi se, että hän yleensä tajuaa, että small talkilla on väliä ja että se olisi tärkeää tilanteessa, jossa ollaan.
Ja asperger ei ole sama asia kuin hiljaisuus.
Ei ole, enkä niin väittänytkään.
Mutta osalla hiljaisista on todellakin sama käsitys sosiaalisista tilanteista kuin asseilla. Että puhe on tarpeen vain, jos se on "merkityksellistä", muuten se on "turhaa".
Mikä ei pidä paikkaansa.
Joo, olet toki oikeassa siinä, että osa haluaisi jutella, muttei keksi sanottavaa tai kokee tilanteen ahdistavaksi. Nyt oli puhe enemmän noista "militanteista introverteistä", jotka tuolla toisessa ketjussa pitivät puhumista itsekorostuksena ja tyhjänpäiväisenä.
ap
Oa minun hiljaisuudestani johtuu lukuisista juuri tämän kaltaisista ”ai no en mä kuitenaan sulle puhunut” -tyyppisistä vastauksista, joita olen eri ikäisenä puhumisyrityksiini saanut.
Ja kyllä minusta siksi joskus tuntuu, että en ole ainakaan ainoa, joka on tajunnut sosiaalisen puhumisen ja käytöstavat vähän väärin.
Aivan totta.
Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.
Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?
Sehän on monesti *turhaa puhetta*.
Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?
Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.
Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.
Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.
Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.
Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.
Niin tekevät ne puheliaatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se noin mene. Hiljainen ihminen on hiljainen. Se ei mitenkäön riipu siitä, onko hönellä omasta mielestään tärkeää sanottavaa tai onko small talk hänen mielestään merkityksellistä vai ei. Itse asiassa tilannetta pahentaa ja tekee ahdistavammaksi se, että hän yleensä tajuaa, että small talkilla on väliä ja että se olisi tärkeää tilanteessa, jossa ollaan.
Ja asperger ei ole sama asia kuin hiljaisuus.
Valitettavasti ei. Meillä töissä yksi assi hakee huomiotani vähän väliä, eikä tajua sosiaalista normistoa yhtään. Saattaa tulla selän taakse tuijottamaan kun yritän keskittyä töihin. Yrittää sitten keksiä puhumista vaikka väkisin. Möläyttelee myös ääneen kaikkia asioita, kun ei tunnu tajuavan että jonkin asian sanominen voi olla loukkaavaa, vaikka se olisikin totta.
Jep, asseissa on kahta päätyyppiä, tuollaisia päällepuhuvia totuudenlaukojia ja sitten arkoja syrjäänvetäytyjiä.
Ei kannata loukkaantua, vaan sanoa suoraan, että "hei, menetkö vähän loitommas, yritän keskittyä työhön ja sinä häiritset kun seisot siinä" ja "tuo oli loukkaavaa, ei ole tapana sanoa noin kielteisiä kommentteja toisen ulkonäöstä päin näköä" (tms.)
Assit yrittävät toimia oikein ja pärjätä sosiaalisesti, heiltä vain puuttuu taitoja ja heillä on heikko tilanteiden tulkintakyky. Siksi ei kannata odottaa, että he ymmärtävät mitään "rivien välistä". Ei tule onnistumaan.
Sano siis suoraan, mutta ystävällisesti palautetta ja ohjeesi siitä, miten toivot hänen käyttäytyvän.
ap
Miksi minun pitäisi ilmaista olevani kiinnostunu kontaktista jos en sitä ole?